Ja miten suhtaudut ystävääsi, joka käy noin kerran viikossa, kerran kahdessa viikossa tai kerran kuukaudessa?
Kuinka usein seuroissa on mielestäsi käytävä?
Entä jos joku käy vain kerran parissa kuukaudessa tai harvemmin?
Haluatko tietää aina syyn, miksi ystävää ei ole seuroissa näkynyt? Epäiletkö, että synti on saanut hänestä vallan ja uskonasiat eivät enää ole kunnossa?
Kuinka usein seuroissa on mielestäsi käytävä?
Entä jos joku käy vain kerran parissa kuukaudessa tai harvemmin?
Haluatko tietää aina syyn, miksi ystävää ei ole seuroissa näkynyt? Epäiletkö, että synti on saanut hänestä vallan ja uskonasiat eivät enää ole kunnossa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
seuroissa mitä paikkakunnan ryllä järjestetään.
Ihan vain suvun painostuksen vuoksi.
En usko kaikkeen, mitä puhuja edessä sanoo, esim sellaisiin, että kaikki epäuskoiset kadehtisivat meitä. Voi olla että jotkut, mutta ei suinkaan kaikki.
Ja iänkaikkiseen helvettiin en usko.
Mulle kai on ihan sama kuinka useesti seuroissa käy.
Oon saletin varma, että monet, jotka käy mua harvemmin, voivat olla paljon paljon parempia uskovaisia kun minä.
Esim kaverini, joka käy todella harvoin seuroissa, sanoi uskovansa raamatun oppeihin.
Minä en usko. Olen tapauskovainen ja käyn ihan vain sen takia seuroissa, ettei tarttis kuunnella kotona ikävää sovintosaarnaa.
Joskus, vielä eroan tästä liikkeestä.
Eroan sitten, kun olen tarpeeksi vahva siihen.
Tuntuu, ettei musta oo mihinkään.
Itsemurhakin käy turhan usein mielessä.
Miksi synnyin uskovaiseen kotiin, jossa kaikki muut sisarukset on niin täydellisiä uskovaisia.
sellaisia toisten tarkkailijoita ja eräänlaisia "poliiseja".
En jaksa kauaan enää.
Tuntuu, että olen tiensä päässä.
Joko itsemurha tai ulos uskosta ja suvun kirot päälle.
Joku viestissäsi tökkii. Voi olla tosikin mutta epäilen huvikseen sepitetyksi.
Kuka tai miksi joku pakottaisi sinua käymään kaikissa seuroissa joita paikkakunnalla järjestetään jos kaverisikin käy harvoin. Se mikä kokemus minulla on nuorista he eivät yksin mene mihinkään. Jos ei kaveri lähde jäädään itsekin pois.Kukaan ei voi pakottaa sinua seuroihin.Menet omasta tahdostasi tai et mene.
Tuo puhujan puhe että kaikki kahdehtisivat meitä tuntuu myös irralleen otettuna yksittäisenä asiana oudolta. Ikäänkuin se olisi puheessa niin oleellista jos jokun olisi joskus näin sanonut.
anteeks epäloogisuuteni. Mutta juttu on tosi.
Kaveri asuu Hesas, ja mä paljon pohjosemmas.
Frendi opiskelee yliopistos, mä oon tääl pohjosemmas viettelemäs työttömän päiviä.
Tuo puhuja esimerkki oli vain yx esimerkki lukuisien vastaavien rinnalla. Kuunteleppa seurois, kuinka puhujat johdattelee kuulijoita.
Vaihtoehtoja antavat vain kaksi, ei mitn välimuotoja tyyliin,
Uskovaisten välinen rakkaus - maailman raakuus,
raitis - rappiolla oleva narkkari,
rauhallinen musiikki - maailmallinen väkivaltaa
Ajattele omilla aivoillasi. Etsi ja hanki ystäviä ja seuraa muualta. Mene vaikka kansalaisopiston piireihin opiskelemaan, liikuntaryhmiin jne. Saat toisenhenkisiä kavereita ja vähän ilmaa hengittää ja saat ajatuksillesi tilaa. Saat vähitellen asetettua asiat oikeihin mittasuhteisiin. Tarvitset muutakin kuin seuroja ja paatosta. Käy seuroissa niin kuin se oikealta tuntuu. Voi olla että jatkat hamaan saakka tapauskovaisena ja lopulta totut siihen. Mikäli tulet löytäneeksi puolison ja saat lapsia, niin unohdat pikimiten tämänhetkiset ajatuksesi.
Mikäli teet toisen ratkaisun ja jätät vanhoillislestadiolaiselämän taaksesi tulet käymään vuosikaudet, vuosikymmenet kamppailua itsesi kanssa. Mutta se kannattaa. Itse erosin liikkeestä 15 vuotiaana ja vasta 30 vuotiaana pääsin irti kaikesta. Vaikeaa se oli, vaikka perheestäni vain yksi sisaruksista oli uskovainen ja vanhemmat tietenkin. Pääsin vihdoin irti ja omille jaloilleni ja voi sitä tunnetta.
" Voi olla että jatkat hamaan saakka tapauskovaisena ja lopulta totut siihen."
Olen ollut jo tapauskovaisena tosikauan ja olen ehtinyt tottua jo siihen, mutta nyt en enää hirveesti jaksais näytellä uskovaista.
Toivottavasti saisin pääkaupunkiseudulta töitä, niin pääsis tuosta vl-suvusta.
Ehkä sitten, kun vähennän seuroissa käyntiä, niin saattaa uskominenkin alkaa kiinnostamanaan, aivan kuin kaverilla, joka muutti helsinkiin
ja käy nykyisin harvoin seuroissa.
Hän on silti uskovainen.
Kuitenki sellainen rennompi, joka ei hätkähdä vaikka kuulisi toisen kieltäneen uskon.
Olen hänen kans useasti puhunut uskonasioista ja hän tietää, etten ole sydämestäni uskomassa.
Hän uskoo siksi, että pääsisi taivaaseen,
muttei hän saarnaa mulle uskoaan, ellen erikseen kysele.
Nyt on laitettu työhakemuksia helsinkiin eri siivousfirmoihin ym. toivottavasti jostain tärppäis, niin olisi hyvä syy lähteä täältä pohjoisesta.
Sisäinen unelmani on päästä kauas suvusta ja tunnustaa suoraan, etten ole enää uskomassa.
Jos minussa olisi enemmän rohkeutta, kieltäisin jo täällä uskon. mutten vain uskalla.
olen käynyt viimeksi seuroissa v75 ja hyvin olen uskoni kanssa tullut juttuun