Materialismi sammui. Ei vain kiinnosta. Ihmisten tarve verhoutua merkkivaatteisiin kumpuaa loppupeleissä itseinhosta. Olemme näyttelijöitä. Kaikilla on jonkinlainen naamio.
En ole koskaan ollut mikään "seuraihminen", vaikka joku on voinut senkin kuvan saada, nyt olen vielä vähemmän. Väsyin siihen "näyttelemiseen", jota etenkin työpaikoilla harrastetaan.
Homman voisi tiivistää niin, että en tule enää pärjäämään oravanpyörässä.
Outolintuhan tässä on ollut aina, tilanteiden pakosta vain joutunut näyttelemään jotain muuta. Omaksunut metodeita, joilla pärjätä epänormaalina normaalien joukossa.
En ole koskaan ollut mikään "seuraihminen", vaikka joku on voinut senkin kuvan saada, nyt olen vielä vähemmän. Väsyin siihen "näyttelemiseen", jota etenkin työpaikoilla harrastetaan.
Homman voisi tiivistää niin, että en tule enää pärjäämään oravanpyörässä.
Outolintuhan tässä on ollut aina, tilanteiden pakosta vain joutunut näyttelemään jotain muuta. Omaksunut metodeita, joilla pärjätä epänormaalina normaalien joukossa.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Lopeta rakkaus..ei onnistu oot minun aina rakkaus rakastan sinua todella paljon!!!!
Ainahan sitä jotain roolia on vedettävä, kun ihmisten kans tekemisissä on. Olet vanhempi, jonkun lapsi, rakastajatar, ammatin edustaja; aina käytös muuttuu. Elämä on näytelmä. Ei ole olemassa mitään aitoa todellista minää. Tai löytyiskö se sitte erakkona, kun ei tarttis kenellekään esittää mitään ja vaikka jätesäkissä kulkis. Mutta ihminen on sosiaalinen eläin, ei sitä erakkoutta ainakaan kovin moni kestä.
Todellakin on aito todellinen minä, vaikka erilaisia sosiaalisia rooleja onkin. Et vain ole löytänyt omaa itseäsi ilmeisesti.
kuvaile minulle omaa aitoa todellista minääsi ilman mitään sos rooleja
En koe tarvetta siihen
et pysty
Tottakai pystyn. Aito todellinen minäni ei nyt vaan koe tarvetta avata itseään tänne viemäriin.
Miltähän se sun aito todellinen minäs näyttäs jonku ulkopuolisen kuvaamana? Olisko samanlainen kuin itse sen kuvittelet olevan? Itsepetosta
Oot kujalla. Ei se mitään. Joillekin se on pysyvä tila, jotkut kehittyy.
Tää oli hyvä. 🥝🍓
Itse joutunut toteamaan aivan samaa. Ei vaan voi enää pakottaa itseään sellaisiin tilanteisiin, mistä tulee huono olo. Olen jo kauan voinut huonosti ihmisten elintasokilpailuista ja näyttämisen tarpeesta. Eräs viisas tuttu joskus sanoi, että mikään ei tule niin kalliiksi, kuin köyhyyden peittely. Lopulta nuo raukat ovat orpoja piruja, jotka eivät tunne edes itseään.
Pinnallisuus on pahinta, mitä tiedän ja hyvin yleistä. Useimmat ihmiset eivät osaa edes ajatella, vaan kuvittelevat sen olevan ajattelua, kun poimit jonkun filosofian jostain, mikä sopii sinulle ja muutat hiukan sanamuotoa toiseen järjestykseen. Pidän itseni erillään ja valikoin seurani mahdollisimman tarkkaan.
Minulla taas on aina ollut epänormaali olo, ja neurologisesti varmasti olenkin hieman poikkeava. Loppuunpalamisesta voi koitua myös paljon hyvää. Oikeastaan toivon kaikille kulutusjuhlaa ja kermakuorrutteista some-elämää viettäville jonkinlaista "pysäytystä". 🌾🥀
Antaa niitten vaan rypeä sonnassa, ne voi jättää ihan omaan arvoonsa.
Ei tartte kenenkään tässä maailmassa tehä muuta ku kuolla. Voi jättäytyy pois sosiaalisista suhteista, työelämästä ja ihan kaikesta. Olen itse tehnyt niin.
Vaatii ihmiseltä aika paljon , ei ole helpoin tie.
en tiedä onko sekäään viimeisen päälle hyvä vaihtoehto.
ihminen tarvitsee sosiaalisuutta jonkisen verran kuitenkin elämässään,
muuten ei pärjää pidemmän päälle.
itsekin olen ollut netissä vähän turhan paljon elämässäni, se tulee muuttumaan kun tule vanhemmaksi, koitan ainakin muuttaa sitä parempaan suuntaa, joko liikuntaa,
ihmisten kanssa tekemistä, yms.
on tultava viisaammaksi ja käytettävä aika paremmin, oltava vaikka omaisten kanssa enemmän tekemisissä kuin tällaisessä keinotekoisessa ympäristössä,
ja oltava rohkeampi, ja hakeuduttava ihmisten seuraan enemmän, ja kehitettävä itseään urakalla enemmän, enemmän henkistä kuin fyysistä. on vain tultava fiksummaksi.
Omaiset voivat olla luonnevikaisia, harrastuspiirien ihmissuhteet pinnallisia, mahdolliset seurustelusuhteet väliaikaisia. Ehkä lemmikkieläin olisi hyvä ratkaisu.
Vaikka niin
=)
lemmikkieläin, hyvä idea, mainiolta kaverilta,
vain tosikaverit antavat toisilleen noin hyviä neuvoja, ja katson jos sen voisi
toteuttaa, kiitoksia paljon.
=)
Oliko tuo sarkasmia?
Parempi kuin lemmikkieläimen ottaminen on hakeutua toisten ihmisten seuraan. Erilaisten ihmisten kanssa keskusteleminen on antoisaa ja usein tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja yllättyy iloisesti.
Kaikki eivät ole nyt vaan ole luonteeltaan sosiaalisia ihmisiä, kontaktinotto toisiin ihmisiin voi olla enemmänkin voimia kuluttavaa kuin energisoivaa. Tietenkin introvertillekin voi elämässä tulla eteen sosiaalisia kohtaamisia, joista saa positiivista virtaa. Sellaiset muistaa kauan.
Kutsuisin tuota mitä sulle on tapahtunut tervehtymiseksi. Tämä kuvio, jota meille on aina syötetty on naurettava: tee töitä, osta, kuluta ja hylkää, aloita alusta, tee töitä, osta, kuluta ja hylkää...
Tota vois kutsua ihmisenä kasvamiseksi. Vastoinkäymiset yleensä kasvattaa parhaiten.