Tänään tulee päivälleen kaksi vuotta siitä, kun viimeksi (ja toivottavasti viimeisen kerran) join alkoholia. Olin ennen "viikonloppujuoppo" eli join viikonloppuisin ja lähes tulkoon kaikkina mahdollisina vapaapäivinä, esim. vappuna. Kaksi vuotta sitten kuitenkin päätin, että nyt saa läträäminen riittää. Kyllästyin morkkiksiin, ahdistuksiin sekä yleisesti iän myötä paheneviin krapulan aiheuttamiin huonoihin fyysisiin olotiloihin. Jokainen alkoholia käyttävähän muuten tietää, että morkkis/ahdistus tulee vaikka mitään tyhmää ei olisi tehnytkään ja asiat olisi hyvin.
Nyt on siis kaksi vuotta kulunut siitä kun viimeksi edes maistoin mitään alkoholillista. Olen nykyään pirteämpi (tämän ansiosta jaksan pitää paremmin huolta fyysisestä kunnostani) ja ainakin omasta mielestäni yleisesti ottaen paremmalla tuulella. Muuten kuitenkin positiiviset vaikutukset ovat olleet yllättävän vähäisiä. Mitään kovinkaan merkittävää muutosta ei ole tullut vaikka monessa paikassa hehkutetaan kuinka alkoholin juomisen lopettaminen muka mullistaisi elämän. Edelleenkin välillä ahdistaa ilman mitään järkevää syytä, tosin harvemmin kuin ennen. Varsinaisia morkkiksia ei onneksi enää tule.
Isoja huonoja puolia on kuitenkin tullut:
- Sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet selvästi.
- Jos jokin asia vituttaa niin sitä ei pysty unohtamaan hetkeksikään. Ennen huonot asiat sai vähäksi aikaa pois mielestä alkoholin avulla.
- Mikään ei korvaa nousuhumalan tuomaa perhanan mukavaa olotilaa. Huumeisiin en koske, en ole säälittävä narkkari.
Vaikka mitään mullistavaa muutosta ei siis ole tapahtunut niin olen kuitenkin tyytyväinen raittiuteeni. Kannustan jokaista luopumaan alkoholista jos joku juopottelun lopettamista pohtii. "Varoitan" kuitenkin, että raittius ei välttämättä tuo mitään merkittävän isoa muutosta, ainakaan fyysiseen olotilaan. "Säästyneet" rahatkin tulee todennäköisesti käytettyä johonkin muuhun.
Nyt on siis kaksi vuotta kulunut siitä kun viimeksi edes maistoin mitään alkoholillista. Olen nykyään pirteämpi (tämän ansiosta jaksan pitää paremmin huolta fyysisestä kunnostani) ja ainakin omasta mielestäni yleisesti ottaen paremmalla tuulella. Muuten kuitenkin positiiviset vaikutukset ovat olleet yllättävän vähäisiä. Mitään kovinkaan merkittävää muutosta ei ole tullut vaikka monessa paikassa hehkutetaan kuinka alkoholin juomisen lopettaminen muka mullistaisi elämän. Edelleenkin välillä ahdistaa ilman mitään järkevää syytä, tosin harvemmin kuin ennen. Varsinaisia morkkiksia ei onneksi enää tule.
Isoja huonoja puolia on kuitenkin tullut:
- Sosiaaliset kontaktit ovat vähentyneet selvästi.
- Jos jokin asia vituttaa niin sitä ei pysty unohtamaan hetkeksikään. Ennen huonot asiat sai vähäksi aikaa pois mielestä alkoholin avulla.
- Mikään ei korvaa nousuhumalan tuomaa perhanan mukavaa olotilaa. Huumeisiin en koske, en ole säälittävä narkkari.
Vaikka mitään mullistavaa muutosta ei siis ole tapahtunut niin olen kuitenkin tyytyväinen raittiuteeni. Kannustan jokaista luopumaan alkoholista jos joku juopottelun lopettamista pohtii. "Varoitan" kuitenkin, että raittius ei välttämättä tuo mitään merkittävän isoa muutosta, ainakaan fyysiseen olotilaan. "Säästyneet" rahatkin tulee todennäköisesti käytettyä johonkin muuhun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainoastaan selkärangattomat alkoholisoituvat.
Kyseessä on mt-ongelma, jonka hoito kuuluu psykiatreille. Avauksen tekijän kaltaiset fiksut pystyvät lopettamaan itsekin.
Alkoholistit lieveilmiöineen tulevat kalliiksi yhteiskunnalle eikä varaa julkiseen mt-hoitoon. Kaikki tulonsiirrot, terveyspalvelut ja vuokra-asunnot tulisi juopoilta lopettaa. Soppajonot, yömöjat, metsäkämpät ja ilmaisen pirtun jakelu hoitaisi alkoholistit yhdessä talvessa.
Minulla oli myös vuosikausia alkoholiongelmaa.
Pitkän tien kävin läpi selättääkseni sen. Olen samaa mieltä kuin aloittaja että mitään mullistavaa elämänmuutosta ei tapahtunut missään vaiheessa.
Vaikka on hienoa olla selvin päin ja silti pärjätä.
Sosiaalisen elämän sujuminen on itsestä kiinni. Kun selätin myös itsetunto-ongelmat niin parani myös sosiaalinen puoli. On kiva osallistua erilaiseen toimintaan selvässä porukassa.
Tottakai tulee ikäviäkin tunteita joita aikoinaan pakeni alkoholilla. Ne eivät siitä kuitenkaan kadonneet, päinvastoin vain siirtyivät ja olivat edessä kahta isompina pään selvittyä.
Selvinpäin on ikävätkin asiat ainakin omasta mielestäni helpompi käsitellä eikä niitä tarvitse paeta.
Onhan se nousuhumala ihan kiva tunne mutta sen jälkeen ei ole enää mitään kivaa.
Ei ollut mitään ongelmaa talouden, parisuhteen, ympäristön tai muunkaan suhteen mutta 3:n vuoden putki, 57v > 60v vei kiinnostuksen kaikkeen. Kaikki oleminen oli ilotonta ja harmaata. Myös terveys alkoi huolestuttamaan. Verenpaine korkealla lääkityksestä huolimatta. Mieskunto hiipui, En nähnyt syytä ryyppäämisen jatkamiseen. Tuon jälkeen, viimeiset 16 vuotta olen kuuritellut. Muutaman kerran vuodessa 1vko > 1kk.
Olisi siis jo pikkuhiljaa aika korkata!?