Perhosäiti ja hämähäkki

Niityllä hehkui kesäinen päivä. Perhosäiti lenteli lapsineen kedolla. Lapset olivat edistyneet taitolennossa ja kukkatuntemuksessa. Vain yksi lapsista jäi jälkeen muista. Hänen siipensä olivat jääneet toispuoleisiksi ja lisäksi pikkuinen oli värisokea. Perhosäiti joutui odottamaan lastaan ja neuvomaan oikean kukan löytämisessä muiden lasten liihotellessa ja kisaillessa tuulen kanssa. Joskus perhosäitiä väsytti. Hän tunsi pienen haikeuden nuoruusaikoihinsa palaavan nähdessään kuhnurin ja heinäsirkan soittelevan ja viettävän huolettomia poikasettomia päiviä. Kuitenkin perhosäiti oli iltaisin onnellinen ja tyytyväinen kootessaan lapsensa nukkumaan tuttuun puun onkaloon.

Eräänä päivänä perhosäiti kohtasi hämähäkin, joka myös piti perhoslapsista. Hämähäkki ihasteli perhosäidin perhettä ja kiinnitti huomiota hitaaseen poikaseen:

Hämähäkki; Kylläpä Sinulla on hienot perhoslapset. Olet raatanut perheesi eteen enemmän kuin kohtuullista olisi. Olen tarkkailut teitä niityllä ja huomannut, että joudut auttamaan viimeistä poikastasi kaiken päivää. Vajaakykyinen perhoslapsi on Sinulle kohtuuton rasitus. Lennä toki koiranputkien välistä ja johdata lapsesi kutomaani verkkoon.

Perhosäiti: Älä hassuttele. Isoäitini hoiti vieläkin isompaa lapsikatrasta. Ei heillä ollut nykyajan ulkomaisia kukkalajeja ja silti he kasvattivat poikasensa.

Hämähäkki; Minä olen perhosemojen ystävä ja etujenne puolustaja. Haluan vain auttaa teitä pääsemään hieman helpommalla. Niitylle on julistettu torakoiden laki, jonka mukaan Sinulla on perhosnaaraan oikeus jälkiaborttiin. Eihän hidas poikasesi edes vielä ole oikea perhonen. Sen käyrät siivet ovat rumat ja olen huomannut, ettei se kykene suunnistamaan kohti suurtakaan kukkaa. Eihän sellainen vielä ole mikään perhonen vaan tuskin toukka.

Perhosäiti: Minulle kaikki lapset ovat yhtä rakkaita. Perhosmummo neuvoi pitämään lapsista huolta ja varomaan hämähäkkien puheita.

Hämähäkki: Mummosi oli vanhanaikainen höpsö. Jo moni perhosemo on
noudattanut viisasta neuvoani vähentää rasitustaan. Sivumennen sanottuna kuulin sontiaiselta, että puolisosi viihtyy kukkabaarissa neitoperhosen kanssa. Siippasi oli selvästi simassa Sinun raataessa lapsiesi eteen.

Perhosäiti: Voi, nyt olen todellakin vihainen perhosisälle, kun kuulen hänet petturiksi ja hunsvotiksi. Viallinen poikanen on vielä niin isänsä näköinen, että ehkä tosiaan johdatan lapsen verkkoosi. Pääsen viettämään laatuaikaa kuhnurin ja heinäsirkan kanssa. Näytän perhosisälle, että vielä minunkin siivissäni on säihkettä.

Hämähäkki: Tuo on modernin perhosen edistyksellistä puheetta. Perhosnaaraiden oikeuksien puolue on jo pitkään ollut hämähäkkien kanssa samaa mieltä perhoslapsien oikeuksista lentää vain toivottuina…

Syksyllä perhosäidin siivet olivat jo haalistuneet. Hän tiesi ensimmäisen pakkasen olevan kohtalokkaan. Kuhnuri ja heinäsirkka olivat muuttaneet etelään niityn meden ehtyessä. Öiden pimetessä perhosäiti ajatteli yhä useammin rujoa poikastaan, joka ei ollut aavistanut pahaa törmätessään hämähäkin verkkoon. Repaleisilla siivillään se lepatteli hämähäkin luo.

Perhosäiti: Anna lapseni takaisin. Vaihda hänet tynnyriin hunajaa, sillä tuo rujo lapseni oli minulle lopulta rakkain.

Hämähäkki: Katso itse eteesi. Omasta tahdostasi johdatit lapsesi verkkooni. Vältit rasituksen ja sait nauttia vapaudesta. Eikö tämä ollut reilu kauppa.

Perhosäiti: Valehtelit perhosisästä. Hän murtui kuullessaan rujon perhoslapsen kohtalosta. En tiedä minne hän sen jälkeen katosi.

Hämähäkki: En palauttaisi lastasi, vaikka se olisi mahdollista. Perhosisät ovat sontiaisia ja perhosnaaraidenkin militantti puolue on hämähäkkien kanssa samaa mieltä siitä, että on aivan oikein rangaista likaisia perhossovinisteja johdattamalla heidän perhoslapsensa verkkooni. Jos kaipaat lastasi, se on vain merkki siitä, että sinussa on jotakin vikaa. Tiedostava naarasperhonen välttää rasitusta eikä käytä aikaansa poikasiin, kun niitty keväällä kukkii.

Pian kylmyys tappoi viimeiset kukat. Niitty peittyi lumeen.