Ensin pumpataan aivot ja keho täyteen lamaavia ja lähes tajuttomaksi tekeviä neuroleptejä. Sitten yeritetään kaikin keinoin vetää liikkumaan ja erilaisiin ryhmiin. Näistä "hoidoista" ei ole ainakaan minulle ollut mitään apua tai hyötyä. Eikä mistään hoidoista tule koskaan olemaan mitään hyötyä, ennen kuin loppuu se typerä elinikäisen sairauden lässsytys, ja aletaan ihan tosissaan kuunnella, eikä leimata kaikkea, mitä puhutaan, mielusairaan harhoiksi, jotka ovat vain ihmiselle itselleen tosia. Ja minulle ei ole todellakaan mitään apua mistään pakkoryhmistä eikä pakkoliikunnasta, joita pitää väkisin lamaavassa aineessa repiä itsestään. Lamaavat neuroleptit ja liikunta eivät sovi yhteen. Raksuttaako yhtään? Kokeilkaa itse, jos ette usko!
Hyödytöntä hoitoa
Anonyymi
2055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
No minä olen tanssitaiteiija joka menetti tanssitaidon saatuaan erästä fyysisessä tutkimuksessa käytettyä lääkeainetta, Kävelykyvyn olen saanut treenattua takas.
Hermoston toimintaa haittaavat kemikaalit eivät todellakaan sovi yhteen iikunnan kanssa. Voisko tuota kysyä joltain niinkuin urheilulääkäriltä ?
"poiuytrdfghj"
Mä en siis tajua miten ihmiset voi olla niin pönttöjä ettei heillä logiikka pelaa yhtään.
Se on mun suurin ongelma kai.
"poiuytrfghj"
Jos noita ei joku ole väkisin pumpannut, niin kannattaisi ottaa itse ensin selvää mitä alkaa syömään. Kyllä moni on noihin harhautettu ja manipuloitu jotenkin. Törkeätä ja vastuutonta toimintaa!
Pakollapa hyvinkin. Ei kai tuollaisia invalidisoivia aineita muuten vetäisi. Koukku niihin on pitänyt jatkuvassa kierteessä ravata kodin ja sairaalan väliä. Olen kuullut niistäkin, jotka tässä hyrrässä ovat olleet vuosia, että kun ankaran ponnistelun ja kuein avulla ovat päässeet irti niistä, niin ei ole enää tarvinnut kertaakaan avata mielusairaalan ovea. Menettivät vain elämästään vuosia turhaan. Touset menettävät koko elämänsä tuon järjettömyyden hintana.
Norjaan:ei kuein, vaan kurin
Siis kurin. Tällaisia nämä parantavat lääkkeet ovat.
- Mutta. Eikös ne ole niitä tutkittuja lääkkeitä, kuten mainostetaan!
Mainostamisellakin saadaan ihmiset uskomaan vaikka mihin.
Mä toivuin parhaiten kun jätin lääkkeet pois.
Osastohoidoista on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Että joissain tapauksissa niistä voi olla myös hyötyä, riippuu tilanteesta.
Noin yleistäen: mitä pidempään asiakas pyörii psykiatrisessa systeemissä ja varsinkin mitä enemmän hän syö niitä "lääkkeitä" niin "diabeteksen kaltainen mielisairaus" sen kuin pahenee koko ajan.
"se typerä elinikäisen sairauden lässsytys,"
Sehän on ihan yksinkertaisesti vale. Psykiatria tuottaa sen elinikäisen sairauden kohteilleen, ja lääkäreitä itseään ei yhtään haittaa elää sen asian kanssa.
Kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?
https://madinfinland.org/psykoosilaakkeet/
Niin mulla on kavereita, jotka ovat tuossa tilanteessa, heille sanotaan noin. Elinikäinen sairaus, elinikäinen lääkitys, ja elä sen kanssa. Älkää hyvät ihmiset uskoko mitään sellaista, siinä ei ole päätä eikä häntää eikä se ole totta. Ei tarvitse uskoa mitä tahansa puppua mitä valkotakkiset sanovat.
Psykoosista voi toipua täysin, kun välttää tavanomaisen psykiatrisen hoidon. Googlatkaa dokumentti Keroputaan sairaalan avoimen dialogin hoitomallista, haulla "YouTube avoin dialogi", sieltä selviää miten henkisiä kriisejä hoidetaan niin ettei kenestäkään tule zombia eikä "skitsofreenikkoa."
Aivan.Niin kuin sanoin edellisessä viestissä,mitä enemmän lääkkeitä sitä hullummaksi asiakas/potilas muuttuu.Eikä vain lääkkeiden käytön ajaksi vaan pysyvästi.Puhe ei enää onnistu normaalisti, nukkuminen takkuaa pahasti mikä taas vaikuttaa kaikkeen,ajatukset harhailee yms.Nuo myrkyt tuhoaa paitsi aivoja myös muuta elimistöä todella tehokkaasti.
Kokemusta on. Käytin paljon erilaisia lääkkeitä n. 15 vuotta aikoinaan ja voin sanoa että olin koko ajan tasaisesti " pihalla ".
Onnekseni jouduin, itse joskus sanon että pääsin, pakkohoitoon jossa panostettiin oikeasti potilaan kuntoon saamiseksi. Tietty itsekin piti töitä sen eteen tehdä.
Nyt saan huokaista kun se kaikki on takanapäin vaikka on jälkiä jättänytkin.
Lisään vielä edelliseen tuosta yhdestä kirjoituksesta jossa luki että ihminen muuttuu pysyvästi, ei ihminen pysyvästi muutu. Siitä voi palautua aika hyvinkin.
Jotkut hyötyvät psykiatrisesta hoidosta jotkut eivät. Esim. kaverini joka oli vakavasti masentunut sai avun hoidoista. Minä taas jolla on skitsofrenia en ole saanut minkäänlaista tukea psykiatriselta. Ei minua siellä kuunnella. Ainoastaan kysytään miten olet syönyt, miten olen nukkunut, olenko käyttänyt lääkkeitä, kuinka paljon on alkoholia on mennyt?... Enemmän olen saanut tukea seurakunnalta ja siitä että olen päässyt juttelemaan diagonin kanssa. Hän kuuntelee minua ihan oikeasti eikä vaan leimaa mielisairaaksi.
Käypä hoito -suositukset pohjautuvat tutkimuksiin, joissa on useimmiten vain ja ainoastaan vuosikausia neuroleptilääkityksellä olleita potilaita. Lääkkeen "teho" pohjautuu niiden lamaavaan vaikutukseen ja siihen, että potilailla on järjestäen voimakas fyysinen, neurologinen riippuvuus näihin lääkkeisiin. Tätä neurologista, aivojen rakenteisiin muotoutunutta riippuvuutta kutsutaan "diabetekseksi" eli skitsofreniaksi. Tutkimuksissa käytettään järjestäen sellaista tutkimusastelmaa, että vaikka vuosikymmenen jotain tiettyä neuroleptia syöneet potilaat vieroitetaan alle kahdessa viikossa lääkkeelle. Sitten testataan, kumpi ryhmä potilaista -plasebolle vai neuroleptille vieroitetut -kärsivät enemmän epämääräisestä "relapsin" oirekuvasta, jonka kriteerit vaihtelevat tutkimuksesta toiseen ja harvoin sisältävät avointa psykoottisuutta tai sairaalaan joutumista.
Lääkärit ovat joko välinpitämättämiä tai tyhmiä kuin saappaat omaksuessaan tällaisia hoitokäytäntöjä näin naurettavien tutkimusten pohjalta. He tyrkyttävät nappejaan niin rajuun psykoosiin kuin lieviin tulkintavirheisiinkin ja tulkitsevat sitten hoitonsa uhrien rajusti kohonneen sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden etenkin nuorten ihmisten keskuudessa johtuvan skitsofreniaan elimellisesti liittyvistä "kognitiivisista puutosoireista", jotka heikentävät potilaiden kykyä omaksua terveitä elämäntapoja.
Kornia tästä tulkinnasta tekee sen, että nuo kognitiiviset puutosoireet eivät ole mitään sairauden oireita, vaan ihan normaaleita kognitiivisiin toimintoihin vaikuttavien lamaavien psykoaktiivisten aineiden aiheuttamia ongelmia, joita voivat toki aiheuttaa myös erinäiset voimakkaat stressitilat, päihderiippuvuudet ja muut elämäntapatekijät. En ole lainkaan yllättynyt, että neurolepteilla taantuneet potilaat eivät pahemmin innostu lenkille lähtemisestä tai uuden oppimisesta. Varmaan suuri osa potilaiden laitostumisestakin voitaisiin estää, jos ihmisiä ei lääkittäisi vammaisiksi. Se vain vaatisi lääkäreiltä jotain mihin heitä ei ole koulutettu. Sen sijaan että fetissinomaisesti hokisi yhtä vuorosanaa eli "ota nappi" jokaiseen potilaan inahdukseen, lääkäri joutuisi käyttämään empatiaa ja ymmärryskyään voidakseen hahmottaakseen sen, miten ihminen on ajautunut tiettyyn tilaan elämässään. On harmillista, että heille ei opeteta myöskään tilastomatematiikkaa empatian ja kuuntelutaidon puutteen kompensoimseksi. Moni ongelma poistuiskin, jos käypä hoito -suositusten kirjoittajat ymmärtäisivät tukimuksia, joita siteeraavat ja etenkin niihin liittyviä rajoituksia eli tekijäitä, jotka estävät tiettyjen hyvi pitkälle vetyjenjohtäätösten tekemisen. Tätä voisi toki auttaa huomattavasti, jos hedelmällinen yhteistyö lääketeollisuuden kanssa olisi rajoitetumpaa. Tämä voisi jopa parantaa suomalaistenkin huippuasiantuntijoiden loogista päättelykykyä ja tieteellisiä perusvalmiuksia tutkimusten tekoon sekä niiden tulkintaan.
Hoidossa kaikki fyysiset vaivasi laitetaan psyykkiseksi vaivaksi. Ja lääkkeiden sivuvaikutuksia vähätellään, jopa kielletään. Jos et ole lauhkeaksi lääkitty lammas olet sairas/ sairaudentunnoton. Auta armias jos omaat oman tahdon ja tunteet, olet hankala ja psyykkisesti epävakaa.
Tämähän se. Jos sinut luokitellaan epävakaaksi, se on ykai hyvä tekosyy puhua kuin lapselle. Mitäänhän lapset eivät voi ymmärtää, eivätkä ottaa vastuuta. Joten tohtorisedät päättävät potilaan puolesta mihin hän kykenee.
Joskus lääkäreillä tapana ymmärtää tahallaan väärin sanomiset jotta hoitoon saataisiin perusteet. Minun vuodatukseni hoidossa tulkittiin ärtyisyydeksi ja sairauden pahenemis vaiheeksi. Hoidossa minua painostettiin mm. aborttiin ja omiin elämänvalintoihini haluttiin puuttua. Ja kyllä, minulle puhutaan edelleen kuin lapselle.. Ole siinä sitten yhteistyö haluinen.
Psykiatria rampauttaa hoidettavansa.
googlatkaa dokumentti "avoin dialogi" YouTubesta. Siinä vaihtoehto.