En ole oikein tarkalleen tiennyt mitä haluan eräästä kaksosmiehestä, mieleni on vaihdellut ja tämän vuoksi käyttäytymiseni on toisinaan ollut epäselvää ehkä kiusoittelevaakin... nyt ottaa päähän, kun välimme ovat tästä syystä ehkä etääntyneet..Juuri, kun tajusin olevani tosisani kiinnostunut hänestä....Miten häneen yrittäisi ottaa kontaktia? miten välit saisi ennalleen?
Minulla ei ole aiempaa kokemusta kaksosista, joten tästä syystä kaipaisin vinkkejä.
Minulla ei ole aiempaa kokemusta kaksosista, joten tästä syystä kaipaisin vinkkejä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen itse ollut kaksosmiehen kanssa yhdessä parisen kuukautta ja täytyy todeta etten vieläkään tiedä seurustellaanko me vai ollaanko yhdessä kaveripohjalla. Hän on välillä niin etäinen että se loukkaa minua. Minun tunteeni häntä kohtaan vaihtelee kuin "vuoristorata". Välillä tykkään ja välillä ajattelen että on parempi ehkä unohtaa hänet. Hän tietää että olen kiinnostunut ja pidän hänestä. Hän ei kerro tunteistaan mutta osoittaa muuten hellyyttä.
En tiedä oliko tästä mitään apua sinulle mutta ajattelin kertoa oman kokemuksen.
Onnea teidän suhteeseen ! :)
kasosmiehet eivät hevillä rakastu, näin väitetään. Kaksosmiehen mielenkiinto on helppo herättää, mutta vaikeampi pitää yllä. Pitää paikkansa. Kaksosmies vaatii elämänkumppaniltaan paljon, joten kannattaa miettiä kaksi kertaa haluaako ryhtyä niin vaikeaan suhteeseen, vaikka kyllä se useimmiten kannattaa...:)
Kaksosmies ei näytä alussa kiinnostustaan lainkaan, on etäinen, eikä halua sitoutua.
kaksosesta muistaakseni sanotaankin jotain siihen suuntaa, että " hän rakastaa ensin sinua silmillään, sitten puheillaan, myöhemmin teoillaan, mutta menee kauan ennen kuin hän rakastaa sinua koko sielustaan."
Joten eiköhän tuo selitä kaksosten ajoittain outoa käyttäytymistä...
Kiitos kaksosmiehen "analyysista":). Luettuani sen tuntuu että ymmärrän häntä nyt vähän paremmin.
Aurinkoista kevään jatkoa sinulle :) !
Sanoit, että kaksosmies ei hevillä rakastu? Omalta kohdaltani voin todistaa aivan päinvastaista. Rakastun liian helposti (tästä taitaa tulla aika pateettinen juttu). Jo kymmenvuotiaasta asti olen rakastuillut moneenkin tyttöön.
Kysymyksessä ei ole ollut mikään pinnallinen ihastumisen tunne, vaan oikea syvä rakkaus, jolloin olen ajatellut rakkauteni kohdetta yötäpäivää, tuntenut ihmeellisen virran sisälläni ja nähnyt ulkopuolisen maailman loistavan uusissa väreissä.
Se on sitten eri asia, oonko koskaan tavoittanut tuota kohdettani. Useimmiten rakkauteni on ollut yksipuolista, toisinaan olen pettynyt ja toisinaan taas olen rakastunut sellaiseen, jota ei ole edes olemassa.
Helposti rakastumisesta on joillekkin kaksosille seurauksena se, että he lentelevät kukasta kukkaan, sylistä syliin. Toiset taas ovat harkitsevia; he muuttuvat aivankuin etäisiksi, koska he haluavat nähdä tilanteensa ulkoapäin. He eivät halua tuhlata suurta tunnettaan sellaiseen, joka ei ole tuon tunteen arvoinen ja josta seuraa vain surua ja sekasotkua.
Minuakin on usein sanottu etäiseksi, ylpeäksi ja jopa homoksi, kun en ole ollut valmis mihin tahansa suhteeseen. Todellisuudessa huomaan kaiken, mitä ympärilläni tapahtuu ja jos tunnen kipinän, vetäydyn taaksepäin siksi, etten syttysi tuleen, mutta ennenkaikkea siksi, että voisin nähdä selvemmin kipinän aiheuttajan.
Tulipahan taas juttu...ja kun vieläkin epäilen näitä horoskooppiluonteita.
pitää yhtyä edellisees kirjoittajaan.kaksosmiehenä olen taas ihastunut/rakastunut ihmiseen jota en välttämättä edes koskaan saa.mutta onhan välillä niitäkin kun ei vaan kiinnosta lainkaan...meistä pitää jollain tavalla vain ottaa selvää..
niin sitä vaan tarkotin että kaksonen nimenomaan rakastuu helposti, mutta harvemmin nuo tunteet osoittautuvat aidoiksi... Myöhemmin kaksonen huomaa että rakkaus ehkä vaan olikin pelkkää hullaantumista eikä kyseinen nainen/mies kiinnosta enää lainkaan...
Jos olet jälkikäteen miettinyt rakastumisia tuntuvatko tunteet edelleen aidoilta vai luuletko että jos olisit kyseiset naiset saavuttanut että tunteesi olisivat haihtuneet?
En halua yleistää mutta oma kaksosmieheni on myöntänyt että monesti luullut rakastuneensa ja huomannut myöhemmin etteivät tunteet ehkä olekaan niin aitoja. Moni tuntemani kaksonen on samanlainen: Hullaantuu, mutta ei tunne todellista rakkautta.
Tietenkin leijonana itsekin kyllästyn kumppaneihini nopeasti jos he eivät onnistu pysymään mukana tahdissani...:)
Leijonissa ja kaksosissa on siis paljon samaa...:)
Leijona vaan voida vuosia ymmärtää että on rakastunut, eikä mielellään sitä kumppanilleen liian äkisti paljasta...
Kyllä näissä horoskoopeissa on mielestäni usein perää, nimittäin ainakin ystävieni luonteet sopivat juuri heidän horoskooppiinsa aika hyvin...
Poikkeuksia kuitenkin löytyy aina, mutta on näitä luonneanalyysejä silti kiehtovaa pohtia...:)
niin korjataanpa tuota hieman... kaksonen kyllä voi todistaa rakkauttaan usein nopeastikin, mutta on vaikea tietää ovatko tunteet aitoja... täytyy vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan...:)
eivätkä kaksoset välttämättä ole etäisiä, mutta heidän todellisia tunteitaan on vaikea arvailla.
itse hieman peräännyin kun kaksosmieheni kertoi kahden viikon seurustelun jälkeen olevansa rakastunut, pakkohan sitä oli epäillä(kunnon leijonana en halunnut pettyä...) Kuitenkin yhdessä ollaan edelleen, mutta tunteistaan huolimatta kaksosmieheni osaa edelleen käyttäytyä välillä inhottavasti ja suuttuessaan sanoo mitä sylki suuhun tuo... Sen takia tulee välillä epäiltyä hänen tunteitaan, joten sitä oikeastaan tarkoitin etäisyydellä...:)
Palaanpa myöhemmin viestiisi. Huomasin sen vasta nyt keskiyöllä. Liian mielenkiintoinen juttu, että voisin puoliunisena kirjoittaa mitään järkevää. Nukkumaan on mentävä. Hyvää yötä!
Kirjoitin ehkä liian yleistävästi "toiset kaksoset sitä, toiset tätä", mutta kuitenkaan en osaa kertoa kaksosten rakkauselämästä muutakuin omasta puolestani. Ja taas, seuraavasta taitaa tulla aika pateettinen juttu, mutta sitä ei voi välttää, jos kerran aion kertoa omista ajatuksistani/rakkaus:
Joskus 10-11v. rakastuin ensikerran. Tunne oli valtava ja koin kaiken uudessa valossa. Mutta koska olin liian nuori, en keksinyt keinoa saada rakkauteni kohdetta omakseni. Ja eihän siitä muutenkaan olisi mitään tullut sen ikäisenä. Joka tapauksessa tuo tunne jätti lähtemättömän jäljen sisälleni ja joka myöhemmin muistutti olemassaolostaan aina kohdatessani kirkassilmäisen ja hymyilevän tytön. Jossain vaiheessa järki astui kuvaan mukaan. En tahtonut silmittömässä rakkauden vimmassa lähteä valloittamaan ketään; en tahtonut jakaa raukkauttani pieninä murusina pois, joidenkin petojen syötäväksi. Mieluummin laskelmoin; säilyttääkö tämä suhde raukkauden vai imeekö se kaiken tyhjiin, kunnes molemmat osapuolet päätyvät vihaamaan toisiaan.
Tuo sama tunne on minussa vieläkin, eikä se voi koskaan kadota. Kai se jossain vaiheessa, odottamatta, tunnistaa oikean ja samaan korkeuteen synkronoidun sävelen. Korvat on oltava vapaat kuulemaan, kun mielisävellys kulkee ohitse. Minä ainakin olen vähän hullu! Uskon, että rakkaus takaa itse itsensä ja että se kestää läpi yhteisen elämän. Arkielämän vaikeuksien kautta se koetellaan, vanhan ja herttaisen pariskunnan luisessa kädenpuristuksessa se saavuttaa huippunsa.
No joo, tarkoitukseni ei ollutkaan antaa mitään järkevää vastausta. Eihän näistä asioista voi toiselle tyhjentävästi kertoa. Uskon, että rakkaus tai rakkaudettomuus ei ole ominaisuus, jonka erityisesti voitaisiin sovittaa johonkin horoskooppimerkkiin. Varmasti jossain vaiheessa parisuhdetta on hyvä unohtaa koko astrologia ja oppia luottamaan omaan arvostelukykyynsä.