Globalisaation hedelmiä

Antiglobalisaatiopatriotismi näyttääkin olevan nykyajan ratkaisu lähes kaikkiin ongelmiin.

Mihin perustuu käsitys, että työttömyys on globalisaation syytä? Saksan hurjimmat työttömyysajat sattuivat ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin ja 1930-luvulle. Sitähän Hitler käytti hyväkseen. Sama juttu taisi olla Italiassakin, jossa Mussoliini sai vallan. Itse asiassa jenkeissäkin elettiin pula-aikaa vaikean työttömyyden kourissa, kuten muuallakin Euroopassa. Entäpä Suomessa 30-luvun pulavuosina? Vaikka 90 luvun laman sanotaankin olleen Suomen historian jyrkin, 30-luvulla ei kansantalous ollut edes tasolla, josta se olisi voinut vastaavaa määrää tippua.

Melkoisesti suurempi työttömyys vallitsisi Suomessa, jos Suomen vientikauppa tyrehtyisi. Entäpä, mistä pääomaköyhä saisi pääomia kansainvälisesti merkittäviin investointeihinsa, jos ulkomainen pääoma ei olisi Suomesta kiinnostunut? Äkkiä se Nokia olisi jokaiselle suomalaiselle kännykän tehnyt - entäpä sen jälkeen.

Globalisaation vastustajien tulisi olla erittäin huolestuneita ulkomaalaisen lainapääoman asemasta Suomessa. Pankkikriisien yhteydessä kovapäisimmätkin oppivat, että sijoittaja on huolissaan sijoituksensa arvon säilyttämisestä ja on halukas kehittämään ja tukemaan sijoituskohdettaan, sijoittaja on sijoituskohteensa kanssa samassa veneessä. Lainanantaja on kiinnostunut vain lainansa takaisinsaannista hinnalla millä hyvänsä ja on varmistanut takaisinsaannin takauksilla ja vakuuksilla tms. tehokkailla likvidaatiokeinoilla. Lainanantaja onkin velkaiselle vaarallisempi isäntä kuin sijoittaja. Olenkin havainnut globalisaation vastustajien voimakkaasti vaativan juuri valtion kansanvälisten lainojen kiihdytettyä takaisinmaksua. Aivan erityisesti he kuuluvat vastustaneen Suomen kansalaisten hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi otettua ulkomaalaista pääomaa 1990-alun lamavuosina.

Pokasaha kirjoitti:

Antiglobalisaatiopatriotismi näyttääkin olevan nykyajan ratkaisu lähes kaikkiin ongelmiin.

Mihin perustuu käsitys, että työttömyys on globalisaation syytä? Saksan hurjimmat työttömyysajat sattuivat ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin ja 1930-luvulle. Sitähän Hitler käytti hyväkseen. Sama juttu taisi olla Italiassakin, jossa Mussoliini sai vallan. Itse asiassa jenkeissäkin elettiin pula-aikaa vaikean työttömyyden kourissa, kuten muuallakin Euroopassa. Entäpä Suomessa 30-luvun pulavuosina? Vaikka 90 luvun laman sanotaankin olleen Suomen historian jyrkin, 30-luvulla ei kansantalous ollut edes tasolla, josta se olisi voinut vastaavaa määrää tippua.

Melkoisesti suurempi työttömyys vallitsisi Suomessa, jos Suomen vientikauppa tyrehtyisi. Entäpä, mistä pääomaköyhä saisi pääomia kansainvälisesti merkittäviin investointeihinsa, jos ulkomainen pääoma ei olisi Suomesta kiinnostunut? Äkkiä se Nokia olisi jokaiselle suomalaiselle kännykän tehnyt - entäpä sen jälkeen.

Globalisaation vastustajien tulisi olla erittäin huolestuneita ulkomaalaisen lainapääoman asemasta Suomessa. Pankkikriisien yhteydessä kovapäisimmätkin oppivat, että sijoittaja on huolissaan sijoituksensa arvon säilyttämisestä ja on halukas kehittämään ja tukemaan sijoituskohdettaan, sijoittaja on sijoituskohteensa kanssa samassa veneessä. Lainanantaja on kiinnostunut vain lainansa takaisinsaannista hinnalla millä hyvänsä ja on varmistanut takaisinsaannin takauksilla ja vakuuksilla tms. tehokkailla likvidaatiokeinoilla. Lainanantaja onkin velkaiselle vaarallisempi isäntä kuin sijoittaja. Olenkin havainnut globalisaation vastustajien voimakkaasti vaativan juuri valtion kansanvälisten lainojen kiihdytettyä takaisinmaksua. Aivan erityisesti he kuuluvat vastustaneen Suomen kansalaisten hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi otettua ulkomaalaista pääomaa 1990-alun lamavuosina.

Lue lisää

"Mihin perustuu käsitys, että työttömyys on globalisaation syytä? Saksan hurjimmat työttömyysajat sattuivat ensimmäisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin ja 1930-luvulle."

Aivan ja silloin eteni sen aikainen globalisaatio, jota sanottiin vapaakaupaksi. Vapaakauppaa on ollut ennenkin 1800-luvun lopussa, joka johti ensimmäiseen maailmasotaan sekä välittömästi tämän jälkeen alkoi toinen vapaakaupan kausi, joka johti suureen pörssiromahdukseen 1929, josta alkoi kehitys, joka johti toiseen maailmansotaan.

Siis molemmat suuret vapaakaupan kaudet ovat johtaneet maailmasotiin. Toisen maailmasodan jälkeen ymmärrettiin, että sääntelyä tarvitaan, etteivät tapahtumat enää uusiutuisi. Bretton Woods-sopimus syntyi tältä pohjalta. Nyt on meneillään kolmas vapaakaupan kehitysaalto. Mitään ei ole opittu. Kun tulee uusi sukupolvi, niin se toistaa historiassa tehdyt virheet oppimatta niistä mitään.