Olen seitsemäntoista ja raskaana, odotan esikoistani. Kamalasti ihmiset puhuu siitä että jää elämä kokematta jos pidän lapsen. Mikä elämä??
Jos elämä on jatkuvaa ryyppäämistä, 10 kundin kanssa sänkyyn hyppäämistä samana iltana ja örveltämistä, mä en halua kokea sitä. Se vaihe meni multa ohi 15-vuotiaana, että oli nukuttava asemalla kun se oli niin jännää ja oli pokailtava poikia.
Nykyisessä elämässäni ennen vauvaa olen siis ollut illat kotona, joskus jossain tuulettumassa (pussikaljaa juomassa) mutta ne illat ei ole mulle koko elämä. Mä koen elämäni tulevan nyt oikeisiin uomiinsa, kun saan pikku nyytin syliini ja hoidettavaksi.
Nykykäsityksen mukaan pitää bilettää ja opiskella 28-vuotiaaksi asti vähintään, ennen kun lapsista voidaan edes puhua. Pitää omistaa omakotitalo ja kultainennoutaja ja nörttimies, joka on atk-alalla myymässä Passelia ja tienaa kakstonnii kuussa ennen kun lapsista voidaan puhua.
Mulle riittää kerrostalokaksio, koulunkäynti ja yliopistoon pyrkiminen. Lapsi ei näistä mitään estä. Lapsi ei vaikuta myöskään mun tuleviin baari-iltoihin. Kävisin baarissa muutenkin kerran kahdessa kuussa enkä koe siitä tulevan mitään ongelmaa. Vapautta tarvitsee jokainen, mutta vaikka olenkin yksinhuoltaja, uskon etten rasitu kamalasti lapsesta. Ihmisen tehtävä on lisääntyä.
Olenko mä normaali? :D
Jos elämä on jatkuvaa ryyppäämistä, 10 kundin kanssa sänkyyn hyppäämistä samana iltana ja örveltämistä, mä en halua kokea sitä. Se vaihe meni multa ohi 15-vuotiaana, että oli nukuttava asemalla kun se oli niin jännää ja oli pokailtava poikia.
Nykyisessä elämässäni ennen vauvaa olen siis ollut illat kotona, joskus jossain tuulettumassa (pussikaljaa juomassa) mutta ne illat ei ole mulle koko elämä. Mä koen elämäni tulevan nyt oikeisiin uomiinsa, kun saan pikku nyytin syliini ja hoidettavaksi.
Nykykäsityksen mukaan pitää bilettää ja opiskella 28-vuotiaaksi asti vähintään, ennen kun lapsista voidaan edes puhua. Pitää omistaa omakotitalo ja kultainennoutaja ja nörttimies, joka on atk-alalla myymässä Passelia ja tienaa kakstonnii kuussa ennen kun lapsista voidaan puhua.
Mulle riittää kerrostalokaksio, koulunkäynti ja yliopistoon pyrkiminen. Lapsi ei näistä mitään estä. Lapsi ei vaikuta myöskään mun tuleviin baari-iltoihin. Kävisin baarissa muutenkin kerran kahdessa kuussa enkä koe siitä tulevan mitään ongelmaa. Vapautta tarvitsee jokainen, mutta vaikka olenkin yksinhuoltaja, uskon etten rasitu kamalasti lapsesta. Ihmisen tehtävä on lisääntyä.
Olenko mä normaali? :D
Vastaukset 28
Vanhimmat
Heh.. Puhut 28-vuotiaista niin kuin ne olis jotain ikäloppuja... :) No ei vais. Ihan vakavasti puhuen, ymmärrän toisaalta mitä nuo muut tarkoittaa, kyllähän lapsi tavallaan paljon rajoittaakin, enkä tarkoita pelkästään baareissa juoksentelua vaan ihan muutakin. Ehkä he ajattelevat, että sinulta jää paljon kokemuksia kokematta, esim. yksin asuminen, matkustaminen jne. No, sitä taas en voi ymmärtää enkä hyväksyä, miten kukaan kehtaa tuollaista sinulle puhua.
Itse sain vuosi sitten tytön(olin 19) ja ihmiset puhuivat selkäni takana, kuinka elämä menee pilalle ja lapsi on vahinko jne. vaikka minulla oli mieskin, tosin emme olleet silloin vielä naimisissa.. Onneksi lähimmät ottivat uutisen ilolla vastaan. Kuitenkin ne puheet satutti ja sai minut tavallaan "puolustuskannalle"... Ihmisillä on joku ihme pakko aina saada sanottua ajatuksensa ääneen, varsinkin kun on kyse nuorista ihmisistä. Kumma kyllä monella arvostelijalla on omia lapsia tai ainakin lähipiirissä on lapsia, eikä kukaan heille mene sanomaan, että kylläpäs elämäsi on kurjaa... Ei tietenkään, koska lapset tuovat mukanaan paljon muutakin kuin mielipahaa. Sitä paitsi ihmiset aina puhuvat ja joku on aina jolle kulle toiselle kateellinen...
Nauti raskausajastasi täysin rinnoin ja ole ylpeä sisälläsi kasvasta uudesta elämästä, sen hienompaa lahjaa et voi saada. Minä kun en raskausajastani hirveästi nauttinut, ihmisten puheet ja tuijotukset(näytän todellakin ikäistäni nuoremmalta) kaikesta huolimatta pahoittivat mieltäni. Jälkeenpäin harmittaa, mutta nyt voin nauttia tästä hetkestä, kun en enää välitä tippaakaan muiden sanoista tai katseista, meillä on kaikki hyvin nyt. :)
Onnea tulevalle äidille!
T: äiti 26v (lapsi 2 1/2 v ja rv 15 4)
Kyllä osa meistä 'vanhemmista äideistäkin' ymmärtää...
Kirjoituksestasi päätellen et vaikuta vielä henkisesti kypsältä. Teksti on uhmakasta ja lapsellista, niinkuin murkuilla yleensä.
Taitaa olla kovin ruusuiset kuvitelmat tulevaisuudesta. Mutta onnea valitsemallesi tielle.
Voi olla, että teksti on uhmakasta siksi, että se on puolustautumista, syytöksien ja tuomitsemisten varalta jo valmiiksi. puolustaustumista...
Mutta en minäkään väitä, että vauvan tai lapsen kanssa helppoa olisi; että se olisi vain sitä ruusunpunaista unelmaa, jota monet vanhemmatkin erehtyvät lapsen syntymästä seuraavan.
Oli kirjoitusvirheitä...alkaa väsyttää...
Oletko siis tietoisesti valinnut äitiysurasi yh:na? Jaksatko valvoa lapsesi kanssa pitkiäkin öitä ja opiskella samalla yliopistossa?
Et ole tainnut ajatella asioita kovinkaan usealta kantilta. Taidat ajatella vain sitä ihanaa nyyttiä sylissäsi, mutta mitäs sitten kun arki koittaa?
Miten luulet onnistuvan samaan aikaan koulunkäynnin ja vauvanhoidon? Jaksatko herätä ammulla kouluun jos vauva on valvottanut koko edellisen yön? Kuinka teet läksyt, luet kokeisiin ym? Millä elätät lapsesi (sosku,kela)? Olet täysin yksin lapsen kanssa, ei isää lapselle, jota se kovasti varmaan elämäänsä haluaisi.
Mutta toivon että pärjäät, vaikka pelottaa puolestasi. Toivon että tukenasi on muita, etkä joudu yksin tuohon rumbaan.
Mä olen miettinyt noita monia kertoja. Yksinkertaisesti asia on niin, että olen vain päättänyt tehdä sen kaiken, no matter what. En ole tietoisesti tullut yh:ksi, lapsen isä halusi tätä ja nyt venkoilee kahden naisen välillä (oon heittänyt äijän ulos väkivallan ja viinanjuonnin takia - hyvää esimerkkiä lapselle?!).
Tiedän, että tuun olemaan tosi väsynyt ja rasittunut, mutta päivähoidot ja muut on olemassa. Jos ne maksaa liikaa, sitten en mene opiskelemaan niin kauaa kuin pystyn maksamaan kaiken edes kohtuullisesti. Myös elämä näyttää mitä tuloillaan on.
Pelottaahan tämä välillä, mutta pää edellä veteen - ei siitä tiedä tuleeko se olemaan lämmintä!
mulle kaikki tänne heti. mulle lapsi, mulle yliopistopaikka, mulle päivähoito, mulle.. mulle..mulle..
kunhan muistat, että tästä eteenpäin kaikki on lapsesi ensin. hänen hyvinvointinsa, hänen kehityksensä, hänen etunsa.
Jäähän sinulta paljonkin kokematta; enkä nyt tarkoita niitä paljon puhuttuja baari-iltoja. Mietipä, miten hienoa, toteuttaa jokin päähänpisto, joka vaatii ehkä hiukan rahaa ja vapaata aikaa. Lähteä esim kaverin kanssa aamulla aikasin toiselle puolelle Suomea, ja tulla sitten takasin kun siltä näyttää... ;)) Entäpä ulkomaanreissut vaikka uuden poikaystäväsi kanssa? Vain te kaksi jossain kaukana... Lapsen kanssa elämä muuttuu totaalisesti. Olet sidottuna tiettyyn rytmiin, ja sidottuna ennen kaikkea pieneen avuttomaan ihmiseen, joka tarvitsee hoivaa ja huolenpitoa.
Opiskelu ei varmasti tule olemaan helppoa, paitsi jos teet niin kuin eräät teiniäidit; lähdet opiskelemaan kauas toiselle paikkakunnalle, ja jätät lapsesi vaikka isän hoiviin ja muun suvun.
Toivotaan että ympärilläsi on hyväntahtoisia ihmisiä... Kaikkea hyvää sinulle ja pienokaiselle!!
Kirjoituksesi huvitti minua niin vietävästi.
Minä: Sain ensimmäiseni 19v, toisen 23v.. mies lähti, olen yh, ja kaikenlisäksi vielä OPISKELIJA! Valvonut olen kummankin lasteni kanssa (molemmat olleet koliikkeja) ja hyvin olen selvinnyt, nuorempi huutaa öisin vieläkin.
Ja en tiedä mistä hatusta juttusi vedät, mutta kyllä se kuule juttu on niin, että se on aivan yhtä raskasta (jollei raskaampaakin) käydä töissä taikka opiskella jos vauva pitää yöt hereillä.
Vauvan kanssa eläminen on aina itsestä kiinni, ei sen lapsenhoidon rankkuus ole mitenkään sidoksissa nuoreen ikään tai kouluun.
Rankkaa on aivan taatusti vanhemmillakin.
Ja tuo saakelin iänikuinen kysymys: "miten elätät lapsesi?" Herranjumala sentään, tosi moni vanhempikin vanhempi elää niillä sossun ja kelan rahoilla, mitä sitten??
Voin kertoa salaisuuden: Vaikka ihmiset sossun/kelan luukulla vähenisi, veroja maksettaisi aivan samalla tavalla, joten turha ainakaan työssäkäyvien on kuvitella elättävänsä tuilla toimeentulijaa. Itse en noita sossun palveluja ole käyttänyt, mutta kelassa asioin kyllä tällä hetkellä.. mutta töihin haluan heti kun opiskelut ovat päättyneet, sillä ei noilla tuilla rikastumaan pääse.
Noh, kukapa sitä myöntäisikään että huonosti on mennyt... :) Mutta varmasti helpompaa kuin olla yh, ja opiskella, on kun on sama kumppani ollut jo muutaman vuoden ja yhdetty jo asuakin yhdessä, ettei tule sitten arki yllätyksenä... Niin, kyllä me aina tullaan veroja maksamaan, mutta mitä kertoo ihmisestä se, kun alaikäisenä sanotaan, että sossu elättää??????????? Minkä mallin nämä pienet sitten kotonaan oikein oppivat?
Kunhan nyt ensi hankit hyvän pohjakoulutuksen, niin puhu sitten vasta yli-opisto suunitelmista.
Eihän 17 v. ole vielä ehtinyt edes lukiota suorittaan.
Ehkä ois hyvä siinä sivussa töitäkin tehdä, millä rahottaa opikelujaan. Tai kovin on suuri velka taakka edessä opikelujen päätyttyä. Sossu kun velvottaa ne opintolainat nostamaan.
Mutta onnea ja menestystä tulevaisuudessa.
Vanhempien ja ystävien tuki on varmasti tärkee.
Normaali opiskelijan tapauksessa (ei lapsia) sossu velvoittaa nostamaan opintolainan, tässä tapauksessa kun on kysymys yksinhuoltajasta lainaa ei huomioida toimeentulotuessa mikäli sitä ei nosteta.
No mulla ihan sama tilanne ja mä todellakin oon elänny ton elämäni niin railakkaana jo aikasempina vuosina et on ihan hyvä sauma rauhottuu...rv 26 ja onnellinen tuleva yh-äippä...onnee sulle ja voimia...sitä me tullaan tarviin.... :D
Eli teineillä on vain tämä railakas elämä menetettävänä...Ette siis ole eläneet muuta kuin railakasta elämää?
mutta sen elämän seurauksena ootte ne lapsennekkin saaneet..Kun muut lähtee vaihtareiksi niin te vaihdatte paska vaippoja hmmmm
Jos mä lähtisin johonkin matkalle, mä lähtisin sinne perheeni kanssa. En muuten ole eläessäni ole ollut Tukholmaa etelämpänä, se riitti mulle muutamaksi vuodeksi kun syksyl tuli siel käytyä.
En mä halua elää mitään nuorisounelmaa, jossa isi ja äiti maksaa matkat Teneriffalle ja siellä ollaan olevinaan niin kovassa suhteessa.
Ja btw, olisiko parempi jos en opiskelisi? :D Monet tuntuu innostuvan pelkästä ajatuksesta, että jättäisin koulut kesken. Sanoin haluavani asiallisia vastauksia, tai jos en niin tässä sanon. Tiedän, mitä vaikeuksia lapsi tuo tullessaan, mutta mä selviän niistä kyllä.
Huohhoh :D
lapsellisuutesi eipä niitä matkoja pahemmin mamma ja pappa maksele, vaan yleensä ne säästetään OMISTA rahoista.
Eipä tässä ollukkaan kyse mistään sikailu matkailusta teneriffalle vaan elämysmatkailusta ja elämänkokemukssen hankkimisesta.
Miettisin vielä sun tilanteessa tota lapsen tekoa kun toi ajatus maailma on tommonen teinien äiti ja isi maksaa osastoa...
saanut lapseni jonkun aivan muun kuin railakkaan elämän seurauksena.(ollaan oltu kohta 3v.yhessä)Mulla ei kiinnosta ryyppäys,vaihtarihommat tms.
Kun muun teinit jakaa persettä jokaiselle joka huolii,me ollaan kotona ja katsotaan ihanan miehen kans ku meidän lapsi kasvaa:)
moi! mulla on 4kk ikänen tyttö ja sain esikoisen 17 vuotiaana ja olen nauttinut äitiydestä enkä kadu päivääkään kun olen pitänyt lapsen.. kyllä sä olet ihan normaali..
Jotkut täällä ei ihan tajua mun näkökantoja, mutta mielipiteensä kullakin. :) En lähde kinastelemaan, koska joillakin on tosi vahva käsitys siitä että on aina vain ja ainoastaan itse oikeassa. Outoa.
koska et tiedä mitä sanoa niihän se on jos ei ole oikeasti mitään mielipidettä. Taisi kommentit osua arkaan paikkaan.
Jos sä voisit jotenkin perustella noi mielipiteesi, niin mulla olisi sanottavaa takaisin. Mutta koska tänne on tullut pääasiassa yleistämistä, en koe tarpeelliseksi vastata mitään. Perusteita? :)
Voin perustella tämänkin.
Haluan perusteita siksi, että ne on mielipiteen kehittäjiä. Niistä voidaan keskustella rakentavasti - MIKSI sinä ajattelet näin? MIKSI minä ajattelen näin? Asioista ei voi varmasti koskaan ajatella täysin samoin kaikissa suhteissa jos on kyse kahdesta persoonasta, mutta haukkumisen ja yleistämisen sijaan voi perustella sen MIKSI ei hyväksy teiniäitejä tai MIKSI kirjoitukseni tai vastaamattomuuteni oli jotenkin väärin tai huonoa. MINKÄ takia näin oli? En syyllistä. Haluan perusteita sinulta, sitten voinemme keskustella. SIINÄ ongelma :)
oon 16 ja raskaus viikkoja on 23..
oon sitä mieltä että kerkeen si myöhemmin mennä..
ei mu ntarvi saada örveltää tuolla kapungissa porukan mukana!
Olen 16v. ja raskaana. Aion pitää lapsen. Poikaystäväni on täysillä mukana. Silti pelottaa. Miten tulemme toimeen? Miten lapsi vaikuttaa suhteeseemme? Meillä menee poikaystävän kanssa todella hyvin, seksielämä on upeaa. Kun lapsi syntyy, ei jää toisillemme aikaa, hermot on kireällä kun väsyttää ja pelottaa. Varmasti on vaikeaa yrittää pitää parisuhde kasassa. Kaikki aika ja energia menee lapseen, kun on hetki aikaa, varmaan sen mieluiten käyttää lepäämiseen. Mikään ei enää palaa samanlaiseksi. Meillä on mennyt upeasti yhdessä joka saralla. Haluaisin jatkaa tällaistä elämää, mutta uusi on jo tulossa. Poikaystävän pitäisi jaksaa käydä koulua, vaikka vauva huutaisi yöt ja päivät.
Kaikki vapaa-aika menee lapseen. Vaikka en juurikaan juo tai käy edes missään, niin kyllä jää paljon asioita lapsen takia tekemättä. Leffassa käynti, pelkkä rauhallinen ja rakastava oleminen poikaystävän kainalossa, riehuminen hiusharja kädessä leikkien laulajaa. Kyllä tunnen että nuoruuteni jää kesken. Juuri kun olisin virkeimmässä nuoruudessani ja viriileimmässä iässä, lapsi on niin pieni ettei omaa aikaa löydy. Ja eikä kaveritkaan katso ihan samalla tavalla kun mennään porukalla katsomaan leffaa ja tulen lapsen kanssa. Ja varmasti jokainen nuori haluaa käydä baareissa kavereiden kanssa. Ei välttämättä vetämässä änkyräkännejä ja pokaamassa miehiä, mutta ihan muuten vain. Mitenkäs lähet kun pieni lapsi tarvitsee kaiken aikasi.
Itselleni opiskelu on todella tärkeää, joudun keskeyttämään koulun kahdeksi vuodeksi ja pelottaa tuleeko minusta ikinä mitään. En tarvitse suuria tuloja, mutta kummasti helpottaa elämää kun rahaa on tarpeeksi ettei tarvitse huolehtia joka pennistä. Onko minulla koskaan varaa elää edes kerrostalossa vuokralla jossain murjussa?
Tämä saattaa monista kuulostaa turhamaiselta, mutta pelottaa minua, ja luulen että muitakin. Olen 16-vuotias ja elämäni kunnossa. Olen aina pitänyt ulkonäöstäni. Raskauden aikana upea paksu tukkani ohenee ja menee huonoon kuntoon, iho voi kärsiä hormonimylläkästä. Lihon ja löystyn joka suunnasta. Pääsenköhän ikinä samoihin mittoihin? Eikö ikäiseni kuulukkin olla kiinnostunut omasta ulkonäöstään? Kuka haluaa läskin ja löysän 18-vuotiaan lehmän jolla on lapsi? Pelkään, että joudumme ehkä joskus eroamaan poikaystäväni kanssa. Kuka minua enää ottaa, kun olen kauhean näköinen yksinhuoltaja?
Minulle tämä on liian aikaista. En ole valmis äidiksi. En näe yhtään hyvää syytä pitää lasta. Mutta kun vain haluan, ja uskon todella pärjääväni, mutta silti pelottaa. Koen, että minulta jää paljon elämättä. Eikö todellakaan kenestäkään muusta teinivanhemmasta tunnu, että jotain jää elämästä kokematta? Aion pitää lapsen. Aion pärjätä. Uskon kuitenkin itseeni. Silti itkettää, pelottaa.
tunteita kun sulla juniorimamma sillon kun ootin lastani.. Oon vasta täyttäny 17 ja poika on kohta kuukauden ikäinen. Kaikki pelotti sillon et miten tuun pärjäämään yms.. Mut kaikki on lähteny paremmin käyntiin ku osasin kuvitellakaan... Eihän tämä mitään helppoo aina ole sen voin sanoa. Mutta ei musta enää tunnu siltä että jää kaikki kokematta nyt kun lapsi synty vaan oon onnellinen maailman ihanimmasta pojasta enkä vaihtas päivääkään pois.. Tsemppiä teille kaikille muillekki nuorille, kyllä kaikki menee hyvin :)
...koe että olisin saanut rällätä tarpeeksi, tai rällätä liian vähän... jos tahdon mennä esim viihteelle...menen, jos tahtoisin festareille, menen... ihmiset ovat liian usein ajatuksessa että elämä loppuu lapsen saantiin... hey, öapsenhan voi todellakin ottaa mukaan... noooh, ehkei kapakkaan ole soveliasta mutta kuitenkin.. ja onhan ne mummolat keksitty... eikä todellakaan ole häpeä jos vie lapsen lapsen mummolaan hoitoon... ite sitä kakruna oikein ootti että pääsee mummolaan....
Huomaa kyllä että käsitys todell. elämästä on hiukan hatara.
Kaksi tonnia kuussa tienaava ei takuulla omista omakotitaloa eikä mitään muutakaan, hädin tuskin selviää vuokrasta ja yhden ihmisen hengissä pitämisestä.
"Uskon etten rasitu kamalasti lapsesta"????
Voi herrajjumala.........
Miksi mun pitäisi olla kuin nuutuneen rukous ja elämäni pilannut? Tottakai se väsyttää, mutta ei rasita - henkisesti. :) Ei lapsen tarvii olla mikän elämän pilaava otus, jonka takia nuoruus jää kokematta. En häpeile ratkaisuani pätkääkään, vaikka minusta ajateltaisiin mitä. Jokaisen omien korvien välissä suhtautuminen asioihin.
Tietäkäätte se :D