Harkitsin ensin kirjoittavani jollekin ero-palstalle, mutta päädyin kuitenkin kirjoittamaan tälle "omalleni", tule-sairas kun olen.
Eli.... Pitkä parisuhde on lähenemässä loppuaan, osin siksi kun puoliso kokee sairauteni niin kuormittavana. Vastaavasti koen, että itse en saa tarpeeksi tukea tilanteessani. Muitakin syitä toki on, mutta ne eivät ole viestini pääasia.
En ole koskaan aiemmin kokenut yksinolemista tai asumista ongelmana, mutta nyt sairauden myötä on huoli fyysisestä pärjäämisestä alkanut nostaa päätään. En tiedä onko tämä vain puhtaasti huolta/pelkoa, sillä en tälläkään hetkellä huonosta liikkumisesta huolimatta tarvitse avustajaa, eikä puolisoni juurikaan tee asioita puolestani. Olen vain alkanut murehtia miten pärjään tai miten kestän kivun tai jaksot joina en pysty liikkumaan. Löytyisikö täältä kohtalotovereita tai rohkaisevia sanoja?
Eli.... Pitkä parisuhde on lähenemässä loppuaan, osin siksi kun puoliso kokee sairauteni niin kuormittavana. Vastaavasti koen, että itse en saa tarpeeksi tukea tilanteessani. Muitakin syitä toki on, mutta ne eivät ole viestini pääasia.
En ole koskaan aiemmin kokenut yksinolemista tai asumista ongelmana, mutta nyt sairauden myötä on huoli fyysisestä pärjäämisestä alkanut nostaa päätään. En tiedä onko tämä vain puhtaasti huolta/pelkoa, sillä en tälläkään hetkellä huonosta liikkumisesta huolimatta tarvitse avustajaa, eikä puolisoni juurikaan tee asioita puolestani. Olen vain alkanut murehtia miten pärjään tai miten kestän kivun tai jaksot joina en pysty liikkumaan. Löytyisikö täältä kohtalotovereita tai rohkaisevia sanoja?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.