Noja-tuoli

SkillaN

Nojaillaan nojatuoliin, mietitään ja istahdetaan istumaan, otetaan hyvä asento ja siinäpä sitten alkaa ajatukset liitää;)
Mukavia ajatuksia, niistä lueskelin aamun lehdistä ja siellä sanottiin, kun ajattelee asioita mistä voisi antaa jotain hyvää mieltä ystäville, ne poikii hyvän mielen itsellekin;)
Onhan meillä ilon aiheita, taas on taivas kauniin sininen ja aurinko paistaa, eikä erottele kelle sen jakaa, kaikki haluavat siitä osansa saa.
Luonto vihertyy ja linnut laulaa, tästä kaikesta voi ilon saada ja hetkeksi ainakin nuo murheet unohtaa.

Äitienpäivä lähestyy, itse sain ruusun oven raosta, tänä äitienpäivänä ei sitten sen kummempaa olekaan, hyvin riittä näinkin.
Haudallekaan en pääse, muistelen lapsuuttani äitiä muistaen kotosalla.
Jostakin aikakausi lehdestä sellaisen jutunkin luin, että muistutatko äitiäsi?
Pohdin asiaa ja aika monta asiaa löysin, mitä äitini tapaan teen, mutta ihmisenä en yllä samalle tasolle, äitini oli sydämellinen, lämmin ihminen.
Koskaan en hänen muista sanoneen mitään niin loukkaavaa, että mielessä olisi pysynyt, ne pienet huomautukset oli yleensä hyvän tahtoisia ja neuvoksi sattuvia.
Paljon joutui ikävääkin kokemaan ja puutteesta kärsimään, mutta lapset oli aina etusijalla, vielä aikuisena sen saimme kokea.
Voisi varmaan sanoa, että äiti eli lapsilleen, heidän ilojen ja surujen mukana.
Vanhemmistani ei mitään ikävää mieleen tule, parhaansa mukaan huolta pitivät ja turvan antoivat, ehkä se voimavara on ollut omalle elämälleni.
Ei rikkautta, mutta rakkautta, jota eivät edes tieten tahtoen osanneet antaa, se vaan oli juuri sitä.

Nyt tuli tämän kaltaiset ajatukset mieleen, herkistyen kevään ja äitienpäivän johdosta, haikea mielikin syntyi, niin paljon jäi sanomatta aikanaan, nöyränä tässä nyt kiittelen kaikesta mitä elämä on antanut.

Astukaa noja-tuolin syliin, istahtakaa tovi ja antakaa ajatusten lentää, poimikaa kauneutta ja hyvyyttä tästä ikävästä ajasta huolimatta.
Johtuneeko keväästä, tästä ajasta, mutta herkässä on kyyneleet, ilosta ne syntyvät kiitollisuudesta elämälle.
Jatketaan uudessa ketjussa, sovun ja ystävyyden kanssa;)

211

1830

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Moneen kohtaann viestissäsi voin yhtyä, SkillaN, varsinkin kolmeen viimeiseen kappaleeseen, sillä minäkin olen kokenut saaneeni maailman parhaat äidin ja isän, ja uskon, että moni muukin tuntee samoin, voi olla kiitollinen elämälle.
      vaikka ihan pienenä oli se sota, joka muutti äidin mielentilan itkuisemmaksi, ja myös työtä oli liikaa silloin, kun kansanhuoltoon piti luovutaa niin paljon maataloustarvikkeita. Ja lisänä sitten huoli kahdeta vanhimmasta pojastaan, jotka rintamille joutuivat lähtemään. Säälimme äitiä ja yritimme auttaa, silloin hänelle ei pahimpia asioita kerrottu, vaikka tietenkin se lapsille olisi ollut hyväksi saada puhua.

      Useinhan oli niin, ettei ne neuvot niinkään, kuin se, että oli kuuntelija, joka koki pahat kokemukset myös kuin omikseen, otti kädestä kiinni ja kuunteli. Ymmärsimme äidin surun ja ikävän, sillä itsekin ikävöimme isoja veljiä.

      Aurinkoinen on päivä taas, onkohan sää yhtä ihana kun eilenkin, sitä nyt lähden kokeilemaan.

      Hyvää jatkoa kaikille tämän sepustukseni lukeneille! Miaelina.

      • Anonyymi

        Oikoluku unohtui, silloin olisin voinut puuttuvat kirjaimet lisäillä. :)

      • Anonyymi

        Tulin juuri kauppareissulta, ja sanottava on, ettei sää voisi juuri klo 11.20 sen ihanampi olla kuin nyt on. Nautitaan nyt keväästä! Hyvää oloa kaikille toivoo Miaelina.

    • Anonyymi

      Alku viestistäni jäi pois. Ihmettelin hienoa valoilmiötä taivaalla, nimittäin,
      suurensuuri täysikuu oli täisellä taivaalla!
      Olisi ollut kyllä kuvan "fäärtti"!

    • Eliaana

      Metsästä tulin jokin aika sitten ja tämän koneen ääreen rantauduin.
      Ei sitä tässä iässä enää pitkää rupeamaa siellä jaksa touhuta, mutta eipä ole kiirekään.
      Siinä katselin, että hiirenkorvia näkyi puissa olevan.
      Sieltä täältä putkahtelee kevätkukkia, en edes muista mihin niitä vuosien mittaan olen työnnellyt kasvamaan.
      Aurinko ei nyt ole näyttäytynyt tällä paikalla. Lämmintä lie 10 asteen paikkeilla.
      Pojan työkaveri oli saanut katiskalla kalan, niinpä sain heti sähköpostia, että vie se katiska järveen. No, josko huomenna sitten.
      Jääkaappi on aikas tyhjä, huomenissa pitää lähteä täydennystä hakemaan, sitten taas pärjää viikonpäivät.
      Eilen siivosin yhden varaston, toinen vielä pitäisi.
      On kiva kun pientä puuhaa on niinpaljon, kun vaan huvittaa tehdä.
      Alatalon kesäkeittiön hella on mennyt ihan ruosteeseen.
      Poika tilasi hellamustaa netistä, tarvii sekin jonain päivänä kunnostaa.
      Kunpa tuo Skillanin toive toteutuisi ja noja-tuoli pysyisi mukavana paikkana huokaista.

      • Makriina2

        Kyllä nojatuoli varmasti kestää tämän joukon, älä huoli, Eliaana. Huomasin vasta nyt, että on aloitettu uusi ketju. Kirjoittelin tuntemuksiani tuohon vanhaan.
        Ehdottaisinkin, että nämäkin ketjut numeroitaisiin pirtin tapaan.
        Karenssia vähän lievennellään, mutta vielä se ei auta ikääntyneitä. Kovasti varoitellaan jatkamaan eristystä. Pianhan emme muuta osaakaan.
        Uusi televisioni näyttää nyt mukavasti areenat ja Netflixit ja monet muut, joten olen katsonut joitakin sarjoja alusta loppuun miltei yhdellä istumalla. Ei tarvitse pelätä, että jää uutiset näkemättä, kun ne ovat sanasta sanaan monta kertaa päivässä. Yksi kerta riittää, sitten voi katsoa jännäreitä kaikessa rauhassa. Normikanavien tarjonta sisältää niin paljon uusintoja, että ei ole pelkoa jäävänsä mistään paitsi. Vanha vuosien ikäinen tv seisoo apeana ulko-oven vieressä. Enpä tiedä, mihin sen panisin, ehjän kapineen.

      • Eliaana
        Makriina2 kirjoitti:

        Kyllä nojatuoli varmasti kestää tämän joukon, älä huoli, Eliaana. Huomasin vasta nyt, että on aloitettu uusi ketju. Kirjoittelin tuntemuksiani tuohon vanhaan.
        Ehdottaisinkin, että nämäkin ketjut numeroitaisiin pirtin tapaan.
        Karenssia vähän lievennellään, mutta vielä se ei auta ikääntyneitä. Kovasti varoitellaan jatkamaan eristystä. Pianhan emme muuta osaakaan.
        Uusi televisioni näyttää nyt mukavasti areenat ja Netflixit ja monet muut, joten olen katsonut joitakin sarjoja alusta loppuun miltei yhdellä istumalla. Ei tarvitse pelätä, että jää uutiset näkemättä, kun ne ovat sanasta sanaan monta kertaa päivässä. Yksi kerta riittää, sitten voi katsoa jännäreitä kaikessa rauhassa. Normikanavien tarjonta sisältää niin paljon uusintoja, että ei ole pelkoa jäävänsä mistään paitsi. Vanha vuosien ikäinen tv seisoo apeana ulko-oven vieressä. Enpä tiedä, mihin sen panisin, ehjän kapineen.

        Kävisin lukaisemassa kommenttisi tuossa vanhassa ketjussa.
        Mullakin on kuvia jossain pilvessä. Nuoret ne sinne siirsi, osaan sentään katsella niitä sieltä.
        Laitan tähän tuon hallituksen viimeisimmän toimintaohjeen.

        Yli 70-vuotiaita suositellaan edelleen välttämään fyysisiä kontakteja, mahdollisuuksien mukaan.
        Valtioneuvosto korostaa riskiryhmiin kuuluvien omaa harkintaa toimintaohjeiden noudattamisessa.

        On kuulemma tulossa jotain sellaistakin ohjetta, että jälkeläisiään jos tapaa, suositellaan, että ulkona ja parin metrin turvavälillä. Voihan sitä pitää vaikka kolmekin metriä.

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Kävisin lukaisemassa kommenttisi tuossa vanhassa ketjussa.
        Mullakin on kuvia jossain pilvessä. Nuoret ne sinne siirsi, osaan sentään katsella niitä sieltä.
        Laitan tähän tuon hallituksen viimeisimmän toimintaohjeen.

        Yli 70-vuotiaita suositellaan edelleen välttämään fyysisiä kontakteja, mahdollisuuksien mukaan.
        Valtioneuvosto korostaa riskiryhmiin kuuluvien omaa harkintaa toimintaohjeiden noudattamisessa.

        On kuulemma tulossa jotain sellaistakin ohjetta, että jälkeläisiään jos tapaa, suositellaan, että ulkona ja parin metrin turvavälillä. Voihan sitä pitää vaikka kolmekin metriä.

        Minä täytän 70 v tänä vuonna, mutta olen elänyt näillä 70 annetuille ohjailla.

        Juttelin lasteni kanssa, jotka ovat iältään
        - 40 vuotta, niin ihan samanlaista on heidänkin elo, kuin minun eli ruokakauppa ja lenkkeily ja samalla tavalla jatketaan, joten yhtä virkeää tai tylsää on elomme. :))

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Kävisin lukaisemassa kommenttisi tuossa vanhassa ketjussa.
        Mullakin on kuvia jossain pilvessä. Nuoret ne sinne siirsi, osaan sentään katsella niitä sieltä.
        Laitan tähän tuon hallituksen viimeisimmän toimintaohjeen.

        Yli 70-vuotiaita suositellaan edelleen välttämään fyysisiä kontakteja, mahdollisuuksien mukaan.
        Valtioneuvosto korostaa riskiryhmiin kuuluvien omaa harkintaa toimintaohjeiden noudattamisessa.

        On kuulemma tulossa jotain sellaistakin ohjetta, että jälkeläisiään jos tapaa, suositellaan, että ulkona ja parin metrin turvavälillä. Voihan sitä pitää vaikka kolmekin metriä.

        Heissan kaikki Tuoli-nojailijat, ei kun Noja-tuolilaiset on päiväkahvini aika jälleen. Tein kanelikorppuja rusinapitkosta, kun en ollut varma tuleeko kukaan äitienpäivänä vai painuvatko saaristoon😋))
        Virtuaalikahvitteluakin voi harrastaa, mutta tulipa hyviä nämä korput,..sanoi kyllä heidän tuovan mukanaan kahvitarjoilut tuonne pihapenkeille 🎵 Säästähän se riippuu, ollaanko parvekkeella takit päällä, kun aika viileääkin voi taas olle.

        Poika juuri soittikin, tulevat vasta tiistaina, jarruja kun pitää rukata asuntoautossa, joten tyttäristä en vielä tiedä!

        Luonto on niin herkän kaunis, juuri kuvasin vaahteran heleyttä, ja koivut sädehtii hunnuissaan auringossa! Ulkona on toistakymmentä ° lämmintä, auringossa enemmänkin, eipä paljon tarvitse nyt pukea.

        Häikäisee niin, etten vielä lukenut muiden kommentteja, Skillan'in kauniin avauksen ehdin aamulla, ihanasti muistelit lapsuudenkotia, josta minullekin elämän tärkeimmät arvot lämpiminä sydämessä on säilyneet.

        Nyt täytyy rullaverho laskea alas, että jotakin näkee lukeakin.
        hei vaan, ja kiitos seurastanne!

        sini-sirkku

      • Anonyymi
        Makriina2 kirjoitti:

        Kyllä nojatuoli varmasti kestää tämän joukon, älä huoli, Eliaana. Huomasin vasta nyt, että on aloitettu uusi ketju. Kirjoittelin tuntemuksiani tuohon vanhaan.
        Ehdottaisinkin, että nämäkin ketjut numeroitaisiin pirtin tapaan.
        Karenssia vähän lievennellään, mutta vielä se ei auta ikääntyneitä. Kovasti varoitellaan jatkamaan eristystä. Pianhan emme muuta osaakaan.
        Uusi televisioni näyttää nyt mukavasti areenat ja Netflixit ja monet muut, joten olen katsonut joitakin sarjoja alusta loppuun miltei yhdellä istumalla. Ei tarvitse pelätä, että jää uutiset näkemättä, kun ne ovat sanasta sanaan monta kertaa päivässä. Yksi kerta riittää, sitten voi katsoa jännäreitä kaikessa rauhassa. Normikanavien tarjonta sisältää niin paljon uusintoja, että ei ole pelkoa jäävänsä mistään paitsi. Vanha vuosien ikäinen tv seisoo apeana ulko-oven vieressä. Enpä tiedä, mihin sen panisin, ehjän kapineen.

        Onko paikkakunnallasi kierrätyskeskusta ?
        Lahjoita TV:si sinne, joku saa sitten hyvin edullisesti ostaa sen tarpeeseen.

        Tai ota yhteys Riku Rantalaan, joka tekee kaverinsa kanssa Madventures ohjelmaa.
        Hänellä on "hyväntekeväisyysyhdistys" joka kerää ja ottaa vastaan mm.
        urheiluvälineitä (kännyjäkin yms ?) köyhien lapsiperheitten lapsille.
        Ehkä televisiokin kelpaisi ?
        Nyt muistinkin, Rantalan yhdistyksen nimi on "Hope" (toivo)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko paikkakunnallasi kierrätyskeskusta ?
        Lahjoita TV:si sinne, joku saa sitten hyvin edullisesti ostaa sen tarpeeseen.

        Tai ota yhteys Riku Rantalaan, joka tekee kaverinsa kanssa Madventures ohjelmaa.
        Hänellä on "hyväntekeväisyysyhdistys" joka kerää ja ottaa vastaan mm.
        urheiluvälineitä (kännyjäkin yms ?) köyhien lapsiperheitten lapsille.
        Ehkä televisiokin kelpaisi ?
        Nyt muistinkin, Rantalan yhdistyksen nimi on "Hope" (toivo)

        Tässä on se kuljetusongelma ensimmäisenä, kun ei tv:n tarvitsijalla ole autoa, eikä minullakaan.
        Tuo Hope onkin mielenkiintoinen. Riku Rantalan uskoisi tekevän sen minkä sanookin tekevänsä. Monet nimekkäät ovat jääneet kiinni siitä, että lahjoituksia ei toimitettukaan kuten luvattu.

        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on se kuljetusongelma ensimmäisenä, kun ei tv:n tarvitsijalla ole autoa, eikä minullakaan.
        Tuo Hope onkin mielenkiintoinen. Riku Rantalan uskoisi tekevän sen minkä sanookin tekevänsä. Monet nimekkäät ovat jääneet kiinni siitä, että lahjoituksia ei toimitettukaan kuten luvattu.

        Mkr.

        Tiesin hänen projektistaan, mutta en ole koskaan googlaillut sitä.
        Hetki sitten googlasin:
        Hope ry
        ja se onkin vähän isompi organisaatio kuin luulin.
        Sitä on monella paikkakunnalla.
        En vielä tarkempaan katsonut,
        lupaava on ja ehkä heillä on tavaroitten noutopalvelukin.

        Riku Rantala on rehti ja reipas, jämäkkä mies, uskon että on sanojensa takana.

    • Anonyymi

      Kokemus antaa hyvää pohjaa harkinnan käyttöön karanteenimaisissa oloissakin, ei olla sentään holhouksen alla eikä vankilassa. Jos voimme ulkoilla ja kohdata lenkeillä muita ihmisiä turvallisin välein, mikseivät ne ihmiset voisi olla omia lapsia ja lastenlapsia. Näin kesää vastaan se on ulkosalla helppoakin, ei tarvitse edes tarjoiluista huolehtia, mukaan voi antaa vaikka korvapuustipussin. Tilanne on tietysti erilainen, jos lasten perheet asuvat kauempana, silloin ei niin vaan piipahdella moikkaamaan . Suunniteltiin tuossa, miten terassi- ja ulkokalusteita voi ryhmitellä, voisimmehan me mummi ja vaari istua myös lasisessa kasvihuoneessa näytillä pariovet sinne apposellaan. Näin lehtikuvan Hollannista, missä kanaalin varrelle oli pystytetty pieniä lasihyttejä, vähän samaan tapaan kuin revontuli-iglut Lapissa. Niissä paloi kynttilät, tarjoilija ojenteli jollain leipälapion tapaisella annoksia, tunnelma näytti intiimiltä. Siinäpä olisi korppikselle idea vanhojen ikkunalasien käyttöön. :)

      Monasti kysytään haastatteluissa , kuka on sankarisi, ja vastaus on usein oma äiti tai isä. Kumpikaan vanhemmistani ei varmasti mitään sankaruutta tavoitellut, pitivät hyvää huolta lapsistaan ja toisistaan . Kodin ilmapiirissä tuntui kiitollisuus siitä , että lapset saivat syntyä ja kasvaa rauhan ajan Suomessa. Äiti oli joutunut luopumaan koulutushaaveistaan tekemällä kotitilallaan rintamalla olevien miestenkin töitä , oppilaitoksetkin olivat katkolla, isä oli ehtinyt opiskellakin. En osaa sanoa, muistutanko äitiäni, luonteen puolesta ehkä, äänessäkin on samaa sävyä , mutta ulkoisesti tulen enemmän isän pitkänhuiskeaan sukuun. Tällaiset asiat pyörivät mielessäni näin äitienpäivän kynnyksellä, ja olen kiitollinen osastani sukupolvien äitien ketjussa. Ehkä jotain pysyvää ja tärkeää olen pystynyt siirtämään, antanut eväitä tehdä valintoja ja kestää myös väistämättömiä pettymyksiä.

      Miten erilaisia vihreän sävyjä löytyykään keväisten puiden lehdenaluista, hentoja , kirkkaita ja murrettuja sävyjä, vaahteranlehdetkin kuin rusottavia pikku sateenvarjoja aukeamassa. Omissa kirsikoissa on päivä päivältä enemmän kukkia ja kohta jo luumutkin vuorossa, vaaleanpunaiset rusokirsikat jo pilvinä puistoissa. Meitä vene vetää puoleensa yhä enemmän, ulapan kimallus ja vesilintujen äänet, käydään ainakin päiväkahvilla joka päivä satamassa veneessä ja ensimmäiset päiväpurjehdukset on tehty. Yksi ahvenkeitto on onkimalla saatu ja silakkalitka löytyi viimein, se on tehokas jos parvi sattuu kohdalle. Paatilla ei keväthuoltojen jälkeen tarvitse kuin olla ja nauttia, kannen siivous hoituu heittämällä kannelle pari ämpärillistä vettä. Ei ole imuroitavaa, rapsutettavaa eikä nikkaroitavaa...mutta kun aikansa seilaa, on kiva taas tuntea mullan tuoksu ja kiinteä maankamara jalkain alla, ja saunaakin mieli tekee.

      Ramoona

      • Anonyymi

        Minä kuulun siihen ikäryhmään joka ei tiedä sodasta,pula-ajasta ym.mitään.

        Isän veli joutui sodan uhriksi, samoin oli kulkutauteja jotka aiheuttivat surua. Ei ollut vitamiineja, ei mitään.

        Ei voi olla muuta kuin onnellinen että on eletty rauhan aikaan. Talous toimii niinkuin se toimii, suhdanneherkällä alalla tulee sitten tekemättömyyttä. 90-luvun lama opetti kunnolla talouden hallinnan ja pitihän se talouskin opetella.
        Toimiala jossa olisi työtä suhdanteista riippumatta olisi hyvä ratkaisu.

      • sini-sirkku
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä kuulun siihen ikäryhmään joka ei tiedä sodasta,pula-ajasta ym.mitään.

        Isän veli joutui sodan uhriksi, samoin oli kulkutauteja jotka aiheuttivat surua. Ei ollut vitamiineja, ei mitään.

        Ei voi olla muuta kuin onnellinen että on eletty rauhan aikaan. Talous toimii niinkuin se toimii, suhdanneherkällä alalla tulee sitten tekemättömyyttä. 90-luvun lama opetti kunnolla talouden hallinnan ja pitihän se talouskin opetella.
        Toimiala jossa olisi työtä suhdanteista riippumatta olisi hyvä ratkaisu.

        Iloitsen pojanpojan rakennusfirmasta, kun kuulin töitä olevan yli tarpeenkin. Nyt korjataan vanhoja rakennuksia innolla. Isännät kun ovat kotona, sanelevat toivomuksiaan paikan päällä.
        Tervettä kehitystä tuo, ettei pureta maan tasalle, ja rakenneta toinen toistaan hulppeampia jätti lasiseinänäyttöjä Suomen oloihin.

        Perinteiset puutalotkin on minusta kodikkaitakin, hyvä kun niitäkin ostetaan ja ennenkaikkea kunnostetaan.

        Finnair työllistää taas pojantytärtä kesäkuun loppuun, jolloin lomautustauko taas tiedossa. Hyvä näin porrastaen, osa työtovereista on saanut lopputilin, mikä on aina kurjaa.

        Innostuin kirjoittamaan kun ei pari sokerikorppua riittänyt, vaan kuorin kolme perunaa, viipaloin ja öljy & perunakuorrutteessa hölskyttelin ne laakeaan uunivuokaan, silppusin pekonit päälle ja uuniin!
        Pärjääkin taas aikaiseen kaakaohetkeen 😋))

      • ynnämuu
        sini-sirkku kirjoitti:

        Iloitsen pojanpojan rakennusfirmasta, kun kuulin töitä olevan yli tarpeenkin. Nyt korjataan vanhoja rakennuksia innolla. Isännät kun ovat kotona, sanelevat toivomuksiaan paikan päällä.
        Tervettä kehitystä tuo, ettei pureta maan tasalle, ja rakenneta toinen toistaan hulppeampia jätti lasiseinänäyttöjä Suomen oloihin.

        Perinteiset puutalotkin on minusta kodikkaitakin, hyvä kun niitäkin ostetaan ja ennenkaikkea kunnostetaan.

        Finnair työllistää taas pojantytärtä kesäkuun loppuun, jolloin lomautustauko taas tiedossa. Hyvä näin porrastaen, osa työtovereista on saanut lopputilin, mikä on aina kurjaa.

        Innostuin kirjoittamaan kun ei pari sokerikorppua riittänyt, vaan kuorin kolme perunaa, viipaloin ja öljy & perunakuorrutteessa hölskyttelin ne laakeaan uunivuokaan, silppusin pekonit päälle ja uuniin!
        Pärjääkin taas aikaiseen kaakaohetkeen 😋))

        Iltapäivää!
        Tänään oli vielä kelpopäivä kävellä hissukseen hoitelemassa asioita.
        Monta tuntia siihen tuhraantui, mutta eihän tuo aikanikaan kovin
        arvokasta ole. Onhan sanonta, että" aika on rahaa," mutta se nyt
        ei vanhan eläkeläisen toimiin tai toimettomuuteen päde.
        Kävin asioimassa terveyskeskuksessakin. Siinä on kaksi hissiä
        samaa asiaa hoitamamassa. Toinen alle 70 vuotiaille ja toinen yli.
        Onhan sekin järkevää, että ei pakkauvuta samaan hissiin, tulee
        säännöt pidettyä.
        Ikäänkuin olisin työpäivän tehnyt, niin ramasee eikä ajatuksenikaan
        kovin vikkelästi toimi. Niinpä lopetan kirjoittamiseni kanssa nuhjaamisen
        ja menen pötkälleen lepäilemään, että jaksaa sitten nukkua:))

      • Eliaana
        sini-sirkku kirjoitti:

        Iloitsen pojanpojan rakennusfirmasta, kun kuulin töitä olevan yli tarpeenkin. Nyt korjataan vanhoja rakennuksia innolla. Isännät kun ovat kotona, sanelevat toivomuksiaan paikan päällä.
        Tervettä kehitystä tuo, ettei pureta maan tasalle, ja rakenneta toinen toistaan hulppeampia jätti lasiseinänäyttöjä Suomen oloihin.

        Perinteiset puutalotkin on minusta kodikkaitakin, hyvä kun niitäkin ostetaan ja ennenkaikkea kunnostetaan.

        Finnair työllistää taas pojantytärtä kesäkuun loppuun, jolloin lomautustauko taas tiedossa. Hyvä näin porrastaen, osa työtovereista on saanut lopputilin, mikä on aina kurjaa.

        Innostuin kirjoittamaan kun ei pari sokerikorppua riittänyt, vaan kuorin kolme perunaa, viipaloin ja öljy & perunakuorrutteessa hölskyttelin ne laakeaan uunivuokaan, silppusin pekonit päälle ja uuniin!
        Pärjääkin taas aikaiseen kaakaohetkeen 😋))

        Tuosta minä olen kanssa iki onnellinen, kun kaikilla lapsenlapsilla on asiat hyvin. 2:lla puolisot.
        1pari opiskelee, toisella parilla työtä molemmilla, jossa ei loppumista näkyvissä.
        Sinkkumiehellä kanssa työpaikka.
        Nuorin on 10 vuotias ja etäopiskelu on kuulemma sujunut hyvin.
        Pojalla on sellainen työ, joka on ihmisille elintärkeä.
        Ihan välillä pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin.
        Ihan surettaa, kun ajattelee, että monella on asiat huonossa jamassa tämän koronan takia.

    • Anonyymi

      Eikös nojatuolit ole sellaisia matalalla istuttavia tuoleja, onko siitä helppo päästä ylös?

      • Anonyymi

        Kyllä ikääntyvän akan perse kevyesti nojatuolista nousee.

      • Anonyymi

        Eikö sulla ole itselläs edes nojatuolia, kun pitää tuollaista kysyä!
        Käyppäs Ikeassa, ihminen.
        Ostat mieleisesi istuimen.

    • Anonyymi

      Makriinalle 19:52 uusi kommentti Hope ry-merkeissä.

      • Anonyymi

        Luin lisää Hope ry.stä, että he vapaaehtoisvoimin toimivat ja
        sitä jakavat perheille mitä heille lahjoitetaan. Muuta ei ole lahjoittaa.
        Tavaraa on vaatteista urheiluvälineisiin.

        Luin yhtä keskustelua Hope ry:stä. Joku on ollut syvästi pettynyt,
        kun ei ole tarvitsemaansa apua saanut,
        mutta mistäs annat, jos ei juuri sellaista tuotetta ei ole kukaan lahjoittanut Hope ry:lle?
        Moni on ollut kiitollinen saamastaan avusta.
        Joku olisi tarvinnut lapselle polkupyörän, mutta saanut ruosteisen ja moitti sitä,
        mutta kun ei kukaan uusia ja hienompia lahjoita.

        Luin ko. keskustelusta, että sähköpostiin vastaaminen on heillä tosi hidasta,
        että kannattaa soittaa ja ymmärsin, että siellä voi käydäkin.

        Keskustelu taisi olla vauva.fi-sivustolla.

    • korpikirjailija

      Minusta ei ikinä olisi konttorityöntekijäksi saati etätyöntekijäksi tietokoneella. Inhoan istua tietokoneen äärellä. Nämä kommentoinnit tänne kirjoitan kännykällä. Jorriinijuurisormet vaan ei aina osu oikeille kirjaimille.

      Aamupaivällä maksoin mökin remppalaskun ja päätin heti hyödyntää kotitalousvähennyksen.Siispä OmaVero-sivustolle
      Aikaa kului ja pinna kiristy. Aina lopussa tuli hylkäys kun jotain oleellista puuttui. No, soitin verotuksen palvelunumeroon. Alkoi tapahtumaan, tietenkin koska virkailijalla oli alkuvuonna maksamani verot ja minulle maksetut eläkkeet koneellaan, siitä oli koko homma kiinni ja sain lopuksi homman vietyä loppuun ja nollaverokortin.

      Tyytyväisenä inhotyöni onnistumiseen ajelin mökille, otin mitat terassista ja ajoin paikalliseen Prismaan. Tiesin mitä halusin ja menin Terra- osaston esimiehen luokse, joka soitti varastolle, että sinne tulee rouva, jolle pitää sahata terassipuita. Homma kävi nopeasti, pian olin pakannut autoni täyteen terassipuita. Ostin vielä ruuveja ja ajoin takaisin mökille.

      Kun on hyvä akkuporakone ja oikean pituiset terassilaudat, topakka pohjustus ja kunnon ruuvit ei siinä nokka kauaa tohissut kun kahviterassini oli kasassa.

      Että on hyvä mieli, mutta nyt en ota enää ennen apujoukkoja ylimitoitettuja urakoita. Nyt alan siposteluhommiin. 😊

      • Anonyymi

        Pitää olla muutenkin tosi pienet tulot ja verot, jos muutaman päivän pienen urakkaporukan palkat aiheuttaa yli puolen vuoden vapautuksen veroista. Verovähennys ei koske materiaaleja. Mitä järkeä on tuolla iällä ottaa velkaa ja päällystää koko piha ihme laudotuksilla ja hökötyksillä ? Kai ne kahvit kesällä voi juoda vaikka kannon nokassa . Mökillä on luonto pääosassa, pitäisi lailla kieltää tuommonen luonnon raiskaaminen.

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitää olla muutenkin tosi pienet tulot ja verot, jos muutaman päivän pienen urakkaporukan palkat aiheuttaa yli puolen vuoden vapautuksen veroista. Verovähennys ei koske materiaaleja. Mitä järkeä on tuolla iällä ottaa velkaa ja päällystää koko piha ihme laudotuksilla ja hökötyksillä ? Kai ne kahvit kesällä voi juoda vaikka kannon nokassa . Mökillä on luonto pääosassa, pitäisi lailla kieltää tuommonen luonnon raiskaaminen.

        Pihla ikkunat ja ovet, mittatilaustyönä. Niiden asennutyöt ammattityövoimin tekivät sievoisen summan kotitalousvähennyksenä.

        Kyllä omistuskiinteistöistä pitää huolta pitää, muutoinhan ne menettävät arvonsa.

        Olen käyttänyt aijemmin kotitalousvähennystä isommissa rempoissa. Nehän vähentävät reippaasti kokonaissummaa. Lainaa pääsee maksamaan verorahoilla ; )

        Tuo sievä 2,1 x 2, 1 m2 kahviterassi on sitä puuhastelua, jota tarvitsemme saadaksemme hyvän mielen kokemuksia.

        Nurmimatolla ole vuosia aamukahvini juonut. Tuo etelä- itäinen talon nurkkaus on suojassa yleensä kovilta länsituulilta. Talvikäyttöön myös sopiva. Ihku ihana siitä tulee kun yrttilaatikot, kukat ja kalusteet sinne siirrän.

    • Anonyymi

      Vai nollaverokortin sait.

      • Anonyymi

        Nolla mikä nolla.

      • Anonyymi

        Minä taas en saanut nollaverokorttia, vaan saan muutaman satasen veronpalautusta, mikäli korona ei syö sitäkin.

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä taas en saanut nollaverokorttia, vaan saan muutaman satasen veronpalautusta, mikäli korona ei syö sitäkin.

        Minäkin sain pitkästä aikaa veronpalautuksia reippaan satasen.

    • SkillaN

      Huomenta, taas on sitten pilvinen päivä tulossa, yöllä on vettä satanut.
      Annoksittain tuota aurinkoa on saatava, ettei totuta liian hyvään;)
      Koulut alkavat tulevana torstaina ja lehteä tutkiessa satuin niistä hankaluuksista lukemaan, mitä siitäkin eteen tulee.
      Ajatus menee vähän niskurointi puolelle, vaikka kuinka suojia laitetaan, eikö se tauti kumminkin pääse leviämään, jos niin haluaa, arvoitushan tuo tuntuu olevan kaikille.

      Olette hyvää mieltä kertoneet lastenne ja lastenlasten onnistumisista,hyvillä mielin minä myös sain tietää, että lapsenlapseni lapsi, oli saanut kaikista aineista kiitettävän, pojalle aika saavutus, tämä ammatikoulusta.
      Heinäkuussa astuu valtion harmaisiin ja sen jälkeen uudet suunnitelmat varmaan syntyy, koska nyt valmiiksi päässeenä ei enää innostakaan saavutettu ammatti, uutta aiko aloittaa.

      Ramoona puhuit sota-ajan äideistä, kyllä se aika opetti äitejä selviämään monesta asiasta, taitoja kasvoi, melkein mahdottomasta tekivät totta.
      Kaiken puutteen ja pelon aikanakin vaan jaksoivat yllä pitää toivoa kodin asioista. miehiensä kaipuusta huolimatta.

      Makriina, nyt voit istua päiväkaudet telkkarin ääressä, katsella monenlaisia ihmeitä maailman eri laidoilta.
      Itse olen ihastunut aasialaiseen kulttuuriin, miten se elämä onkin toisenlaista vielä tänä päivänäkin, tosin suurkaupungeissa elävät viimeisen muodin mukaan, kellä siihen varaa on.
      Hyviä osasuorituksia, olen melkein rakastunut Pohjois-Korealaiseen komeaan kapteeniin, hänen rehelliseen elämän tapaansa, tosin mielikuvituksellisia ovat osin ja kertauksia paljon, mutta silti viihdyttää.
      Etelä-Korealainen nainenja tämä kapteeni kohtaavat ja voi niitä käänteitä mitä kuvataan;)
      Tuo numerointi on mielessä käynyt, mutta ajattelin, että ei niin useasti uusia Noja-tuolia synny. mikä nyt kuitenkin on tapahtunut.

      Eliaanalla mahdollisuuksia saada kalansaaliita, kyllä mieli palaa ongelle minullakin, jaksaisin isonkin saaliin perata, jos saisin ongen käteen;)
      Syntyisi kalakukkoja ja muuta kalaherkkua.

      Ynnämuu valittelit uupumista, taitaa olla melko yleinen vaiva, melkein joka ilta torkahdan pienen tovin tuolissa istuen, taju vaan lähtee, sitten herään ja olen virkeä;)
      Sallitaan nämä pienet torkut, se on bonusta tämän ikäisille;)

      Olet melkoisen tarmokas nainen korpikirjailija, en varmaan noihin hommiin pystyisi, mitä sinä teet.
      Ehkä vauhti hiljenee kun kymmenen vuotta saat lisää, en halua pahanilmanlintu olla, mutta näin kävi minulle.

      Miaelina kertoilit luonnon kauneudesta, sitä onkin ollut syytä katsella, taivas mitä ihanampia ilmiöitä esiin tuo, kuva oli minunkin otettava oli niin erikoinen näkymä.
      Kurkiauroja en ole nähnyt lentämässä, en hanhiakaan, kiertävät muita reittejä, pari joutsenta kuitenkin olen havainnut.

      Sini-sirkku säveltää ruokien kanssa, saaden himoja esiin lukijoilta,kun kerrot mitä aikaan saat ja miten osaat yhdistellä pienetkin tarpeet ateriaksi asti.

      Nyt minulla lihapullien teko suunnitteilla, en ole aikoihin niitä tehnytkään, perunamuussia ja porkkanoita, loraus kermaa kastikkeeseen, arvaatte että maistuu.
      Perusruokaa ja sitä kehoittelevat tekemään lehdissäkin, sipulin suuri kuluttaja olen ja senkin sanotaan olevan terveyttä yllä pitävää, samoin kaali kuulu minun ruoka tottumuksiin.
      Joillekin juuri nämä eivät kelpaa ollenkaan, niin erilaisia on makunautinnotkin.

      Vietetään äitienpäivän aattoa ja huomenissa sitten puhelin pirisee;)

      • Anonyymi

        Eikö se sipuli ja kaali pieretä kamalasti ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö se sipuli ja kaali pieretä kamalasti ?

        Ei kai tuohon ole soveliasta vastata.
        On helposti sääntöjen vastaista.

      • SkillaN
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö se sipuli ja kaali pieretä kamalasti ?

        Näin varmaan on kuten arvelet;)
        Lisätään vielä kalakukko, ohrarieska hernekeitto ja piimä, lopputulos taattu;)

    • Eliaana

      Tuli käväistyä asioilla. Ostin 16 orvokin tainta.
      Sitten kävin taas pöllejä metsästä heittelemässä puuplassille päin.
      Yksi iso tuulenkaato olisi rannassakin pätkittävänä, jos tässä intoa riittää.
      Tällä hetkellä tuo aurinko paistaa, on siinä pilvenlonkiakin liikkeellä.
      Pitänee viedä saunapuitakin alas, vaikka en minä siellä yksinäni sauno, ennenkuin järvivesi vähän lämpiää, että uskaltaa sinne pulahtaa.
      Täytynee laittaa illalla sauna täällä ylhäällä.
      Tuossa alapuolella on sellainen vaatimaton mökki ollut jo vuoden myynnissä, jossa ei kymmeniin vuosiin ole juuri ketään näkynyt, kun harvoin.
      Nyt siellä oli katsojia, saas nähdä, meneekö kaupaksi.
      Viikonloppuisin on aika heikko välillä tuo nettiyhteys. Alkuun en päässyt kirjautumaan, mutta lukemaan pystyin kommenttinne.
      Nyt yhteys kohentui.
      Niin ja huomeneksi. Hyvää äitienpäivää vaan kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille, se minä jo itsekin olen.

      • Anonyymi

        Minua hymyilytti tunnistaessani Skillanin reagoinnista näkemäänsä filmiin, kyllä voi lähes rakastua johonkin ihmistyyppiin, tunteella joka antaa säihkettä elämään. Tuttua itsellenikin vuosien varrella, ihastua jopa kirjailijan ajatuksiin, rakastaa häntä niiden vuoksi mitä ne antavat minulle!

        Kuuntelin juuri monologia rakastetusta Martta Wendelin'istä, tuosta lämpimien kotien ja lasten herkkänä kuvaajana.
        Yksinäisen eälämänsä aikana hän kertoo tuosta kyvystä, joka ohjasi hänenkin lopulta onnellista elämäänsä Tuusulan järven taiteilijayhteisössä.

        wAR3SvlxYhli12KIqBqdz8KL5MLgvOyHDudQWwCA9aCK2grbJbGU7fJq2DXc

        Hyvää ja äitienpäivää! t. sini-sirkku

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua hymyilytti tunnistaessani Skillanin reagoinnista näkemäänsä filmiin, kyllä voi lähes rakastua johonkin ihmistyyppiin, tunteella joka antaa säihkettä elämään. Tuttua itsellenikin vuosien varrella, ihastua jopa kirjailijan ajatuksiin, rakastaa häntä niiden vuoksi mitä ne antavat minulle!

        Kuuntelin juuri monologia rakastetusta Martta Wendelin'istä, tuosta lämpimien kotien ja lasten herkkänä kuvaajana.
        Yksinäisen eälämänsä aikana hän kertoo tuosta kyvystä, joka ohjasi hänenkin lopulta onnellista elämäänsä Tuusulan järven taiteilijayhteisössä.

        wAR3SvlxYhli12KIqBqdz8KL5MLgvOyHDudQWwCA9aCK2grbJbGU7fJq2DXc

        Hyvää ja äitienpäivää! t. sini-sirkku

        Ehkäpä nyt onnistuisi 😗))

        https://www.youtube.com/watch?v=bhQ4866SJqY

      • SkillaN
        Anonyymi kirjoitti:

        Minua hymyilytti tunnistaessani Skillanin reagoinnista näkemäänsä filmiin, kyllä voi lähes rakastua johonkin ihmistyyppiin, tunteella joka antaa säihkettä elämään. Tuttua itsellenikin vuosien varrella, ihastua jopa kirjailijan ajatuksiin, rakastaa häntä niiden vuoksi mitä ne antavat minulle!

        Kuuntelin juuri monologia rakastetusta Martta Wendelin'istä, tuosta lämpimien kotien ja lasten herkkänä kuvaajana.
        Yksinäisen eälämänsä aikana hän kertoo tuosta kyvystä, joka ohjasi hänenkin lopulta onnellista elämäänsä Tuusulan järven taiteilijayhteisössä.

        wAR3SvlxYhli12KIqBqdz8KL5MLgvOyHDudQWwCA9aCK2grbJbGU7fJq2DXc

        Hyvää ja äitienpäivää! t. sini-sirkku

        Kauniina , aurinkoisena saan herätä tähän äitienpäivä aamuun, taivas niin pilvetön ja avara, ei yhtään lintua lentämässä, rauha lepää kaiken yllä.
        Ei edes tämä tämän ajan harmi tule ajatuksiin, niin kauniina koen näkymäni.
        Luin sini-sirkun linkin kautta Martta Wendelin elämästä, niin paljon samaa koen useinkin, värien kauneutta, luonnon ihanuutta, elämisen rikkautta, ilman mammonaakin sen voi kokea.
        Olen joskus nähnyt elokuvan jossa Martta ja muistaakseni Eino Leino olivat rakastava pari, hyvin koskettava oli se elokuvakin.

        Tänään kuitenkin elämme tätä aikaa ja nyt onnittelen kaikkia suomen äitejä, heitä joilla jokaisella on paikka lapsien sydämessä.
        Olipa lapsuus minkälainen tahansa, äiti on jo sanana niin lämmin ja turvallinen.
        Vielä tänäänkin, tähän ikään päässeenä, äiti tuo mieleen kaiken sen mitä häneltä sain, rakkauden joka oli aidoista aidoin.
        Poikani soitti aamu varhaisella onnittelut, äidilleen, se lämmitti, miniä maljaköynnöksen oven raosta jo eilen toi.
        Tytär toi ruusut mökille lähtiessään ja lupasi haudalla käydä tänään mummoaan ja minun äitiä muistaen.
        Kaikki on hyvin, ehkä tänään muistavat sitten jälkipolvet mummoaan soitellen.

        Olen sini-sirkun kanssa samaa mieltä, kyllä rakkautta voi tuntea, vaikka kuvan välityksellä, siihen tarvitaan hiukka mielikuvitusta ja se on menoa mielen kanssa, toki todellisuus on toista.
        Toki vanha ihminen rakkauden muistaa ja voi kokea saman omassa mielessään.
        Todellisuus on muuta, mutta haaveita, unelmia voi kokea vanhakin, ja niitä onneksi on mahdollista tuntea, jos niin itselleen sallii.

        Eliaana olet melkoinen nainen, puut pilkkoontuu, olipa sitten isoja tai pieniä.
        No olen kuullut, että ei se voima yksin ole, pitää osata tekniikka ja kaikki sen myötä helpottuu, isot ja raskaat työt onnistuvat.
        Sinulla on monta saunaakin, vara valita mikä milloinkin on paras, varmaan se lähellä järveä voiton vie;)
        Vaatimattomuus noiden kesäpaikkojen kohdalla on joskus kauneutta, ei kaikkea voi rahalla eikä edes tarvitse hienoksi laittaa, se luonto mökeillä pitäisi mielestäni olla se nautinnon antaja, pientä on se mitä ihminen loppujen lopuksi tarvitsee.

        Hyvää äitienpäivää toivotan minä myös kaikille,olkoon päivänne onnellinen;)

      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Kauniina , aurinkoisena saan herätä tähän äitienpäivä aamuun, taivas niin pilvetön ja avara, ei yhtään lintua lentämässä, rauha lepää kaiken yllä.
        Ei edes tämä tämän ajan harmi tule ajatuksiin, niin kauniina koen näkymäni.
        Luin sini-sirkun linkin kautta Martta Wendelin elämästä, niin paljon samaa koen useinkin, värien kauneutta, luonnon ihanuutta, elämisen rikkautta, ilman mammonaakin sen voi kokea.
        Olen joskus nähnyt elokuvan jossa Martta ja muistaakseni Eino Leino olivat rakastava pari, hyvin koskettava oli se elokuvakin.

        Tänään kuitenkin elämme tätä aikaa ja nyt onnittelen kaikkia suomen äitejä, heitä joilla jokaisella on paikka lapsien sydämessä.
        Olipa lapsuus minkälainen tahansa, äiti on jo sanana niin lämmin ja turvallinen.
        Vielä tänäänkin, tähän ikään päässeenä, äiti tuo mieleen kaiken sen mitä häneltä sain, rakkauden joka oli aidoista aidoin.
        Poikani soitti aamu varhaisella onnittelut, äidilleen, se lämmitti, miniä maljaköynnöksen oven raosta jo eilen toi.
        Tytär toi ruusut mökille lähtiessään ja lupasi haudalla käydä tänään mummoaan ja minun äitiä muistaen.
        Kaikki on hyvin, ehkä tänään muistavat sitten jälkipolvet mummoaan soitellen.

        Olen sini-sirkun kanssa samaa mieltä, kyllä rakkautta voi tuntea, vaikka kuvan välityksellä, siihen tarvitaan hiukka mielikuvitusta ja se on menoa mielen kanssa, toki todellisuus on toista.
        Toki vanha ihminen rakkauden muistaa ja voi kokea saman omassa mielessään.
        Todellisuus on muuta, mutta haaveita, unelmia voi kokea vanhakin, ja niitä onneksi on mahdollista tuntea, jos niin itselleen sallii.

        Eliaana olet melkoinen nainen, puut pilkkoontuu, olipa sitten isoja tai pieniä.
        No olen kuullut, että ei se voima yksin ole, pitää osata tekniikka ja kaikki sen myötä helpottuu, isot ja raskaat työt onnistuvat.
        Sinulla on monta saunaakin, vara valita mikä milloinkin on paras, varmaan se lähellä järveä voiton vie;)
        Vaatimattomuus noiden kesäpaikkojen kohdalla on joskus kauneutta, ei kaikkea voi rahalla eikä edes tarvitse hienoksi laittaa, se luonto mökeillä pitäisi mielestäni olla se nautinnon antaja, pientä on se mitä ihminen loppujen lopuksi tarvitsee.

        Hyvää äitienpäivää toivotan minä myös kaikille,olkoon päivänne onnellinen;)

        Kiitos Skillan lohdullisesta, lämmittävästä viestistä. Minulla on tulossa taas yksinäinen päivä. Perjantaina tuli postissa kortti, aamulla puhelinsoitto. Kukkia ei tule, lapset niin kaukana. Parvekkeella sentään orvokkiruukku ja ikkunoista näkyy koivut hiirenkorvin. Kauniisti puhut luonnostakin. Alan seurata Jumalanpalvelusta telkusta ja koitan työntää apeat ajatukset sivuun.
        Siunausta sinulle ja muille kirjoittajille.

      • Eliaana
        SkillaN kirjoitti:

        Kauniina , aurinkoisena saan herätä tähän äitienpäivä aamuun, taivas niin pilvetön ja avara, ei yhtään lintua lentämässä, rauha lepää kaiken yllä.
        Ei edes tämä tämän ajan harmi tule ajatuksiin, niin kauniina koen näkymäni.
        Luin sini-sirkun linkin kautta Martta Wendelin elämästä, niin paljon samaa koen useinkin, värien kauneutta, luonnon ihanuutta, elämisen rikkautta, ilman mammonaakin sen voi kokea.
        Olen joskus nähnyt elokuvan jossa Martta ja muistaakseni Eino Leino olivat rakastava pari, hyvin koskettava oli se elokuvakin.

        Tänään kuitenkin elämme tätä aikaa ja nyt onnittelen kaikkia suomen äitejä, heitä joilla jokaisella on paikka lapsien sydämessä.
        Olipa lapsuus minkälainen tahansa, äiti on jo sanana niin lämmin ja turvallinen.
        Vielä tänäänkin, tähän ikään päässeenä, äiti tuo mieleen kaiken sen mitä häneltä sain, rakkauden joka oli aidoista aidoin.
        Poikani soitti aamu varhaisella onnittelut, äidilleen, se lämmitti, miniä maljaköynnöksen oven raosta jo eilen toi.
        Tytär toi ruusut mökille lähtiessään ja lupasi haudalla käydä tänään mummoaan ja minun äitiä muistaen.
        Kaikki on hyvin, ehkä tänään muistavat sitten jälkipolvet mummoaan soitellen.

        Olen sini-sirkun kanssa samaa mieltä, kyllä rakkautta voi tuntea, vaikka kuvan välityksellä, siihen tarvitaan hiukka mielikuvitusta ja se on menoa mielen kanssa, toki todellisuus on toista.
        Toki vanha ihminen rakkauden muistaa ja voi kokea saman omassa mielessään.
        Todellisuus on muuta, mutta haaveita, unelmia voi kokea vanhakin, ja niitä onneksi on mahdollista tuntea, jos niin itselleen sallii.

        Eliaana olet melkoinen nainen, puut pilkkoontuu, olipa sitten isoja tai pieniä.
        No olen kuullut, että ei se voima yksin ole, pitää osata tekniikka ja kaikki sen myötä helpottuu, isot ja raskaat työt onnistuvat.
        Sinulla on monta saunaakin, vara valita mikä milloinkin on paras, varmaan se lähellä järveä voiton vie;)
        Vaatimattomuus noiden kesäpaikkojen kohdalla on joskus kauneutta, ei kaikkea voi rahalla eikä edes tarvitse hienoksi laittaa, se luonto mökeillä pitäisi mielestäni olla se nautinnon antaja, pientä on se mitä ihminen loppujen lopuksi tarvitsee.

        Hyvää äitienpäivää toivotan minä myös kaikille,olkoon päivänne onnellinen;)

        Olet SkillaN oikeassa, luonto on tärkein elementti.
        Meillä onkin paljon luonnontilaa. Se tietää pörriäisiä ja perhosia. Niitä on jo näkynyt.
        Eteiseenkin tullut jostain raosta pari pörriäistä. Päästin ulos.
        Tulen jo aikaisin keväällä tänne, niinpä kun ensimmäisen kurkiauran näen, ihan silmät
        kostuvat.
        Sitten kohta kuuluu joutsenten ja kuikkien äänet.
        Toisessa päässä järveä on sellainen saari, jossa lokit pesivät. Jos pesimäaikaan saarta lähestyy, alkaa kirkuna ja valehyökkäykset. Puolustavat kotiaan.
        Minulla on tapana joka päivä kierrellä ympäriinsä ja katsella, mitä uutta näkyy.
        Eilen oli käenrieska herännyt kukkimaan.
        Tänään huomasin, että sammakonkutu oli alkanut huveta. Niinpä, kun tarkkaan katsoin, pieniä nuijapäitä siinä uiskenteli.
        Myös valkovuokot avasivat nuppujaan iltapäivällä.
        Lehtipuut ovat hiirenkorvilla. Eipä aikaakaan, kun jo pääsee vihdan tekoon.

      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Kauniina , aurinkoisena saan herätä tähän äitienpäivä aamuun, taivas niin pilvetön ja avara, ei yhtään lintua lentämässä, rauha lepää kaiken yllä.
        Ei edes tämä tämän ajan harmi tule ajatuksiin, niin kauniina koen näkymäni.
        Luin sini-sirkun linkin kautta Martta Wendelin elämästä, niin paljon samaa koen useinkin, värien kauneutta, luonnon ihanuutta, elämisen rikkautta, ilman mammonaakin sen voi kokea.
        Olen joskus nähnyt elokuvan jossa Martta ja muistaakseni Eino Leino olivat rakastava pari, hyvin koskettava oli se elokuvakin.

        Tänään kuitenkin elämme tätä aikaa ja nyt onnittelen kaikkia suomen äitejä, heitä joilla jokaisella on paikka lapsien sydämessä.
        Olipa lapsuus minkälainen tahansa, äiti on jo sanana niin lämmin ja turvallinen.
        Vielä tänäänkin, tähän ikään päässeenä, äiti tuo mieleen kaiken sen mitä häneltä sain, rakkauden joka oli aidoista aidoin.
        Poikani soitti aamu varhaisella onnittelut, äidilleen, se lämmitti, miniä maljaköynnöksen oven raosta jo eilen toi.
        Tytär toi ruusut mökille lähtiessään ja lupasi haudalla käydä tänään mummoaan ja minun äitiä muistaen.
        Kaikki on hyvin, ehkä tänään muistavat sitten jälkipolvet mummoaan soitellen.

        Olen sini-sirkun kanssa samaa mieltä, kyllä rakkautta voi tuntea, vaikka kuvan välityksellä, siihen tarvitaan hiukka mielikuvitusta ja se on menoa mielen kanssa, toki todellisuus on toista.
        Toki vanha ihminen rakkauden muistaa ja voi kokea saman omassa mielessään.
        Todellisuus on muuta, mutta haaveita, unelmia voi kokea vanhakin, ja niitä onneksi on mahdollista tuntea, jos niin itselleen sallii.

        Eliaana olet melkoinen nainen, puut pilkkoontuu, olipa sitten isoja tai pieniä.
        No olen kuullut, että ei se voima yksin ole, pitää osata tekniikka ja kaikki sen myötä helpottuu, isot ja raskaat työt onnistuvat.
        Sinulla on monta saunaakin, vara valita mikä milloinkin on paras, varmaan se lähellä järveä voiton vie;)
        Vaatimattomuus noiden kesäpaikkojen kohdalla on joskus kauneutta, ei kaikkea voi rahalla eikä edes tarvitse hienoksi laittaa, se luonto mökeillä pitäisi mielestäni olla se nautinnon antaja, pientä on se mitä ihminen loppujen lopuksi tarvitsee.

        Hyvää äitienpäivää toivotan minä myös kaikille,olkoon päivänne onnellinen;)

        Suomi, Suomen, tulee isolla alkukirjaimella!

    • Anonyymi

      Hyvää huomenta, Nojatuolin lämpöön istahtaen !

      Kirkas ilma näkyy ikkunasta vielä tänään, taitaa lumi-räntää kuitenkin olla luvassa jo huomiseksi. Hyvä näin, sillä eihän lumisade Äitienpäivään sovi. Tämä päivä, kuten aikaisemmat viikot, menee kysyen ja vastaten itselleen. Kauniit puhelin toivotukset, hymyilevin kasvoin tiedän saavani, onnelliset minuutit. Onnellisuutta tunnen heidän elämänsä, kaikesta hyvästä. Toivoen Iloa, onnea matkallensa.

      SkillaN kiitos, tuosta ketjun aloituksesta., kopioin sen , jotta voi välillä lukea, se tuntui hyvänä olona, jossain sisällä.
      Tämä aika lisää tunteiden herkkyyttä, on ollut aikaa muistella elämän kaartansa, matkaa mennyttä, entä sitten.

      Toivoa elämään äidit, isät, mummot, papat, arvokkaita olette lapsettomat myös.

      Lueskellaan kaunista ketjun aloitusta.

    • Makriina2

      Jokaisella ikääntyneellä äidillä lienee aika yksinäistä tänään. Mutta äitienpäivänä äidit muistavat lapsiensa ensi vuodet ja tuntevat lastensa lämmön lähellään, vaikka eivät tapaisikaan.
      Äitienpäivä on äidin päivä. Hän sen viettää aina, vaikka ei lapset muistaisikaan.

    • Anonyymi

      Paljon Onnea äideille, isoäideille ja isoisoäideille!
      (Myös isoisoisoäideille josko heitä on palstaa lukemassa.)

      Kauniita päiviä kaikille!

      brinkkala

      • Anonyymi

        Onnea kaikille äideille, lukuun mukaan myös mummit ja isomummit!

        Kaunis ruusu komeilee pöydällä juhlistaen tätä päivää! Nuppujakin näyttää olevan paljon!
        Tytär sen delekoi Paapan hoidettavaksi.
        On nuo älypuhelimet hyviä keksintöjä, sain katsoa kuvia heidän aamustaan ja kauniista kakusta! Onnittelulaulu heiltä myös parhainta kuuneltavaa.

        Viileä ilma on ja pilvinen, pitäisikin yrittää ulos ennenkuin alkaa satamaan.
        Hyvää jatkoa kaikille,
        Neeasa

    • Makriina2

      Tv:stä tuli äsken miellyttävä dokumentti äideistä. Sillä oli banaali nimi "Äidin toive", ja luulin, että se on joku kamala nyyhkynäytelmä ja olin jo sulkemassa ohjelman, kun kiinnostuinkin siitä. Se kertoo äitien elämänkohtaloista eri puolilla maailmaa. Jos et tullut sitä katsoneeksi, niin toivottavasti löytyy areenasta. Suosittelen. Monenlaisia asioita ihmisten eloon saattaa sisältyä.

      • Anonyymi

        Hyvää äitienpäivää kaikille äideile ja mummeille ja samoin heillekin, kellä lapsia tai lapsenlapsia ei ole, sillä monenlaisia ovat ihmisten kohtalot maailmassa.

        Minulle tulee noutajan auto pihaan juuri.
        t. Miaelina

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää äitienpäivää kaikille äideile ja mummeille ja samoin heillekin, kellä lapsia tai lapsenlapsia ei ole, sillä monenlaisia ovat ihmisten kohtalot maailmassa.

        Minulle tulee noutajan auto pihaan juuri.
        t. Miaelina

        Vai on noutaja tulossa, hui kauhistuksen kanahäkki 🙀
        No vitsivitsi, kerro sitten minne mummoa kuskattiin. Varmaan jotain hemmottelua 🍰🥂

      • ynnämuu
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai on noutaja tulossa, hui kauhistuksen kanahäkki 🙀
        No vitsivitsi, kerro sitten minne mummoa kuskattiin. Varmaan jotain hemmottelua 🍰🥂

        Iltapäivää!
        Ja hyvää äitienpäivää, sen kaikki äidit ovat ansainneet! Kun muistelen
        lapsuusaikojani vanhinpana "jerestinä", taisi tämä merkkipäivä
        mennä ohi pienin elein. Jotain pientä mainintaa saattoi olla. Samaan
        tapaan se on ollut myös aikuisikänäni.
        Minulla on nyt ollut "veto poissa", ilen kyllä kävin saunassa, jotenkin
        olin niin poikki, että en yrittänyt edes kirjoitella. Ei tämä huono oloni
        varmaan ole koronaviruksen tekelettä.
        Eilen kävin terveyskeskuksessa. Ei ollut paljon tungosta. Hyvin hoitui
        minkä halusin. Pari näytettä ottivat ja 10 pv lääkintäkuuri. Jo nyt tuntuu,
        että rohdot auttavat. Tai sitten mielikuvituksni, hakee toivottua tulosta:)

        Tänään en ole vielä ulos ehtinyt. Nyt näyttää olevan hyvä ilma. Kokeilen
        minkä verran voin raikasta ulkoilmaa hengittää. Teille hyvää jatkoa!

      • sini-sirkku
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai on noutaja tulossa, hui kauhistuksen kanahäkki 🙀
        No vitsivitsi, kerro sitten minne mummoa kuskattiin. Varmaan jotain hemmottelua 🍰🥂

        Karmaisevalta se ensin minunkin silmissäni lyhykäisyydessään näytti, tuo sana kun suotta yhdistetään hm viimeiseen noutajaan. Tavallinen suomal. sana sinällään ☺️
        Kyytini taisikin jo tulla, olen myös joskus kirjoittanut,

        Nyt ole tarve lähteä minnekkään, kun alkuviikosta nähdään.
        Hauska päivä on puheluineen ollut, pikkulinnutkin pyrähtivät aamulla parvekkeelle kurkkailemaan. Kuuntelemaan iloista naurua ilmeisesti, hyvä on kuulo niilläkin 😊))

        Vanhin tyttäristäni oli aikainen soittaja, meillä kun syntyy usein yhteisiä naurunpurskahduksia samoista oivalluksista.
        Lähes hämmästynyt olin äsken saamastani nimityksestä 🍃"inspiroiva isoäiti"🍃,
        jonka pojantytär äsken soittaessaan antoi, on tää nyt,...

        Juuri oli kotiutunut lentokentän työstään, ja kotosalla isä ja poika filippiinot, järjestelivät kodikkaasti yllätystä äidille, pihan ulkokattauksella .

        Herttaiselta kuulostaa, ihanan ilman vielä helliessä poikkeuksellisena äitienpäivänä ❤️ 2020 🇫🇮

    • Anonyymi

      Aurinkoista äitienpäivän iltaa ! Liput juhlistavat vielä tienoota hulmuten sinitaivasta vasten. Jossain naapurissa jo ruohonleikkuri säksättää, jostain kuuluu pompspomps, kun lapset hyppivät tramboliinilla. Pöydällä tuoksuu vanhanajan äitienpäiväruusu ja hehkuu maljaköynnös, jollaisen Skillankin sai. Se on minulle uusi tuttavuus, upea loistavan punaisissa hiukan liljamaisissa kukissaan ja syvänvihreissä kiiltävissä lehdissään. Tämä on istutettu ruukkuun tukenaan rottinkisäleikkö, mutta ilmeisesti se kasvaessaan köynnöstyy ja vaatii amppelin tai korkeamman tuen. Luin , että sitä voi talvella hoitaa viherkasvina, mutta olisi vaativa talvetettava. Ulos en uskalla vielä viedä kumpaakaan, ensi yöksi on luvattu tänne sadetta ja huomattavasti viilenevää. Äitienpäiväruusut olen aina istuttanut myöhemmin penkkiin ja ne ovat kukkineet uudelleen loppukesästä, osa pärjännyt talvien ylikin.

      Meillä on yleensä lähiperheiden miehet hoitaneet äitien hemmottelun, laittaneet grilliruokaa tai vieneet ravintolaan, mummi ja vaari joukon jatkona. Vuorottelua ja improvisointia pitää harrastaa, kun on kahdet isovanhemmat molemmissa perheissä ja toisessa isoisovanhemmatkin. Kakku on ollut aiemmin yleensä lasten ja isän yhteinen luomus, rakkaudella tehty, ja se korvaa mitä kondiittorintaidoista puuttuu. Nyt oli lähetystö liikkeellä herkullisen noutoruuan kanssa, ravintoloilla on varmasti ollut kiireinen palvelupäivä tänään. Pihalla oli kätevää syödä kunkin omaa annostaan omasta pakkauksestaan, meidän vanhojen pöytä parin kolmen metrin päässä muista. Kuplivaa tarjolla muille kuin alaikäisille ja kuskille. Yläkoululainen oli tehnyt kotitaloustehtävänään paperivuokiin kaikille omat pienet kuppikakut, valokuvia herkuttelevasta mummista pitää lähettää opelle koulutehtävän todisteeksi. Tämä oli rento ja huoleton tapa nauttia yhdessä juhlahetkestä, sanoinkin leikilläni että tähänhän voisi tottua. Kauhea määrä pakkausmateriaalia noutoruuasta koituu, tietysti veivät roskat mennessään.

      Ramoona

      • Anonyymi

        Äitienpäivän iltana kiitollisuus täyttää koko sydämeni,
        kiitokset lapsilleni ja lastenlapsilleni! Miaelina.


        🌿🌹🌺🌹🌿
        ***************************************

        Olkaamme kiitollisia ihmisille,

        jotka tekevät meidät onnellisiksi,

        sillä he ovat hurmaavia puutarhureita,

        jotka saavat sielumme kukoistamaan.

        - Marcel Proust

        ***************************************

        🌿🌹🌺🌹🌿

    • Kristiina23

      Minulle tuli ruokalähetys tänään, koska eilen se olisi ollut minun nukkumaaikaan, jonka siirsin

      Tänään sitten lapseni tuli lapsineen ja tuossa ulkona kyllä halailtiinkin molemmin puolin. Mitään coronan pelkoa ei ollut, koska lapsenlapseni olivat myös toisen mumminsa ja pappansa luona ja heidän sukulaisten kanssa olivat Vapunkin viettäneet omakotitalossa, jossa naapurit ovat kaukana.

      Katselin tuossa kauppa laskuista että olen viimeksi käynyt kaupassa 19.3 ja sen jälkeen en ole ulkona käynnyt, en edes siellä saunavuorollani, joten ilmeisesti ole corona vapaa.

      Olihan se kivaa, että sain taas roskat ja paperit heidän vietäväksi, vaikka kuka minulle corona tartuttaisi, kun noihin roskisksiinkin on lyhyt matka ja mitään tungosta niihin ei ole.

      Ihanan kortin sain lapsenlapseltani, kuten myös soiton jo aikaisemmin päivällä, mutta oli meillä myös ihana sananvaihto näiden kaikkien kanssa, juuri sellaista kotoista kinastelua, joka piristää aina mieltä ystävien kesken, paremmin kuin joku viesti.

    • korpikirjailija

      Aurinkoinen, mutta tuulinen äitienpäivä korvessa. En ollut päivän juhlittu keskipiste ; )

      Tosin aamuni alkoi naisellisissa puuhasteluissa. Valmistin pikkuhyvää iltapäivän High tea pöytään.

      Niin ja piti minun miesten töitäkin tehdä kun en osaa hillitä himojani terassiprojektissani, se kun poikii koko ajan uusia ideoita. Vajaa kolme tuntia meni kahviterassin porrasaskelman ja talon ja terassin välissä olevan tilan pohjustukseen tulevaa laudoitusta varten.

      Kun sain valmista aikaan peittelin terassin kun ovat luvanneet huomiseksi räntäsadetta. Tyytyväisenä työsuoritukseeni palasin kotiin hellimään itseäni aamulla tekemilläni makupaloilla.

      Aurinko paistoi ja linnut viserteli vastapäisessä puistossa kun istuimme parvekkeella nautiskellen naisten hommien töistäni.

      Pojan mussukat pitivät huolen, että mamin suu oli hymyn virneessä koko päivän.

      Illalla me vanhukset kiersimme hautausmaat vieden kukkasia äitini, mummini ja anopin haudoille.

      Touhukas päivä, nyt nukuttaa.

      Naapurin koirakin lakkasi juuri haukkumasta joten voin sammuttaa valot ja pötkähtää untenmaille.

      • Anonyymi

        Huomenta, äitienpäivä on muisto vain ja aika erikoisena jääkin mieleen.
        Päivä joka saa herkistymään kaikesta huomiosta tai sen puutteesta, näin se elämässä vaan on.
        Aurinko jätti meidät, vettä sataa, lämmintä viisi astetta, saapa nähdä vieläkö luntakin näemme?
        Poikani tytön ensimäinen äitienpäivä, luin fasessa miten isä tulkitsi pienen 9 kuukautisen tytön kiitoksia äidilleen,hyvin tulkkasikin, hyvä mieli varmaan jäi tuoreelle äidille.
        Hän aloitti työnsä etätyönä, hetihän se opettajilla kesäloma odottaa.

        On hyvin helppo samaistua Miaelinan runon myötä kiitoksiin, niin paljon sain huomiota minäkin, tyttärentytär miehineen mökiltään kohti Kuopiota matkasi ja puiston penkillä tapasimme.
        Siinä kuulumiset vahdettiin, kertoivat lapsien jo kotiin suoraan ajaneen, ruokaa laittamaan, nuorimmainen kääretortun tekoon, oli yksi tehtävä vielä kotitaloustunnin tehtävistä tehtävä.
        Minusta aivan ihanaa, kun pojatkin tuohon ruuan laittoon tarttuu ja hyvin sujuukin.
        Näin Ramoonakin kertoi kuppikakkuja saaneen.
        Maljamöynnös on vaikea kasvatettava, sen olen kokenut, sillä kiusana sokeritauti, joka nuput tiputtaa, mutta kaunis jos sen saa menestymään.

        Kiitos anonyymit kiitoksista, niin se on, kun mielessä ilahduttaa kanssaihmisä, saa siitä itsekin hyvän mielen, tämä lukemani pitää paikkansa.

        Makriina, usein nuo elokuvien alut harhauttavat sen olen kokenut, kun jaksaa pidemmäle seurat kiinnostus herää.
        Eilen katsoin syyrialasta elokuvaa ja ajattelin, että eipä ole kuvani, mutta vähän aikaa seurattua, juoni vei mukanaan, väkivaltaisia sen suunnan elokuvat tuppaa olemaan.

        Eliaanin elämä siellä luonnon sylissä on kadehdittavaa, noin minä myös seurailin kevään edistymistä ja siitä riitti sisältöä päiville keään asti, tuli se täyttymys vihreydelle ja sitten alkoikin syksyn seurailu, no sitä teen vieläkin pienissä ympyröissä.
        Eilen hymyilytti, kun pieni muurahainen kömpi ruusuruukusta, no enhön sitä hengiltä ottanut, pudotin parvekkeelta alas, toivottavasti elämänsä jatkui kaupunkimaisemissa;)

        Tuo noutaja on sanana moniselitteinen ja voi jossain alueilla olla hyvinkin käytetty, ehkä herättää myös ikävän ajatuksen, mikä sinänsä aivan luonnollinen asia.
        Suomenkieli on niin monitahoinen, että joskus on vaikea tarkoituksia ymmärtää ja siitähän monetkin väärin käsitykset tulee.

        Iloja olette eilisestä saaneet, kuka milläkin tapaa, mutta elämä jatkuu, ei se yhtä juhlaa voi olla;)
        Korpikarjailija jatkaa innolla puuhiaan, niin se on, kun into päälle puskee, ei malttaisi lopettaa ja uusia aatoksia vaan syntyy.
        Sini-sirkku ihan oikein pojantytär sanoi, inspiroivahan todella olet;)
        Kristiina 23, aika harvoin kaupassa käyt, en minäkään kuin kerran viikossa, mutta sinä paremmaksi laitat;)

        Harmillista tuo ynnämuun väsyminen, kyllä siellä joku pieni vaiva taustalla on, mutta senhän oletkin jo hoitanut ja toivotaan, että lääkkeet puree.
        Tyttäreni soitteli illalla ja sanoi kuumeen nousseen ja flunssan tapaiset oireet, patistelin soittamaan heti nyt aamulla ja sopivan tutkimuksista.
        Sanoi uimassa käyneensä ja epäili siitä vilustumisen kautta vaivan saaneensa, toivottavasti on vain sitä.
        Varmuus asiaan on haettava.

        Nyt jatkamme arjen voimmalla, monet lämpimät muistot mielen virkistäen.
        Kyllä se aurinko ilmaantuu ja paistaa meille kaikille, asia joka toteuttuu niin yksinäisille kuin lapsia omistavillekin.
        Katsellaan ikkunasta tänään vesisadetta;) näin tekee ainakin skillan;)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, äitienpäivä on muisto vain ja aika erikoisena jääkin mieleen.
        Päivä joka saa herkistymään kaikesta huomiosta tai sen puutteesta, näin se elämässä vaan on.
        Aurinko jätti meidät, vettä sataa, lämmintä viisi astetta, saapa nähdä vieläkö luntakin näemme?
        Poikani tytön ensimäinen äitienpäivä, luin fasessa miten isä tulkitsi pienen 9 kuukautisen tytön kiitoksia äidilleen,hyvin tulkkasikin, hyvä mieli varmaan jäi tuoreelle äidille.
        Hän aloitti työnsä etätyönä, hetihän se opettajilla kesäloma odottaa.

        On hyvin helppo samaistua Miaelinan runon myötä kiitoksiin, niin paljon sain huomiota minäkin, tyttärentytär miehineen mökiltään kohti Kuopiota matkasi ja puiston penkillä tapasimme.
        Siinä kuulumiset vahdettiin, kertoivat lapsien jo kotiin suoraan ajaneen, ruokaa laittamaan, nuorimmainen kääretortun tekoon, oli yksi tehtävä vielä kotitaloustunnin tehtävistä tehtävä.
        Minusta aivan ihanaa, kun pojatkin tuohon ruuan laittoon tarttuu ja hyvin sujuukin.
        Näin Ramoonakin kertoi kuppikakkuja saaneen.
        Maljamöynnös on vaikea kasvatettava, sen olen kokenut, sillä kiusana sokeritauti, joka nuput tiputtaa, mutta kaunis jos sen saa menestymään.

        Kiitos anonyymit kiitoksista, niin se on, kun mielessä ilahduttaa kanssaihmisä, saa siitä itsekin hyvän mielen, tämä lukemani pitää paikkansa.

        Makriina, usein nuo elokuvien alut harhauttavat sen olen kokenut, kun jaksaa pidemmäle seurat kiinnostus herää.
        Eilen katsoin syyrialasta elokuvaa ja ajattelin, että eipä ole kuvani, mutta vähän aikaa seurattua, juoni vei mukanaan, väkivaltaisia sen suunnan elokuvat tuppaa olemaan.

        Eliaanin elämä siellä luonnon sylissä on kadehdittavaa, noin minä myös seurailin kevään edistymistä ja siitä riitti sisältöä päiville keään asti, tuli se täyttymys vihreydelle ja sitten alkoikin syksyn seurailu, no sitä teen vieläkin pienissä ympyröissä.
        Eilen hymyilytti, kun pieni muurahainen kömpi ruusuruukusta, no enhön sitä hengiltä ottanut, pudotin parvekkeelta alas, toivottavasti elämänsä jatkui kaupunkimaisemissa;)

        Tuo noutaja on sanana moniselitteinen ja voi jossain alueilla olla hyvinkin käytetty, ehkä herättää myös ikävän ajatuksen, mikä sinänsä aivan luonnollinen asia.
        Suomenkieli on niin monitahoinen, että joskus on vaikea tarkoituksia ymmärtää ja siitähän monetkin väärin käsitykset tulee.

        Iloja olette eilisestä saaneet, kuka milläkin tapaa, mutta elämä jatkuu, ei se yhtä juhlaa voi olla;)
        Korpikarjailija jatkaa innolla puuhiaan, niin se on, kun into päälle puskee, ei malttaisi lopettaa ja uusia aatoksia vaan syntyy.
        Sini-sirkku ihan oikein pojantytär sanoi, inspiroivahan todella olet;)
        Kristiina 23, aika harvoin kaupassa käyt, en minäkään kuin kerran viikossa, mutta sinä paremmaksi laitat;)

        Harmillista tuo ynnämuun väsyminen, kyllä siellä joku pieni vaiva taustalla on, mutta senhän oletkin jo hoitanut ja toivotaan, että lääkkeet puree.
        Tyttäreni soitteli illalla ja sanoi kuumeen nousseen ja flunssan tapaiset oireet, patistelin soittamaan heti nyt aamulla ja sopivan tutkimuksista.
        Sanoi uimassa käyneensä ja epäili siitä vilustumisen kautta vaivan saaneensa, toivottavasti on vain sitä.
        Varmuus asiaan on haettava.

        Nyt jatkamme arjen voimmalla, monet lämpimät muistot mielen virkistäen.
        Kyllä se aurinko ilmaantuu ja paistaa meille kaikille, asia joka toteuttuu niin yksinäisille kuin lapsia omistavillekin.
        Katsellaan ikkunasta tänään vesisadetta;) näin tekee ainakin skillan;)

        Kiitollisuudesta Skillan puhui aamunavauksessaan,
        sitä tuli mieleeni (Miaelina) tämä äsken lukeman. Positiivareissa aamun ajatus tänään oli: :)

        "Se mihin keskitymme, vahvistuu ja
        suurenee.

        Hyvä moninkertaistuu, kun
        keskitymme siihen.

        Negatiivisuus tekee samoin.

        Valinta on meidän:
        kumpaa me haluamme lisää?''

        (Julia Cameron)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomenta, äitienpäivä on muisto vain ja aika erikoisena jääkin mieleen.
        Päivä joka saa herkistymään kaikesta huomiosta tai sen puutteesta, näin se elämässä vaan on.
        Aurinko jätti meidät, vettä sataa, lämmintä viisi astetta, saapa nähdä vieläkö luntakin näemme?
        Poikani tytön ensimäinen äitienpäivä, luin fasessa miten isä tulkitsi pienen 9 kuukautisen tytön kiitoksia äidilleen,hyvin tulkkasikin, hyvä mieli varmaan jäi tuoreelle äidille.
        Hän aloitti työnsä etätyönä, hetihän se opettajilla kesäloma odottaa.

        On hyvin helppo samaistua Miaelinan runon myötä kiitoksiin, niin paljon sain huomiota minäkin, tyttärentytär miehineen mökiltään kohti Kuopiota matkasi ja puiston penkillä tapasimme.
        Siinä kuulumiset vahdettiin, kertoivat lapsien jo kotiin suoraan ajaneen, ruokaa laittamaan, nuorimmainen kääretortun tekoon, oli yksi tehtävä vielä kotitaloustunnin tehtävistä tehtävä.
        Minusta aivan ihanaa, kun pojatkin tuohon ruuan laittoon tarttuu ja hyvin sujuukin.
        Näin Ramoonakin kertoi kuppikakkuja saaneen.
        Maljamöynnös on vaikea kasvatettava, sen olen kokenut, sillä kiusana sokeritauti, joka nuput tiputtaa, mutta kaunis jos sen saa menestymään.

        Kiitos anonyymit kiitoksista, niin se on, kun mielessä ilahduttaa kanssaihmisä, saa siitä itsekin hyvän mielen, tämä lukemani pitää paikkansa.

        Makriina, usein nuo elokuvien alut harhauttavat sen olen kokenut, kun jaksaa pidemmäle seurat kiinnostus herää.
        Eilen katsoin syyrialasta elokuvaa ja ajattelin, että eipä ole kuvani, mutta vähän aikaa seurattua, juoni vei mukanaan, väkivaltaisia sen suunnan elokuvat tuppaa olemaan.

        Eliaanin elämä siellä luonnon sylissä on kadehdittavaa, noin minä myös seurailin kevään edistymistä ja siitä riitti sisältöä päiville keään asti, tuli se täyttymys vihreydelle ja sitten alkoikin syksyn seurailu, no sitä teen vieläkin pienissä ympyröissä.
        Eilen hymyilytti, kun pieni muurahainen kömpi ruusuruukusta, no enhön sitä hengiltä ottanut, pudotin parvekkeelta alas, toivottavasti elämänsä jatkui kaupunkimaisemissa;)

        Tuo noutaja on sanana moniselitteinen ja voi jossain alueilla olla hyvinkin käytetty, ehkä herättää myös ikävän ajatuksen, mikä sinänsä aivan luonnollinen asia.
        Suomenkieli on niin monitahoinen, että joskus on vaikea tarkoituksia ymmärtää ja siitähän monetkin väärin käsitykset tulee.

        Iloja olette eilisestä saaneet, kuka milläkin tapaa, mutta elämä jatkuu, ei se yhtä juhlaa voi olla;)
        Korpikarjailija jatkaa innolla puuhiaan, niin se on, kun into päälle puskee, ei malttaisi lopettaa ja uusia aatoksia vaan syntyy.
        Sini-sirkku ihan oikein pojantytär sanoi, inspiroivahan todella olet;)
        Kristiina 23, aika harvoin kaupassa käyt, en minäkään kuin kerran viikossa, mutta sinä paremmaksi laitat;)

        Harmillista tuo ynnämuun väsyminen, kyllä siellä joku pieni vaiva taustalla on, mutta senhän oletkin jo hoitanut ja toivotaan, että lääkkeet puree.
        Tyttäreni soitteli illalla ja sanoi kuumeen nousseen ja flunssan tapaiset oireet, patistelin soittamaan heti nyt aamulla ja sopivan tutkimuksista.
        Sanoi uimassa käyneensä ja epäili siitä vilustumisen kautta vaivan saaneensa, toivottavasti on vain sitä.
        Varmuus asiaan on haettava.

        Nyt jatkamme arjen voimmalla, monet lämpimät muistot mielen virkistäen.
        Kyllä se aurinko ilmaantuu ja paistaa meille kaikille, asia joka toteuttuu niin yksinäisille kuin lapsia omistavillekin.
        Katsellaan ikkunasta tänään vesisadetta;) näin tekee ainakin skillan;)

        Niinpä, jännästi putoaa lämpöasteet täällä hieman lännenpänäkin, aamulla tunti sitten vielä 9° ja nyt sitten 8 ja alenemaan päin. Mietinkin tuossa Pekka Poutaa kuunnellessa, pitääkö paikkansa vielä, ettei kesäkuun 10 päivän jälkeen juuri yöpakkasia ilmene ?
        Mikään ei niin varmaa olekaan, kuin epävarmuus näinä aikoina 😄))

        Aikoihin eletään heh he, tietysti sataa ja on kylmää huomenna juuri kun pääsisin piha penkkikahville! Nauroin Facessa kuvaa pojan anopista, kököttämässä pihapenkillä huppuun ja kintaisiin suojautuneena, kaksi ruukkuakukkaa vierellään 😁))
        Hupun reunasta nenän kärki ja totinen suu, mutta tuttua M***aa ei ( peeveli vieköön) voinut edes tunnistaa!

        Suojakäsineitä ja turvaväliä voin noudattaa, mutta huppua en välitä päähäni vetää! Sateenvarjo on tarpeen, jos sateella menen asuntoautonsa luo, kivahan olis seurustella hetken ilman kahvituksiakin, mutta penkkeillä nyt kylmässä tuskin viitsin.
        Onhan niillä katoksetkin ja retkivermingit aina fölissään, joten ans'kattoo nyt huomenna, mihin tää "mutsi" sijoitetaan,.. ～
        Pärjäillään!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä, jännästi putoaa lämpöasteet täällä hieman lännenpänäkin, aamulla tunti sitten vielä 9° ja nyt sitten 8 ja alenemaan päin. Mietinkin tuossa Pekka Poutaa kuunnellessa, pitääkö paikkansa vielä, ettei kesäkuun 10 päivän jälkeen juuri yöpakkasia ilmene ?
        Mikään ei niin varmaa olekaan, kuin epävarmuus näinä aikoina 😄))

        Aikoihin eletään heh he, tietysti sataa ja on kylmää huomenna juuri kun pääsisin piha penkkikahville! Nauroin Facessa kuvaa pojan anopista, kököttämässä pihapenkillä huppuun ja kintaisiin suojautuneena, kaksi ruukkuakukkaa vierellään 😁))
        Hupun reunasta nenän kärki ja totinen suu, mutta tuttua M***aa ei ( peeveli vieköön) voinut edes tunnistaa!

        Suojakäsineitä ja turvaväliä voin noudattaa, mutta huppua en välitä päähäni vetää! Sateenvarjo on tarpeen, jos sateella menen asuntoautonsa luo, kivahan olis seurustella hetken ilman kahvituksiakin, mutta penkkeillä nyt kylmässä tuskin viitsin.
        Onhan niillä katoksetkin ja retkivermingit aina fölissään, joten ans'kattoo nyt huomenna, mihin tää "mutsi" sijoitetaan,.. ～
        Pärjäillään!

        Pärjäillään!
        t sini-sirkku

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitollisuudesta Skillan puhui aamunavauksessaan,
        sitä tuli mieleeni (Miaelina) tämä äsken lukeman. Positiivareissa aamun ajatus tänään oli: :)

        "Se mihin keskitymme, vahvistuu ja
        suurenee.

        Hyvä moninkertaistuu, kun
        keskitymme siihen.

        Negatiivisuus tekee samoin.

        Valinta on meidän:
        kumpaa me haluamme lisää?''

        (Julia Cameron)

        Hyvää alkavaa arkea!
        Niin se äitienpäivä meni, kahtena päivänä tätä mummoa joukolla käytiin tervehtimässä.Eka joukko kävi jo lauantaina, kun seuraavaksi päiväksi ennustettiin huonompaa säätä kuin lauantaina.
        Minulle on laitettu takapihan aidatulle terassille portti, josta pääsee pihalleni, jonne olen sisustanut 2;lle seurueelle pöytäryhmät, Siispä jakoivat tulonsa parille päivälle nuo sukulaiset, koska tätä joukkoa on kertynyt aikamoinen määrä, kun suvun vanhin olen. Siinä sitten parin päivän ihana hässäkkä keskipisteenä ollessani. Ainut tehtävä, mikä lankesi minulle, oli olla kestittävänä ja katseltavana, varmuuden vuoksi pleksilevyn takana, kaiken toivat mukanaan nämä ihanaiset! Virnuilin kyllä siinä erotettuna ollessani, että olo on kuin apinalla eläintarhan häkissä! Mutta minkäs teet, kun aika on tällainen, hyvin suostuin olemaan erotettuna muista. En tosiaankaan halua aiheuttaa huolta sukulaisilleni, jotka varmasti pienimpiä myöden muistavat tämän erikoisen äitienpäivän. Hauskaa meillä kaikilla oli, sehän oli pääasia!
        Nyt sitten hiljaista ja sateista päivää aloittelen, hyvä mieli kaikesta jäi. km.

    • Anonyymi

      Pienestä suvusta on se hyöty, että tapaamiset on helppo järjestää. Ja toisekseen, on myös helppo sanoa, että tavataan sitten, kun on järjellisemmät ajat.
      Minä kyllä sain henk. kohtaiset onnittelut lapsiltani, mutta lapsenlapset vain soittivat, ja se on ihan järkevää, heidänhän pitää tavata oma äitinsä. ja sen he tekivätkin.
      Taisin jo sanoakin, että en ole innostunut juhlimaan äitienpäivää, yleensä se on ohitettu ilman suurta numeroa.
      Täälläkin sataa, enkä sitä sure. Luonto on ollut aika kuivaa ja taimet puskevat rutikuivan mullan läpi. Ruoho on jo aika pitkää. Ruohonleikkuri sammui lopullisesti syksyllä, nyt piti tilata uusi verkkokaupasta. Tuovat sen ovelle asti, mikä on suuri plussa tällaiselle kotiinsa suljetulle etämummolle.
      Kaikki kyselevät, olenko liikkunut tarpeeksi. En ole.
      Nolonsa seuraan, kuinka te muut lenkkeilette ja urheilette monin tavoin. Minä en voi kuntosuorituksillani kehuskella.
      Minullekin pitäisi tehdä terassi sisäpihan portaiden jatkeeksi. Synkkänä seuraan Korppiksen innokasta nikkarointia. Eipä onnistuisi minulta. Taidan ostaa valmiita tralleja, niitäkin on monen kokoisia. Jos paiskaan ne siihen kivetykselle, niin mitenköhän käy?
      Tuumiskelee Makriina, ei taaskaan muistanut rekisteröityä.

      • Anonyymi

        Aurinkoisten kevätpäivien pitkän keston jälkeen sade on aivan toivottua luonnon kannalta,
        pihankin kasvit voivat paremmin saadessaan vettä juodakseen.

        Eikä nyt ole kauppaankaan asiaa, joten sisäliikunta on nyt aivan monimuotoisena tarpeen!

        Hyvää toukokuun 11. päivää, - kolmasosa tästä kuukaudesta on jo eletty.

        Voidaan hyvin!
        toivoo Miaelina.

      • ynnämuu

        Päivää!
        Tänään tuli räntää ja lunta sakeana. Meni äsken pari tuntia nokosilla ja
        kun vilkaisin ikkunasta ulos, lumet olivatkin häipyneet. Maakin oli
        niin paljon lämpimän jäljiltä, että lumien sulahtamien pääsi tapahtumaan
        ikäänkuin salaa.
        Tämä minun vaivani on ennestäänkin tuttu, joten se ei häkellyttänyt.
        Eiköhän se 10 päivän lääkekuuri hoitanane asiaaa. On vähän"tomppelimainen"
        oloni lääkityksen jälkeen, mutta onhan sen sorttista muulloinkin:)) Ehkä
        kirjoittelen toistaiseksi" säästeliäästi".
        Hyvää jatkoa teille itsekullekin!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aurinkoisten kevätpäivien pitkän keston jälkeen sade on aivan toivottua luonnon kannalta,
        pihankin kasvit voivat paremmin saadessaan vettä juodakseen.

        Eikä nyt ole kauppaankaan asiaa, joten sisäliikunta on nyt aivan monimuotoisena tarpeen!

        Hyvää toukokuun 11. päivää, - kolmasosa tästä kuukaudesta on jo eletty.

        Voidaan hyvin!
        toivoo Miaelina.

        Miaelina ( lainaa pientä runosäettä, kun kahvit ovat vielä juomatta,
        eikä oma 'tuotanto' oikein vielä pelaa
        Tämä ihan vain ulkomuistista )


        "On monta syytä olla onnellinen
        ja uudesta päivästä kiitollinen.

        Siks mielin avoimin ja iloisin
        otetaan vastaan tämä päivä uusin."💗

        🌹 🌹 🌹 🌹 🌹 🌹 🌹 🌹 🌹

    • Anonyymi

      Kissan kanssa täällä äitienpäivä sujui.
      Näillä nykyvehkeillä on onneksi tuo yhteyden pito helppoa.
      Ihan kohokohta oli, kun miniäni lähetti puolitusinaa kuvia ´vatsapilla´ koko katraasta.
      Että on suloinen se väen nuorin ja vajaa 3kk, kun tulee seuraava.
      Koko yön satoi vettä ja aamulla se muutui lumeksi. Vain yksi lämpöaste.
      Talvi oli lenseä. Ennen sanottiin, että kylmä talvi, lämmin kesä ja päinvastoin.
      Ei kai se vuoden keskilämpötila paljon heittele.
      No pirtissä on lämmintä ja kissa kerällä tuossa vieressä.
      Pitänee sitä vähän tuonnempana kierrellä ulkonakin.
      Nyt on hyvä sauma huiluuttaa käsiä, olkapäät vähän ärtyivät, tuli vissiin liikaa reuhattua kaiken maailman hommia tehden.
      Kyllä se kesä kuitenkin tulee.

      Eliaana (ei löydy kirjautumissivua)

    • Anonyymi

      Nyt taas elellään tavallista arkea, lunta oli yöllä satanut niin, että maa oli valkoisena.
      Orvokkipurkit olivat lumen peitossa, mutta nyt ovat sentään toenneet ja aivan virkistyneen näköisenä kukat sieltä katsovat!

      Eliaana kerroit , että "hellamustaa" oli poikasi netistä tilannut.
      Meillä on myös tuolla varastossa puuhella, joka otettiin aikanaan pois,
      on nyt ollut tuolla varastotiloissa.
      Katsoin, että ruostunut oli päältä, muuten aivan hyvä.
      Onko siinä "hellamustassa" käyttöohjeet?

      Lauantaina leikattiin jo vähän nurmikkoa, välissä sataa lunta , ja taas paistaa!

      Voidaan hyvin,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Jep. Mulla on se purkki tuossa nenän edessä.
        Sen virallinen nimi on Ferro liesimusta. K-raudasta vissiin poika tilasi sen.
        Siinä on kyljessä selkeä käyttöohje.

        Eliaana

    • Anonyymi

      Kiitos , Eliaana! Täytyy saada ensin hyviä kertakäyttökäsineitä ja sitten kun lämpiää ilmat, koettaa onnistuuko!

      • sini-sirkku

        Melkoisen lumipyryn jälkeen syynäsin pihanäkymää todeten etteivät nuoret huomenna viitsi ulkokahvitteluun tulla. Enpä sitä niinkään surrut, juteltu ja laulettu kun oltiin jo puhelimessa 😍

        Vaan eikös yht'älliä ovikello soinut, ja aattelin naapuriko siellä, mutta siinä ne hymyillen seisoivat poika ja miniä,---

        No voi herttines sentään tulkaa nyt sisälle, vaan ei tartuteta ei, siinä sitten vietettiin äitienpäivää pitkään seisten,😂)) mutta minä jo hain tuolin peppuni alle.

        Rakkaat nojailivat jo seiniin, matkalla olivat leiripaikkaansa Inkoon. Eivätpähän tarvitse taas huomenna tulla, niin kuin alunperin sovittiin, kun ei keleistäkään aina tiedä.

        Pikku filippiino oli tekstannut oman kortin isoiso mummille, jossa sydämet ja kukkatarrat täytti piirretyn ikkunan.

        Isä Jerald lähetti leipomansa focaccio leivän maistiaiset, ja kirjoillakin tätä hemmoteltiin, Jari Tervoa ja Edward St Aubyn näkyy olevan,..

        En laita parvekkeelle orvokkia vielä, vaikka tiedän niiden kestävän -5° jos ei suoraan kasvihuoneesta tuoneet.

        Yöllä voi tulla pakkasta täällä et.suomessakin,... kun nyt ei hennon suloiset koivunlehdet vaan paleltuisi ? Lumi ei niitä sentään haitannut, vaikka monta tuntia ryöppysikin pyrynä, huh!

        Iltaväsymys jo alkaa tuntua, on hyvä vain olla ja levätä. Kalakeitonkin tein jo alkuillasta, joten mitään en enää kaipaa,

        Illanrauhaa tv-tuolin uumenista.

    • korpikirjailija

      Kieltämättä tällainen räntäsadepäivä on ollut hyväksi selälleni. Pientä sisäpuuhaa lähinnä tarjottavien esille panoa, siis lämminhenkinen päivä sisätiloissa. P.n tytär oli luonamme koko päivän. Aluksi kaikilla oli kasvomaski, mutta kahvitarjoilun aikana ne riisuttiin. Istuimme yläkerran isossa olohuoneessa turvavälein, kahvi ja myöhemmin päivällistarjottavat kannoin keittiöstä pieneen tarjoilupöytään joka oli keskellämme olohuonetta. Kahvittelun ja päivällisen välillä jätin isän ja tyttären keskustelemaan keskenään (isänkielellä) ja vetäydyin alakertaan. Hauskaa heillä kuulu olevan kun isä kertoi tyttärelle omista opiskeluajoistaan. Tyttärellä on huone makuuhuoneeni vieressä, mutta turvallisuussyistä hän yöpyy serkkunsa luona. Nyt kun molemmat suomalaiset P.n lapset ovat vierailleet isänsä luona se on silmin nähden piristänyt häntä. Minäkin saan omani kahden viikon päästä, he majoittuvat mökilläni.
      Huomenna luvattu parempaa säätä joten pääsen rasittamaan taas selkääni ; )

      • SkillaN

        Huomenta, nyt näyttää tuon taivaan osalta, kuin miettisi keräisikö pilviä vai paistaisi, tuo jälkiminen voiton puolella;)
        Maa valkoisena nurmikoilla ja puun oksat roikkuvat märän lumen voimasta, toivoisi että hiirenkorvat kestivät pienen pakkasen.
        Voisiko puhua takatalvesta ja nyt rupeaa lämpenemään, kun kylmyyden alas satoi;)
        Kesäkuun kuudes päivähän se on raja, sen jälkeen on istutukset varminta maahan laittaa.

        Makriina älä pahoittele, kyllä nämä minun lenkkeilyt on melko vähäisiä, mutta pitäähän puhua kumminkin, samoin aikaan saamiset, kyllä se melkein telkkarin tuijottamiseen aika kuluu.
        Lehdestä luin, että eläkemaksuja joutuvat korottamaan ja syy korona kuinkas muuten, pörssitkin siitä kärsii, kauppa ei käy ja näin sitten heilahtelee tuo talous kautta linjan.
        Varmaan verotkin tämän ruljanssin jälkeen kohoaa.

        Sini-sirkulla tapaaminen oven raosta, näin aika monella ollut, kyllähän se pienikin rupattelihetki piristää.
        En vähättele taudin vakavuutta, mutta luulen, että tavalla tai toisella, kun ihmiset kohtaa tarttumisvaaraa ei täysin voi välttää.
        Paljon uppoaa rahaa näihin turvatoimiinkin.

        Eliaana ja Neeassa kertoili hellan mustaamisesta, jotenkin tuttun oloinen tuokin asia, minä yritin siannahkalla rasvata ja polttaa hellaa paremman näköiseksi, ehkä maalia olisi tarvinnut, kun ei pinta hyväksi minun keinoilla tullut.
        Nyt ei tuotakaan harmia.
        Olen huomannut minäkin, että jos jotain toistuvaa liikettä kauan tekee, seuraavana päivänä paikat on kipeentyneet.

        Kissamummo, kyllä se on väliin nauruakin keksittävä ja voin kuvitella kaksi kahvipöytääsi ja sinä sitten pleksin takana johdit puhetta.
        Vanhin olen minäkin lähisuvussa, muutama serkku on vanhempi, mutta hyvin vähän yhteyttä pidämme.
        On hyvä välillä pitää näitä tupapäiviä, kuten Miaelina sanoit eilen tehneesi, onhan hyvä muistutus sekin meidän hyvistä olosuhteista, on koti ja lämmintä, ruokaakin varastossa, kaikilla ei näin ole.

        Pistäydy nyt ynnämuu elonmerkkejä edes näyttämässä, ehkä nuo kirjoitushalut sairastaminen vie, mutta aikaa myöten elämä tasaantuu.

        Korpikirjailijallekin sadepäisä toi lepohetkiä, nyt saattaa taas menoksi päivä mennä, täällä tuo aurinko taitaa vallan saada ja minunkin ulos on suunnistettava, kunhan aamuhommat saan hoidettua.
        Eköhän nuo lumetkin päivän mittaan kaikkoa ja kelit korjaantuu.

        Onnistumisia kaiken suhteen toivottelen näin tiistaipäivän suhteen ja Snellmanin ja suomalaisuuden päivän liputuskin on päivää juhlistamassa, liputuksia onkin toukokuussa paljon, katsoin että peräti kuusi päivää.

    • Anonyymi

      Hyvää huomenta!
      Suht' aurinkoinen, mutta tuulinen päivä täällä lounaassa.

      Mukavaa, että tämä SkillaNin ketju on rauhoittunut taannoisesta pienestä sanasodasta. Päätin pysytellä pois, jos torailua on. Suivaannuin niin siitä Kahvipirtin "ryvettämisestä" etten halua nähdä moista enää.

      Sain jymy-yllätyksen viime viikonloppuna, kun tyttäreni olivat järjestäneet piknikin isommasti kuin oletin. Sain nähdä lapsenlapseni ja antaa "virtuaalihaleja". Onneksi oli kaunis päivä ja tapasivat myös toisia isovanhempia tuossa matkan varrella ettei ihan yhden mummon takia pitkää matkaa ajaneet.

      Villapusero on valmis ja nujutan virkkaamalla pyöreää pöytäliinaa terassin pöydälle.

      Tsemppiä ja aurinkoisia päiviä kaikille!

      brinkkala

      • Anonyymi

        Ei täällä mitään ole ryvetetty.
        Pitää huomata, että täällä yleisessä verkossa etetään arkisen kultuurin ehdoin, eikä minkään taidemaailman säännöin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei täällä mitään ole ryvetetty.
        Pitää huomata, että täällä yleisessä verkossa etetään arkisen kultuurin ehdoin, eikä minkään taidemaailman säännöin.

        Hyvä pointti ! Sitäpaitsi palsta ja se JOKAINEN ketju on avoin kaikille, ei vain jollekkinNOJA-tuoli kastille.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä pointti ! Sitäpaitsi palsta ja se JOKAINEN ketju on avoin kaikille, ei vain jollekkinNOJA-tuoli kastille.

        Juuri siksi, että on vapaavalintaista osallistuako vai ei, niin voi pysytellä poiskin. Tarkoitin itseäni ;)

        Mukavaa oloa!

        brinkkala

    • Makriina2

      Harrastuksesta se Areenan katsominenkin käy. Nyt kun on mukavan kokoinen tv, niin katselin vanhoja sarjoja, jotka aikanaan ovat jääneet katsomatta. Kimpaannun vaan niin helposti näin ikäihmisenä, että kohta alan neuvoa käsikirjoittajia ja ohjaajia. Puhumattakaan äänittäjistä.
      Ilma vaan jäähtyy, kohti kesää mennään. Johan tätä lämpöä on ollutkin.
      Tänään minäkin paneudun resepteihin. Olen aikeissa tehdä valkosipuliperunat. Piti jo viikonlopuksi, mutta muuta apetta oli sen verran, että olisi ollut tämä paistos ihan liikaa. Pataleivän paistaminen on myöskin ollut suunnitelmissa jo pitemmän ajan. Ans kattoo nyt, josko saisin senkin tehdyksi tänään.
      Kirjastoon olisi tarkoitus päästä. Sinne vain on sen verran matkaa, että pitää uskaltautua bussiin. Oletteko kolleegat käyneet julkisilla missään viime aikoina?
      Olen ymmärtänyt, että meikäläinenkin voisi sentään joskus uskaltautua ihmisten ilmoille.

      • Anonyymi

        Tottakai, onhan muuten pitkään erakoitumisellakin haittavakutuksensa. Tuskin julkista liikennettä kehä 3 sisäpuolella niinkään vähennetty, maaseutuliikenteessä sitä vastoin on osassa kannattamattomana karsittu. Piristäähän se kummasti olla ihmisten ilmoilla!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tottakai, onhan muuten pitkään erakoitumisellakin haittavakutuksensa. Tuskin julkista liikennettä kehä 3 sisäpuolella niinkään vähennetty, maaseutuliikenteessä sitä vastoin on osassa kannattamattomana karsittu. Piristäähän se kummasti olla ihmisten ilmoilla!

        Onneksi pystyin pitämään huolta vanhemmistani heidän vanhuudessaan. He eivät tarvinneet olla yksin ja avuttomana tässä maailmassa.

        Äiti sanoi totuuden sanat, olen puolet isästä ja tietysti puolet äidistä. Isän poismeno oli todella raskas, äiti vaan suri ja suri. Oli se raskasta minullekkin, tuimme toinen toistamme.

      • ynnämuu
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi pystyin pitämään huolta vanhemmistani heidän vanhuudessaan. He eivät tarvinneet olla yksin ja avuttomana tässä maailmassa.

        Äiti sanoi totuuden sanat, olen puolet isästä ja tietysti puolet äidistä. Isän poismeno oli todella raskas, äiti vaan suri ja suri. Oli se raskasta minullekkin, tuimme toinen toistamme.

        Päivää taas!
        Ihan hyvä keli tänään. Aaumulla nollan tienoissa, nyt reilu10C.
        Sen verran pääsin jalkeille, että kävin ruokaa hankkimassa. Nyt on
        iäkkäille suositeltu klo 6 -8 aamuaikaa kayttämässäni marketissa.

        Kyllä ne terveysongelmani näyttää hoituvan. Melkein puolet
        lääkekuuristani olen jo ottanut. Lääkkeen mukana tulleessa
        ohjeistuksssa kerrottuja mahdollisia haittavaikutuksia ei ole
        pahemmin ilmennyt. Sellainen "töhnöolo" kyllä on, voi kertoa
        hyvääkin lääkkeestäni:))
        Enpä enempää tätä yksipuolista kirjoittelekaan tälläkertaa.
        Seuraavan kertaan!

    • Anonyymi

      Aurinko paistaa kauniisti, vähän kuitenkin on viileä tuuli!

      Hyviä uutisiakin kuulin, uusi ylioppilas on nyt varmistunut ja hienolla tuoksella!
      Hyvin meni, vaikka nopeutettiin vielä kirjoituksia, ettei siinä palautumispäiviä ollut, vaan yhteen putkeen kokeet tehtiin.

      Onnea hänelle ja kaikille tämän kevään uusille ylioppilaille!

      Hyvää kevättä myös kaikille Noja-tuolissa kävijöille!

      Neeasa

      • SkillaN

        Huomenta, niin kirkkaaseen aamuun taas heräsin, pakkasta lie ollut, mutta mittariin paistaa aurinko, asteita en tiedä.
        Olen pariksi yöksi suojat tomaateille parvekkeella laittanut, tuskin sinne pakkanen tulee, mutta varmuus on viisaitta;)
        Hitaasti etenee kasvu, pysyvää lämpötilaa kasvit odottavat.

        Isotöinen se villapusero onkin, joten onnittelen valmiiksi saamisesta.
        Noita virkattuja liinoja on minullakin ja lankoja riittää, mistä lienee kertynytkin?
        Ananaskuvioinen liina useissa väreissä, ei tiedä mihin niitä "kylväisi".
        Olen samaa mieltä kanssasi pirtin tahallisesta ajosta, joka toi harmillisia asioita esiin, samoja on täällä nojatuolinkin kanssa ollut, en ymmärrä ihmisiä, joita kaikki olemattomat vähäpätöiset asiat harmittaa.
        Jopa minä ymmärrän, että palstat on kaikille kirjoittajille, mutta sitä on vaikea käsittää, miksi pitää ilkeyttä olla, en liioin tuota taiteellisuuttakaan, kuka sellaista on esittänyt?

        Oikein jäin miettimään, en ole kulkenut muuten kuin jalkaisin sitten maaliskuun puolen välin.
        Katuja olen yrittänyt tallata melkein jokainen päivä, siihen se liikkuminen onkin jäänyt.
        Mene vaan Makriina liikenteeseen, eihän kenenkään suun eteen tarvitse itseään työntää, kyllä se vähän piristää, kun huomaa että on tässä maassa vielä muitakin ihmisiä;)
        Huomaa kyllä tuolla rannan tuntumassa liikkuessa, miten tuntemattomatkin jutuille pyrkivät, tietenkin sopivan matkan päästä.

        Niinhän lasten lorukin sanoo, otappa lääkettä rohtoa nauti,,,,, nykyään tietämystä moniin sairauksiin ja myös lääkkeitä, mitkä auttavat.
        Ei aina edes jaksa ymmärtää, että lääkkeetkin voivat aiheuttaa harmeja paljon yhteen sovitettuna.
        Toivon että kuntosi kohenee päivä päivältä ynnämuu ja taas elämä hymyilee;)

        Onnea Neeassa uuden ylioppilaan johdosta, siitä se elämä alkaa tai jatkuu uusia siinnitelmia tehtäessä.
        Minun tyttärentytön poika valmistui, nyt vapaaehtoisena valtion harmaisiin astuu heinäkuussa, äitinsä harmitteli jo, että pääseekö sinne valatilaisuuteenkaan, mutta uskon sen onnistuvan, toivottavasti.
        Juhlinta jää sitten luvalliseen aikaan tämän valmistumisen kohdalla.

        Taas sitten päivän kuluttamiseen, mitähän keksisikään?
        Iltahan se on joka päivä tullut, vaikka aikaan ei ihmeitä saakkaan.
        Olen jo ajatellut useamman kerran, että vieläkö pitää maalit ja pensselit kaivaa esiin, mutta vielä olen sen ohittanut liian suuritöisenä asiana;)
        Kerronpa huomenissa, tuliko mitään mainittavaa tehtyä, päivän jatkoja teille toisillekin.

      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta, niin kirkkaaseen aamuun taas heräsin, pakkasta lie ollut, mutta mittariin paistaa aurinko, asteita en tiedä.
        Olen pariksi yöksi suojat tomaateille parvekkeella laittanut, tuskin sinne pakkanen tulee, mutta varmuus on viisaitta;)
        Hitaasti etenee kasvu, pysyvää lämpötilaa kasvit odottavat.

        Isotöinen se villapusero onkin, joten onnittelen valmiiksi saamisesta.
        Noita virkattuja liinoja on minullakin ja lankoja riittää, mistä lienee kertynytkin?
        Ananaskuvioinen liina useissa väreissä, ei tiedä mihin niitä "kylväisi".
        Olen samaa mieltä kanssasi pirtin tahallisesta ajosta, joka toi harmillisia asioita esiin, samoja on täällä nojatuolinkin kanssa ollut, en ymmärrä ihmisiä, joita kaikki olemattomat vähäpätöiset asiat harmittaa.
        Jopa minä ymmärrän, että palstat on kaikille kirjoittajille, mutta sitä on vaikea käsittää, miksi pitää ilkeyttä olla, en liioin tuota taiteellisuuttakaan, kuka sellaista on esittänyt?

        Oikein jäin miettimään, en ole kulkenut muuten kuin jalkaisin sitten maaliskuun puolen välin.
        Katuja olen yrittänyt tallata melkein jokainen päivä, siihen se liikkuminen onkin jäänyt.
        Mene vaan Makriina liikenteeseen, eihän kenenkään suun eteen tarvitse itseään työntää, kyllä se vähän piristää, kun huomaa että on tässä maassa vielä muitakin ihmisiä;)
        Huomaa kyllä tuolla rannan tuntumassa liikkuessa, miten tuntemattomatkin jutuille pyrkivät, tietenkin sopivan matkan päästä.

        Niinhän lasten lorukin sanoo, otappa lääkettä rohtoa nauti,,,,, nykyään tietämystä moniin sairauksiin ja myös lääkkeitä, mitkä auttavat.
        Ei aina edes jaksa ymmärtää, että lääkkeetkin voivat aiheuttaa harmeja paljon yhteen sovitettuna.
        Toivon että kuntosi kohenee päivä päivältä ynnämuu ja taas elämä hymyilee;)

        Onnea Neeassa uuden ylioppilaan johdosta, siitä se elämä alkaa tai jatkuu uusia siinnitelmia tehtäessä.
        Minun tyttärentytön poika valmistui, nyt vapaaehtoisena valtion harmaisiin astuu heinäkuussa, äitinsä harmitteli jo, että pääseekö sinne valatilaisuuteenkaan, mutta uskon sen onnistuvan, toivottavasti.
        Juhlinta jää sitten luvalliseen aikaan tämän valmistumisen kohdalla.

        Taas sitten päivän kuluttamiseen, mitähän keksisikään?
        Iltahan se on joka päivä tullut, vaikka aikaan ei ihmeitä saakkaan.
        Olen jo ajatellut useamman kerran, että vieläkö pitää maalit ja pensselit kaivaa esiin, mutta vielä olen sen ohittanut liian suuritöisenä asiana;)
        Kerronpa huomenissa, tuliko mitään mainittavaa tehtyä, päivän jatkoja teille toisillekin.

        Jaahas, etteikö ole muka joku taiteellisuuttaan esittänyt ? No tosihan se että kaukana taiteesta ne savimöykyt.

      • SkillaN
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaahas, etteikö ole muka joku taiteellisuuttaan esittänyt ? No tosihan se että kaukana taiteesta ne savimöykyt.

        No anteeksi, varmaan on taidettakin, en vaan muista aina tuotakaan huomioida, kiva että toit esille;)
        Oikein tarkkaan kun nyt rupean ajattelemaan, niin onhan täällä useampikin taiteilija, sitä vaan niin luonnollisena pitää, arvostan kyllä osaamista kaikilta osin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaahas, etteikö ole muka joku taiteellisuuttaan esittänyt ? No tosihan se että kaukana taiteesta ne savimöykyt.

        Jotkut voivat kokea, että nämä mielikuvituspirtit ja nojattavat tuolit ja muut maalit ja pensselit viittaavat taiteellisuuteen ja pyrkimykseen venyttää yleisiä sääntöjä täällä.

    • korpikirjailija

      Huomenta@ Sain mökin kahviterassin valmiiksi. Palasin kotiin, kävelin kumarassa ja selkää oli kipeä, en saanut selkääni suoraksi.

      Illalla laskeuduin varovasti lattialle ja hivuttauduin makaamaan selalleni. Jännityksen lauettua kuului naksahdus ja aikani maattuani suorana lattialla kivut katosi. Kun nousin ylös selkä oli suora ja kivuton.

      Heräsin juuri ja nousin ylös selkä suorana kävelin aamupesulle. Soitin päivystykseen josko pääsisin kuvaukseen.

      Uskon, että laskeutuneen selkänikaman voi leiķauksella korjata. Haluan vielä pitkään puuhastella harrastuksieni parissa johon kuuluvat kuva-, keramiikka- ja nukketaide.

      Lisäksi rakentaminen ja muu ulkona puuhastelu on salviaa sielulleni.

      En vielä uskalla ostaa kesäkukkia enkä yrttejä vaikka niiden savipotit ja puulaatikot ovat jo löytäneet paikkansa mökin pihapiirissä.

      Kivaa päivää kaikille.

      • Anonyymi

        Jos se naksahdus kuuluikin päästäsi.
        Voi se hyvinkin niin olla.

    • Anonyymi

      Nojatuoli on vielä lämmin edellisten istujien jäljiltä, näin räntäsateisena päivänä mukava istahtaa. Kuvittelen tähän monta pehmotuolia puoliympyrään takan eteen , pikkupöydän jolla on aina tuoreita kukkia, isoja tyynyjä ja näköalaikkunan .Sielun silmin näen teidän maalaamianne tauluja ja käsityötaidon näytteitä, keramiikkaa ja tekstiilitöitä. Virkatut liinat ovat nyt haluttuja, annoin omistani nuorillekin terassikäyttöön, ei tarvitse silittää ja kulunutkin puupinta peittyy kivasti. Pieniä pitsiliinoja voi käyttää myös kateliinoina lautasten alla, voivat olla eri malleilla virkattuja. Virkattuja liinoja on tullut äidin ja anopin perintönä, itse en ole pitsikuvioihin perhetynyt, isoäidin neliöt kyllä onnistuvat. Minulla on hitaana projektina tekeillä islantilaistyylinen villapaita kirjoneulekaarrokkeella , niitä olen jo useamman läheisilleni neulonut , ovat ilmeisesti muotia.

      Tänään on Flooran eli Kukan päivä, ylioppilailla oli ennen tapana juhlia riehakkaasti Kumtähden mäellä 13.5 Kukan päivään liittyy myös Maamme-laulun julkistaminen 1848, jolla oli suuri merkitys kansalliseen heräämiseen. Oman pihani kevään kukkaset ovat kestävää lajia, eivät säikähdä räntää tai lunta, rakeetkin niitä jo piiskanneet, onneksi olivat pieniä kilttejä rakeita. Tulppaaneissa on riemukas värikirjo : punaista, keltaista, kelta-punaista, oranssia , tummaa lilaa, on papukaijaa, kerrottua ja kasvitieteellistä. Jonkin uuden narsissilajin pyrin joka syksy löytämään, nyt ihastuttaa kerrannainen valkea, jossa on orassi keskus. Perunanarsissit tuoksuvat ihanasti, ovat proosallisesta nimestään huolimatta suloisia valkeita palleroita. Sinisen sävyjä edustavat orvokit eivät pientä pakkastakaan säikähdä, varjoisissa paikoissa pensaiden juurella kukkii nyt lemmikin näköistä kevätkaihonkukkaa. Jämäkät punervat herttavuorenkilvet ja keltaiset päivänkakkaran näköiset vuohenjuuretkin ovat aloittaneet, samoin pikkusydän. Kasvihuoneessa pidän öisin sähköpatteria päällä, tuli alkukuun lämmössä vietyä sinne tomaatintaimet turhan aikaisin.

      Meilläkin tyttärentytär kirjoitti ylioppilaaksi ja ilmeisesti juhlat pidetään syksyllä. Tyttö taitaa päästä suoraan papereilla korkeakouluun haluamalleen alalle opiskelemaan, hyvin meni vaikka aikataulua kiristettiin. Hän pääsi taas entiseen kesätyöpaikkaansa urheiluliikkeeseen, teki siellä muillakin lomillaan vuoroja. Hän sai juuri ajokortin ja ajelee varovasti välillä tänne isovanhempiaan moikkaamaan, välillä tulevat poikakaverinsa autolla. Ihanaa, että tällaisena ankeana aikana on myös hyviä uutisia, nuoret pääsevät elämässään eteenpäin ja uskovat tulevaisuuteen.

      Johan tämä karanteeni riittäisi, ikävältä tuntuu, kun ei edes tiedä miten kauan ikäihmisten eristäminen kestää. Kirjasto aukeni lainausta varten, mutta en taida uskaltaa sinne ainakaan näin ensi alkuun, kuulostelen vielä. Tein kyllä varauslistaa netin kautta, jospa laittaisivat kirjat kassiin ja kassin kirjaston oven ulkopuolelle noudettavaksi. Kesäisin en paljonkaan ole yleensä ehtinyt lukea, on niin paljon muuta menoa ja touhua, mutta tässä tilanteessa ja näillä ilmoilla olisi mukava syventyä kiinnostavien kirjojen maailmoihin. Asuntoautomatkoja kotimaassa olemme suunnitelleet, autossahan kulkee koko minihuusholli mukana , ei tarvitse olla muihin kosketuksissa. Ainakin Koli ja Kuusamo kutsuvat, kunhan säät lämpenevät.

      Koetetaan mekin nojatuolilaiset yhteiskunnan avautumisesta rohkaistua nauttimaan, ollaanhan hyviä keksimään turvakeinoja ja torjuttu niin monet epidemiat ennen tätä. Osataan kartella niin bakteereja kuin viruksiakin, saippua ja vesi ovat tuttuja . Toivottavasti kasvosuojien käyttö yleistyy, uskaltaa paremmin julkisillakin liikkua. Tämänikäiset ovat ahkeria kulttuurin kuluttajiakin, taitaa ammottaa paikkoja tyhjinä teattereissa avaamisen jälkeenkin, jos emme niihin ole tervetulleita. En tosin suuriin joukkoihin ole tunkemassakaan, mutta ehkä päättäjätkin huomaavat, miten suuri ja varteenotettava kuluttajajoukko olemme monenlaisten kulttuuri- ja hyvinvointipalveluiden käyttäjinä.

      Hyvää mieltä toivottelee Ramoona

      • Anonyymi

        Hyvää päivää, tuttuja tapaamaan voi tänne aina piipahtaa kotitöittensä välissä,
        ja näinä aikoina se on erityisen tervetullutta varmaan kaikille.

        Olen tänään käyttänyt varhaiskaalia ja kaikkia mahdollisia juureksia ja kasviksia ruuan teossa, myöskin hiukan broileria, ja tulos on maukas. Jos tulisit kylään, saisit maistella.

        Aurinko alkaa pilvien takaa näkyä, pysyisipä tämä, niin pyöräilylenkille meno sujuisi iloisesti.
        Hyvää päivänjatkoa! Miaelena.

      • sini-sirkku
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää päivää, tuttuja tapaamaan voi tänne aina piipahtaa kotitöittensä välissä,
        ja näinä aikoina se on erityisen tervetullutta varmaan kaikille.

        Olen tänään käyttänyt varhaiskaalia ja kaikkia mahdollisia juureksia ja kasviksia ruuan teossa, myöskin hiukan broileria, ja tulos on maukas. Jos tulisit kylään, saisit maistella.

        Aurinko alkaa pilvien takaa näkyä, pysyisipä tämä, niin pyöräilylenkille meno sujuisi iloisesti.
        Hyvää päivänjatkoa! Miaelena.

        Hyvää aamupäivää täältäkin päin!

        Tulppaanien kukkaloistosta ihastuneena, hämästellen perunaan assioitumista kukkalajikkeen nimeen,.... Koin silti kauneuden viestissäsi, iloitsin tavastasi jakaa meillekin siitä.

        Tuli mieleen Akateemisen kirjakaupan, virtuaalinen osallistuminen uutuuskirjan haastattelutilanteisiin.
        Kuuntelin eilen Panu Rajalaa, kirjasta J.L Ruuneberg'istä.
        Varmaan on syventynyt tutkija aiheeseen, senverran kuullosti lupaavalta. Tähdensihän Rajala Ruunebergin monipuolista kultturivaikuttamista ja asemaa ajan tulevissa muutoksissa.

        Tänään virol.Elena ja toinen täysin suom. tyttö hoitelivat siivouspuuhat taas mallikkaasti, ilo norjien tyttöjen osaavuutta on ihailla, keskustelu suom.t. kanssa olikin niin ihanan vaivatonta!

        Minua kiinnosta Glim'in joen luontopolku täällä, jonka alkupää onlkin tuttu jo Lippajärven alkuajoilta, jokihan laskee täällä mereen, ympäristönkin ollessa kuin vehmas keidas keskellä kaupunkia. Tuo Auroran puiston 32 hehtaaria ulottuu ilmeisesti Turun väylän rannan puolelle, pitääkin vilkaista Goodle Eart'ista

        Illalla saan nähdä nuorimmaiseni, melkein sain vedet silmiin, kun niin pitkään on saatu olla eristyksissä, jo sair.h. ammattinsa takia.
        Kätilötkin joutuvat jakamaan taakkaa, puolipäivää teho-coronassa, synnytysten lisäksi, huh,..hellettä sanon vaan, mutta nyt on mietittävänä jo päivän ruokalista.
        150 gr jauhelihaa odottaa jo paistajaa, ah,..taidan taputella suoraan pihviksi, paistaa ja pippurisuolata se valmiina ! Vihannesvokki kypsyneekin siinä vieressä, joten:

        "Ja senpä vuoksi laulan ma
        kun kannel täällä soipi,...
        ei missään voi niin riemuita
        kuin Suomessa vain voipi,".. ❤️

    • Anonyymi

      Minäkin tapasin nuorimmaisen lapsenlapseni eilen ihan silmästä silmään. Huomasin, että hän tuli kovin mielellään sisään ja ilahtui tapaamisestamme. Lyhyt hän se oli, pelkän heippa-toivotuksen pituinen, mutta lämmitti mieltä.
      Kovin kylmä päivä tänään, eipä ole oikein tarmokkuutta mihinkään. Eristäytyminen tekee ihmisen apaattiseksi, kadehdin ihan innokasta terassinrakentajaa, mutta on todettava, että en olisi hänen iässäänkään ruvennut noin mittaviin rakennuspuuhiin.
      Joillakin se taito on, joillakin ei. Minä olen kyllä aikoinani tehnyt remonttia paljonkin, mutta vain maalannut ja hionut. Vasara ja muut työkalut eivät käsissäni oikein pysy. Mieheni oli tuollainen jokapaikanjanhunen. Hän teki kotiremontit, rakensi huvimajan ja sisusti saunan, teki lauteet ja sisäkaton yms. Rakennusmiehet vain nostivat seinät ja muurasivat. Nyt kun hän on poissa, jää pikkukorjauksetkin repsottamaan. Minulla ei ole tietotaitoa, eikä käsivoimia. Onnistun aina lyömään naulatkin vinoon.

      Tv:n katseleminen saa nyt loppua. Jossakin se raja kulkee. Kaksi päivää Areenaa riittää. Johan tulikin katsotuksi kaikki vanhat ja unohtuneet, mutta Pieni talo preerialla jää minulta kyllä väliin. Siinä tulee stoppi.
      Tästä näette, että ole tosi vanha ja ärtyisä.

      Mkr.

    • Eliaana

      Piti välillä tulla huilaamaan.
      Vähän lämpimämpi päivä, kun eilen, eikä tuulekaan. Näytti jo 11 astetta.
      Aattelin, että sitä voisi vissiin krassin siemeni laittaa itämään. Niitä ei aikaisin ulos passaa pistää, ovat hallanarkoja.
      Katselin aamulla tuota Alfa tv:tä.
      Kun tuli kysymystä 70 ihmisistä, ensimmäisen kerran kuulin hallituksen jäsenen (oikeusministeri) sanovan kiertelemättä, että ne ovat suosituksia.
      Sitten haastattelija kysyi, jos haluaisi mennä ulkomaille. Siihen hän vastasi.
      Suomen kansalaisilla on oikeus poistua maasta ja tulla takaisin, on koko ajan ollut., sen takaa perustuslaki.
      Sitten haastateltiin kokoomuksen Orpoa, joka kanssa puhui tästä tiedottamisesta, että kansalaisille pitäisi antaa selkeitä vastauksia.
      Juuri siksi on kaikenlaisia tulkintoja asioista, kun vastauksissa kierrellään ja kaarrellaan. Myös muotoillaan niin, ettei ota Erkkikään selvää.
      Pitänee vissiin lähteä katsomaan mitä alatalolle kuuluu. On siinä porttikettinki, ettei vieraat autot ainakaan pihaan pääse.
      Aika-ajoin näkyy kyllä tiedotusvälineissä, että on rosvoja kierrellyt.

      • Anonyymi

        Täällä meillä päin on aika tylsänoloinen ilma. Lämpötila näyttää neljää ja vettä tihuuttaa. Tuossa aamusella kun tein sen normaalilenkin koiran kanssa, eräs kaupasta tulija tunnisti heti meidät, ja tokaisi, että eikös ole kurjaa kun joutuu kelillä kuin kelillä ulos lähtemään. Sanoi, että joka päivä katselee ikkunastaan kun koiran kanssa kuljen. Niinhän se vanha vitsi on, että apinan tuntee kaikki, mutta apina ei ketään! No, tutuksihan tulee kun koiran kanssa liikkuu, hyvä kun sentään joku puhuttelee tässä hiljaisessa maailmassa.
        Eipä silti, nyt kun minulla on portti tuolla takapihalla, niin eilenkin pistäytyi tyttärentytär mummoa katsomassa, ja iltasella vielä pari nuorta kävivät teekupposella terassilla.
        Olen tosi mielissäni, kun mummo on näin haluttu seuralainen, yksinään vain jos joutuisi olemaan, niin seinäthän jo tuntuisi päälle kaatuvan. km.

    • Anonyymi

      Pihalenkiltä palailin ja ajattelin vielä tulla istahtamaan ja lepuuttamaan jalkojani.

      Aamupäivällä kurkien joukkotapaaminen oli tuossa läheisellä pellolla.
      Eivät välittäneet koronastakaan mitään, vaan kovaan ääneen siinä kaakatettiin,
      liki toistaan, paljon oli kerrottavaa!

      Näin eläimet, samoin haluaisimme me ihmisetkin , että saisimme kokoontua nauraa, jutella ja ajatuksia vaihtaa !

      Kolmisen kuukautta tätä eristystä on jo takanapäin. Nopeasti se aika on kulunut,
      hyvä niin, ehkä se tauti joskus ohi menee!

      Hurskaista olen palstalle kaivannut! Hänellä ennen oli oikein mainioita juttuja!

      Kyllä varmaan Makriinallekin tekee hyvää lähteä välillä vähän ulos, minä ainakin haluan päivittäin pienelle lenkille ja kauppareissulle kerran viikossa vähintäin.
      Piristää ihmeesti! Vaikka minulla jalat ei niin hyvät ole, tytyy vain koettaa.

      Hyvää vointia,
      Neeasa

      • ynnämuu

        Sekalainen päivä tänään, monenlaista sadetta ja auringonpaistetta.
        Löytyi sen verran pilvenrakosta, että sain pienen lenkin tehtyä.
        Enpä nyt kovin tiukkoja lenkeilyjä teekään. Ainakin viikonverran vielä
        täytyy ottaa rauhallisesti. Täytyy vain sanoa :kyllä se siitä:))

        Ei minulle ole suurta haittaa tästäkään yli 70 tilanteesta. Kävelylle
        voi lähteä jos huvittaa ja kunto sallii. Pieniä muutoksiahan on
        tehty mm. tapaamisten suhteen. Minulla on sellainen tilanne, että
        ei välttämättömältä tuntuvaa tapailutarvetta olekaan. Hyvin hoituu
        puhelimellakin.
        Tavallista viileämpää ennusteet lupailevat. Kun säitä ja ilmoja ei
        voi määräillä, parempi on sovinnolla tyytyä siihen, mitä saa:))
        Hyvää jatkoa, rupattelua Noja-tuolisssa lekotellen.

      • Eliaana
        ynnämuu kirjoitti:

        Sekalainen päivä tänään, monenlaista sadetta ja auringonpaistetta.
        Löytyi sen verran pilvenrakosta, että sain pienen lenkin tehtyä.
        Enpä nyt kovin tiukkoja lenkeilyjä teekään. Ainakin viikonverran vielä
        täytyy ottaa rauhallisesti. Täytyy vain sanoa :kyllä se siitä:))

        Ei minulle ole suurta haittaa tästäkään yli 70 tilanteesta. Kävelylle
        voi lähteä jos huvittaa ja kunto sallii. Pieniä muutoksiahan on
        tehty mm. tapaamisten suhteen. Minulla on sellainen tilanne, että
        ei välttämättömältä tuntuvaa tapailutarvetta olekaan. Hyvin hoituu
        puhelimellakin.
        Tavallista viileämpää ennusteet lupailevat. Kun säitä ja ilmoja ei
        voi määräillä, parempi on sovinnolla tyytyä siihen, mitä saa:))
        Hyvää jatkoa, rupattelua Noja-tuolisssa lekotellen.

        Järvenpinta tyyntyi. Niimpä otin onkeni ja läksin soutelemaan, ensi kerran tänä keväänä.
        No saalista en saanut, mutta oli ihanaa kuunnella vain luonnon ääniä.
        Ei vielä ihmisillä lomia, eikä viikonloppu, niin rannat olivat hiljaiset.
        Hiljaa lipuilin kotirantaan.
        Kissa nukkui alatalon parvella. Monta kertaa huutelin, että unisilmässä sieltä tuli.
        Monena syksynä olen ajatellut, järvellä soudellessani, vieläkö ensi kesänä täällä olen. Vieläkö tämän näen.
        Ikikiitollinen olen vanhemmilleni, jotka tämän paikan aikanaan hankkivat.
        Vanhempana ymmärsin, miten kovan työn takana se on ollut.

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Järvenpinta tyyntyi. Niimpä otin onkeni ja läksin soutelemaan, ensi kerran tänä keväänä.
        No saalista en saanut, mutta oli ihanaa kuunnella vain luonnon ääniä.
        Ei vielä ihmisillä lomia, eikä viikonloppu, niin rannat olivat hiljaiset.
        Hiljaa lipuilin kotirantaan.
        Kissa nukkui alatalon parvella. Monta kertaa huutelin, että unisilmässä sieltä tuli.
        Monena syksynä olen ajatellut, järvellä soudellessani, vieläkö ensi kesänä täällä olen. Vieläkö tämän näen.
        Ikikiitollinen olen vanhemmilleni, jotka tämän paikan aikanaan hankkivat.
        Vanhempana ymmärsin, miten kovan työn takana se on ollut.

        Kuulostaa hienolle, olen myös nk.luonto ihminen. Syksyllä se on todella uskomaton kokemus kun kesäasukkaat ovat poissa. Kalaakin tulee syksyllä, itse vetouistelen. Päästän kyllä kalat takaisin järveen.
        Kevät on hienoa kun purot lirisee ja hauet kutee sekä sammakot kurnuttaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa hienolle, olen myös nk.luonto ihminen. Syksyllä se on todella uskomaton kokemus kun kesäasukkaat ovat poissa. Kalaakin tulee syksyllä, itse vetouistelen. Päästän kyllä kalat takaisin järveen.
        Kevät on hienoa kun purot lirisee ja hauet kutee sekä sammakot kurnuttaa.

        Pelkän jännityksenkö vuoksi kalastat, kun et ravinnoksi käytä?
        Täysin turhaa on irroitella koukkua repimällä kalanleuasta, kun et ravinnoksi pyydystämiäsi kelpuuta!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa hienolle, olen myös nk.luonto ihminen. Syksyllä se on todella uskomaton kokemus kun kesäasukkaat ovat poissa. Kalaakin tulee syksyllä, itse vetouistelen. Päästän kyllä kalat takaisin järveen.
        Kevät on hienoa kun purot lirisee ja hauet kutee sekä sammakot kurnuttaa.

        Luonto on meillä hieno, uskomattoman kaunis.

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Luonto on meillä hieno, uskomattoman kaunis.

        Olen maalaistalosta kotoisin, lähtenyt maailmalle nuorena, sittemmin opiskellut.
        Suuremman osan elämästäni olen kaupungeissa asunut, mutta sydänmeltäni olen aina ollut maalaistyttö.
        Kun eläkkeelle pääsin noin 10 vuotta sitten, oli selvät sävelet, että kaiken kesäajan(vakiintunut puoleksi vuodeksi) elän maalla luonnon helmassa.

    • korpikirjailija

      Päivä putkessa@

      No, kävin sairaalassa en päässyt selkäkuviin, mutta paras lääke vaivaani oli kun nuori mieslääkäri luki 2016 tapahtuneesta tapaturmastani ja sanoi: "On se ollut kova tälli, mutta olet vielä nuori ja paranet".

      Hän valisti että, lihakset naksahtelee, eivät selkänikamat. Tule kymmen päivän päästä uudestaan jos kivuilet. Lähdin ja sanoin hymyillen kymmenen päivän päästä tavataan. Katsotaan, tuumas lääkäri ; )

      En halua syödä kipulääkkeitä joten sain kipugeeliä.

      No, se siitä ja takaisin arjen aherruksiin.

      Päivällä kahviterassini sai kasteen kun nautimme ensimmäiset päiväkaffeet uutuuttaan uhkuvalla terassilla. Hyvät oli näköalat järvelle ja suojaisempi paikka tuulilta verrattuna ruohikolla olleeseen entiseen kahvipaikkaani.

      Ihana tunne kun kannoin kukkapotteja ja keramiikkaesineitä terassille. No, moneen kertaan ne vaihtoivat paikkaansa ennenkuin hyväksyin niiden paikat. Kylvin ruohikon siementä terassin ympärille. Se oli sitten siinä, hyvä siitä tulee ; )


      Nikkaroin lisätöinä kun aikaa jäi kaupunkikotimme saunan seinään tukipuun helpottamaan meitä vanhuksia nousemaan lauteille ja laskeutumaan alas.

      Testasimme illalla löytytellessämme ja toimivaksi koimme.

      Nyt lie jo aika mennä unten maille.

      • Anonyymi

        Huomenta ja kaunista sellaista, sään puolesta kaikki hyvin.
        Niinpä jäi eiliset työt melko vähäisiksi, kun ei ole suunniteltua projektia, näin käy.
        Tänään ainakin kaupassa käynti.
        Lehdestä luin, että Itä-Suomessa on korona rauhoittumaan päin,ja minun kotikaupungissa on siinä viidessä pysynyt.

        Ramoona maalailit niin elävän kuvan, uskottavan Noja-tuolin olohuoneesta, että helppo oli se tunnistaa viihtyisäksi yhdessä olo paikaksi;)
        Kaunis on pihasikin, tutuilta kuulostaa kukkasten nimetkin, samoja olen mökkipihassani kasvatellut.

        Toivoisi voimia sairaalan henkilökunnalle kuin potilaillekin, jospa jo alkaisi tilanne muuttumaan.
        Peruna nimikettä kukalla ihmettelet sini-sirkku, onhan perunalla jo itsellään kauniit kukat, valkoisia ja lilaan vivahtavia, niinpä joku on ajatellut, että peruna nimike käy myös kukalle;)

        Tuli mieleen, että torillakin jo varmaan myyjiä enemmän, voisi juureksia ja vihaneksia hakea, aina ne tuoreempana sieltä saa.
        Miaelina noista mainitsi, joten mitä jos torin kautta kiertäisinkin kauppaan;)

        Eliaana kertoilit luonnon rikkaudesta, mitä suuremmin voi maalla ihastella, uskon aika monen kaupunkilaisenkin juurensa maalta tunnistavan.
        Olen täällä pikku kaupungissa syntynyt ja elänyt, mutta vanhempani maalaisympyröissä elämänsä on aloittanut ja hyvin läheiseksi minulle heidän kauttaan on myös ikävä maalle kasvanut.
        Luonnon kauneus aitoudessaan siellä on, kaupungin rakennetut maisemat ei samaa tunnetta anna.
        Mitä vanhemmaksi tulee, sitä suuremmin luonnollemme arvoa antaa.

        Kyllä se niin on, että koirien kanssa liikkuessa ystäviä saa, sen olen kokenut, samanhenkisyys heti kohta huomataan.
        Onhan se hyvä juttu sekin, että koiran ulkoiluttaminen oman kunnonkin kohentaa.

        Täällä toinen avuton Makriina, kyllä naulaan napakasti seinään saaminen on hakalaa.
        Kai sitä on pelokas ja ei uskalla lyödä kunnolla, jos vaikka sormeen iskeekin.
        Ollaan vaan avuttomia tällä alueella ja annetaan miesten loistaa, vaikka toden eteen tullsessa, syntyy meiltäkin jotain isoa ja mittavaa.
        Kyllä tuo roolijako osin voi pelata töiden osilta, nykyisin on nuo tehtävät jakaantuneet niin mieheille kuin naisillekin, kaikki tekevät ja osaavat mitä haluavat, usein halusta ne hommat onkin kiinni.
        Minulle tuo telkkari on korvaamaton kaveri, jos yksin istuisin, en katselisi en kuuntelisi, johan sekaisin menisin, kun ei ulkonakaan voi mitään tehdä ja tonkia;)

        Yhdyn noihin Neeassan huuteluihin, missä on hurskainen, saammeko vastausta mistään, ehkä emme.
        Kyllä minä myös kerran viikossa kaupassa olen käynyt ja naapuritalon väen olen päivittäin nähnyt rollaattorin kanssa ullkoilevan ja ostokset käyvät monikin tekemässä.

        Ynnämuu maltti on valttia, sen varmaan tiedätkin, rauhallisesti lepäillen ja hyvin ruokaillen, vaivat paranee.
        Tyttäreni korona epäily oli turha, mutta kuume nousi korkeaksi ja lopulta syylliseksi löytyi munuaistulehdus, nyt lääkitys päällä ja ehkä piankin tila vakiintuu.
        Aina nämä säikäyttää ja mielen levottomaksi saa, mutta ehkä tällä kertaa ohi menee.

        Korpikirjailija malta nyt hetki rauhoittua ja nauti aikaan saannoksista.
        Ihmismieli on kummallinen, kun yhden asian saa kuntoon jo pitää uutta suunnitella, tämän taidon osaan minä myös;)
        Lepoakin kaipaa, vaikka muistiini tulee mieheni kertomana naapurin emännälle, että kyllä tuo meidän emäntä sitten jaksaa ja jaksaa,)

        Nyt on pakko jalkautua ja mennä ostoksille, ennen kuin kaupat täyttyvät.
        Oikein mieltä piristävää päivää, kyllä jotain kivaa keksii, kun pinnistää;)skillan

    • Anonyymi

      Hyvää huomentapäivää!
      Täällä aurinko kisaa pilvien kanssa siitä, kumpi vie voiton ;)
      Kävin pyöräillen kaupassa ja nyt katselen yhtä roikkuvaa sadepilveä, että meneekö ohi vai ei. Tarkoitus olisi lähteä tuonne metsän syvyyksiin ja poimia tuoreita nokkosia.
      Eilen sadepisaroiden välissä tein lenkin lähimetsään ja näin parissa kielossa jo nuput :)

      Jäin oikein miettimään tuota taiteilijuutta, että mikä, kuka, ketkä sen oikein määrittelee. On niin monta eri taiteenlajia ja jokainen katsoo ja näkee omin silmin.
      Tässäkin ketjussa olen aistinut monessa kirjoittajassa taiteellisuutta ja vaikkeivat niitä perinteisiä taiteilijan ominaisuuksia esiin tuokaan, niin varmasti ovat lahjakkaita.

      Perunan kukat ovat minunkin mielestäni kauniita. "Paikallinen" tyttäreni vävykokelaan kanssa olivat saaneet pihapiirinsä äitienpäiväksi jo suht´ valmiiksi ja perunan taimia oli lasiverannalla. Alunperin heidän oli tarkoitus saada pihapiiri valmiiksi tyttären 30 v. synttäreille, joka on loppukuusta. Vaan koronan antama "vapaa" joudutti uudistustöitä.

      Nythän tuli pulistua kuin papupata :)

      Iloa ja valoa elämäänne

      brinkkala

      • Eliaana

        Aamupäivällä, kun oli 8 astetta lämmintä, tuli hetken rakeita. Kylmää ilmaa vissiin ylenpänä.
        Täällä ei ole vielä nokkoset pintaan nousseet.
        Valoa ja vettä on maa saanut. Pitäisi lämpötilan nousta, että kasvu kiihtyisi.

        Taidetta voi olla melkein mikä vaan.
        Vuosia sitten kasa maitopurkkejakin sai taidepalkinnon, siitä riitti pulinaa lehden yleisönosastossa.
        Silloin ajattelin, että miksipäs tuo minun klapukasanikin ei voisi olla taidetta, pitää vaan katsoa sillä silmällä.

        Itsellänikin on muutama kilo perunoita itämässä. En ihan vielä istuta. On se niin mukavaa saada uutta perunaa suoraan maalta kattilaan.

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Aamupäivällä, kun oli 8 astetta lämmintä, tuli hetken rakeita. Kylmää ilmaa vissiin ylenpänä.
        Täällä ei ole vielä nokkoset pintaan nousseet.
        Valoa ja vettä on maa saanut. Pitäisi lämpötilan nousta, että kasvu kiihtyisi.

        Taidetta voi olla melkein mikä vaan.
        Vuosia sitten kasa maitopurkkejakin sai taidepalkinnon, siitä riitti pulinaa lehden yleisönosastossa.
        Silloin ajattelin, että miksipäs tuo minun klapukasanikin ei voisi olla taidetta, pitää vaan katsoa sillä silmällä.

        Itsellänikin on muutama kilo perunoita itämässä. En ihan vielä istuta. On se niin mukavaa saada uutta perunaa suoraan maalta kattilaan.

        Kiasman valmistuttua saatiin ihmetellä, mikä kaikki on taidetta.

        Me sanoimme mieheni kanssa siellä pitkään kaikkea tutkittuamme,
        että parasta taidetta on tuo iso ikkunanäkymä vanhaan Töölöön!

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiasman valmistuttua saatiin ihmetellä, mikä kaikki on taidetta.

        Me sanoimme mieheni kanssa siellä pitkään kaikkea tutkittuamme,
        että parasta taidetta on tuo iso ikkunanäkymä vanhaan Töölöön!

        Joo, kun käy jossain nykytaiteen näyttelyssä, niin kyllä menee monessa kohtaa yli hilseen.

    • Kristiina23

      Vai taidetta nyt kuulutetaan, joten jokainen nyt luomaan näitä maitopurkki- viilikippo ja vaate (eikös nekin olleet Suurkirkon rappusilla) näyttelyjä, joita luulisi kaikilta löytyvän, sillä eikös me kaikki sota-ajan lapset säästetä kaikki, joista on jopa pilailtu, mutta ans´olla, kun on vaikka narusta tai muovipussista pulaa, niin aina mummilta löytyy. Ainakin niitä nappeja, hakasia, jopa neppareita.

      Ikäni mä muista Punkaharjun taidenäyttelyn, josta jäi mieleeni risaiset kalaverkot seinällä, olikohan joku rysäkin ja katiska, mutta tiskirätit narulla ja silloin päätin, että tämä laki riittää minulle.

      Onhan tuolla juttua näistä kasvomaskeista, joita jokaisen tulisi käyttää, mutta kun täällä ei ole tartuntoja, kuin naapuri kaupungissa 7 ja on kai hekin jo parantuneet?
      Lapseni kehoitti, että voin käydä itsekkin vastaisuudessa kaupassa tuossa kulmantakana, koska kaikkihan siellä käyvät ilman maskeja.

      Mietein sitäkin, että mitä/ketä se maski suojaa? Toisia, luin jostain, mutta kun minulla ei ole varppina tartuntaa. ja/ jos/kun menen kauppaan ja joku hönkäisee minua päin, niin eikö ne virukset tartu mys vaatteisiin ja tule kotiini mukaan, mikäli en riisu ulkona vaatteitani pois?

      Ei mielestäni tuo virus ole niin ovela, että jos tarttuu siihen maskiin, niin eikövain osaa luikerrella vaikka mitäkautta sinne maskin sisäänkin, koska täytyyhän ihmisen hengittää ja mistäs sitä ilmaa tulisi, kuin ulkopuolelta, sieltä virus pilvestä.

      Rohkeasti menen itse ensiviikolla kauppaan ilman maskeja ja olkoon sitten Lotto-voito minulle, jos juuri minun kohdalleni sattuisi tuon viruksen levittäjä, joten toivoa sopii, että hänelläkin olisi se oireeton tartunta, jota itse olen sairastanut jo pari kuukautta, siis ei oireita!!D

      • sini-sirkku

        Taidetta lähentell jo vauhti jolla Kristiina kiepsahti Suurkirkon portailta koronapilven tietämiin.
        Nauratti tuo lukemaan oppimisen hankaluus nykytaiteessa, se kun puhuu pelkällä kuvakielellä. Itselläni oli ilo tajuta Outi Heiskasen teoksesta aikanaan, tuo esineiden avulla kerrottu,..mutta niin kuin runous irtaantui riimityksestä ja lähti uuteen impressionismiin, kävi maalaustaiteenkin. Silti entinen on mukana - kaikkine ihanine
        realismineen,...😂 kyllä ismeissä piisaa!

        Tänään on mieli eilisestä tapaamisesta ollut niin hyvä, samoin olivat tunteneet kävijätkin,...ja ilolla antauduin tänään ruuanlaiton eri vaiheisiin, viimeksi työnsin pienen porsaanfilén vihannespetillä uuniin paistumaan.
        iltapäivällä piti katsomani Mika Valtarin "Jokin ihmisessä", vaan huomasin nähneeni sen,..ja niinpä otin pienet päivänokoset 😄))

        Hyvään tarpeeseen tulivatkin, nyt voi illemmällä virkeänä katsella jotakin viihdykettä, tai lukea,... heippa sitten!

      • Kristiina23
        sini-sirkku kirjoitti:

        Taidetta lähentell jo vauhti jolla Kristiina kiepsahti Suurkirkon portailta koronapilven tietämiin.
        Nauratti tuo lukemaan oppimisen hankaluus nykytaiteessa, se kun puhuu pelkällä kuvakielellä. Itselläni oli ilo tajuta Outi Heiskasen teoksesta aikanaan, tuo esineiden avulla kerrottu,..mutta niin kuin runous irtaantui riimityksestä ja lähti uuteen impressionismiin, kävi maalaustaiteenkin. Silti entinen on mukana - kaikkine ihanine
        realismineen,...😂 kyllä ismeissä piisaa!

        Tänään on mieli eilisestä tapaamisesta ollut niin hyvä, samoin olivat tunteneet kävijätkin,...ja ilolla antauduin tänään ruuanlaiton eri vaiheisiin, viimeksi työnsin pienen porsaanfilén vihannespetillä uuniin paistumaan.
        iltapäivällä piti katsomani Mika Valtarin "Jokin ihmisessä", vaan huomasin nähneeni sen,..ja niinpä otin pienet päivänokoset 😄))

        Hyvään tarpeeseen tulivatkin, nyt voi illemmällä virkeänä katsella jotakin viihdykettä, tai lukea,... heippa sitten!

        Totta´kai sinua aina kaikki naurattaa, mutta googlaa Leo Karppanen, josta löydät hänen taidettaan je ne ei ole jotain meidänaikaisia verkkoja seinällä eikä tiskirättejä pyykkinarulla.
        Itsekkin pääsin hänen taiteensa sisään, kun osallistuin hänen itsensä esitelmöimään niistä Pohjola aulassa..

        Aivan upean maalaistalon hän on myös kunnostanut kaikkine uimaaltaineen ja ihanine puutarhoineen, josta todellakin hehkuu pariskunnan rakkaus taiteeseen ja kauneeteen.

        Mikäli olet jaksanut katsoa tuon Leo Karpasen elämänkerran, niin avautuiko sinulle mitän hänen "taiteestaan"??

      • sini-sirkku
        Kristiina23 kirjoitti:

        Totta´kai sinua aina kaikki naurattaa, mutta googlaa Leo Karppanen, josta löydät hänen taidettaan je ne ei ole jotain meidänaikaisia verkkoja seinällä eikä tiskirättejä pyykkinarulla.
        Itsekkin pääsin hänen taiteensa sisään, kun osallistuin hänen itsensä esitelmöimään niistä Pohjola aulassa..

        Aivan upean maalaistalon hän on myös kunnostanut kaikkine uimaaltaineen ja ihanine puutarhoineen, josta todellakin hehkuu pariskunnan rakkaus taiteeseen ja kauneeteen.

        Mikäli olet jaksanut katsoa tuon Leo Karpasen elämänkerran, niin avautuiko sinulle mitän hänen "taiteestaan"??

        Oi ettäkö avautui !
        Tavattoman herkkä tytönpää veistos, ihastutti ensinäkemältä, samoin lähes shamaanin veistämä kilpi kasvihuoneen katolla,...hyvin Kalevalasyntyistä luonnonmukaista.--- matriaalia myöten!
        Samoin seinäreliefissä kookkaiden ihmishahmojen tyylikkyys,...kuin metsäkansaa,..
        Itsehän tuo oli kuin luonnonhaltija, perinteillämme askartelija ,..Kiitos vihjeestä.

    • Anonyymi

      Kävin varmaan tuossa samassa Retretin raidenäyttelyssä, josta Krstiina kertoo. Sieltä jäi mieleeni yksi taideteos. Siinä oli riviin liimattuja pyykkipoikia ja jotain muuta räpellystä lisäksi. Varmaan saman taiteilijan työ kuin Kristiinan huomaavat kalaverkot.
      Silloin ajattelin, että maatiaiskansa on höplästä vedettävää joukkoa, joka maksaa isot rahat pääsylippuina tällaisesta mukataiteesta.
      Moni sanoo, että tuollaisen osaisin itsekin tehdä, ja olen tullut siihen tulokseen, että ero onkin siinä, että katsoja vain osaisi, mutta taiteilija on osannut.
      Eihän taiteen tarvitse esittää mitään. pelkät kuviot ja sointuvat värit riittävät, mutta rajansa kaikella.
      Tosin jotkut vanhan liiton maalaukset tuntuvat käsittämättömiltä, esim. eräät muotokuvat, kuten Tyko Sallisen Mirrit tai Helen Scherfbeckin omakuvat. Ne eivät katsojaa kosiskele. Silti ne tekevät vaikutuksen.
      Ihminen on aina osannut maalata ja piirtää, minkä luolamaalaukset niin upeasti osoittavat. Mutta se taito ei ole kaikilla. Siksi pitää vain turvautua kalaverkkoihin, jos haluaa käydä taiteilijasta.

      Mkr.

      • sini-sirkku

        Ai,..onhan mielenkiintoista Makriina, minusta kun Tyko Sallisen kuvaus Mirristä, tuo juuri sen olennaisen nuoren naisen ominaisuuksista,..... juuri oppimattoman alkeellisen, ja yksinkertaisen, - joskin nuoren ja verevän !

        Scherfbeckin loppuajan omakuvat hirvittävät kyllä, niiden pureutuessa niin syväluotaavasti jopa sisäisen ihmisen rappeutumiseen ja,...hieman "hulluina" niitä tutkielmia pidänkin,..😂)), joskin rohkean mestarillisinä!

      • Eliaana

        Muistui mieleen eräs pieni taulu. Se kuvasi Mariaa ja Jeesuslasta. Se oli Eremitaasissa.
        Seisahduin sen luo ja vaan tuijotin, yritin jatkaa matkaa, koska ryhmä meni jo.
        Eikun palasin vielä katsomaan, sitten melkein juoksin, että sain ryhmän kiinni.
        En ymmärrä tänäkään päivänä miksi tuo taulu ikäänkuin ´´piti kiinni´´ minusta.
        Aikaa tästä on jotain 30-40 vuotta, mutta muistan sen ikäni.

      • Anonyymi
        Eliaana kirjoitti:

        Muistui mieleen eräs pieni taulu. Se kuvasi Mariaa ja Jeesuslasta. Se oli Eremitaasissa.
        Seisahduin sen luo ja vaan tuijotin, yritin jatkaa matkaa, koska ryhmä meni jo.
        Eikun palasin vielä katsomaan, sitten melkein juoksin, että sain ryhmän kiinni.
        En ymmärrä tänäkään päivänä miksi tuo taulu ikäänkuin ´´piti kiinni´´ minusta.
        Aikaa tästä on jotain 30-40 vuotta, mutta muistan sen ikäni.

        Ihana kokemus.

      • Anonyymi
        sini-sirkku kirjoitti:

        Ai,..onhan mielenkiintoista Makriina, minusta kun Tyko Sallisen kuvaus Mirristä, tuo juuri sen olennaisen nuoren naisen ominaisuuksista,..... juuri oppimattoman alkeellisen, ja yksinkertaisen, - joskin nuoren ja verevän !

        Scherfbeckin loppuajan omakuvat hirvittävät kyllä, niiden pureutuessa niin syväluotaavasti jopa sisäisen ihmisen rappeutumiseen ja,...hieman "hulluina" niitä tutkielmia pidänkin,..😂)), joskin rohkean mestarillisinä!

        Ajattelin nyt lähinnä niitä Sallisen maalauksia Mirristä leveänenäisenä ja tuhruisena, Mirri oli itsekin taiteilija, en tiedä, kuinka oppinut mahtoi olla, mutta ei kai Tyko itsekään ollut kovin kouluja käynyt.
        Ne possunenäiset Mirrit eivät katsojaa kosiskelleet.
        Sallinen maalasi kyllä vaimostaan kauniitakin muotokuvia. Niissä on hyvät ja verevät värit.

        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelin nyt lähinnä niitä Sallisen maalauksia Mirristä leveänenäisenä ja tuhruisena, Mirri oli itsekin taiteilija, en tiedä, kuinka oppinut mahtoi olla, mutta ei kai Tyko itsekään ollut kovin kouluja käynyt.
        Ne possunenäiset Mirrit eivät katsojaa kosiskelleet.
        Sallinen maalasi kyllä vaimostaan kauniitakin muotokuvia. Niissä on hyvät ja verevät värit.

        Mkr.

        Voisihan näistä vanhoista, palstalla olevista possukärsäisistä vanhoista ämmistäkin tehdä verevävärisiä muotokuvia, vaikkapa kauhukabinettiin.

      • ynnämuu
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelin nyt lähinnä niitä Sallisen maalauksia Mirristä leveänenäisenä ja tuhruisena, Mirri oli itsekin taiteilija, en tiedä, kuinka oppinut mahtoi olla, mutta ei kai Tyko itsekään ollut kovin kouluja käynyt.
        Ne possunenäiset Mirrit eivät katsojaa kosiskelleet.
        Sallinen maalasi kyllä vaimostaan kauniitakin muotokuvia. Niissä on hyvät ja verevät värit.

        Mkr.

        Iltapäivää!
        Luin tästä ketjusta taidetta koskevia näkemyksiä. Onhan sitä
        katsojaa ja tekijää. Olen kyllä käynyt muutamissa näyttelyissä.
        Kovin ahkerasti en ole taidenäyttelyissä juossut, jonkinlainen
        yleiskuva on jäänyt. Jotain taidesuuntausta en ymmärrä, en
        pääse"sisälle." Eikähän se ole kummankaan vika, ei tekijän eikä
        katsojan. Joissain tapauksissa on kyllä hiipinyt mieleeni, että
        uunotetaanko katsojaa tarkoituksella. Onhan sekin "tilaus".

        Täytyi ahneuksissani käydä kalastamassa lohta marketista.
        Parin kilon vonkaleen otin, n.7€/kg. Ei paha hinta, pari viikkoa
        sillä menee eteenpäin, tietysti syödään muutakin kuin kalaa.
        Siinäpä tuli kävelykin tehtyä, se on kyllä saavutuksestani
        parhaasta päästä tässä tilanteessani:) Kyllä se tästä "iloksi
        muuttuuu" tai palaa edes entiselleen. Hyvää jatkoa teille!

      • sini-sirkku
        ynnämuu kirjoitti:

        Iltapäivää!
        Luin tästä ketjusta taidetta koskevia näkemyksiä. Onhan sitä
        katsojaa ja tekijää. Olen kyllä käynyt muutamissa näyttelyissä.
        Kovin ahkerasti en ole taidenäyttelyissä juossut, jonkinlainen
        yleiskuva on jäänyt. Jotain taidesuuntausta en ymmärrä, en
        pääse"sisälle." Eikähän se ole kummankaan vika, ei tekijän eikä
        katsojan. Joissain tapauksissa on kyllä hiipinyt mieleeni, että
        uunotetaanko katsojaa tarkoituksella. Onhan sekin "tilaus".

        Täytyi ahneuksissani käydä kalastamassa lohta marketista.
        Parin kilon vonkaleen otin, n.7€/kg. Ei paha hinta, pari viikkoa
        sillä menee eteenpäin, tietysti syödään muutakin kuin kalaa.
        Siinäpä tuli kävelykin tehtyä, se on kyllä saavutuksestani
        parhaasta päästä tässä tilanteessani:) Kyllä se tästä "iloksi
        muuttuuu" tai palaa edes entiselleen. Hyvää jatkoa teille!

        Näinköhän on että hurskaisesta, alias capt.cöpenikistä jää meille vain hauska muisto ?, tuosta humoristisesta ja sydämellisestä osallistujasta, jonka kirjoitukset vuosien ajan ilahdutti oivalluksillaan. Kiitos ajasta hänenkin kanssaan, jjoutavoinen sentään porskuttaa vielä Facebookissa !

      • Anonyymi
        sini-sirkku kirjoitti:

        Näinköhän on että hurskaisesta, alias capt.cöpenikistä jää meille vain hauska muisto ?, tuosta humoristisesta ja sydämellisestä osallistujasta, jonka kirjoitukset vuosien ajan ilahdutti oivalluksillaan. Kiitos ajasta hänenkin kanssaan, jjoutavoinen sentään porskuttaa vielä Facebookissa !

        Aion vieläkin jatkaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aion vieläkin jatkaa.

        Jatka vaan, niin saat kaikki palstan kihtiset mummut kimppuusi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisihan näistä vanhoista, palstalla olevista possukärsäisistä vanhoista ämmistäkin tehdä verevävärisiä muotokuvia, vaikkapa kauhukabinettiin.

        Sinua ei mikään estä toteuttamasta itseäsi. Onhan se jo käynyt selväksi täällä.

        Mkr.

      • sini-sirkku
        Anonyymi kirjoitti:

        Ajattelin nyt lähinnä niitä Sallisen maalauksia Mirristä leveänenäisenä ja tuhruisena, Mirri oli itsekin taiteilija, en tiedä, kuinka oppinut mahtoi olla, mutta ei kai Tyko itsekään ollut kovin kouluja käynyt.
        Ne possunenäiset Mirrit eivät katsojaa kosiskelleet.
        Sallinen maalasi kyllä vaimostaan kauniitakin muotokuvia. Niissä on hyvät ja verevät värit.

        Mkr.

        Niitä varhaisempia kuvia Mirri vaimostaan ennen alkoholisoitumista, ei kohdalleni koskaan osunut. Mirrin alkoholin runsas käyttö jätti jälkensä kasvojen pöhöttyneisyytenä, ja johtikin hänen varhaiseen kuolemaansa.
        Toisessa avioliitossaan Sallinen löysi kyllä tasapainoisemman kumppanin, mutta parhaan luomiskautensa katsottiin syntyneen jännitteestä Mirri vaimon kanssa.

        Tyko Sallisen maalausjälki on niin voimakkaan expressionistista , että liioittelu
        raivokkaan voimakkaina pensselinvetoina, näkyy Hihhuleissa kuin Mirrissäkin.
        PS
        Sateen ropina herätti aamuaikaiseen, ukkosenkin jyrähtäessä lähimerellä. Toivottavasti on lämmin säärintama tulossa etelästä :)

      • SkillaN
        sini-sirkku kirjoitti:

        Niitä varhaisempia kuvia Mirri vaimostaan ennen alkoholisoitumista, ei kohdalleni koskaan osunut. Mirrin alkoholin runsas käyttö jätti jälkensä kasvojen pöhöttyneisyytenä, ja johtikin hänen varhaiseen kuolemaansa.
        Toisessa avioliitossaan Sallinen löysi kyllä tasapainoisemman kumppanin, mutta parhaan luomiskautensa katsottiin syntyneen jännitteestä Mirri vaimon kanssa.

        Tyko Sallisen maalausjälki on niin voimakkaan expressionistista , että liioittelu
        raivokkaan voimakkaina pensselinvetoina, näkyy Hihhuleissa kuin Mirrissäkin.
        PS
        Sateen ropina herätti aamuaikaiseen, ukkosenkin jyrähtäessä lähimerellä. Toivottavasti on lämmin säärintama tulossa etelästä :)

        Huomenta, kauniina alkaa päivä, mutta päivän aikaan voi muuttaa muotoaan, niin kävi eilen, satoi, myrskysi ja paistoi.
        Koivut hiirenkorva vihreinä nyt loistavat ja eilen pesi puisto talon takana kasvonsa, kun putsausväki vähän aikaa siellä touhusi.

        Olette taiteesta keskustelleet, minä en osaa sanoa mitään muuta kuin kaikki kaunis, väreillään hehkuva teos on minulle mieleen.
        Olen taidenäyttelyissä käynyt, mutta kaikki teokset ei ole avautuneet, mielikuvituskaan ei näitä saa ymmärtämään.
        Taide on jokaiselle omansa ja voisi sanoa mieheni sanoin, että joidenkin kohdalla taidon loputtua alkaa kutoilu, tästä olen aiemminkin maininnut.
        Mieheni oli mielestäni taiteellinen, vaikka ei taidetta tehnytkään varsinaisesti, teatterin avulla kuitenkin.

        Olen käynyt kaupassa koko korona ajan, ilman maskia ja paljolti samaa mieltä ole Kristiinan kanssa, jos tauti on tullakseen, jonkun raon löytää, tietenkin turvavälit on huomioitava.

        Perunan istutuksesta brinkkala ja Eliaana puhuitte, olisi se mukava multaan perunat piilottaa ja seurata kasvua, sitten omin käsin tehdystä penkistä perunat hakea, no nyt ei onnistu.
        Torille on matkattava, kun se aika koittaa, hyvä niinkin.

        Noin voi olla hurskaisen kohdalla, kuten sini-sirkku mainitset, ikävä häntä on, olipa tilanne mikä hyvänsä.

        Lohi on jäänyt aivan unohduksiin ruoka hankintojen suhteen, pitääkin seuraavalla kauppareisulla katsoa tilanne, jos sattuu olemaan vielä tarjouksiakin.

        Olen pohtinut näitä "mummoja" halveksivien kertomaa, eikö jokaisella ole äiti ja mummo, siinä ohessa hekin samaan kastiin kuuluvat, loukatuiksi tulevat.
        Näölleen ei kukaan mitään voi, miksi ei saiasi olla rumatkin, näin kauniit esille paremmin pääsevät.

        Nyt on aika ruveta oikeassa elämässä elämään, unohdettava tämä kone omaan rauhaansa, viestejä odottamaan.
        Kivaa päivää jokaiselle, aika paljon siihen voi itse vaikuttaa, miksi päivä muodostuu.

    • Anonyymi

      Hyvää huomenta!
      Yöllä on tullut rivakastikin vettä lätäköistä päätellen. Nyt on taas arpomista taivaalla, sataako vai paistaako.

      Tuosta Kristiinan mainitsemasta Suurkirkon portaiden tilataideteoksesta tuli mieleen vuosikymmen vai pari sitten, kun Helsingin Kauppatorilla taiteilija kuvasi alastomia ihmisia. Tuhatpäin oli ihmiset riisuuntuneet ja heittäytyneet maahan kuvattaviksi. Taidetta? Valitettavasti minulle tuli joukkohaudat mieleen :(

      Eilen sitten nokkosia kerätessäni sain sätkyn, kun kyykäärme lähti ihan vierestä luikertelemaan. Alkaa tuo muisti pätkiä jo niin pahasti, etten ollut käärmeitä muistanut ollenkaan varoa. Selvisimme molemmat pelkällä säikähdyksellä.

      Hurskaista ja hänen huumoriaan minäkin kaipaan. Marthan ja Waltterin kuulumisiakin. Ajatuksin terveisiä lähetän Hurskaiselle.

      Aion lähteä rautakaupassa käymään. Ostan pienen purkin maalia, kun huomasin terassin aidassa muutaman laudan tarvitsevan kosmeettista korjausta ;)

      Hyvää viikonloppua!

      brinkkala

    • korpikirjailija

      Jokainen päivä tuo uusia ilon aiheita, vaikka käsikädessä ikävät asiat ilon kanssa kulkevat.

      Eilen oli kaunis sää tosin vilpoisen tuulen vuoksi joimme päiväkahvit lasikuistilla. Sain haravoitua mökin pihaa syksyn lehdistä ja remontista vielä jääneet puutavarat sain kasattua yhteen paikkaan odottamaan pois kuljetusta.

      Olen löytänyt toimivan lihasjännityksen poistokonstin selkäongelmiini. Menen illalla lattialle makaamaan, asetan pienen tyynyn pääni alle. Annan kehoni hitaasti rentoutua. Rentoutuessani tunnen voimakkaan napsahduksen selkälihaksissa, jonka jälkeen lihasjännitys poistuu. Makaan vielä hetken ja nousen ylös, kumara selkäasento suoristuu ja olo on hyvä. Eli nyt uskon lääkäriä, selkärankani ei naksu vaan lihakset ; )

      Viime yöksi laitoin vielä ekstra kovikkeen patjan alle. Nukuin hyvin ja aamulla oli helpompi kuin ennen nousta ylös.

      Nyt kun oma vaivani on hallinnassa P.llä ilmaantui terveysongelma. Soitin eilen kello 14.00 yksityiseen lääkärikeskukseen kysyen lääkäriaikaa hänelle. Homma lähti heti etenemään ja kello 18.00 hän oli erikoislääkärin vastaanotolla. Nyt on lääkitys ja seuranta päällänsä.

      Käsikädessä siis huoliakin, mutta emme anna niiden lannistaa, odotamme lämpeneviä säitä, rantasaunan löylyjä ja lauhkeita iltoja luonnon helmassa, tosin juuri nyt sataa lunta.

      Kotimaan matkailuakin olemme alkaneet tulevalle kesälle suunnittelemaan. Milloin ja minne selvinnee kun niiden aika tulee.

      Taidekäsite on yksilöllistä. Modernin taiteen keskeinen ilmaisumuoto abstraktitaide ei esitä perinteistä kuvaa. Värit, muodot, varjo/valo jne. tekee nykytaiteen kuvateoksista kiehtovia.

    • demeter1

      Päivää nojatuoliin. Olen ollut zombie-tilassa, linnoittautuneena omaan maailmaani veljeni kuoleman jälkeen. Kun puolen vuoden aikana on kolme läheisen lähtöä tullut kohdattavaksi ja vielä koronan kirot päälle, ei juttu ole oikein luistanut..))
      Tietysti surua on jaettu, asioita hoidettu, soviteltukin eri mieliä, joita niitäkin tahtoo aina tulla, kun pesää selvitellään ja suunnataan uutta kohti. Silti tyhjyys tavoittaa ainakin illan/yön hiljaisina hetkinä.
      Olihan tuossa yksi ilon päiväkin joukossa, äitienpäivä, jolloin sain kaikki omani tuonne takapihalle piknikille ja kakkukahveille. Pienin lapsenlapseni, vasta kaksivuotias, oli odottanut mummon näkemistä pitkään ja kyllä siinä sydän särkyi, ainakin mummolta, kun joutui käännyttäkään syliin pyrkivän pikkuisen.

      Alavireisyydestä huolimatta olen sentään jaksanut hoitaa arjen rutiinit, vaikkakin innottomasti ja ilottomasti. Kai suru tarvitsee oman tilansa ja aikansa, ei sitä sovi väistää eikä yrittää muokata mieleisekseen. Eikä osoittaa enempää urheutta kuin sen mihin omat rahkeet riittävät.
      Kiva, että nojatuolin väki on kuitenkin pysynyt virkeänä ja aktiivisena ja jaksanut jakaa toisilleen hyvää mieltä.
      Taidekeskusteluun en oikein osaa ottaa kantaa. Minulle käy kyllä taidenäytelyssä noin kuin Eliaanakin kuvasi. Saatan juuttua pitkäksi aikaa jonkin teoksen ääreen ja jos olen seurassa, häiriinnyn muista. Kai minulle sopisi aivan yksityinen näyttely..))

      Luontoa minäkin jaksan ihailla, kuten moni muukin on kirjoittanut. Tuntuu vain kuin luontokin kapinoisi, tahtoisi rikkoa totutun järjestyksen kun ensin tarjoaa parastaan, valoa, lämpöä ja värejä ja sitten vetääkin kaiken takaisin tarjoamalla pakkasta ja lunta. Sitä oli taas aamulla täällä.
      Onneksi vertaisuutta on tarjolla, jos vain ottaa vastaan. Vanhat naiset kantavat toisistaan huolta niin arjessa kuin täälläkin. Eikä miehikään sovi unohtaa..))
      Tsemppiä vain ynnämuulle. Hurskaista minäkin olen "etsinyt" ja kaivannut hänen leppoisaa jutusteluaan...
      Näillä mennään nyt kuitenkin. Mielensäpahoittajan tapaan: parempia aikoja odotellessa..)) Kaikkea hyvää päiviinne.
      demeter1

      • sini-sirkku

        Otan osaa Demeter suruusi 1, tajuan hyvin miten noin monen läheisen menetys koskee. Silloin kun suru yksinäisinä hetkinä valtaa, ei voi kuin antaa kyynelten virrata.
        Ainoan siskoni menetys 3 v sitten, jätti minut kuin olisinyksin. Viimeinen side lapsuudenkotiin hän oli, ja isosisko.
        Mutta sittemmin reipastuin tajutessani olevani suvun vanhin 😀)) Eihän siinä asemassa itkupillinä voi olla, ja miehensäkin piti yhteyttä ja tarvitsi entisaikojen pysyvyyttä.

        Voimia jatkossa Sinulle, ja kevään tuomaa luonnon kauneuden lohtua 🌺 🐝

      • Anonyymi

        Läheisen poismeno tuntuu vuosienkin päästä. Minä muistan pikkuveljestäni nykyisin vain mukavia asioita. Eihän meille koskaan mitään ristiriitaa ollutkaan, mutta muistan hänen olemuksensa ja sen kuivan huumorin, jota hän viljeli vakavalla naamalla.
        Kun tuosta taiteesta puhutaan, niin olen sitä mieltä, että hänessä taiteilija meni hukkaan, kun hän ei uskonut kykyihinsä. Jouduimme hänen kuolinpesästään sitten aikanaan hävittämään piirroksia, joiden säilyttäminen olisi meillä ollut ylivoimasta. Kaikki maalaukset jaoimme keskenämme jokaiselle-jotakin-periaatteella. Vanhin hänen akvarelleistaan oli maalattu 12-vuotiaana, kotikaupungin kirkko. Se on erään sukulaisen seinällä kehystettynä.

        Mkr.

      • demeter1
        sini-sirkku kirjoitti:

        Otan osaa Demeter suruusi 1, tajuan hyvin miten noin monen läheisen menetys koskee. Silloin kun suru yksinäisinä hetkinä valtaa, ei voi kuin antaa kyynelten virrata.
        Ainoan siskoni menetys 3 v sitten, jätti minut kuin olisinyksin. Viimeinen side lapsuudenkotiin hän oli, ja isosisko.
        Mutta sittemmin reipastuin tajutessani olevani suvun vanhin 😀)) Eihän siinä asemassa itkupillinä voi olla, ja miehensäkin piti yhteyttä ja tarvitsi entisaikojen pysyvyyttä.

        Voimia jatkossa Sinulle, ja kevään tuomaa luonnon kauneuden lohtua 🌺 🐝

        Kiitos, sini-sirkku. Aina yhtä valoisana..)) Minä en voi lohduttaa itseäni suvun vanhempana kun olen suvun nuorin..))
        Itkuherkyys on kyllä vähentynyt vanhetessa, vaikka en sitä koskaan ole paha pitänyt.

        Viimeinen side lapsuudenkotiin ja -perheeseen on varmasti erityinen. Lapsuudenkodista luopuminen taitaa myös meillä olla kohta käsillä. Veli oli osakkaana meillä ja sen tiimoilta tehtiin kiinteistövälittäjän arvio hänen osuudestaan. Aika tyrmäävä se oli, kun miettii miten paljon kunnostukseen ja ylläpitoon on vuosien varrella satsattu...
        Jos taas arvioi rakennusta tunnepohjalta se on antanut meille niin paljon, että se on kyllä ollut hintansa väärti. Kaikella on hintansa, niinkuin sanotaan..))

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Läheisen poismeno tuntuu vuosienkin päästä. Minä muistan pikkuveljestäni nykyisin vain mukavia asioita. Eihän meille koskaan mitään ristiriitaa ollutkaan, mutta muistan hänen olemuksensa ja sen kuivan huumorin, jota hän viljeli vakavalla naamalla.
        Kun tuosta taiteesta puhutaan, niin olen sitä mieltä, että hänessä taiteilija meni hukkaan, kun hän ei uskonut kykyihinsä. Jouduimme hänen kuolinpesästään sitten aikanaan hävittämään piirroksia, joiden säilyttäminen olisi meillä ollut ylivoimasta. Kaikki maalaukset jaoimme keskenämme jokaiselle-jotakin-periaatteella. Vanhin hänen akvarelleistaan oli maalattu 12-vuotiaana, kotikaupungin kirkko. Se on erään sukulaisen seinällä kehystettynä.

        Mkr.

        Näin itsekin koen, Makriina. Läheiset elävät meissä, eivät jätä meitä koskaan.

        Kun kerroit veljestäsi toit mieleeni äitini. Äiti oli syntynyt v. 1900, olen vanhojen vanhempien lapsi. Muutama vuosi sitten hänen entisellä kansakoulullaan oli vanhojen oppilaiden tekemiä piirustuksia esillä, puuväreillä tehtyjä, hyvin säilyneitä. Siellä oli myös äidin työ vuodelta 1912. Yritin lunastaa sitä itselleni mutta en muista mihin se hanke kaatui. Äidin hyvä värisilmä periytyi ainakin vanhemmalle veljelleni, ehkä muillekin...

      • Ramoona

        Osanottoni suruusi, Demeter. Kevääsi on ollut erityisen raskas, kun jo yksikin läheisen menetys on niin lopullinen ja musertava asia. Voimia koetellaan , niitä toivotetaan, ei suotta puhuta surutyöstä, joka kulkee luontaista aikatauluaan. Hyvä on kuulla, että koet tämänkin yhteisön myötäelävänä ja ymmärtävänä, tukea antavana. Kevään valo ja luonnon uuden elämän versominen on lohdullista , vaikka vastakohta omaan mielialaan voi tuntua välillä jyrkältä vastakohdalta.

        Toisenkin vanhempani kuoltua tuntui sukupolvien yhteyden merkitys entistä suuremmalta. Olisin vielä niin monesta asiasta halunnut puhua, saada pyytää neuvoa, jakaa iloisia asioita ja huoliakin. Tuntui ikäänkuin velvoittavalta edustaa lähisuvun vanhinta ikäpolvea, vanhempieni mukana poistui kokonaisen aikakausi elämässäni. Olen kiitollinen, että sain pitää vanhempani niin kauan, toinen ylti pitkälle yli 80 ja toinen melkein 90:een ja loppuun asti yhteys säilyi. Sisaruksistani on yksi minua nuorempi poissa, ja se oli erityisen raskas rajapyykki. ihminen helposti ajattelee, että olisi oikeudenmukaista poistua ikäjärjestyksessä.

        Varmasti on sydäntäsärkevää torjua pikkuisen syliintulo, mutta kyllä pienikin vaistoaa rakkauden ilmapiirin ja hyvää tekee kaikille edes nähdä "oikeasti" rakkaat kasvot ja kuulla rakkaat äänet, tuntea se yhteys ja läheisyys. Meillä on jo nuorimmainenkin lapsenlapsi jo 12, mutta kyllä kaikkien haleja kaipaan eikä tapaa toivottavasti koronakaan tule lopettamaan. Miaelinan tavoin minäkin olen innokas pyöräilijä, mikä siinä viehättääkin, onko eräänlaista huristelua , ihan erilainen vauhdin hurma kuin autoilussa. Meidän nuorista moni harrastaa maastopyöräilyä, yksi ihan extreme-tyyliin asti, jossa on kaaduttu ja paikkailuakin tarvittu. Harmi, ettei minun nuoruudessani ollut sellaisia pyöriä, tai taitaa olla hyvä asia.

        Ollaan jo toukokuun puolessavälissä, ensi viikolla luvassa lämpenevää. Valoa on ainakin yllinkyllin ja päivä päivältä kauemmin se viipyy.

        Valoa mieliinkin !

      • demeter1
        Ramoona kirjoitti:

        Osanottoni suruusi, Demeter. Kevääsi on ollut erityisen raskas, kun jo yksikin läheisen menetys on niin lopullinen ja musertava asia. Voimia koetellaan , niitä toivotetaan, ei suotta puhuta surutyöstä, joka kulkee luontaista aikatauluaan. Hyvä on kuulla, että koet tämänkin yhteisön myötäelävänä ja ymmärtävänä, tukea antavana. Kevään valo ja luonnon uuden elämän versominen on lohdullista , vaikka vastakohta omaan mielialaan voi tuntua välillä jyrkältä vastakohdalta.

        Toisenkin vanhempani kuoltua tuntui sukupolvien yhteyden merkitys entistä suuremmalta. Olisin vielä niin monesta asiasta halunnut puhua, saada pyytää neuvoa, jakaa iloisia asioita ja huoliakin. Tuntui ikäänkuin velvoittavalta edustaa lähisuvun vanhinta ikäpolvea, vanhempieni mukana poistui kokonaisen aikakausi elämässäni. Olen kiitollinen, että sain pitää vanhempani niin kauan, toinen ylti pitkälle yli 80 ja toinen melkein 90:een ja loppuun asti yhteys säilyi. Sisaruksistani on yksi minua nuorempi poissa, ja se oli erityisen raskas rajapyykki. ihminen helposti ajattelee, että olisi oikeudenmukaista poistua ikäjärjestyksessä.

        Varmasti on sydäntäsärkevää torjua pikkuisen syliintulo, mutta kyllä pienikin vaistoaa rakkauden ilmapiirin ja hyvää tekee kaikille edes nähdä "oikeasti" rakkaat kasvot ja kuulla rakkaat äänet, tuntea se yhteys ja läheisyys. Meillä on jo nuorimmainenkin lapsenlapsi jo 12, mutta kyllä kaikkien haleja kaipaan eikä tapaa toivottavasti koronakaan tule lopettamaan. Miaelinan tavoin minäkin olen innokas pyöräilijä, mikä siinä viehättääkin, onko eräänlaista huristelua , ihan erilainen vauhdin hurma kuin autoilussa. Meidän nuorista moni harrastaa maastopyöräilyä, yksi ihan extreme-tyyliin asti, jossa on kaaduttu ja paikkailuakin tarvittu. Harmi, ettei minun nuoruudessani ollut sellaisia pyöriä, tai taitaa olla hyvä asia.

        Ollaan jo toukokuun puolessavälissä, ensi viikolla luvassa lämpenevää. Valoa on ainakin yllinkyllin ja päivä päivältä kauemmin se viipyy.

        Valoa mieliinkin !

        Voi kiitos, Ramoona. Nyt niitä kyyneliä sitten tulee, vaikka vähän kuvittelin olevani "kuivilla" niiden osalta..))
        Olen saanut kokea ystävyyttä ja myötämieltä täällä, jopa tuolla isolla puolella, ja pidän sitä arvossa. Surun jähmettyneessä vaiheessa en vain osaa ottaa mitään vastaan, kai sekin menee niinkuin on oma luonto sen määrää.
        Pyöräily olisi kovasti minunkin mieleeni. Noilla metsäautoteillä kun olen lenkkeillyt
        pyöräilijöitä on paljon liikkeellä. Huokailinkin täällä jo joskus, että nykyinen pyöräni on ohjaukseltaan epävakaa ja kun olen hiukan epävarma tasapainostani, pyörän tulisi olla jämäkkä.
        Vanha Helkama näkyi vielä olevan tulla ulkovarastossa jäljellä. Täytyy tsekata jos siitä vielä saisi ajopelin...)) Nythän kyllä liputetaan kovasti kävelyn puolesta, hyvähän sekin on, mutta kyllä se vauhdin hurmakin kelpaisi..))

      • Eliaana

        Osanottoni Demeter.
        Niin se meidän iässämme on, että rinnaltamme lähdetään, jos emme lähde itse.
        Surun me suremme jokainen omalla tavallamme.
        Paljon on osaksesi tullut pienessä ajassa, vaikutelmani Sinusta on, että olet vahva ihminen ja selviät elämän jatkumiseen.
        Itse olen 5 hengen ydinperheestä. Meitä on jäljellä 2. Vaikka veljeni on nuorempi minua muutaman vuoden, on hän kuitenkin heikkokuntoisempi.
        Mielessäni käy silloin tällöin, että minäkö se tänne maan päälle viimeisenä meistä jään. Vaikka suru hälveneekin ajan mittaan, muistot eivät.
        Juuri viime yönä näin sisarestani unta. Hänen poismenostaan tulee kesällä 8 vuotta.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Voi kiitos, Ramoona. Nyt niitä kyyneliä sitten tulee, vaikka vähän kuvittelin olevani "kuivilla" niiden osalta..))
        Olen saanut kokea ystävyyttä ja myötämieltä täällä, jopa tuolla isolla puolella, ja pidän sitä arvossa. Surun jähmettyneessä vaiheessa en vain osaa ottaa mitään vastaan, kai sekin menee niinkuin on oma luonto sen määrää.
        Pyöräily olisi kovasti minunkin mieleeni. Noilla metsäautoteillä kun olen lenkkeillyt
        pyöräilijöitä on paljon liikkeellä. Huokailinkin täällä jo joskus, että nykyinen pyöräni on ohjaukseltaan epävakaa ja kun olen hiukan epävarma tasapainostani, pyörän tulisi olla jämäkkä.
        Vanha Helkama näkyi vielä olevan tulla ulkovarastossa jäljellä. Täytyy tsekata jos siitä vielä saisi ajopelin...)) Nythän kyllä liputetaan kovasti kävelyn puolesta, hyvähän sekin on, mutta kyllä se vauhdin hurmakin kelpaisi..))

        Lämmin osantotto, Demeter, veljesi poismenon johdosta.
        Onko se tapahtunut ihan hiljattain? Saatko tukea joltai toiselta läheiseltäsi?
        Sinulla on talosi hoidossa puuhaakin paljon?

        Tiedän miltä tuntuu omien sisarusten kuolemat, sillä niitä olen perheen toiseksi nuorimpana kokenut useita.
        Nyt on kevät, päivät tulevat valoisemmiksi, - valo varmaan sinuakin auttaa surusi kantamisessa, tosin surun maastossa kulkiessa on paljon epätasaisuuksia, joskus on vaikeata, joskus taas hiukan helpompaa.

        Mutta elämä voittaa vähitellen, suru muuttaa muotoaan, hyvät muistot kultaavat tapahtumat niinkuin auringonlaskun jälkeinen kaunis iltarusko.
        Kaikkea hyvää sinulle! Miaelina.

      • demeter1
        Eliaana kirjoitti:

        Osanottoni Demeter.
        Niin se meidän iässämme on, että rinnaltamme lähdetään, jos emme lähde itse.
        Surun me suremme jokainen omalla tavallamme.
        Paljon on osaksesi tullut pienessä ajassa, vaikutelmani Sinusta on, että olet vahva ihminen ja selviät elämän jatkumiseen.
        Itse olen 5 hengen ydinperheestä. Meitä on jäljellä 2. Vaikka veljeni on nuorempi minua muutaman vuoden, on hän kuitenkin heikkokuntoisempi.
        Mielessäni käy silloin tällöin, että minäkö se tänne maan päälle viimeisenä meistä jään. Vaikka suru hälveneekin ajan mittaan, muistot eivät.
        Juuri viime yönä näin sisarestani unta. Hänen poismenostaan tulee kesällä 8 vuotta.

        Kiitos Eliaana. Miten se voimaannuttaakin, kun lukee/kuulee muiden tarinoita. Asettuu se omakin menetys oikeisiin mittasuhteisiin.
        Minua on lohduttanut suuresti se, että kaikkien läheisten lähtö on ollut lempeä. Ovat hyväksyneet elämänsä ja sen päättymisen, saaneet lähteä läheisten viereltä...
        Kiitos vain, Eliaana..)) Vahvuutta ja heikkoutta on varmasti meissä kaikissa ja hyvä niin. Olisi aika arvelluttavaa ja tylsääkin olla vain jompaakumpaa..))

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Lämmin osantotto, Demeter, veljesi poismenon johdosta.
        Onko se tapahtunut ihan hiljattain? Saatko tukea joltai toiselta läheiseltäsi?
        Sinulla on talosi hoidossa puuhaakin paljon?

        Tiedän miltä tuntuu omien sisarusten kuolemat, sillä niitä olen perheen toiseksi nuorimpana kokenut useita.
        Nyt on kevät, päivät tulevat valoisemmiksi, - valo varmaan sinuakin auttaa surusi kantamisessa, tosin surun maastossa kulkiessa on paljon epätasaisuuksia, joskus on vaikeata, joskus taas hiukan helpompaa.

        Mutta elämä voittaa vähitellen, suru muuttaa muotoaan, hyvät muistot kultaavat tapahtumat niinkuin auringonlaskun jälkeinen kaunis iltarusko.
        Kaikkea hyvää sinulle! Miaelina.

        Kiittelyksi menee, Miaelina, mutta ei kai sitä kiitosta liikaa jaeta..)) Kuten Eliaanalle kirjoitin, toisten tarinat voimaannuttavat.
        Veli kuoli 4.5. eli ei niin kauan sitten. Ei mikään yllätys, vaikka eihän siihen koskaan varautua osaa. Muistan meidän "onnellisuusprofessorin" , Markku Ojasen, sanoneen, että ihminen saa tukea mistä vain, jos osaa ottaa vastaan. Siinä on minusta suuri viisaus. Tukea voi tulla ihan vierailtakin, eikä sen tarvitse olla suurieleistä. Täältäkin sitä tulee koko ajan, kiitos kaikille..))

    • Paloma.se01

      Osaanottoni sinulle, Demeter1! Voimia ja anna kyynelten virrata jos sinulla niitä on. Suru puhdistaa ja muista että (vanhojen latteuksien polulle lähteneenä tuli nyt mieleen, miten minua aikanaan lohdutettiin) "aika on paras ystäväsi".

      • demeter1

        Kiitos sinullekin, Paloma. Niin se taitaa olla, että tietyssä mielentilassa ne "latteudetkin" ovat täynnä merkitystä..))
        Aika tulee avuksi ja nuorille surijoille olen yrittänyt vakuuttaa, että ihminen on sittenkin suojattu sisältäpäin. Ison menetyksen sattuessa saa surra vähän kerrassaan, ajan kanssa...

    • Anonyymi

      Otan osaa, Demeter. Kuolema on aina kovaa kun se läheisille tulee, se ikänkuin lamauttaa hetkeksi.
      Niin monta sisarusta on minultakin kuollut, minä kun olen ison sisarussarjan nuorin.
      Aina se on ollut kova järkytys, mutta vähitellen suru laimenee ja antaa tilaa toimeliaisuudelle, joka onkin paras lääke!

      Olen aina mielelläni lukenut kirjoituksiasi, niissä on mukavaa asiaa monenlaista!
      Joidenkin kirjoittajien kanssa tuntee olevansa samalla aaltopituudella!

      • demeter1

        Kiitos sinullekin Neaasa. Toimeliaisuus on oiva lääke mihin tahansa alakuloon ja auttaa surussakin. Varmasti myös meitä "pahnanpohjimmaisia"..))
        Sinunkin kirjoituksiasi on ollut kiva lukea, vaikka viime aikoina se oma osallistuminen on jäänyt vähemmälle. Ja totta, sielunsiskot tunnistaa heti..))

    • Anonyymi

      Edellistä kirjoitti Neeasa.

      • Anonyymi

        Ei siitä surusta irti pääse koskaan, elämä muuttuu täysin. Surusta pitää puhua ja kirjoittaakin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei siitä surusta irti pääse koskaan, elämä muuttuu täysin. Surusta pitää puhua ja kirjoittaakin.

        Onneksi unissa tapaa poismenneet, kuinka hienoja ne unet ovatkaan! Aivan kuin kaikki olisi pois pyyhittyä, taas tapaa rakkainpansa.

        Olen nk. yön ihminen, kun maailma rauhoittuu saa olla oma itsensä ja "tutkia" asioita omassa rauhassaan.

      • SkillaN
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi unissa tapaa poismenneet, kuinka hienoja ne unet ovatkaan! Aivan kuin kaikki olisi pois pyyhittyä, taas tapaa rakkainpansa.

        Olen nk. yön ihminen, kun maailma rauhoittuu saa olla oma itsensä ja "tutkia" asioita omassa rauhassaan.

        Huomenta ja osanottono demeter1, näin elämä kuljettaa iloa ja surua, kaikki on vastaan otettava.
        Pitkään sairastaneen lähtöön pystyy varautumaan, mutta surua sekään ei pois vie ja aikaa vaatii, sitä haluaisi elää samankaltaista elämää rakkaittensa kanssa, mutta erottava on ja sen ollessa lopullinen, ei sitä meinaa jaksaa.
        Sielun sopukoihin ne rakkaat siirtyvät ja sieltä muistoina mielessä elävät.
        Kaksi pitkää vuotta minulla se suru voimia kulutti, kunnes helpotti ja asioista voi nyt jo puhua, mutta ikävä yhä elää.
        Kysymyksiä edelleen mielessä liikkuu, miksi näin piti käydä, vastauksia vailla olen edelleen.
        Itku on herkässä muistoja elämän matkalta muistellessa, mutta itku on hyvä asia ja se purkaa suurimman tuskan ja pahan mielen.
        Voimia sinulle demeter1.

        Minä pelkään yöllä valvomista, silloin tulee mieleen kaikki pahat asiat ja tulevaisuudessa ennakoitavatkin.
        Onneksi nukun hyvin, paljon unia kyllä näen, kaikki ei niin hyviä ole, mutta jokunen hymyn huulille saa herätessä.

        Elämä tuo yllätyksiä koronan lisäksi ja aina jotakin ikävääkin sattuu, mikä mielnrauhan saa pois tolaltaan.
        Liian hyvin olisikin, jos ei joskus pysähdyttäviä asioita eteen tule, mitä kaikkea onkaan elämältä saanut hyvää ja se huonokin asia väistämättä eteen joskus tulee.
        Niinhän sanonta kuuluu, että ei suurempaa taakkaa saa mitä jaksaa kantaa, vaikka välillä tuntuu jaksaminen loppua, siihen on tyytyminen.

        Tässä tämän aamun viestini, jaksakaa vaikeuksien ylikin, elämä jatkuu, aika ja puhuminen auttaa, toivottavasti kaikilla olisi ihminen lähellä, joka jaksaa kuunnella.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei siitä surusta irti pääse koskaan, elämä muuttuu täysin. Surusta pitää puhua ja kirjoittaakin.

        Niinhän sanotaan, Anonyymi 22.42. Että elämää tarkastelee "ennen" ja "jälkeen" jatkumolla...

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Onneksi unissa tapaa poismenneet, kuinka hienoja ne unet ovatkaan! Aivan kuin kaikki olisi pois pyyhittyä, taas tapaa rakkainpansa.

        Olen nk. yön ihminen, kun maailma rauhoittuu saa olla oma itsensä ja "tutkia" asioita omassa rauhassaan.

        Sinä onnellinen, Anonyymi 23.03. Kun voit tavata läheisiäsi unessa. Moni sureva on sitä toivonut, mutta ei ole saanut sitä väylää auki.

      • demeter1
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta ja osanottono demeter1, näin elämä kuljettaa iloa ja surua, kaikki on vastaan otettava.
        Pitkään sairastaneen lähtöön pystyy varautumaan, mutta surua sekään ei pois vie ja aikaa vaatii, sitä haluaisi elää samankaltaista elämää rakkaittensa kanssa, mutta erottava on ja sen ollessa lopullinen, ei sitä meinaa jaksaa.
        Sielun sopukoihin ne rakkaat siirtyvät ja sieltä muistoina mielessä elävät.
        Kaksi pitkää vuotta minulla se suru voimia kulutti, kunnes helpotti ja asioista voi nyt jo puhua, mutta ikävä yhä elää.
        Kysymyksiä edelleen mielessä liikkuu, miksi näin piti käydä, vastauksia vailla olen edelleen.
        Itku on herkässä muistoja elämän matkalta muistellessa, mutta itku on hyvä asia ja se purkaa suurimman tuskan ja pahan mielen.
        Voimia sinulle demeter1.

        Minä pelkään yöllä valvomista, silloin tulee mieleen kaikki pahat asiat ja tulevaisuudessa ennakoitavatkin.
        Onneksi nukun hyvin, paljon unia kyllä näen, kaikki ei niin hyviä ole, mutta jokunen hymyn huulille saa herätessä.

        Elämä tuo yllätyksiä koronan lisäksi ja aina jotakin ikävääkin sattuu, mikä mielnrauhan saa pois tolaltaan.
        Liian hyvin olisikin, jos ei joskus pysähdyttäviä asioita eteen tule, mitä kaikkea onkaan elämältä saanut hyvää ja se huonokin asia väistämättä eteen joskus tulee.
        Niinhän sanonta kuuluu, että ei suurempaa taakkaa saa mitä jaksaa kantaa, vaikka välillä tuntuu jaksaminen loppua, siihen on tyytyminen.

        Tässä tämän aamun viestini, jaksakaa vaikeuksien ylikin, elämä jatkuu, aika ja puhuminen auttaa, toivottavasti kaikilla olisi ihminen lähellä, joka jaksaa kuunnella.

        Kiitos osanotosta SkillaN. Kauniisti kirjoitat surusta ja sen kokemisesta. Vaikka jokainen kohtaa surun yksin se on kuitenkin yhteistä meille kaikille ja tuntuu hyvältä, että niin moni tahtoi jakaa omaa kokemustaan siitä.
        Kaksi vuotta tuntuu olevan suruajan pituus monella ja kuten sanot, "kysyttävää" ja pohdittavaa riittää senkin jälkeen.
        On heitäkin, jotka kokevat puolison edelleen olevan läsnä omassa arjessa. Katri-Helena on tainnut kirjoittaa kirjankin tästä. Lähipiirissäni on myös ollut tällaista likeisyyttä.

    • Anonyymi

      Hyvää huomenta!
      Tänään ei tarvitse arvailla sataako vai paistaako. Sataa ihan täysillä.

      Osanottoni demeter!
      Kauniita surunvalitteluja ja kauniita sanoja suruista. Itselläni tuppaa pala jumittumaan kurkkuun ja sanoja vaan ei löydy. Myötäelän siis ajatuksissani.

      Otit SkillaN pari päivää sitten kantaa tuohon mummojen loukkaamiseen. Minäkin olen useasti miettinyt miksi mummoista niin usein puhutaan rumasti, vähätellen. Sehän on menneiltä vuosikymmeniltä yhteisnimitys iäkkäämmille naisille tuo mummo-nimitys. Nykyisin yhä useammat tosin eivät siitä tykkää olivatpa sitten isoäitejä tai ei. Ja ymmärrän kyllä jos mielikuva on entisaikaisesta mummosta. Huivi leuan alle solmittu, esiliina edessä.
      Minä haikeudella muisten noita mummoja, minun mummojani :)
      On "mummonmarkka" ja "mummokengät" ja mitäs vielä. Minusta hyvin kuvaavia ja mummokengät tosi mukavat jalassa. Onhan ne nyt vähän muodistuneet sitten viimevuosituhannelta, ne kengät. Huivitkin sidotaan turbaaniksi päähän tai sidotaan vinosolmuun kaulalle. Tuubihuivi pakkaspäivään :)

      Enkä minä haluaisi pappoja unohtaa, mutta, kun ei tule mieleen kuin Reino-tossut ja morapuukko. Nauriskello vitjoineen ;) Piippu ja holkki. Eipä noita tunnusmerkkejä enää näe. Papatkin muodistuneet mummojen kanssa yhdessä. Terveisiä ynnämuulle :)

      Jaahas, taas höpöttelyyn meni kirjoitukseni.

      Hyvää lauantaipäivää!

      brinkkala

      • Anonyymi

        Toinen kummallisuus, mikä on minua aina ihmetyttänyt, on anoppien mollaaminen. Ihmiset ovat omanlaisiaan, toiset lämpimiä, toiset ei, mutta kukaan ei muutu lohikäärmeeksi sillä hetkellä kun pappi sanoo aamenen naisen lapsen vihkiäisissä.
        Anoppivitsit lienevät yhtä vanhat kuin koko avioliittokin. Varmaan Kaanaan häissäkin oli happamat anopit mukana.
        Miksi vain naisen ikääntyminen on mollaamisen aihe, sitä en ole käsittänyt koskaan. Johtuuko se siitä, että elämä koulii nöyräksi ja taipuvaiseksi kasvatetun nuoren naisen käsittämään, että täällä ei pärjää, jos aina alistuu muiden määräysvallan alle? Vähitellen ikä tuo päättäväisyyttä ja topakkuutta ja sitä on vaikea hyväksyä.

        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen kummallisuus, mikä on minua aina ihmetyttänyt, on anoppien mollaaminen. Ihmiset ovat omanlaisiaan, toiset lämpimiä, toiset ei, mutta kukaan ei muutu lohikäärmeeksi sillä hetkellä kun pappi sanoo aamenen naisen lapsen vihkiäisissä.
        Anoppivitsit lienevät yhtä vanhat kuin koko avioliittokin. Varmaan Kaanaan häissäkin oli happamat anopit mukana.
        Miksi vain naisen ikääntyminen on mollaamisen aihe, sitä en ole käsittänyt koskaan. Johtuuko se siitä, että elämä koulii nöyräksi ja taipuvaiseksi kasvatetun nuoren naisen käsittämään, että täällä ei pärjää, jos aina alistuu muiden määräysvallan alle? Vähitellen ikä tuo päättäväisyyttä ja topakkuutta ja sitä on vaikea hyväksyä.

        Mkr.

        Tosiaan nuo anoppivitsit lentävät vielä. Ja mielestäni se on vielä niin, että vaimon äidistä sulhaset nokittelevat. Vaimot jos heillä on kritisoitavaa anopistaan kertonevat siitä ystävättärilleen eivätkä vitsaile julki muiden sukulaisten läsnä.
        Nauratti nuo Kaanaan häät. Olin unohtanut.

        Minä vähän heristäisin sormea naistenlehtien suuntaan tuosta ikääntymisestä. Usein juurikin naistenlehdissä iäkkäistä miehistä puhutaan "komean charmantteina". Ja naisethan näkevät heidät charmantteina, kun kerran niin kerrotaan. No jaa, elokuvateollisuus on iätajat ylläpitäneet tuota komea charmanttimies ja nuori kaunis nainen. Jo Clark Gablen ajoista. Onhan sitäkin sittemmin selitelty, että miehet pystyvät jatkamaan sukuaan iäkkäänäkin.
        En minä kyllä mikään grand old ladykään ole :)

        brinkkala

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen kummallisuus, mikä on minua aina ihmetyttänyt, on anoppien mollaaminen. Ihmiset ovat omanlaisiaan, toiset lämpimiä, toiset ei, mutta kukaan ei muutu lohikäärmeeksi sillä hetkellä kun pappi sanoo aamenen naisen lapsen vihkiäisissä.
        Anoppivitsit lienevät yhtä vanhat kuin koko avioliittokin. Varmaan Kaanaan häissäkin oli happamat anopit mukana.
        Miksi vain naisen ikääntyminen on mollaamisen aihe, sitä en ole käsittänyt koskaan. Johtuuko se siitä, että elämä koulii nöyräksi ja taipuvaiseksi kasvatetun nuoren naisen käsittämään, että täällä ei pärjää, jos aina alistuu muiden määräysvallan alle? Vähitellen ikä tuo päättäväisyyttä ja topakkuutta ja sitä on vaikea hyväksyä.

        Mkr.

        Kiitos brinkkala. Ei ollut ollenkaan tarkoitus "tehrä tästä ny numeroo" kuten tamperelainen sanoo, mutta olen otettu kaikesta ystävällisyydestä ja ennen kaikkea siitä, että "kuulin" muiden surun kokemuksista. Onhan aihe meille kaikille tuttu.

        Tuosta mummoudesta tuli puhe. Minulla ei itselläni ole koskaan ollut isovanhempia,
        synnyin niin "myöhään", mutta isän vanhemmat sisaret korvasivat varmasti meille tuota puuttetta, uskoisin.
        Kai mummouteen liittyy halventavia sävyjä, vaikka itse en niitä tavoita, vai enkö vain huomaa, tohkeissani..))
        Anoppi-asenteet sensijaan hyökkäävät silmille monistakin yhteyksistä. Joku on sanonut, että naisihmisille se merkitsee aina sisäänkirjoitettua kilpailuasennetta. Lähipiirini miehet ovat aina olleet anoppiensa suosiossa, me naiset emme niinkään..)) Itse menetin suosioni avioeron jälkeen ja tavallaan sen ymmärrän. Vasta osallistuminen anopin - siis silloin jo ex-anopin - saattohoitoon korjasi välimme ja auttoi ehkä ymmärtämään sen, että olimme eri ajan lapsia ja myös oman historiamme kantajia kumpainenkin ja se erotti meitä
        "aktiivielämämme" aikana.
        Makriina esitti hyvän tulkinnan naisen ikääntymisen kulusta ja niistä asenteista mitä siihen yhdistetään. Topakkuus ja päättäväisyys on hieno saavutus eletystä elämästä. Olisiko se myös luonnekysymys osittain ? Itselläni noita ominaisuuksia ei ole ollut sanottavasti koskaan, enkä osaa niitä vanhanakaan odottaa.
        Luovien ja velmuillen kai tässä on eletty..))

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kiitos brinkkala. Ei ollut ollenkaan tarkoitus "tehrä tästä ny numeroo" kuten tamperelainen sanoo, mutta olen otettu kaikesta ystävällisyydestä ja ennen kaikkea siitä, että "kuulin" muiden surun kokemuksista. Onhan aihe meille kaikille tuttu.

        Tuosta mummoudesta tuli puhe. Minulla ei itselläni ole koskaan ollut isovanhempia,
        synnyin niin "myöhään", mutta isän vanhemmat sisaret korvasivat varmasti meille tuota puuttetta, uskoisin.
        Kai mummouteen liittyy halventavia sävyjä, vaikka itse en niitä tavoita, vai enkö vain huomaa, tohkeissani..))
        Anoppi-asenteet sensijaan hyökkäävät silmille monistakin yhteyksistä. Joku on sanonut, että naisihmisille se merkitsee aina sisäänkirjoitettua kilpailuasennetta. Lähipiirini miehet ovat aina olleet anoppiensa suosiossa, me naiset emme niinkään..)) Itse menetin suosioni avioeron jälkeen ja tavallaan sen ymmärrän. Vasta osallistuminen anopin - siis silloin jo ex-anopin - saattohoitoon korjasi välimme ja auttoi ehkä ymmärtämään sen, että olimme eri ajan lapsia ja myös oman historiamme kantajia kumpainenkin ja se erotti meitä
        "aktiivielämämme" aikana.
        Makriina esitti hyvän tulkinnan naisen ikääntymisen kulusta ja niistä asenteista mitä siihen yhdistetään. Topakkuus ja päättäväisyys on hieno saavutus eletystä elämästä. Olisiko se myös luonnekysymys osittain ? Itselläni noita ominaisuuksia ei ole ollut sanottavasti koskaan, enkä osaa niitä vanhanakaan odottaa.
        Luovien ja velmuillen kai tässä on eletty..))

        Ethä sää ny mitää numeroo tehny, demeter. Se kuuluu protokollaan nääs, et annetaan selvitys poisoloon ;) Kyllä täällä lukua pidetään. Nyt minun tukkimiehen kirjanpidosta puuttuu Miran vierailut usiammalta päivältä. Toivotaan, että hänellä on kaikki kohillaan eikä ole kiireiltään joutanut meitä tänne ilahduttamaan.

        Nyt mä hilaan tämän laiskan ruhoni täältä nojatuolin uumenista vaikka lankakeriä laskemaan.

        brinkkala

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Ethä sää ny mitää numeroo tehny, demeter. Se kuuluu protokollaan nääs, et annetaan selvitys poisoloon ;) Kyllä täällä lukua pidetään. Nyt minun tukkimiehen kirjanpidosta puuttuu Miran vierailut usiammalta päivältä. Toivotaan, että hänellä on kaikki kohillaan eikä ole kiireiltään joutanut meitä tänne ilahduttamaan.

        Nyt mä hilaan tämän laiskan ruhoni täältä nojatuolin uumenista vaikka lankakeriä laskemaan.

        brinkkala

        Hyvä kuulla brinkkala..)) Samaa osoittaa minunkin kirjanpitoni, että Miraa ei ole "näkynyt", Hurskaisesta puhumattakaan.
        Käsityöt olisivat varmasti rentouttavia ja niveliä notkistavia, minulla ne ovat vain jääneet neljänkymmenen vuoden taakse. Taitoa ei tainnut olla tarpeeksi, että niistä olisi kutsumus löytynyt. Onneksi sisko ehti varustaa minut omilla tuotoksillaan ja muiden töitä voi tumpelokin ihailla...

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Hyvä kuulla brinkkala..)) Samaa osoittaa minunkin kirjanpitoni, että Miraa ei ole "näkynyt", Hurskaisesta puhumattakaan.
        Käsityöt olisivat varmasti rentouttavia ja niveliä notkistavia, minulla ne ovat vain jääneet neljänkymmenen vuoden taakse. Taitoa ei tainnut olla tarpeeksi, että niistä olisi kutsumus löytynyt. Onneksi sisko ehti varustaa minut omilla tuotoksillaan ja muiden töitä voi tumpelokin ihailla...

        Omaa koiraa ei tietysti voi koskaan unohtaa, oli se ihanaa aikaa käydä kävelyllä Koksin kanssa. Uimassakin käytiin yhdessä ja kaikkea muutakin.

        Aina kun surettaa niin omaa koiraa kannattaa muistella. Olen Koksin oma aina.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kiitos brinkkala. Ei ollut ollenkaan tarkoitus "tehrä tästä ny numeroo" kuten tamperelainen sanoo, mutta olen otettu kaikesta ystävällisyydestä ja ennen kaikkea siitä, että "kuulin" muiden surun kokemuksista. Onhan aihe meille kaikille tuttu.

        Tuosta mummoudesta tuli puhe. Minulla ei itselläni ole koskaan ollut isovanhempia,
        synnyin niin "myöhään", mutta isän vanhemmat sisaret korvasivat varmasti meille tuota puuttetta, uskoisin.
        Kai mummouteen liittyy halventavia sävyjä, vaikka itse en niitä tavoita, vai enkö vain huomaa, tohkeissani..))
        Anoppi-asenteet sensijaan hyökkäävät silmille monistakin yhteyksistä. Joku on sanonut, että naisihmisille se merkitsee aina sisäänkirjoitettua kilpailuasennetta. Lähipiirini miehet ovat aina olleet anoppiensa suosiossa, me naiset emme niinkään..)) Itse menetin suosioni avioeron jälkeen ja tavallaan sen ymmärrän. Vasta osallistuminen anopin - siis silloin jo ex-anopin - saattohoitoon korjasi välimme ja auttoi ehkä ymmärtämään sen, että olimme eri ajan lapsia ja myös oman historiamme kantajia kumpainenkin ja se erotti meitä
        "aktiivielämämme" aikana.
        Makriina esitti hyvän tulkinnan naisen ikääntymisen kulusta ja niistä asenteista mitä siihen yhdistetään. Topakkuus ja päättäväisyys on hieno saavutus eletystä elämästä. Olisiko se myös luonnekysymys osittain ? Itselläni noita ominaisuuksia ei ole ollut sanottavasti koskaan, enkä osaa niitä vanhanakaan odottaa.
        Luovien ja velmuillen kai tässä on eletty..))

        Minun kaikki neljä isovanhempaani olivat jo edesmenneitä muutamia vuosia ennen minun syntymääni, joten ei olla tavattu. Äitini oli 39-vuotias minut synnyttäessään kesäkuun lopussa, samana kesänä elokuussa äitini täytti 40 vuotta.
        Kertomuksia ja luonnehdintoja ovat valokuvien lisäksi vanhempani ja vanhimmat sisareni ja veljeni ja muutkin sukulaiseni heistä minulle luoneet, joten käsitys heistä minulla kyllä on. Hyviä ihmisiä hekin kuten vanhempanikin.
        Miaelina.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun kaikki neljä isovanhempaani olivat jo edesmenneitä muutamia vuosia ennen minun syntymääni, joten ei olla tavattu. Äitini oli 39-vuotias minut synnyttäessään kesäkuun lopussa, samana kesänä elokuussa äitini täytti 40 vuotta.
        Kertomuksia ja luonnehdintoja ovat valokuvien lisäksi vanhempani ja vanhimmat sisareni ja veljeni ja muutkin sukulaiseni heistä minulle luoneet, joten käsitys heistä minulla kyllä on. Hyviä ihmisiä hekin kuten vanhempanikin.
        Miaelina.

        Minulla on isovanhempien kohdalla musta aukko, Miaelina. Ei tullut kyseltyä vanhemmilta sisaruksilta. Jotakin kertoivat ja asiakirjoista minäkin saatoin heistä jotakin kuvaa saada, mutta esimerkiksi mallia omaan isonvanhemmuuteen minulla ei heidän kauttaan ole.
        Heidän asumansa talokin purettiin kun piti saada uutta. Rintamamiestalot tulivat silloin 50-luvulla suosituiksi.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Omaa koiraa ei tietysti voi koskaan unohtaa, oli se ihanaa aikaa käydä kävelyllä Koksin kanssa. Uimassakin käytiin yhdessä ja kaikkea muutakin.

        Aina kun surettaa niin omaa koiraa kannattaa muistella. Olen Koksin oma aina.

        Voin kuvitella surun lemmikkien lähdöstä, brinkkala. Meillä oli viimeksi lainakissa, vanhemman pojan tyttöystävän lemmikki. Vieläkin tulee suru kun muistan sen viime vaiheet meillä.
        Se oli sairastunut Aidsiin ja kyllä sattui kun se makoili pihmaalla lintujen hätyyttelemänä tai naukui sirkeasti kun piti lähteä kerrostaloon tarkkailemaan lentokoneita kun ei lintuja näkynyt...

      • ynnämuu

        Iltaa!
        Tänään on ollut täällä kostea keli. Sen verran oli sadepilvissä aukkoa, että
        sain roskiksella käytyä.
        Kiitos terveisistäsi, brinkkala:) Jos joku nyt tervehtisi :" terve!" vastaisin
        että en ole aivan terve! Taitaa se topakka lääkekuurini kyllä rauhoittaa,
        mutta vähän "höntiksi" oloni muotoilee. Kyllä se tästä!
        Huomasin kyllä mummojen loukkaamisen, ivaamisen. Skillanhan siitä
        huomautti. Jotenkin tulee mieleeni, että taisivat nämä rienaajat olla
        nuorempaa joukkoa. Lie aikuiseksi kasvu kesken:))

        Ikäähän tässä minullakin on yli oman tarpeen. Muutaman vuosia sitten
        pitkään kirjoitellut nimmari Maalaismies ilmoitti, että hän lopettaa
        tänne ikäpalstoille kirjoittelun kun täyttää 80v. Niin hän tekikin.
        Kyllä sekin on ihan arvostettava ratkaisu. Hiukan silloin ajattelin,
        että niinpä taidan minäkin tehdä. Jäi tekemättä ja vuosia on jo kululunut.

        Sekalaista säätä ennustetaan jatkossakin, mutta kaikilla keleillähän
        on mukana nuhjattava:)Hyvää viikonloppua!

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Voin kuvitella surun lemmikkien lähdöstä, brinkkala. Meillä oli viimeksi lainakissa, vanhemman pojan tyttöystävän lemmikki. Vieläkin tulee suru kun muistan sen viime vaiheet meillä.
        Se oli sairastunut Aidsiin ja kyllä sattui kun se makoili pihmaalla lintujen hätyyttelemänä tai naukui sirkeasti kun piti lähteä kerrostaloon tarkkailemaan lentokoneita kun ei lintuja näkynyt...

        Voi, ei ollut minun tekstiä tuo Koksi-koiran menettäminen. Osanottoni Koksin omistajalle.
        Olenhan minäkin kokenut kyllä koiralemmikin menettämisen. Eniten sattui lasten suru ja vieläkin lemmikin kuolinpäivänä surraan vaikka on vuosia kulunut.
        Tuo Aids-kissan kohtalo on surullinen. Varmasti kovaa seurata miten luontaiset taidot hiipuvat.
        Tyttärelläni on kaksi kissaa olleet pennuista saakka. Toinen 9 ja toinen 11. Tulee olemaan kova paikka sitten joskus.

        brinkkala

      • Anonyymi
        ynnämuu kirjoitti:

        Iltaa!
        Tänään on ollut täällä kostea keli. Sen verran oli sadepilvissä aukkoa, että
        sain roskiksella käytyä.
        Kiitos terveisistäsi, brinkkala:) Jos joku nyt tervehtisi :" terve!" vastaisin
        että en ole aivan terve! Taitaa se topakka lääkekuurini kyllä rauhoittaa,
        mutta vähän "höntiksi" oloni muotoilee. Kyllä se tästä!
        Huomasin kyllä mummojen loukkaamisen, ivaamisen. Skillanhan siitä
        huomautti. Jotenkin tulee mieleeni, että taisivat nämä rienaajat olla
        nuorempaa joukkoa. Lie aikuiseksi kasvu kesken:))

        Ikäähän tässä minullakin on yli oman tarpeen. Muutaman vuosia sitten
        pitkään kirjoitellut nimmari Maalaismies ilmoitti, että hän lopettaa
        tänne ikäpalstoille kirjoittelun kun täyttää 80v. Niin hän tekikin.
        Kyllä sekin on ihan arvostettava ratkaisu. Hiukan silloin ajattelin,
        että niinpä taidan minäkin tehdä. Jäi tekemättä ja vuosia on jo kululunut.

        Sekalaista säätä ennustetaan jatkossakin, mutta kaikilla keleillähän
        on mukana nuhjattava:)Hyvää viikonloppua!

        Nyt kommentoinkin ihan tuoreeltaan ynnämuulle.
        Niin, että hyvä ettet lopettanut kirjoittamistasi palstalle täytettyäsi 80 v. Olisi jäänyt ainakin minulta (ei niin kovin kauaa kirjoittaneelta) monet iloa tuottavat hauskat itseironiset tekstisi lukematta. Tasapainotat myös rauhallisen oloisena joskus kipakkanakin käyneitä keskusteluja.
        Ja, kun kerran aloitin ja tässä ketjussa taiteestakin on puhuttu, niin kyllä tuo profiilissasi oleva maalaus on taidetta, jossa silmä lepää.
        Toivottavasti en nyt saanut sinua kiemurtelemaan kiusaantuneena, vaatimaton kun olet ;)

        Hyviä löylyjä sinä onnekas, kun saunaan pääset!

        brinkkala

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi, ei ollut minun tekstiä tuo Koksi-koiran menettäminen. Osanottoni Koksin omistajalle.
        Olenhan minäkin kokenut kyllä koiralemmikin menettämisen. Eniten sattui lasten suru ja vieläkin lemmikin kuolinpäivänä surraan vaikka on vuosia kulunut.
        Tuo Aids-kissan kohtalo on surullinen. Varmasti kovaa seurata miten luontaiset taidot hiipuvat.
        Tyttärelläni on kaksi kissaa olleet pennuista saakka. Toinen 9 ja toinen 11. Tulee olemaan kova paikka sitten joskus.

        brinkkala

        Siirretään myötätunto Koksin emännälle/isännälle..)) Verraton kumppani varmasti...

    • Anonyymi

      Minua askarruttaa se, että jään kohta vanhimmaksi kaikkialla. Julkimotkin siirtyvät tuonilmaisiin minua nuorempina. Sukulaisista olen toiseksi vanhin. Naapureissakaan ei taida olla minua vanhempaa asukasta, puhumattakaan hyvänpäiväntutuista.
      Kohta olen ainoa elävä muisto sodanjälkeisestä maailmasta.
      No on sentään Aira Samulin, kiitos ja ylistys siitä.

      Mkr.

      • Anonyymi

        Kyllä oma koira paras kaveri on, yhden voi omistaa ei toista!

      • Anonyymi

        Et sinä makriina kovin vanha ole, jos olet sodan jälkeen syntynyt. On täällä varmaan montakin sodan jälkeen syntynyttä, ns. isoja ikäluokkia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et sinä makriina kovin vanha ole, jos olet sodan jälkeen syntynyt. On täällä varmaan montakin sodan jälkeen syntynyttä, ns. isoja ikäluokkia.

        Sori nyt, tästä nähdään että se altishaimari on iskenyt. Tarkoitin toki sotaa edeltävää aikaa.
        Huoh.

        Mkr.

    • Anonyymi

      Hauskoja kirjoittelevat jotkut, vai kihtisiä mummoja. Tänne joukkoon kuitenkin pyrin, kun sääennuste lupailee sadetta koko päiväksi.
      Liikkumisvapautta annettu niukasti, totellaan nyt, onhan tuota tullut rikottuakin. Ajellut uusilla alueilla ja katujärjestelyjäkin kurkistellut.
      Meille 70v. annetaan 15 pv. kuluttua liikkumisvapaus omaan harkintaan perustuen. Valitettavasti myönnettävä, luonteesta löytynyt kärsimättömyyden piirre, liekö jo vanhuussairaus. Ehkä joku tele- ongelma ollut liikaa, tässä tilanteessa.

      Meillä ikääntyneillä on jokaisella suruja poismenneistä läheisistämme. Tukea voi kuuntelemalla ja hiljentyen surevan kanssa. mutta suru jää sydämeen, pulpahtaen muistoihin, yllättäen. Ne ovat meidän kipeitä säröjämme, niiden kanssa on vain kuljettava. Surun syvyys, kyyneleineen on hetki eteenpäin, rakas säilyy ja elää sydämessämme. Onhan noita poismenneitä, välillä tuntui, kuin olisi kulkenut lähteneiden keskellä, oli niin monta surua peräkkäin. Sellaista elämä on.

      Näkyi olevan keskustelua anopeista, mielenkiintoista ja mielipiteitä riittää. Oman anoppini kaltaiseksi en yllä. Räpiköin kuitenkin anoppina, muistaen, jälkikasvun olevan aviopareja, heidän onnensa ollessa iloni.

      Vapautta ja kesän aurinkoa , eihän me sairastuta mokomaan.
      Hyvää viikonloppua kaikille tv. M-lena

      • sini.s

        Onhan ollut ihana päivä. aamupäivän sateenropinasta huolimatta. Aika kului kuin siivillä puhelimen soidessa ja sitten aurinko jo heloittikin kaunistaen pihaa. Vielä jatkui yhteydenotot iltapäivälläkin, lieneekö äitienpäivän tapaamiset innostaneet yhteydenpitoon.
        Nythän koulujen koronaeristyneisyys nuorten osalta hellitti, joskaan ei koulutehtäviin noin lyhyt aika riitä. KUitenkin normalisoituu syyskautta ajatellen, niin opettajien kuin kavereidenkin tapaaminen.

        Mökeille ja osa kesätöihinkin mahdollisuuksien mukaan pian rientää!
        Italiassakin rajat tänään aukesivat, joskaan ei miniäni sinne ole lähdössä, vanhempansa ovat kuitenkin et.Italiassa selvinneet. Pohjoisen osalta on surullista ajatella isovanhempien kohtaloa.

        Itse olen saanut kokea sekä mummon, että papan Pihlajakoskellä, ja isänisän Helsingissä, isän äiti oli jo menehtynyt nuorena, isän ollessa 6 vanha. Isoisän kookkaan hahmon muistan, ja hän meitä siskon kanssa laulatti usein.
        Omatkin lapseni saivat nauttia mumin ja mufan seurasta aikuisuuteen asti, joskin omat perheet ja työt ei antanut sijaa tiheille tapaamisille,..vieläkin pojan vaimo muistelee hymyillen heidän humoristisia juttujaan !

        Kiitollisuus täyttää mieleni, näin iäkkäänä ymmärtää jo miten tärkeää on tuo suvun läheisyys ja välittäminen.

        Ollaan sydämestämme mukana jälkipolville, siitä hekin saavat muistoja ja voimaa rakentaa yhteiskuntaa edelleen 😍

    • Anonyymi

      Kaunis ilta tuli, vaikka päivällä lumikuuroja satoi, mutta nyt jo sulaneet.
      Ehdin juuri ja juuri saamaan kylvökseni tehdyksi ennen lumisadetta, no eipä kummoset olleetkaan, ainoastaan paikkailin nurmikkoa, jossa koloja .

      Makriina on hyvä kirjoittamaan, nauratti tuokin, kun hän oli katsonut uudesta telkkarista kauan areenan ja netflixin kautta elokuvia ja viimein kyllästyi ja sanoi:"
      Nyt riittää!"
      Minäkään en jaksa usein elokuvia katsoa, pitää olla hyvä, ja kiinnostava.

      Eliaana kerroit soutelevasi veneellä, mietin että onko se vesi järvi, vaiko joki?

      Ennen kun meille tuli karjalaisia sota-aikana, olin niin ihastunut, kun siellä oli kolme lasta ja yksi oli pienempi kuin minä.
      Heidän kanssa kuljimme joella onkimassa, ei me suuria saaliita saanut, mutta jännää oli odottaa, koska nykäisee!

      Nyt jo kuultiin, kuinka korona on kohta tukahdetettu! Hienoa, kyllä ne rajoitukset vain hyviä ovat!

      Voidaan hyvin,
      Neeasa

      • SkillaN

        Sunnutaiaamua, sadetta ja kylmää, kolme astetta mittarissa.
        Mieliala sään mukainen, ei juurikaan jaksaisi ylös nousta, aina ei hymykään kovin herkässä.
        Ikävästi viestini aloitan, mutta yrittäkää toiset löytää ilon aiheita, jossakin saattaa aurinkokin paistaa.

        Surusta, kuolemasta ja menetyksistä on keskusteltu ja elämään se kuuluu, siinä missä syntymisen ilotkin, mutta kun se hyvin läheltä koskettaa, ei voi mennä jälkiä jättämättä.
        Ikävä pohjaton ja pelkkiä kysymysmerkejä monenkin mielessä.

        Mummottelusta siksi otin puhetta, kun usealle se mummo kuitenkin on rakas omalla kohdalla, eikö tunnu pahalta "mummotella" yleensä kaikilla mummoilla, iso-mummoilla on niitä pieniä kullannuppuja, jotka täällä sitten mummoja nimittelee.

        Anoppi on myös aika usein pienoisen pilkan kohde, yleensä ne hyvin huumoripitoisia ovat, mutta onhan myös vihattuja anoppeja.
        Oman anoppini kanssa ei välit kovin läheiseksi päässeet, mutta hän oli hieno ihminen, käyttätyi aina ystävällisesti jokaiseen ihmiseen, minuunkin, ehkä en kuitenkaan malli miniä ollut.
        Ei minulle mitään ikävää mieltä hänestä jäänyt, kovia kokenut hänkin, evakkotaipaleem ja avioeron, kulissit pitivät kaiken aikaa, mutta sitten hoitolaitokseen jouduttuaan romahti ja se ihminen kaikkine tavallisuuksineen paljastui.
        Surullista katsoa hänen eristäytyminen maailmasta kokonaan.
        Minkälainen anoppi itse lienen, en hyvä kuitenkaan, mutta ei vävyni, ei miniäni ole julki tuoneet paheksuntaa, en tieten tahtoen ole paha, mutta en myöskään jätä sanomatta, jos joku mieltäni askaruttaa.
        Suoraluontoinen olen, ehkä liian kanssa, mutta ovat tottuneet niin omat lapset kuin lapsiksini tulleetkin;)

        Ehkä nyt riittää tältä aamulta, ei mitään suurta ilon asiaa, mutta ei sitä aina jaksa vain iloinen olla, tänään harmeja mielessä ehkä huomenakin, mutta eiköhän iloakin mukaan sopii, keksikää te toiset;)
        Sää on omiaan mieltä mustuttamaan, jospa aurinko joskus ilmaantuu ja elämä taas hymyilee;I

      • demeter1
        SkillaN kirjoitti:

        Sunnutaiaamua, sadetta ja kylmää, kolme astetta mittarissa.
        Mieliala sään mukainen, ei juurikaan jaksaisi ylös nousta, aina ei hymykään kovin herkässä.
        Ikävästi viestini aloitan, mutta yrittäkää toiset löytää ilon aiheita, jossakin saattaa aurinkokin paistaa.

        Surusta, kuolemasta ja menetyksistä on keskusteltu ja elämään se kuuluu, siinä missä syntymisen ilotkin, mutta kun se hyvin läheltä koskettaa, ei voi mennä jälkiä jättämättä.
        Ikävä pohjaton ja pelkkiä kysymysmerkejä monenkin mielessä.

        Mummottelusta siksi otin puhetta, kun usealle se mummo kuitenkin on rakas omalla kohdalla, eikö tunnu pahalta "mummotella" yleensä kaikilla mummoilla, iso-mummoilla on niitä pieniä kullannuppuja, jotka täällä sitten mummoja nimittelee.

        Anoppi on myös aika usein pienoisen pilkan kohde, yleensä ne hyvin huumoripitoisia ovat, mutta onhan myös vihattuja anoppeja.
        Oman anoppini kanssa ei välit kovin läheiseksi päässeet, mutta hän oli hieno ihminen, käyttätyi aina ystävällisesti jokaiseen ihmiseen, minuunkin, ehkä en kuitenkaan malli miniä ollut.
        Ei minulle mitään ikävää mieltä hänestä jäänyt, kovia kokenut hänkin, evakkotaipaleem ja avioeron, kulissit pitivät kaiken aikaa, mutta sitten hoitolaitokseen jouduttuaan romahti ja se ihminen kaikkine tavallisuuksineen paljastui.
        Surullista katsoa hänen eristäytyminen maailmasta kokonaan.
        Minkälainen anoppi itse lienen, en hyvä kuitenkaan, mutta ei vävyni, ei miniäni ole julki tuoneet paheksuntaa, en tieten tahtoen ole paha, mutta en myöskään jätä sanomatta, jos joku mieltäni askaruttaa.
        Suoraluontoinen olen, ehkä liian kanssa, mutta ovat tottuneet niin omat lapset kuin lapsiksini tulleetkin;)

        Ehkä nyt riittää tältä aamulta, ei mitään suurta ilon asiaa, mutta ei sitä aina jaksa vain iloinen olla, tänään harmeja mielessä ehkä huomenakin, mutta eiköhän iloakin mukaan sopii, keksikää te toiset;)
        Sää on omiaan mieltä mustuttamaan, jospa aurinko joskus ilmaantuu ja elämä taas hymyilee;I

        Toivottavasti päiväsi paranee SkillaN ja huominen on jo parempi. Ei kai sitä iloa ihan joka päivälle riitä, etenkin kun sitä jakaa muille..))
        Lämpö ja läsnäolo ovat mielestäni yhtä tärkeitä ja ne välittyvät sinusta aina, SkillaN.
        Kuten niin monesta muustakin täällä.
        Täällä aurinko paistaa, se lupaa vähän parempaa päivää kuin eilinen oli.
        Vai pitäiskö todeta kuten tuttuni tapaa (kurillaan) sanoa: "kyllä se tästä huononee"..))

        Mukavaa päivää kaikille,
        demeter1

    • Anonyymi

      Hyvää huomenta!
      Pilvinen on sää, harmaa.
      Minulla on myöskin alavireinen olo. Luulen, että johtuu siitä, kun eilen jäin notkumaan nettiin. Piti vain hakea kirjoneulontaohje, johon linkin sain tyttäreltäni. Mutta, kun satoi koko päivän. Olkoon sade syntipynkkina.

      Hyvää pyhänpäivän jatkoa ja iloa alkavalle viikolle!

      brinkkala

      • ynnämuu

        Tavallista päivää!
        Ehtii se päivä vielä pilaantuakin ilmojen suhteen. Nyt on puolipilvistä,
        väliin pääsee aurinkokin näyttäytymään.
        "brinkkala", eilisessä viestissäsi kyllä ylenpalttisesti jaoit meikäläiselle
        myönteisiä sanoja. Kiitän kuitenkin, lienee kannustavaksi tarkoitettu:)
        Lainaan viestisi lopusta: -"Toivottavasti en nyt saanut sinua kiemurtelemaan kiusaantuneena, vaatimaton kun olet ;)"
        Oikeinpa aavistelit. Kyllä minulta käännähti aluksi "kiemurtelujen puolelle."
        Yritin vakuuttaa itseäni, että tarkoitushan on ollut hyvä. Jospa siitä
        äijänvähän olisi toinperästäkin:) Olenhan kyllä ehtinyt tottua niin
        haukkuihin kuin kehaisuihinkin... myös ohittamiseen tarvittaessa:)

        Tämä on minulla aamua vielä. Nyt näyttää ilma kirkastuvan. Täytyy
        pistää monoja jalkaan ja painua verryttelemään. Hyvää päivän jatkoa!

      • Anonyymi
        ynnämuu kirjoitti:

        Tavallista päivää!
        Ehtii se päivä vielä pilaantuakin ilmojen suhteen. Nyt on puolipilvistä,
        väliin pääsee aurinkokin näyttäytymään.
        "brinkkala", eilisessä viestissäsi kyllä ylenpalttisesti jaoit meikäläiselle
        myönteisiä sanoja. Kiitän kuitenkin, lienee kannustavaksi tarkoitettu:)
        Lainaan viestisi lopusta: -"Toivottavasti en nyt saanut sinua kiemurtelemaan kiusaantuneena, vaatimaton kun olet ;)"
        Oikeinpa aavistelit. Kyllä minulta käännähti aluksi "kiemurtelujen puolelle."
        Yritin vakuuttaa itseäni, että tarkoitushan on ollut hyvä. Jospa siitä
        äijänvähän olisi toinperästäkin:) Olenhan kyllä ehtinyt tottua niin
        haukkuihin kuin kehaisuihinkin... myös ohittamiseen tarvittaessa:)

        Tämä on minulla aamua vielä. Nyt näyttää ilma kirkastuvan. Täytyy
        pistää monoja jalkaan ja painua verryttelemään. Hyvää päivän jatkoa!

        Huomentapäivää!
        Kyllä minä ihan tosissani palautteeni annoin. Enhän minä yleensä eikä ole tarvettakaan, SkillaN kauniisti ja tasapuolisesti ottaa kaikki Noja-tuoliin kirjoittajat huomioon.

        Toivottavasti vointisi on kohentunut.

        brinkkala

    • korpikirjailija

      Huomenta Korvesta@

      Puolipilvistä, aurinko yrittää näyttäytyä, mutta huonolla menestyksellä.
      No, säät ovat mitä ovat ja lämpenevää onneksi luvattu tulevan viikon loppupuolella. Teen ulkohommia kun sää sallii ja sisätöitä sateella.

      Esikoinen ja miniä tulee helatorstaina pyhiä viettämään. On kiva kun on lämmin ja siisti mökki tarjota heille asuttavaksi. Etätöitä he molemmat ovat tehneet, varovaisuutta ylläpitäneet ja luonnossa viihtyneet, mutta vielä ei saman katon alla nukuta.

      Kuulun facessa mm. ostetaan ja myydään ryhmään, löysin eilen sieltä 20 eurolla ns. TV-tason juuri sellaisen jota olin haaveillut pirtin yhdelle seinämälle. Vanha puinen piironki on nyt saanut rinnalleen nykyaikaisen viihdekeskuksen, joka on aseteltu mustalle metalliselle pöydälle ; )

      Kovin olette surumielisiä. Ei ihme säät eivät mieltä nostata ja tapahtumien puute ympärillä on laimeaa. Suru läheisen poisnukkumisesta pysäyttää.

      Olen miettinyt pitäisikö minun lopettaa kirjoittaminen nimimerkillä koska kirjoitukseni aiheuttaa suunnatonta vihaa jollekin toiselle kirjoittajalle. Mutta helppohan minut olisi kirjoituksistani tunnistaa joten jatkan vanhoilla nimimerkeilläni.

      Olen joutunut taas kerran myrskyn silmään tuolla plus 70-palstalla. Ei ole helppoa hänelläkään, joka tuntematonta noinkin syvästi vihaa ja pahaa toiselle toivottaa.

      "kunpa tuolla kerskailijalle tapahtuisi jotain ikävää" siellä toivotaan.

      No, täällä me korven rauhassa porskuttelemme eteenpäin omine suruinemme ja iloinemme.

      Joko Skillan olet päässyt saunomaan?

      Mökkirannassa on jo vesi laiturin kupeessa, joten viikonlopulla arvelin siellä kylpeväni. Kaipaan jo rantasaunan löylyjä ja vegeruokien vahvistukseksi lihaisaa kiusmakkaraa sinapin kera.

      • Anonyymi

        Piti ihan käydä katsomassa kun kerrot miten joku sinulle pahaa toivoo. Enemmän siellä oli säälin osoituksia. Miksi sinua nyt kukaan vihaisi ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Piti ihan käydä katsomassa kun kerrot miten joku sinulle pahaa toivoo. Enemmän siellä oli säälin osoituksia. Miksi sinua nyt kukaan vihaisi ?

        Säälin määritelmä.

        "Sääli on toisten kärsimysten herättämää sympaattista surua. Sanaa käytetään verrannollisena sanojen myötätunto, osanotto tai empatia kanssa."

    • Anonyymi

      Yö menin taas unta lypsäissä, mutta kun lopulta nukuin, näin tosi mukavia unia. Kannatti odottaa.
      Muutenkin hauska aamu.
      Katselin ykköseltä dokkaria 70-luvun haminalaisesta sirkuskoulusta. Huvitti jutut, joita nyt jo aikuiset esiintyjät muistelivat. Harjoittelu oli sitä, että mentiin harjoitussalille ja tehtiin samaa, mitä taitavammat. Aluksi ei kukaan opettanut mitään, itse kokeilivat temppuja. Koulun perustanut lääkäri ilmeisesti kustansi tarvittavat välineet, ja kyllä myöhemmin maan eturivin taikurit ja akrobaatit kävivät kouluttamassa lapsia. Koulu sitten hiipui, kun esiintyjät kasvoivat ja lukio vei liikaa aikaa.
      Tälle lääkärille tuli kerran vierailevan sirkuksen työntekijä paikattavaksi, kun puolet nenästä oli irti. Hänen ammattinsa oli veitsenheittäjän maalitaulu. Veitsenheittäjä ei pystynyt heittämään veistä selvin päin, kun se oli niin hermoille käypää. Ja siksi tuli heittäneeksi joskus hutiloiden, ehkä kerran kuussa tai silleen. Nyt oli heittänyt maalitaululta puolet nenästä irti.
      Niin että ei se sirkusmaailmakaan pelkkää auvoa ole.
      Tänään on ihanan näköinen sää. Karanteeniakin lievennetään, ehkä viime tipassa, sillä me ikääntyneet totumme tavoille aika pian. Minä ainakaan en ole enää pariin viikkoon edes halunnut nähdä kerään. Olisin valmis elämään lukon takana loppuelämäni. Nyt kohta saa lähteä tapaamaan ihmisiä ihan luvan kanssa.
      Vieläköhän mahtavat minut tunnistaa?
      ihmettelee Makriina

      • sini.s

        Paras olisi lähteä ihmisten ilmoille, jos alkaa epäilemään tunteeko kukaan enään. Silmissäni näen tukkapystyssä harittavan , silmät ymmyrkäisinä pälyilevän pelokkaan lukon takana olijan 😋))

        On tuo itsekullakin kotosalla mukavasti nyhjöttäneen ongelma, peiliin vilkaistessa ei voi kuin hämmästyä tai nauraa, mikä vanha mutsi siinä ohitti,..! :))))
        Varoiks ovikellon soittoa varten, olen asettanut pitkän siistin villatakin tuolinselustalle, josta nopsaan sen puen.
        Eilen aamulla oli hyvä energia päällä, otin ja kuivaharjasin ennen suihkuunmenoa koko vartalon, jalkoja myöten.
        Sitten kosteusvoide, ja jalat sai niin paljon kuin vetivät 😂
        Ihan alkoi elämä tuntua vetreyttävältä, kun huolehdin itsestäni!

        Suosittelen Skillanillekin kesän piristykseksi, se tuntuu tosi hyvältä iholla!
        Heippa vaan, ja voidaan sitten paksusti, mutta ei sentään kuin Wallendorfin Venus 😊)) moi!

      • Anonyymi
        sini.s kirjoitti:

        Paras olisi lähteä ihmisten ilmoille, jos alkaa epäilemään tunteeko kukaan enään. Silmissäni näen tukkapystyssä harittavan , silmät ymmyrkäisinä pälyilevän pelokkaan lukon takana olijan 😋))

        On tuo itsekullakin kotosalla mukavasti nyhjöttäneen ongelma, peiliin vilkaistessa ei voi kuin hämmästyä tai nauraa, mikä vanha mutsi siinä ohitti,..! :))))
        Varoiks ovikellon soittoa varten, olen asettanut pitkän siistin villatakin tuolinselustalle, josta nopsaan sen puen.
        Eilen aamulla oli hyvä energia päällä, otin ja kuivaharjasin ennen suihkuunmenoa koko vartalon, jalkoja myöten.
        Sitten kosteusvoide, ja jalat sai niin paljon kuin vetivät 😂
        Ihan alkoi elämä tuntua vetreyttävältä, kun huolehdin itsestäni!

        Suosittelen Skillanillekin kesän piristykseksi, se tuntuu tosi hyvältä iholla!
        Heippa vaan, ja voidaan sitten paksusti, mutta ei sentään kuin Wallendorfin Venus 😊)) moi!

        korjaus,.. Willendorf,..

      • demeter1

        Kyllä minäkin alan huomata itsessäni mökkiytymisen merkkejä. Ihan hyvin olisin aamusella ehtinyt kutsua omia tai vieraita takapihalle, mutta en viitsinyt..)) Nyt sataa jo rakeita taivaan täydeltä.
        Brinkkala arveli alakulon syyksi netissä roikkumista. Minua se on taas piristänyt kummasti.
        Tai sitten ovat biorytmit muuttuneet.,))
        Toiveikkaana olen myös silmäillyt kirjahyllyäni ja sen aarteita. Toisessa ketjussa Sini-sirkku kirjoitti "portin" avaamisesta. Siis siellä omassa sisimmässä, sisään ja ulos, vuorovaikutukseen ympäristön ja toisten ihmisten kanssa, niin ymmärsin.
        Minun luokseni ei kukaan yleensä tule kutsumatta, ellen itse kutsu. Maalla kyllä, mutta ei täällä ja hyvä niin kun olen vähän kaavoihini kangistunut: pitää valmistautua, olla tarjottavaa..)) Ehkä siitäkin olisi hyvä oppia pois.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Kyllä minäkin alan huomata itsessäni mökkiytymisen merkkejä. Ihan hyvin olisin aamusella ehtinyt kutsua omia tai vieraita takapihalle, mutta en viitsinyt..)) Nyt sataa jo rakeita taivaan täydeltä.
        Brinkkala arveli alakulon syyksi netissä roikkumista. Minua se on taas piristänyt kummasti.
        Tai sitten ovat biorytmit muuttuneet.,))
        Toiveikkaana olen myös silmäillyt kirjahyllyäni ja sen aarteita. Toisessa ketjussa Sini-sirkku kirjoitti "portin" avaamisesta. Siis siellä omassa sisimmässä, sisään ja ulos, vuorovaikutukseen ympäristön ja toisten ihmisten kanssa, niin ymmärsin.
        Minun luokseni ei kukaan yleensä tule kutsumatta, ellen itse kutsu. Maalla kyllä, mutta ei täällä ja hyvä niin kun olen vähän kaavoihini kangistunut: pitää valmistautua, olla tarjottavaa..)) Ehkä siitäkin olisi hyvä oppia pois.

        Hei vaan demeter :)
        Kyllä minuakin sananvaihto ja toisten kuulumisten lukeminen palstalta virkistävät.
        Minulla vaan silloin tällöin hurahtaa tuo surffailu tuonne käsityön syövereihin ja sieltähän ei tietotaito lopu ;)

        Virkistäviä kevätpäiviä sinne ex-naapurustoon ;)

        brinkkala

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei vaan demeter :)
        Kyllä minuakin sananvaihto ja toisten kuulumisten lukeminen palstalta virkistävät.
        Minulla vaan silloin tällöin hurahtaa tuo surffailu tuonne käsityön syövereihin ja sieltähän ei tietotaito lopu ;)

        Virkistäviä kevätpäiviä sinne ex-naapurustoon ;)

        brinkkala

        Hei vain brinkkala. Kyllähän ne mielialat vaihtelevat, tuttu juttu, ja liika on liikaa, nettisurffailussakin. Hyvä vain kuulla, että muutkin kokevat alakuloa ja kertovat siitä. Kun tuo positiivisuus tuntuisi olevan kansalaishyve tänä päivänä niin luuseriksihan sitä helposti leimautuu jos tunnustaa, että heikosti menee..))
        Jokos ole turkulaistunut ? Kevät tulossa ja pääset tekemään, ainakin rajoitetusti, uusia valloitusretkiä ympäristöön..)) Kyllä se siitä, ja tästä...

    • Anonyymi

      Radiosta kuultua: Akka sanoi ukolle: Tapa tuo kana!" Ukkovastas "Miksi minä sen tappaisin"? Akka sanoi: "No kun on oltu 50 vuotta naimisissa, jospa vähän juhlittais".
      Ukko" Ei se ole kanan vika!"

    • Anonyymi

      Ano klo12:08.

      Et lukenut 70 palstalta näitä aloituksia, mitkä pian jo kääntyivät korppikseen kohdistuvaksi veetuiluksi ja paskapuheeksi. Piti sinunkin kirjoittaa ilkeä viesti, muka oli olevinaan ehkä lohdutus korppikselle.

      Täällä on kyllä myrkkykieliä koko palsta täynnä tai ehkä niitä on vain muutama, joka kirjoittaa muka peesaten toista, yksi ja sama henkilö. 70 palsta on juuri oikea ilkeiden ja kateellisten ihmisten pätemiskenttä, enpä muuta sano!

      Täällä "noja-tuolissakin" on joku kullanmuru, joka kertoo omista hienoista ruuistaan sun muusta kultturellista elämästään. Eipä häntä koskaan parjata vaan hymistellään.
      Eipä uskoisi näitä vanhojen ja "viisaiden" palstoja näinkin ikääntyneiden juttelupalstoiksi. Jutut on ihan mitä sattuu, toisten sättimistä, johon minäkin nyt osaltani osallistun, kun suututtaa niin.

      • sini.s

        Ottiko edellinen itseensä tuon kanantappo vitsin ? Tässähän ihan säikähtää, piristävän hauska se minusta on 🤭 !

        Mitä ihmeen parjaamista tänne kaipaat,? ei ole oikein kulkea juoruilemassa palstoilta toisille, mainiten siellä olevista ja varsinkin menneistä riidoista !
        Puhdista mielesi sellaisista tavoista kiireen vilkkaa, ettet saisi itsellesi aikaan jatkuvaa mielipahaa, kuka lienetkin!

        Kahvimukini kanssa tässä vietän rauhallisen kotoista sunnuntai-iltapäivää.
        Aamulla katselin Avara luonto-ohjelman Islannin kiehtovasta maaperästä, erikoisista vesieläimistä tulivuorineen. Tuli ihan mieleen meren uumenissa, elämän *alkusoppa* kuumine virtoineen ja eliöineen.
        Upeaa kuvausta sukelluksissa, liekö ollut sukelluskuplasta aikaansaatua, niin lähelle pääsi kalan isojen silmien ilmeitä. Todella nautittavaa, punanokkaisine lunneineenkin, joihin olen aivan ihastunut, niin söpöjä ilmeeltään ne on 😊))

        Mukavaa jatkoa toivotellen, jo kesäistä lämpöä kaivaten !

      • Anonyymi

        Mitä kummaa" Miksi minä en ymmärrä mitään? En ole koskaan oppinut lukemaan rivien välistä.
        Ihan olen luullut, että hyväntuuliset vakipalstalaiset kertovat kuulumisiaan karenssinsa keskeltä.
        Hämmästynyt Mkr.










        Mitä kummaa?

        Mitä kummaa? En ole käsittänyt kirjoituksia ollenkaan, koska olen uskonut, että palstakirjoittaja kirjoittelevat hyväntuulisesti arkisia asioitaan, joita ei näin karenssiaikana paljon edes ole.
        En ole koskaan oppinut lukemaan rivien välistä. Ihan olen vilpittömänä palstalla käynyt ja itsekin jotain kirjoitellut.
        Hämmentynhyt Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä kummaa" Miksi minä en ymmärrä mitään? En ole koskaan oppinut lukemaan rivien välistä.
        Ihan olen luullut, että hyväntuuliset vakipalstalaiset kertovat kuulumisiaan karenssinsa keskeltä.
        Hämmästynyt Mkr.










        Mitä kummaa?

        Mitä kummaa? En ole käsittänyt kirjoituksia ollenkaan, koska olen uskonut, että palstakirjoittaja kirjoittelevat hyväntuulisesti arkisia asioitaan, joita ei näin karenssiaikana paljon edes ole.
        En ole koskaan oppinut lukemaan rivien välistä. Ihan olen vilpittömänä palstalla käynyt ja itsekin jotain kirjoitellut.
        Hämmentynhyt Mkr.

        Ja vielä kummallista, tämän mun koneeni kanssa. Se heitti pois ensimäisen kirjoitukseni, ja kun kirjoitin saman asian uudestaan ja lähetin menemään, tuli se alkuperäinenkin mukaan. Kuinkahan tässä nyt tällä lailla pääsi käymään. Kursori katoaa, enkä pääse korjaamaan kirjoitusvirheitä. Menee hetkeksi jumiin koko aparaatti.
        Edelleen hämmästynyt Makriina.

      • Anonyymi
        sini.s kirjoitti:

        Ottiko edellinen itseensä tuon kanantappo vitsin ? Tässähän ihan säikähtää, piristävän hauska se minusta on 🤭 !

        Mitä ihmeen parjaamista tänne kaipaat,? ei ole oikein kulkea juoruilemassa palstoilta toisille, mainiten siellä olevista ja varsinkin menneistä riidoista !
        Puhdista mielesi sellaisista tavoista kiireen vilkkaa, ettet saisi itsellesi aikaan jatkuvaa mielipahaa, kuka lienetkin!

        Kahvimukini kanssa tässä vietän rauhallisen kotoista sunnuntai-iltapäivää.
        Aamulla katselin Avara luonto-ohjelman Islannin kiehtovasta maaperästä, erikoisista vesieläimistä tulivuorineen. Tuli ihan mieleen meren uumenissa, elämän *alkusoppa* kuumine virtoineen ja eliöineen.
        Upeaa kuvausta sukelluksissa, liekö ollut sukelluskuplasta aikaansaatua, niin lähelle pääsi kalan isojen silmien ilmeitä. Todella nautittavaa, punanokkaisine lunneineenkin, joihin olen aivan ihastunut, niin söpöjä ilmeeltään ne on 😊))

        Mukavaa jatkoa toivotellen, jo kesäistä lämpöä kaivaten !

        Sitä Avaran luonnon Islannin kiehtovan ja uskomattoman luonnon kuvausta minäkin katselin.
        Olen aivan hulluna Islannista tuleviin ohjelmiin, koska olen 4: n viikon matkan tehnyt mieheni kanssa aikoinaan, matkailuautolla Islannin pohjoisesta etelään koko maan kiersimme. Se oli niin mahtava ja ainutlaatuinen kokemus, että mikään muu maa ei sen jälkeen ole säväyttänyt minua niin paljon. Tottakai siksikin, että se oli viimeinen yhteinen reissumme, jota molemmat olimme kauan odottaneet. Videoimme koko matkan ajan mitä ihmeellisimmät kokemuksemme ja näkemämme, onneksi sen teimme, koska mieheni sairaus alkoi pari vuotta reissumme jälkeen. Niitä videoita sitten monesti yhdessä sairautensa edetessä katselimme. Suru ja ikävä taas nousee pintaan muistellessani, miten onnellinen mieheni oli kun sen unelmamatkamme ehdimme tekemään. Ehkäpä siksi koen Islannin matkamme niin ainutlaatuiseksi ja upeaksi.
        Nyt yksin, mutta tällaista on elämä, onneksi on muistot. km.

      • Eliaana
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja vielä kummallista, tämän mun koneeni kanssa. Se heitti pois ensimäisen kirjoitukseni, ja kun kirjoitin saman asian uudestaan ja lähetin menemään, tuli se alkuperäinenkin mukaan. Kuinkahan tässä nyt tällä lailla pääsi käymään. Kursori katoaa, enkä pääse korjaamaan kirjoitusvirheitä. Menee hetkeksi jumiin koko aparaatti.
        Edelleen hämmästynyt Makriina.

        Sellaisia aparaatit ovat.
        Minullakin on jotain jumissa, joka aina aukeaa, kun koneen avaan.
        Kaikki kruksit kulmissa himmennetyt, sanoo vain klink.
        No poika tulee parin päivän päästä.
        Toinen aparaatti, tuo auto, kun piti asioille aamulla lähteä, ei inahtanutkaan.
        Onneksi minulla oli akkulaturi, joten siitä hommasta selvisin ja pääsin käymään asioilla.

      • Anonyymi

        Helppo on viestiisi yhtyä. Kaikki noja-tuolissa kirjoittavat kertovat tavan arjestaan omilla persoonallisilla ilmaisuillaan.

        Ei heitä kopioida ei heille veetuilla, mutta nimimerkkini elämää "säälitään". No tuon voin kääntää itselleni eduksi. Kun kunnia häviää niin maine kasvaa. Tosi on, kuka sen tajuaa, olen henkisesti sairaan ihmisen nyrkkeilysäkki. Onneksi olen vahvasta juutista tehty.

        Jos kirjoittaisin lapsistani heidän ammattinimikkeitä käyttäen minkälainenhan soppa siitä syntyisi 😁 Vähintään,
        kehuisin, vaikka tottahan kirjoittaisin.

        Korppis

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helppo on viestiisi yhtyä. Kaikki noja-tuolissa kirjoittavat kertovat tavan arjestaan omilla persoonallisilla ilmaisuillaan.

        Ei heitä kopioida ei heille veetuilla, mutta nimimerkkini elämää "säälitään". No tuon voin kääntää itselleni eduksi. Kun kunnia häviää niin maine kasvaa. Tosi on, kuka sen tajuaa, olen henkisesti sairaan ihmisen nyrkkeilysäkki. Onneksi olen vahvasta juutista tehty.

        Jos kirjoittaisin lapsistani heidän ammattinimikkeitä käyttäen minkälainenhan soppa siitä syntyisi 😁 Vähintään,
        kehuisin, vaikka tottahan kirjoittaisin.

        Korppis

        Vastaukseni oli anonyymille 15.33

        Korppis

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helppo on viestiisi yhtyä. Kaikki noja-tuolissa kirjoittavat kertovat tavan arjestaan omilla persoonallisilla ilmaisuillaan.

        Ei heitä kopioida ei heille veetuilla, mutta nimimerkkini elämää "säälitään". No tuon voin kääntää itselleni eduksi. Kun kunnia häviää niin maine kasvaa. Tosi on, kuka sen tajuaa, olen henkisesti sairaan ihmisen nyrkkeilysäkki. Onneksi olen vahvasta juutista tehty.

        Jos kirjoittaisin lapsistani heidän ammattinimikkeitä käyttäen minkälainenhan soppa siitä syntyisi 😁 Vähintään,
        kehuisin, vaikka tottahan kirjoittaisin.

        Korppis

        Joko se nuorempi poika on valmistunut ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helppo on viestiisi yhtyä. Kaikki noja-tuolissa kirjoittavat kertovat tavan arjestaan omilla persoonallisilla ilmaisuillaan.

        Ei heitä kopioida ei heille veetuilla, mutta nimimerkkini elämää "säälitään". No tuon voin kääntää itselleni eduksi. Kun kunnia häviää niin maine kasvaa. Tosi on, kuka sen tajuaa, olen henkisesti sairaan ihmisen nyrkkeilysäkki. Onneksi olen vahvasta juutista tehty.

        Jos kirjoittaisin lapsistani heidän ammattinimikkeitä käyttäen minkälainenhan soppa siitä syntyisi 😁 Vähintään,
        kehuisin, vaikka tottahan kirjoittaisin.

        Korppis

        "Jos kirjoittaisin lapsistani heidän ammattinimikkeitä käyttäen minkälainenhan soppa siitä syntyisi 😁 Vähintään,
        kehuisin, vaikka tottahan kirjoittaisin."

        Joha sinä kehuit, kuinka poikasi oli Pressan linnanjuhlissa haastattelijana ja hänen ansiostaan sait myös Hesarin puoleen hintaan, kuten myös siitä, kuinka olet nyt "ajan hermolla" uutisista!D

        Etkö itse huomaa, että on toisillakin jotain kerrottavaa lapsistaan, jopa lapsenlapsistaan, vaikka ahkeruudestaan, mutta he eivät lisää siihen loppuun lauseketta "minä teen mitä haluan ja toiset mitä osaavat" siis kääneteisesti.

        Entäs se sinun Karibian risteily, oliko siihenkän pakko liittää sitä loppulauseketta, että entäpä te toiset?, niinkuin jokainen kaipaisi sinne risteilylle, vaika siellä olisikin vaikka Hjallis Harkimo?

        No, sopan sinä olet keittänyt itellesi jo vuosia sitten, esiintynyt jopa miehenä, joista sitten tuli iva kirjoituksia sinulle, kun paljastit itsesi.

        Syö nyt sitä keittämääsi soppaa, koska koskaan et pääse sinne kupin loppuun, kunnes kaikki toiset kuolee täältä koronaan ja voin vakuuttaa että sinun "mollaajat" ei ole yksi, vaikka kuinka niimeäisit jonkun ainoaksi nimmarilla, saaden asiattoman huonoon valoon, niin palveleeko se sinun itsetuntoa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joko se nuorempi poika on valmistunut ?

        Silloin kun Kuopiossa miekkamies tappoi opiskelijoita jossain kauppaopiston tapaisessa, kertoi kk olleensa peloissaan, kun oma poika kävi samaa koulua. Nopeaa on urakehitys ollut, jos on edes koulua vielä käyty loppuun. Niin hienoko on jo senkin pojan ammattinimike, ettei uskalla edes sanoa. Olet ihan väärä ihminen ketään henkisesti sairaaksi herjaamaan etkä usko enää itsekkään, että on joku yksi vainooja menneisyydestäsi. Joka on jo 15 vuotta pitänyt nyrkkeilysäkkinä. Mutta kun et voi lopettaakkaan, kai sinun on jatkettava pääsi hakkaamista seinään.
        70-kymppisillä on jo lastenlapsissa akateemisesti koulutettuja ja monenlaisia yhteiskunnalle hyödyllisiä ammatteja, saati myös lapsilla koulutukset ja urat ja perheet. Harva niillä ratsastaa, ehkä sivumennen tulee joskus puheeksi.

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        Silloin kun Kuopiossa miekkamies tappoi opiskelijoita jossain kauppaopiston tapaisessa, kertoi kk olleensa peloissaan, kun oma poika kävi samaa koulua. Nopeaa on urakehitys ollut, jos on edes koulua vielä käyty loppuun. Niin hienoko on jo senkin pojan ammattinimike, ettei uskalla edes sanoa. Olet ihan väärä ihminen ketään henkisesti sairaaksi herjaamaan etkä usko enää itsekkään, että on joku yksi vainooja menneisyydestäsi. Joka on jo 15 vuotta pitänyt nyrkkeilysäkkinä. Mutta kun et voi lopettaakkaan, kai sinun on jatkettava pääsi hakkaamista seinään.
        70-kymppisillä on jo lastenlapsissa akateemisesti koulutettuja ja monenlaisia yhteiskunnalle hyödyllisiä ammatteja, saati myös lapsilla koulutukset ja urat ja perheet. Harva niillä ratsastaa, ehkä sivumennen tulee joskus puheeksi.

        Korjauksia.

        1. En ole vielä 15-vuotta Suomi24:llä kirjoitellut.
        2. En ole ikinä saanut HS.n tilausta puoleenhintaan.
        3. Kuopukseni suoritti 19-vuotiaana kaksoistutkinnon. Hän oli työelämässä 6-vuotta ja päätti jatkaa opintojaan.
        Opiskelee nyt samaa alaa laajemmin Itä-Suomen Yliopistossa.
        Olen kirjoittanut omasta elämästäni.Sinä minun elämästäni, tosin vääristellen.

        Veettaako sinua noin pahasti kun Harkimo - Wuoristo aloituksesi poistui. Ethän ollut ymmärtänyt tuon taivaallista noiden mainitsemieni henkilön ja minun yhteisistä tekijöistä vaan kirjoitit puuta heinää.

        Tuossa poistetussa ketjussa on lueteltuina näitä ihan samoja asioita joita toistat monotoonisesti vuodesta toiseen kuten tässäkin ketjussa kahdessa viestissäsi.

        Minulla on ollut onni sada matkustella koko aikuisikäni, en vai Karibialla, vaan paljon aikaisemmin jo eksäni ja lasteni kanssa. Ei nämä tänne kirjoittamani matkani ole jotain elämää isompia tapahtumia. Satun vain elämään erilaista elämää kuin moni muu.

        Puutuin tuohon lasten ammattinimikkeiden käyttöön arkikielessa koska mm. sinisirkku käyttää lapsenlapsistaan nimityksiä kätilötyttö, filippiinopoika ja lentokenttällä työtä tekevä jne.

        Muistan toki ennen vanhaa ammattinimikkeillä puhuttelu oli yleistä.
        Ei silti itsekin mökkinaapureista kertoessani mainitsen jos joku kysyy, että se tohtori-tai pappi-naapurini. Kolme muuta mökkikuntaa kutsun sukunimellä kun ovat pitempiaiksisia tuttujä ja nyt jo eläkeläisiä. Niin ja olen huono muistamaan ihmisten nimiä.

        Oli muuten aika hurjaa, lukea, että kätilötyttö vaihteli työpestiä synnytysosaltolta koronaosastolle ja takas.

        No hirviä hulapaloohan siitä olisi tullut jos poikani olisi noin tehnyt. Koko sairaalahenkilökunta saati vastasyntyneet olisivat poikani käytöksen vuoksi olleet hengenvaarassa. Korppiksen suku kun on miin kamalaa.

        No, tällaista tässä paskahuussin alusen tyhjenyksen lomassa.

      • Anonyymi
        korpikirjailija kirjoitti:

        Korjauksia.

        1. En ole vielä 15-vuotta Suomi24:llä kirjoitellut.
        2. En ole ikinä saanut HS.n tilausta puoleenhintaan.
        3. Kuopukseni suoritti 19-vuotiaana kaksoistutkinnon. Hän oli työelämässä 6-vuotta ja päätti jatkaa opintojaan.
        Opiskelee nyt samaa alaa laajemmin Itä-Suomen Yliopistossa.
        Olen kirjoittanut omasta elämästäni.Sinä minun elämästäni, tosin vääristellen.

        Veettaako sinua noin pahasti kun Harkimo - Wuoristo aloituksesi poistui. Ethän ollut ymmärtänyt tuon taivaallista noiden mainitsemieni henkilön ja minun yhteisistä tekijöistä vaan kirjoitit puuta heinää.

        Tuossa poistetussa ketjussa on lueteltuina näitä ihan samoja asioita joita toistat monotoonisesti vuodesta toiseen kuten tässäkin ketjussa kahdessa viestissäsi.

        Minulla on ollut onni sada matkustella koko aikuisikäni, en vai Karibialla, vaan paljon aikaisemmin jo eksäni ja lasteni kanssa. Ei nämä tänne kirjoittamani matkani ole jotain elämää isompia tapahtumia. Satun vain elämään erilaista elämää kuin moni muu.

        Puutuin tuohon lasten ammattinimikkeiden käyttöön arkikielessa koska mm. sinisirkku käyttää lapsenlapsistaan nimityksiä kätilötyttö, filippiinopoika ja lentokenttällä työtä tekevä jne.

        Muistan toki ennen vanhaa ammattinimikkeillä puhuttelu oli yleistä.
        Ei silti itsekin mökkinaapureista kertoessani mainitsen jos joku kysyy, että se tohtori-tai pappi-naapurini. Kolme muuta mökkikuntaa kutsun sukunimellä kun ovat pitempiaiksisia tuttujä ja nyt jo eläkeläisiä. Niin ja olen huono muistamaan ihmisten nimiä.

        Oli muuten aika hurjaa, lukea, että kätilötyttö vaihteli työpestiä synnytysosaltolta koronaosastolle ja takas.

        No hirviä hulapaloohan siitä olisi tullut jos poikani olisi noin tehnyt. Koko sairaalahenkilökunta saati vastasyntyneet olisivat poikani käytöksen vuoksi olleet hengenvaarassa. Korppiksen suku kun on miin kamalaa.

        No, tällaista tässä paskahuussin alusen tyhjenyksen lomassa.

        Ei siis Hesari puoleen hintaan, vaan ilmaiseksi!D
        Olikohan se 2006, kun aloin kirjoitella tänne? Joten hilkkua vaille taitaa olla se 15-vuotta!D

        Korppis korjaa.....

      • korpikirjailija
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei siis Hesari puoleen hintaan, vaan ilmaiseksi!D
        Olikohan se 2006, kun aloin kirjoitella tänne? Joten hilkkua vaille taitaa olla se 15-vuotta!D

        Korppis korjaa.....

        Jo on sitkeä räkä, kun pitää nimissäni paskaa kirjoittaa.

    • Eliaana

      Tänne viikolla lupasivat, että lauantaina ja sunnuntaina sataa kartta näytti, että miltei koko päivän. Eipä ole näkynyt.
      Aurinko nytkin kurkistaa. Lämpöä saisi tulla lisää, tuntuu, että kovin hitaasti luonto herää.
      Neeasa, se on järvi, ei kovin suuri, pitkämäinen, levenee toiseen päähän, jossa pari pientä saarta.
      Aikoinaan, kun vanhemmat tämän tilan osti, järven rannoilla oli pari kesämökkiä, pari maatilaa. Nyt niitä mökkejä lienee jotain 30-40.
      Sini- Sirkku kertoili noista luontojutuista. Itse katselin sellaista, missä miehet keräsivät arvopuita vesistöjen pohjista.
      Sukeltaja kohtasi sukelluksellaan sellaisi eläimiä, kun manaatteja. Ehkä noin delfiinin kokoisia.
      En ole ikinä moisia nähnyt.
      Olevat siellä niin rauhoitettuja, että niitä ei saa häiritä.
      Manaatti tuli ihan lähelle sukeltajaa, oli utelias.
      Miehet naureskelivat, että ihmisten on kiellettyä häiritä manaatteja, mutta manaatit saa häiritä ihmistä.
      Kaipa pitää ulos suoriutua touhuihinsa, kun tuo aurinkokin paistaa.
      Eilen illalla piti ottaa särkylääke, joita en usein tarvitse, mutta olkia ja käsivarsia vähän jomotteli.

      • Anonyymi

        Lapsuudenkotini pihassa joskus vielä voin hyvin ajatuksissani tai unissani kulkea, nähdä isot siskot ja ne kaksi komeata veljeäni sekä vanhempani ...

        " Kotikuusen kartanolle isät ammoin istuttivat,
        iloks' itselleen sekä meille, sitä hellien hoitelivat!
        Ja se kasvoi kauniiksi puuksi, missä lintuset laulella voi ...
        ...
        Mutta allansa istuville sepä neuvoja kuiskia ties,
        ja sen juurelta uusin toivein
        taas lähtenyt on moni mies! "🌲

        * * *

        Toiseksi vanhin sisareni oli pikkutyttönä kuullut tämän runon ja ymmärtänyt sen loppuosan näin:
        "Mutta allansa istui Ville, sepä neuvoja kuiskia ties!" 🌲

        Miaelina muisteli.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsuudenkotini pihassa joskus vielä voin hyvin ajatuksissani tai unissani kulkea, nähdä isot siskot ja ne kaksi komeata veljeäni sekä vanhempani ...

        " Kotikuusen kartanolle isät ammoin istuttivat,
        iloks' itselleen sekä meille, sitä hellien hoitelivat!
        Ja se kasvoi kauniiksi puuksi, missä lintuset laulella voi ...
        ...
        Mutta allansa istuville sepä neuvoja kuiskia ties,
        ja sen juurelta uusin toivein
        taas lähtenyt on moni mies! "🌲

        * * *

        Toiseksi vanhin sisareni oli pikkutyttönä kuullut tämän runon ja ymmärtänyt sen loppuosan näin:
        "Mutta allansa istui Ville, sepä neuvoja kuiskia ties!" 🌲

        Miaelina muisteli.

        Heh, hauska juttu, Miaelina..)) Vähän samantyyppisen sanaleikin keksimme tyttökaverini kanssa kirkossa kun jouduttiin veisaamaan virsi , jossa oli säe: "Sä olet katuville ain nöyrä armossa"...Me aloimme puhua Katuville-virrestä..)) Vaikka emme ketään katuvilleä tunteneetkaan...

    • Anonyymi

      Minulla on taito katsoa tv:tä aina väärältä kanavalta. Sitten vahingossa tulen kanavalle, jossa hyvä ohjelma on menossa puolivälissä. Tänään näin kävi Frii:n kanssa, siellä meni "Naisen tuoksu", puolessavälissä, seurasin sen loppuun. Sitten siirryin femmalle, jossa meni norjalainen filmi Reeivikin murhatön tutkimisesta, sekin jo puolessavälissä. Tuntuu olevan sarja, niin että yritän vahtia ensi sunnuntain ohjelmia, että näkisin jakson alusta loppuun.
      "Naisen tuoksun" alun joudun etsimään Areenasta. Toivottavasti se on siellä.
      Hyvää yötä,
      tv. Mkr.

      • SkillaN

        Huomenta viikon alkuun ja aurinko ilmaantui, totakai mielen sai valoisammaksi.
        Vähän parempia viestejä sain, sekin mieltä keventää.
        Tämä ihminen, nimenomaan "tämä" ihminen kantaa huolia taakkanaan, ennakoiden jo tulevatkin ja sehän mielen mustuttaa.
        No sepä sitten taas siitä.

        Demeterin "kyllä se siitä huononee" pitää varmaan tänäänkin paikkansa, radiosta juuri kertovat sään muuttuvan sateiseksi, olisi tuota laatua nyt jo riittänyt.
        Usko kesän tulosta kuitenkin vahvana elää.

        Noin käy, kun jotain etsimään täältä koneelta rupeaa, siinä tulee monta asiaa, mitkä mielenkiinnon herättää ja aikaa menee.
        Fasesta noita malleja näkee satoja ja kun tulostinta ei ole ja seuraavan kerran ajattelee katsovansa, ei samaa enää löydä.

        Islannin villapaidat on nyt pop ja toinen toistaan kauniimpia malleja näkee, tuli mieleen, kun kissamummo matkastasi puhuit.
        Varmaan ihana maakin on, sen helpolla uskoo, en ole käynyt, en monessa muussakaaan paikassa, sitä piti hankkia omaa kotia ja mökkiä ja sen muuta, ei rahaa matkailuun riittänyt.
        Nyt yksin eläessä olen hieman matkustellutkin, sen verran ainakin, että huomaa, että kotimaa paras.
        Mieli ei enää mihinkään kaipaa.

        Kiitos sini-sirkku tuosta hemmottelu ohjeesta, olen yrittänyt ehkä huonolla menestyksellä itseäni voiteilla helliä, kyllä se joskus jopa hyvän olon antaa, mutta sitten taas unohtuu.
        Minä en viitsi pukeutumisen suhteenkaan olla kovin tarkka, en usko luokseni ketään tulevan, tämä laiskuuskin on hyvä lahja, kun sen osaa käyttää.
        Huomaan kyllä muistini katovan, pankkin käyttäjätunnusta en aamulla muistanut, oikein säikähdin, nykyään kun se on valmiiksi tallennettu joka kohtaan.
        Tuli se lopulta mieleen, mutta hiki oikein tuli, voin kuvitella, mikä tunne se on, kun ei oikeasti muisti pelaa.

        Ynnämuun tapaan kiemurtelen minäkin, kun joskus kiitosta jostain tulee, esimerkkinä käsityöt joiden kuvia olen Faseen joskus laittanut, kehuja tulee, mutta en usko niiden totuudellisuuteen, no oma mokani tuokin kai on.
        Siellä muuten on niin mahtavia esille tulevia töitä, että luulisi ettei noita ihminen pysty tekemään.

        Korppis, en ole saunomaan vielä päässyt, saa nähdä onnistuuko jo ensi kuussa, olen sitä meltä, että pitäisi kyllä.
        En ole käynyt 70 sitten pois ajamisen jälkeen, olisi toivonut rauhan palanneen, kun pirtti poistui olihan se yksi kohde aikanaan ilkeyksille.

        Makriina tuntuu oikein kivalta kuulla, että on toisiakin rivien välistä lukutaidottomia, minä en osaa sitä myöskään, mutta onko tarviskaan, jos ei viestit aukea oikealla, olkoot.
        Tuo "Naisen tuoksu" sai mielnkiintoni heräämään, jospa minäkin sen löytäsin.

        Eliaana sukeltamisesta puhuit, minä myös poikani halusta sukeltamaan aikoinaan kyselin, että miksi, vastaus oli, että maailma on niin toista siellä veden alla.
        Nyt varmaan ei aina töitä tehden veden alla, varmaan mukavaa luulisi olevan mutaveden sekoittuessa, kuitenkin väittää olevan siitä kiva, kun harrastus ja työ ovat samaa lajia;)
        Minä kauhua tuntisin.

        Herttainen erehdys sisarellasi Miaelina, noin voisi kuvitella olevankin.
        Vitsikin oli mielestäni osuva, miksipä kanan moisen asian vuoksi henkensä pitäisi antaa;)

        Nyt seurailemaan auringon toimintaa, vielä ainakin paistaa, mutta ei kovin kirkkaana kuitenkaan, pitänee yrittää lenkile heti kohta, ettei kastumaan joutuisi, hyvää maanantai päivää kaikille;)

      • sini.s

        Tuo Naisen Tuoksu kannattaa kyllä katsoa koknaisuudessaan, niin hyvänä sen muistan! Minä valitsin Kosmosta käsittelevän tiedeohj. National G:sta
        Mielenkiintoinen kuin mikä, eikä vähiten sen kertojan sujuvan kertomataidon myötä.

        Aamu on valjennut niin aurinkoisena, lämpöä saamme ilmeisesti odottaa puolen viikon jälkeen, joskin riittää tämäkin minulle. Terhakkoina kukkii orvokit parvekkeella, ja pieni tuulenhenki leyhyttää alkavaa vehmautta. Siitä iloitsen, miten paljon on puita istutettu näihin laajoihin pihapiireihin, on havupuita eri lajeja, ja lehtipuista koivuja, vaahteroita, pihlajajia, jopa komea ja hyvinvoipa kuusikin, joka jouluna juhlistaa valaistuna.

        Hyvä täällä on asua, ilmankin ollessa meritulten raikas. Ulos mieli vetää heti aamusta, parvekekaiteeseen nojaillen, nauttimaan toisen kahvikupposensa, kesän tuoksuja nuuhkaisten, heippa!

      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta viikon alkuun ja aurinko ilmaantui, totakai mielen sai valoisammaksi.
        Vähän parempia viestejä sain, sekin mieltä keventää.
        Tämä ihminen, nimenomaan "tämä" ihminen kantaa huolia taakkanaan, ennakoiden jo tulevatkin ja sehän mielen mustuttaa.
        No sepä sitten taas siitä.

        Demeterin "kyllä se siitä huononee" pitää varmaan tänäänkin paikkansa, radiosta juuri kertovat sään muuttuvan sateiseksi, olisi tuota laatua nyt jo riittänyt.
        Usko kesän tulosta kuitenkin vahvana elää.

        Noin käy, kun jotain etsimään täältä koneelta rupeaa, siinä tulee monta asiaa, mitkä mielenkiinnon herättää ja aikaa menee.
        Fasesta noita malleja näkee satoja ja kun tulostinta ei ole ja seuraavan kerran ajattelee katsovansa, ei samaa enää löydä.

        Islannin villapaidat on nyt pop ja toinen toistaan kauniimpia malleja näkee, tuli mieleen, kun kissamummo matkastasi puhuit.
        Varmaan ihana maakin on, sen helpolla uskoo, en ole käynyt, en monessa muussakaaan paikassa, sitä piti hankkia omaa kotia ja mökkiä ja sen muuta, ei rahaa matkailuun riittänyt.
        Nyt yksin eläessä olen hieman matkustellutkin, sen verran ainakin, että huomaa, että kotimaa paras.
        Mieli ei enää mihinkään kaipaa.

        Kiitos sini-sirkku tuosta hemmottelu ohjeesta, olen yrittänyt ehkä huonolla menestyksellä itseäni voiteilla helliä, kyllä se joskus jopa hyvän olon antaa, mutta sitten taas unohtuu.
        Minä en viitsi pukeutumisen suhteenkaan olla kovin tarkka, en usko luokseni ketään tulevan, tämä laiskuuskin on hyvä lahja, kun sen osaa käyttää.
        Huomaan kyllä muistini katovan, pankkin käyttäjätunnusta en aamulla muistanut, oikein säikähdin, nykyään kun se on valmiiksi tallennettu joka kohtaan.
        Tuli se lopulta mieleen, mutta hiki oikein tuli, voin kuvitella, mikä tunne se on, kun ei oikeasti muisti pelaa.

        Ynnämuun tapaan kiemurtelen minäkin, kun joskus kiitosta jostain tulee, esimerkkinä käsityöt joiden kuvia olen Faseen joskus laittanut, kehuja tulee, mutta en usko niiden totuudellisuuteen, no oma mokani tuokin kai on.
        Siellä muuten on niin mahtavia esille tulevia töitä, että luulisi ettei noita ihminen pysty tekemään.

        Korppis, en ole saunomaan vielä päässyt, saa nähdä onnistuuko jo ensi kuussa, olen sitä meltä, että pitäisi kyllä.
        En ole käynyt 70 sitten pois ajamisen jälkeen, olisi toivonut rauhan palanneen, kun pirtti poistui olihan se yksi kohde aikanaan ilkeyksille.

        Makriina tuntuu oikein kivalta kuulla, että on toisiakin rivien välistä lukutaidottomia, minä en osaa sitä myöskään, mutta onko tarviskaan, jos ei viestit aukea oikealla, olkoot.
        Tuo "Naisen tuoksu" sai mielnkiintoni heräämään, jospa minäkin sen löytäsin.

        Eliaana sukeltamisesta puhuit, minä myös poikani halusta sukeltamaan aikoinaan kyselin, että miksi, vastaus oli, että maailma on niin toista siellä veden alla.
        Nyt varmaan ei aina töitä tehden veden alla, varmaan mukavaa luulisi olevan mutaveden sekoittuessa, kuitenkin väittää olevan siitä kiva, kun harrastus ja työ ovat samaa lajia;)
        Minä kauhua tuntisin.

        Herttainen erehdys sisarellasi Miaelina, noin voisi kuvitella olevankin.
        Vitsikin oli mielestäni osuva, miksipä kanan moisen asian vuoksi henkensä pitäisi antaa;)

        Nyt seurailemaan auringon toimintaa, vielä ainakin paistaa, mutta ei kovin kirkkaana kuitenkaan, pitänee yrittää lenkile heti kohta, ettei kastumaan joutuisi, hyvää maanantai päivää kaikille;)

        Poikasi on Tosi Mies, sukeltajan pitää ollakkin. Vaatii luonnetta ja rautaista ammattitaitoa, mutta ilmeisesti antoisaa myös. Äiti voikin olla huoletta maakrapu. 👍

      • Anonyymi
        SkillaN kirjoitti:

        Huomenta viikon alkuun ja aurinko ilmaantui, totakai mielen sai valoisammaksi.
        Vähän parempia viestejä sain, sekin mieltä keventää.
        Tämä ihminen, nimenomaan "tämä" ihminen kantaa huolia taakkanaan, ennakoiden jo tulevatkin ja sehän mielen mustuttaa.
        No sepä sitten taas siitä.

        Demeterin "kyllä se siitä huononee" pitää varmaan tänäänkin paikkansa, radiosta juuri kertovat sään muuttuvan sateiseksi, olisi tuota laatua nyt jo riittänyt.
        Usko kesän tulosta kuitenkin vahvana elää.

        Noin käy, kun jotain etsimään täältä koneelta rupeaa, siinä tulee monta asiaa, mitkä mielenkiinnon herättää ja aikaa menee.
        Fasesta noita malleja näkee satoja ja kun tulostinta ei ole ja seuraavan kerran ajattelee katsovansa, ei samaa enää löydä.

        Islannin villapaidat on nyt pop ja toinen toistaan kauniimpia malleja näkee, tuli mieleen, kun kissamummo matkastasi puhuit.
        Varmaan ihana maakin on, sen helpolla uskoo, en ole käynyt, en monessa muussakaaan paikassa, sitä piti hankkia omaa kotia ja mökkiä ja sen muuta, ei rahaa matkailuun riittänyt.
        Nyt yksin eläessä olen hieman matkustellutkin, sen verran ainakin, että huomaa, että kotimaa paras.
        Mieli ei enää mihinkään kaipaa.

        Kiitos sini-sirkku tuosta hemmottelu ohjeesta, olen yrittänyt ehkä huonolla menestyksellä itseäni voiteilla helliä, kyllä se joskus jopa hyvän olon antaa, mutta sitten taas unohtuu.
        Minä en viitsi pukeutumisen suhteenkaan olla kovin tarkka, en usko luokseni ketään tulevan, tämä laiskuuskin on hyvä lahja, kun sen osaa käyttää.
        Huomaan kyllä muistini katovan, pankkin käyttäjätunnusta en aamulla muistanut, oikein säikähdin, nykyään kun se on valmiiksi tallennettu joka kohtaan.
        Tuli se lopulta mieleen, mutta hiki oikein tuli, voin kuvitella, mikä tunne se on, kun ei oikeasti muisti pelaa.

        Ynnämuun tapaan kiemurtelen minäkin, kun joskus kiitosta jostain tulee, esimerkkinä käsityöt joiden kuvia olen Faseen joskus laittanut, kehuja tulee, mutta en usko niiden totuudellisuuteen, no oma mokani tuokin kai on.
        Siellä muuten on niin mahtavia esille tulevia töitä, että luulisi ettei noita ihminen pysty tekemään.

        Korppis, en ole saunomaan vielä päässyt, saa nähdä onnistuuko jo ensi kuussa, olen sitä meltä, että pitäisi kyllä.
        En ole käynyt 70 sitten pois ajamisen jälkeen, olisi toivonut rauhan palanneen, kun pirtti poistui olihan se yksi kohde aikanaan ilkeyksille.

        Makriina tuntuu oikein kivalta kuulla, että on toisiakin rivien välistä lukutaidottomia, minä en osaa sitä myöskään, mutta onko tarviskaan, jos ei viestit aukea oikealla, olkoot.
        Tuo "Naisen tuoksu" sai mielnkiintoni heräämään, jospa minäkin sen löytäsin.

        Eliaana sukeltamisesta puhuit, minä myös poikani halusta sukeltamaan aikoinaan kyselin, että miksi, vastaus oli, että maailma on niin toista siellä veden alla.
        Nyt varmaan ei aina töitä tehden veden alla, varmaan mukavaa luulisi olevan mutaveden sekoittuessa, kuitenkin väittää olevan siitä kiva, kun harrastus ja työ ovat samaa lajia;)
        Minä kauhua tuntisin.

        Herttainen erehdys sisarellasi Miaelina, noin voisi kuvitella olevankin.
        Vitsikin oli mielestäni osuva, miksipä kanan moisen asian vuoksi henkensä pitäisi antaa;)

        Nyt seurailemaan auringon toimintaa, vielä ainakin paistaa, mutta ei kovin kirkkaana kuitenkaan, pitänee yrittää lenkile heti kohta, ettei kastumaan joutuisi, hyvää maanantai päivää kaikille;)

        Hyvää huomenta, aurinkoiselta näyttää ulkona, joten lähdössä ollaan!

        Kiva että pidit SkillaN tuosta tokaks vanhimman sisareni älynväläyksestä,
        minuakin sen nauratti, kun hän siitä kertoi.

        Vitsi taas ei ollut minun kertomani, tarkoitan sitä kana-sellaista, sen joku muu oli radiosta kuullut.
        Mutta nyt lenkkitossua jalkaan ja vauhtia päälle!

        Iloista päivää teille kaikille, jotka sepustustani luitte! :)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvää huomenta, aurinkoiselta näyttää ulkona, joten lähdössä ollaan!

        Kiva että pidit SkillaN tuosta tokaks vanhimman sisareni älynväläyksestä,
        minuakin sen nauratti, kun hän siitä kertoi.

        Vitsi taas ei ollut minun kertomani, tarkoitan sitä kana-sellaista, sen joku muu oli radiosta kuullut.
        Mutta nyt lenkkitossua jalkaan ja vauhtia päälle!

        Iloista päivää teille kaikille, jotka sepustustani luitte! :)

        Miaelinan pokstaavit edellisessä.

    • Kristiina23

      Huomasin, että tuo "Naisen tuoksu" tulee tänäänkin yökyöpeleille, (00.5), olikohan kanava 5? Olen itse katsellut se jo monta kertaa, joten melkein ulkoa muistan, mutta koskettava se oli.

      Makriian "tuplaviestiin" voisin todeta, että kun se häipyy, niin malta mielesi ja painalla sitä "liidokkia", niin tekstisi palautuu, tai sitten ei!D

      Onneksi minua ei ole tämä korona karanteeni rasittanut, koska tyttäreni tuo aina ostokseni ja nytkin oli ostoslistani ylimääräisenä jos sen "seitsemän sortin" tarjonta heidän "eilisenpäivän" ruoan loppuja, joissa on mielestäni typeriä mausteita, mutta kyllähän minä syön ne kuitenkin, lisään vain uusia makuja.

      Pullapitkon heitin tuohon ulkokoriin ulos, muuta senkin oli minun kotihiiri, joka asuu ulkona, löytänyt ja jyrsinyt jo palan, joten kaikki on nyt ruokittu hiirestä alkaen.

    • Anonyymi

      Ei kannata jättää pullapitkoa pihan puolelle. On niitä ottajia. Meillä olisi varikset ja harakat jyystäneet pitkon paloiksi. Kerran oli roskapussi unohtunut oven taakse, ja aamulla koko sisältö oli tasaisena mattona kuistilla. Kostoksi varmaan, koska mitään syötävää siitä ei löytynyt.
      Nyt ei enää auta mikään. Ruohonleikkuri on käynnistettävä. Ostin uuden, joka ystävällisesti tuotiin kotiin asti. Nyt poikani vähän vitkuttelee sen käyttöön otossa, pitää panna öljyt ja pensat. Nyt ei enää pelastusta ole, Hommaan on ryhdyttävä, sillä kohta tarvitsemme lammaslauman pihan siistimiseen. Vaikka on tullut luntakin, ja ollut kylmää, on ruoho virkeänä ja vihreänä, ja voikukat loistavat. Olemme muistaneet PelastaPörriäiset-kampanjan, ja senkin vuoksi on ruoho saanut kasvaa voikukkineen, mutta tässä kulkee raja nyt.
      Minä olen onnellinen ihminen. Voin hyvin, olen tyytynyt karanteeniini, masennus on ravistautunut pois. Tänään on kaikki hyvin.
      Samaa toivon kaikille muillekin.

      Mkr.

    • Anonyymi

      Hyvää puolenpäivän tuntua!
      Aurinkoa, pilveä ja koleaa täällä.
      Tuo "Naisen tuoksu" on kyllä hyvä ja loistavat näyttelijäsuoritukset. Al Pacinon roolisuoritus ei tällä kertaa perinteinen kovis. Kyllähän nuori Chris O'Donnellkin oli loistava.

      Minäkään en ole 70 palstaa lukenut pirtin sieltä lähdettyä. Sehän olisi jo hankalaakin vaihtaa toiselle palstalle ;) Joskus selailen kuitenkin näitä 80 ketjuja, kun kiinnostava otsikko osuu silmiin.

      Vaan nyt valmistautuminen päivän nettijumppaan, joka tulee suorana"kotikuntosaliltani". Mikä on hyvä, ei tarvinnut katkaista kuukausimaksuja.

      Kesäkelejä odotellessa voikaa hyvin!

      brinkkala

    • Anonyymi

      Hyvää puoltapäivää! Huhhei, aivan ventti, aloin siivoamaan keittiön kaappeja ja lootia, siinä meni aikaa, kun sen kunnolla tein!

      Laitoin myös koneeseen harvemmin käytettyjä astioita, kiitin mielessäni astianpesukonetta, sieltä ne tulee, eikä tarvitse edes pyyhkimistä.

      Laatikot pesin ja vein ulos aurinkoon kuivumaan, sitten paperoin pohjat, ovat nyt taas kunnossa.

      Minä nautin myös uimisesta luonnonvesissä. Sinulla Eliaana tuntuu olevan ihana kesäpaikka! Veneilykin on mukavaa, varsinkin kun on rauhallinen maisema.

      Lapsena juostiin jatkuvasti joella uimassa, ei paljon ehtinyt hiukset kuivumaan, kun jo mentiin uudelleen. Se oli aika vuolas virta, ei pohjannutkaan kuin osassa jokea.
      Veden alla oli oikein iso kivi, jolle osattiin aina välissä laskeutua lepäämään.

      Kiitos Kristiina, kun kerroit tuosta elokuvasta: Naisen tuoksu, en ole sitä huomannut, muutenkin ei tule aina luettua ohjelmia.
      Katson sen, ellei uni voita!

      Hyvää jatkoa kaikille,
      Neeasa

      • Anonyymi

        Kauppakeskuksessa ajelin pyörällä hyväsä säässä aamupäivällä, mutta takaisintultuani ja vietyäni tavarat kotiin tulin uudelleen ulos, laittamaan pyöräni sisään., kun sadetta oli ennusteessa iltapäiväki luvattu. Samaan aikaan tulivat myös Annneli ja Valtosen pariskunta, juteltiin iloisesti muistelematta covid-19, josta kuulee nykyisin jo liian usein.
        Juttelin taas sen rouvan kanssa pihassa tullessani, siis sen
        rouvan, joka oli omasta aloitteestaan kanssani viime talven leikkauksessa.
        Kiva huumorintajuinen , älykäs ihminen.
        Siihen tuli sitten yksi pariskuntakin: "Vaikkei olla samassa veneessä, niin samassa talossa kuitenkin!" :)
        Yritin turvavälit muistaa, tosin siinä oli pyöräsuojan ovi. takanani

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kauppakeskuksessa ajelin pyörällä hyväsä säässä aamupäivällä, mutta takaisintultuani ja vietyäni tavarat kotiin tulin uudelleen ulos, laittamaan pyöräni sisään., kun sadetta oli ennusteessa iltapäiväki luvattu. Samaan aikaan tulivat myös Annneli ja Valtosen pariskunta, juteltiin iloisesti muistelematta covid-19, josta kuulee nykyisin jo liian usein.
        Juttelin taas sen rouvan kanssa pihassa tullessani, siis sen
        rouvan, joka oli omasta aloitteestaan kanssani viime talven leikkauksessa.
        Kiva huumorintajuinen , älykäs ihminen.
        Siihen tuli sitten yksi pariskuntakin: "Vaikkei olla samassa veneessä, niin samassa talossa kuitenkin!" :)
        Yritin turvavälit muistaa, tosin siinä oli pyöräsuojan ovi. takanani

        Unohtui kun olin puhelimessakin, mielessä kaikkea niin paljon! M-e.

      • ynnämuu
        Anonyymi kirjoitti:

        Unohtui kun olin puhelimessakin, mielessä kaikkea niin paljon! M-e.

        Iltapäivää!
        Auringon tekemisiä sitä tänä aamunakin täytyi tähyillä. Ajantaiset
        ennusteet hain netistä. Suunnitelmani oli käydä marketissa eväitä
        täydentämässä ja tämä mieluimmin "kuivin nahkoin".
        Onnistuihan se, vaikka tuppasi pitämään kiirettä. Satasivuinen aamun
        lehtikin oli luettavana. Se lukuhomma täytyi jättää, että ehdin pilvenrakoon
        tienp:äälle. Siinä itsekseni noitailin, että johan on kiirettä:)

        Skillanin kirjoitus laiskuudesta tuli siinä mieleeni. Kyllä sekin on
        opittava, näissä ijissä hyvinkin tarpeen. Joskus se muisti pätkii, myös
        asioiden hoitamisessa. On minultakin, ainakin kerran kaupan kassalla
        pankkikortin koodi muististani kadonnut. Sitähän ei joka kerta tarvitse.
        Silloin kyllä jos ostos ylittää 50€ tai satunnaisesti maksulaitekin on
        asettu kysymään koodia. Siinä sitten olen, kun en ole varautunut.
        Ja kun ei äkkiä muista, siinä hiukan hätääntyykin. Olen kyllä niin
        vanhanaikainen, että pidän lompakossani varmuudenvuoksi vanhaa
        maksuvälinettä, rahaa. Niin oli silloinkin, kun "koodi katosi".
        Kun tulin kaupasta ulos, muistinikin palasi:))
        Taas aurinko paistaa täysillä. Vaihteluahan sekin. Hyvää jatkoa teille!

      • sini.s
        Anonyymi kirjoitti:

        Unohtui kun olin puhelimessakin, mielessä kaikkea niin paljon! M-e.

        Tänään oli niin hyvä kahvituokio parvekkeella, ettei ole pitkään ollutkaan. Kannettavalla soi "Rantakoivun alla" haitarilla, ihan oli lämmin ,auringon paistaessa.

        Iloisia ääniä kuului, ja lapset kirmailivat ulkona iloisesti, joten lähes tunnin viivyin, touhuillen jo pientä pöytäliinan vaihtoa, ja aurinkovarjoakin pidellen 😊))
        Sain pari hankalaa asiaa aamup.alulle, toisen päätökseenkin. Parveketauko oli ihan tarpeen, niin iloinen ja tyytyväinen itseeni olin!

        Iltauutisten aika onkin pian käsillä, ehdin vielä katsoa Iltapulusta illan viihdettä!
        Sitä toivotankin kaikille, tervehtien. 👋

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      62
      3802

    2. Vanhalle ukon rähjälle

      Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen
      Ikävä
      49
      3010

    3. Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!

      https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663
      Kotimaiset julkkisjuorut
      131
      2931

    4. Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi

      Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      368
      2003

    5. Mitä sanoisit

      Ihastukselle, jos näkisitte?
      Tunteet
      73
      1152

    6. Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."

      Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito
      Ensitreffit alttarilla
      10
      1151

    7. Purra hermostui A-studiossa

      Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.
      Perussuomalaiset
      210
      1136

    8. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      27
      959

    9. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      47
      931

    10. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      109
      930
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt