ikäväsi kohteesta? Millaisia aatoksia hän herättää?
Mitä ajattelet tänään
Anonyymi
57751
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Järjetön ikävä naista joka vei sydämeni ja joka ei tiedä sitä
Ja pitäisi unohtaa muttei pysty
Samat sanat miehelle. Vihainen olen itselleni,kun en toiminut silloin, kun se vielä oli mahdollista.
Onko hän sinun työkaverisi?
Samoin tunnen miestä kohtaan. En voi olla vain työkaveri, olen kyllä yrittänyt. Jos/kun tämä etenee, se on menoa <3 Todella toivon, että pian tapahtuu. Aivan hirveä ikävä takaisin syleilyyn. Huoh
Miten hän sen vei?
Katsomalla puhumalla olemalla oma välittävä huolehtiva itsensä
Ei olla pitkään aikaan nähty
Ja hän ei saa/ansaitse tietää syystä että? :(
Hällä on jo joku varmaan joku kiva ja mukava ja ihana ja suloinen toivottavasti
Miks me ollaan niin jälkijunassa?
En oikee tiedä. Ei herätä tänään oikein mitään ajatuksia. Onneksi näin, kun ei tästä varmaan mitään kuitenkaan tule.
Mä en ees nähnyt
Kun katson miestä silmiin, kaikki muu häviää ympäriltä. Edelleenkin, näiden vuosien jälkeen.
Olet onnellinen
Kituvia ajatuksia. Joudun kitumaan hänen takiaan.
Järkyttävä ikävä. Lämpimiä ajatuksia, kuumottaviakin. Äsken mietin tuolla kotiaskareissa, että sammuukohan tämä tunne koskaan. Paras olisi jos ei tarttisi sammuttaa vaan saisi roihuttaa yhdessä hamaan loppuun asti:)
naiselta
Hyvin sekavin tuntein, en vaan jaksa enään. Rakastan häntä, mutta huolia on riittävästi, pakko vain taistella eteenpäin ja elää se elämä mikä mulle on määrätty, tämä on minun kohtalo, olen sitä sanonut jo monta vuotta sitten.
Niin se on. Rakkaus ei aina riitä, valintoja ohjaa joskus myös järki.
Oot tärkeä silti.
Et sä sun kohtaloa voi tietää, onks järkevää elää niin ku ei oo hyvä olla?
Lämpimiä ajatuksia, toivon että kaikki on hyvin hänellä <3
Iloa, onnellisuutta, varmuutta ja himoa. Kaikkea mahdollista. Haluan vain hänet, en muita.
Ota yhteys
Lämpimiä. Mietin kaipaako hän minua koskaan. Ajatteleeko minua yhtään lämpimästi.
Sekavat ja ristiriitaiset ajatukset ja tunteet. Toisinaan suunnaton raivo ja halu välinpitämättömästi tuhoamaan kaikkea ja purkaa raivoani kaikella sillä voimalla mitä sitä sisältäni tulee.
Toisissa hetkissä muistoissani kulkee tilanteita välillämme, Katseensa, sanojaan, reaktioitaan ja tunnen ymmärtäväni kokonaisuuden. Hän oli mustasukkainen. Se oli syy kaikkeen. Hän oli epävarma ja mustasukkainen. Haki huomioo multa ja teki hölmöjä. Kiukutteli ja oli loukkaava. Mustasukkaisuus oli se syy.
Sitten raivo nousee taas pintaan ja haluaan huutaa, paiskoa tavaroita tapella, painia. lyödä, hakata, itkee ja huutaa. Laittaa kaiken paskaks, Hällä väliä. Mitä väliä. Tuhoan kaiken. paskaks vaan. vähät kiinnostaa..
Sitten ahdistaa ja en taas ymmärrä mitään. Miksi? Miksi niin järjetön käytös?
Jotain pilaa? Pelleilyä? Kiusaa ? Leikkiä?
Sitten taas muistikuvat vilisee ja koen hetkiä että asiat päässäni on selkeet. Ymmärrän kaiken.
Kunnes taas raivo ottaa vallan. Olen epätietoisuuden ja ymmärryksen ristitulessa. Ristiriitaisissa ajatuksissa ja tunteet vaihtelee kun yritän itse ymmärtää mulle tehtyjä asioita. Prosessoin ja käsittelen.
lämpimiä ajatuksia herättää, toivottavasti on levännyt hyvin, syönyt terveellisesti ja pukenut lämpimät vaatteet yllensä. hetki sitten lenkillä käydessä, en niinkää ajatellut asiaa,mutta kun nuo korkeat raput nousin, muistin että, olin ajatuksissani aikeissa viedä hänelle hyvää kahvia, piristykseksi. En tiedä juoko hän kahvia, mutta ajatus juolahti mieleeni. Ehkäpä joskus kysyn, hänen mielipidettään,paahdetusta kahvista?
voin kyllä viedä hienonmakuisen teenkin.
Ajattelen kauniisti. Ajattelen, että meistä tulisi uskomaton pariskunta. Ajattelen että ymmärtäisimme toisiamme. Mutta ajattelen myös, että hänellä on oma elämänsä jota en halua rikkoa. Että hän on elämänsä ansainnut. Ajattelen, että tyydyn siihen minkä saan. Mutta uskon, että sekin on enemmän kuin olen muilta saanut. Ajattelen, että haluaisin uudestaan kertoa mitä tunnen häntä kohtaan, jotta hän tietäisi miten tärkeä on ollut aina mulle.
Minun tulee olla onnellinen siitä, että hän on onnellinen. Vaikka haluaisin miehen nähdä, jitta saan lisää virtaa hänestä, mutta parempi etten näe. Toivon että hänellä on paljon uutta ja mielenkiintoiata tekemistä. Myönnän myös pohtivani kuinka hän täydensi minun heikkouksiani. Tiedostaen samalla että hänellä on varmastikkin nyt kaikki ihan ok. Yritän samalla olla ajattelematta häntä. Rahoittumista hänelle toivon työssään ja sitä että hän uskaltaa elää.
VESURIII
Syvä kaipuu ja ikävä. Ajattelen hänestä vain hyvää, kaikesta huolimatta. Ymmärränkin jopa, jollain tavalla. Olemme vain ihmisiä, minä myös.
Hän toi elämääni uudelleen nuoruuden tunteen ja voiman vain olemalla hän. Puhuttelin, kuin tuttua, vaikka emme tunne toisiamme. Ajattelin mielessäni jopa yhteiselämää hänen kanssaan ja paljon muutakin, mutta sitten valkeni. Olen liian vanha hänelle. Ikävä ei hellitä järkisyistä, kun tunteet ovat ottaneet vallan. Ehkä kuitenkin se, että hänen etunsa tulee olla minun ajattelun lähtökohtana.
Vittu että olet säälittävä. "Hänen etunsa tulee olla minun ajattelun lähtökohtana!" Et arvosta itseesi yhtään ja eikä kyllä kukaan muukaan. Hyi!
Hyi sulle itelles. Sinun arvostusta en tule kaipaamaan mihinkään. Minua arvostaa kyllin monet.
Voisit olla hän jollee jo aikasemmin kirjoitin ketjuun. Muista että i on vain numeroita jos tavoitteet on samat.
Sinun kommenttisi kertoo kaiken sinusta. Olet juuri sitä mitä itse tolkutat tuossa kommentissa tuolle toiselle.
Minulla tulee mieleen tuollaisesta, että ihmisen täytyy voida todella huonosti käyttäytyäkseen noin. Ikävä- palstalle tulee alatyylisellä kielenkäytöllään ilkkumaan toisen kauniisti kirjoittamaan viestiin. Jotenkin outoa, että pitää tulla koko palstalle, kun täällä nyt käsitellään kuitenkin tiettyä aihetta. Etoo.
Painuis vittuun mutta toisaalta ei kiinnosta koska on jo susirajalla. Bye bye saatana
Ja sulla on ikävä häntä? Vittu olet sairas
Joo kun löytää sen oikean vitun!
Ja sinulla on yksinkertainen tapa tulkita viestejä.
Kuulin sun naurun ja iloisen juttelun jo kaukaa. Ihan sydämessä läikähti sun hyväntuulisuus...
Hän saa minut paremmalle mielelle.
Ristiriitaisia. En tiedä oliko sitoutumiskammoinen, pelimies vai levoton sielu. Sekavat tunteet häntä kohtaan. Kaoottiset. Kaipuuta, pettymystä..
Liekkö elossa enää. Mietin että miksi minä kaipaan. Kun eihän se oikeastaan osoittanut tai näyttänyt että mitenkään että välittää minusta. Hassua.
Samaa ajattelin minäkin hänestä että en ollut koskaan hänelle muuta kuin joku paperi muiden joukossa!!! tällä hetkellä ajattelen että voi kunpa hän kuolisi luonnollisesti ennen kuin korona epidemia hänet tavoittaa... Hänelle on erittäin huono vastustuskyky ja kuuluu riski ryhmää..en halua että hänelle tulee korona epidemia sillä se ei ole lainkaan mukava kenelläkään ei edes hänelle.. toivottavasti kuolee luonnollisesti joskus jossain vahingossa tarkoitin vanhuudessa
Ihan ihminen hän on. En kestä ja jaksa enempää. Aivan sama minua ei ole hänelle enää edes olemassa.Parempi hyväksyä tosi asiat ettei toinen välitä. Ja enkä mieti tuollaisia niin kuin sinä ole normaalia miettiä miten toinen kuolee
Niin paljon tunteita häntä kohtaan vieläkin. Joka päivä häntä ajattelen,ja harmittelen miten kaikki meni niin pieleen. Kumpikaan ei vaan uskaltanut silloin.
Samaa olen mä harmitellut, mut tällä kertaa ei menny pieleen. Vai mitä?
Ei oikein osunut tuo kommenttisi. Varmaan jollekin muulle..
Haluaisin sanoa että pääsin yli vanhemmasta miehestä. Todellisuudessa en päässyt ja tuskin pääsen. Toivon että minun ei tarvtse ottaa yheyttä häneen, koska muuten kaikki työ unohtamista varten alkaa alusta.
https://youtu.be/zBwXi6V6arM
...
Surua siitä etten merkitse hänelle mitään. Tänäänkin käveli ohi ja katsoi vain muualle.
Näin pitkään ketjuun uskallan kommentoida perään. Hän ei varmasti avaa näin pitkiä ketjuja. Olen ollut kuin noiduttu vuosia. Helvetin moista kipua ja rakkautta tuntenut. Viimeksi kun oltiin yhdessä, herätteli taas toiveitani. Olisi voinut jättää sen tekemättä. Olen syvästi masentunut. Kun avaan silmät aamulla, alan itkeä. Minulle ei ole olemassa muita. En tiedä, miksi hän haluaa kiduttaa minua. Menen aina vaan alemmas. Ei ole oikein lohtua mistään, pelkkää synkkää. Pienen hetken sain olla hänen lähellään, rakastaa. Hän lähti. Jätti yksin, hiljaisuuteen. Tuskin miettii. Minä kärsin. Viikko mennyt jo huonoissa fiiliksissä. Olen viimeksi tänään miettinyt, että jos saisin peruuttaa jonkin tapahtuman, peruuttaisin varmasti tämän sydäntä raastavan rakastumisen. Näivettänyt jo kohta kolme vuotta. Ehkä on parempi, että alan taas välttelemään. Jos joku on lukenut näin pitkälle kirjoitustani, kysyisin onko kokemusta tällaisesta. Tämä on maanpäällinen helvetti.
Mitä jos en voikkaan elää ilman häntä???
Kun on aika pysähtyä ja hiljentyä , iskee helvetillinen ikävä joka pyyhkäisee läpi kehon kuin tsunami konsanaan..
Mietin olenko hetkeäkään hänen ajatuksissaan..
(n>m)
Toivon että naida paukuttaa sitä varattua Kaisaansa niin yllinkyllin että Kaisuli lopettaa nälvinnän ja kateuden ja ite oppii oleen seuraavissa suhteissaan uskollinen
Haluaisin vaan unohtaa hänet. Koko ajan paha mieli.
En oikeastaan juuri mitään. On tyhjä olo ja silloin on vaikeaa asettua toisen asemaan. Kun elämä on ollut monta vuotta vain selviämistä päivästä toiseen.
Vain kovan halun palata yhteen
Saavuttamaton. Pelkkää unelmaa ja harhaa.