Mikä ohjaa mikrobin toimintaa?

Mutta miten sillä DNA:lla on tarpeeksi älykkyyttä, että se tietää että sen pitää kopioitua? Onko sen DNA:n sisällä joku vielä pienempi "DNA koodi" joka kertoo sille että sen pitää kopioitua? Kun olen googlannut "DNA replication", se monistumisprosessi vaikuttaa aika monimutkaiselta.

" Virukset osoittavat, että kaikki on päämäärähakuista; kaikessa elämässä aivan alkutaipaleelta saakka on tietoisuus."

Vetypommien lasittamien Dorisburgin kivien huuto Aniarassa on Nobel-tasoista lyriikkaa. Nobelisti Roger Penrosea en ole epäorgaanisen, kvantti- tms. tietoisuuden osalta en vielä lukenut, joten pitäydyn virusten ja Maan eiöiden osalta seuraavissa kriteereissä ja päätelmissä.

Viruksella ei ole tietoisuutta, koska sillä ei ole oman tai ympäristön tilan analysointielintä (tai vastaavaa makromolekyyliensä osista koostuvaa verkostoa) kuten ihmisellä. Alkeellistakaan tavoitteisuutta eli homeaostaasia (vakiotilaan hakeutumista) viruksella ei esiinny, vaan sen loisimistapahtuma alusta loppuun on sarja fysikaalisia ja kemiallisia tapahtumia ympäristö-oloissa ilman säätelyä eli feedback-mekanismia.

Virus on alkeellinen makromolekyyli-loinen, jolla on oma genomi ribo/nukleinihappoetjussa ja joka pystyy kytekytymään isäntäsolun neukleinihappo- ja proteinisynteesimekansimiin lisääntyäkseen. Lisäksi viruksella voi olla lipidi- eli rasvamolekyyliosia vaikuttaen sen reaktiotapoihin isäntäsölukossa. Viruksen peräkkäisien reaktiotuloksien sarja joko onnistuu tai ei, mutta adapaation avulla "uudelleen aloitus" ei ole mahdollista. ""Lajin adaptaatio" on mahdollista vain mutaation tuloksena jälkesäisillä.

Virus ei hae loisittavaa isäntää eikä hakeudu kohdesoluun, mutta kun se joutuu elävän solun - jopa tuman - sisälle, viruksen monistuminen käynniistyy ja syntyneistä kopioista osa joutuu uuteen soluun jne ja lopulta uuteen isäntään. Loisittavaksi sopivan isännän ulkopuolella viruksen elämä on pelkkää hajoamista parhaissakin oloissa tuntien sisällä.

Viruksen lisääntymisen ja leviämisen "tavoitteisuus" on siis ainoastaan seurausta viruksen kemiallisista reaktiotaipimuksista ja elinoloista eli suuresta isäntäorganismien tiheydestä ja suojaamattomuudesta (Trumpland, Ruotsi jss). Epidemian aiheutettuaan virus ei asetu lepoon tms, vaan nääntyy enempi tai vähempi sukupuuttoon isäntien oppiessa hygieenisiksi, joutuessa porttikieltoon (" gomorraepidemia") tai saatua rokotteen tai lääkkeen sitä vastaan.

Viruslääkkeen keksimisen ongelma on se, että kaikki mihin viruksessa voidaan vaikuttaa, esiintyy teraluokkaa runsaampana ja tuhansissa eri muodoissa isäntäeliön kidoksissa erittäin kompleksisena järjestelmänä, jonka yhdenkin elimen tietyn solupopulaation proteinisynteesin muutos voi olla isännälle kohtuuton, jopa letaali vaurio.

Anonyymi kirjoitti:

" Virukset osoittavat, että kaikki on päämäärähakuista; kaikessa elämässä aivan alkutaipaleelta saakka on tietoisuus."

Vetypommien lasittamien Dorisburgin kivien huuto Aniarassa on Nobel-tasoista lyriikkaa. Nobelisti Roger Penrosea en ole epäorgaanisen, kvantti- tms. tietoisuuden osalta en vielä lukenut, joten pitäydyn virusten ja Maan eiöiden osalta seuraavissa kriteereissä ja päätelmissä.

Viruksella ei ole tietoisuutta, koska sillä ei ole oman tai ympäristön tilan analysointielintä (tai vastaavaa makromolekyyliensä osista koostuvaa verkostoa) kuten ihmisellä. Alkeellistakaan tavoitteisuutta eli homeaostaasia (vakiotilaan hakeutumista) viruksella ei esiinny, vaan sen loisimistapahtuma alusta loppuun on sarja fysikaalisia ja kemiallisia tapahtumia ympäristö-oloissa ilman säätelyä eli feedback-mekanismia.

Virus on alkeellinen makromolekyyli-loinen, jolla on oma genomi ribo/nukleinihappoetjussa ja joka pystyy kytekytymään isäntäsolun neukleinihappo- ja proteinisynteesimekansimiin lisääntyäkseen. Lisäksi viruksella voi olla lipidi- eli rasvamolekyyliosia vaikuttaen sen reaktiotapoihin isäntäsölukossa. Viruksen peräkkäisien reaktiotuloksien sarja joko onnistuu tai ei, mutta adapaation avulla "uudelleen aloitus" ei ole mahdollista. ""Lajin adaptaatio" on mahdollista vain mutaation tuloksena jälkesäisillä.

Virus ei hae loisittavaa isäntää eikä hakeudu kohdesoluun, mutta kun se joutuu elävän solun - jopa tuman - sisälle, viruksen monistuminen käynniistyy ja syntyneistä kopioista osa joutuu uuteen soluun jne ja lopulta uuteen isäntään. Loisittavaksi sopivan isännän ulkopuolella viruksen elämä on pelkkää hajoamista parhaissakin oloissa tuntien sisällä.

Viruksen lisääntymisen ja leviämisen "tavoitteisuus" on siis ainoastaan seurausta viruksen kemiallisista reaktiotaipimuksista ja elinoloista eli suuresta isäntäorganismien tiheydestä ja suojaamattomuudesta (Trumpland, Ruotsi jss). Epidemian aiheutettuaan virus ei asetu lepoon tms, vaan nääntyy enempi tai vähempi sukupuuttoon isäntien oppiessa hygieenisiksi, joutuessa porttikieltoon (" gomorraepidemia") tai saatua rokotteen tai lääkkeen sitä vastaan.

Viruslääkkeen keksimisen ongelma on se, että kaikki mihin viruksessa voidaan vaikuttaa, esiintyy teraluokkaa runsaampana ja tuhansissa eri muodoissa isäntäeliön kidoksissa erittäin kompleksisena järjestelmänä, jonka yhdenkin elimen tietyn solupopulaation proteinisynteesin muutos voi olla isännälle kohtuuton, jopa letaali vaurio.

Lue lisää

"Virus ei hae loisittavaa isäntää eikä hakeudu kohdesoluun, mutta ... "

Virus on kai ulkoisten voimien ja liikuttajien varassa sekä oman lämpöliikkeensä liikuteltavissa. Kovin runsas lämpöliike voi toisaalta rikkoa viruksen.

Bakteerit voivat hakeutua kohti jotain fysikaalista kohdetta, toiminnon yleisnimi lienee taksis tai taksia.

https://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/taksiat/

🤔

Anonyymi kirjoitti:

"Virus ei hae loisittavaa isäntää eikä hakeudu kohdesoluun, mutta ... "

Virus on kai ulkoisten voimien ja liikuttajien varassa sekä oman lämpöliikkeensä liikuteltavissa. Kovin runsas lämpöliike voi toisaalta rikkoa viruksen.

Bakteerit voivat hakeutua kohti jotain fysikaalista kohdetta, toiminnon yleisnimi lienee taksis tai taksia.

https://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/taksiat/

🤔

Lue lisää

Tuli ilmeisesti kirjoitettua vähän hölmösti tuo viruksen "oma lämpöliike", koska hippunen tai virus vaihtaa liike-energiaa jatkuvasti viereisten molekyylien ym kanssa. Ehkä voisi ajatella Brownin liikettä, ainakin vesiympäristössä.

Ohjelmanpätkä on nimeltään DNA. Se, ettet tiedä mitään genetiikasta, ei tee genetiikasta "plöröä".

Anonyymi kirjoitti:

Ohjelmanpätkä on nimeltään DNA. Se, ettet tiedä mitään genetiikasta, ei tee genetiikasta "plöröä".

Et ilmeisesti ole milloinkaan ohjelmoinut. Jos olisit ohjelmoinut, tietäisit, että ohjelmia ei synny satunnaisilla näppäilyillä. Ja jos joku järkevä koodin pätkä joskus johonkin syntyisikin, esimerkiksi sana ’const’, niin tulevat satunnaiset muutokset suurella todennäköisyydellä tuhoaa sen paljon ennen kuin mitään muuta järkevää on päässyt syntymään johonkin muualle.

Tuuriveikot ovat valinneet uskoa mahdottomaan. He uskovat sellaisen uhkapelin varmaan totuuteen, jossa lähes nollatodennäköisyydellä syntyvät voitot ovat jatkuvasti satavarmoja ja saavutettuja voittoja on vieläkin mahdottomampi menettää.

Elämän tuuriveikot uskovat johonkin paljon mahdottomampaan kuin siihen, että Windows 10:llä varustettu tietokone syntyy viemällä kasa jotakin ainetta Saharaan ja sitten vain odottelemalla. Ja mikä parasta, uusia ja ehompia päivitettyjä versioita saadaan pommittamalla näin saatua tulosta.

Itse kyllä ohjelmoin, mutta enpä ole saanut aikaiseksi yleiskäyttöistä ohjelmaa, joka soveltuu kaikille sovellusalueille ja on valmistautunut kaikkiin tilanteisiin (myös sellaisiin, joita kukaan ei ole vielä tullut edes ajatelleeksi), tarkistaa oman toimintansa ja korjaa itse itsensä. Jos jokin valmius siitä maailman muutosten myötä joskus hetken aikaa puuttuisikin, niin aiemmin tehdyn nerokkaan pohjakoodauksen ansiosta tarvittava ominaisuus ja toiminto syntyy siihen uudenlaisena ohjelmana hetkessä. Siinäpä vasta ohjelmien ohjelma! Ja selityshän tälle mysteeriohjelmalle on se, että tuurilla sujuu kaikki sellainenkin mihin ei mikään käsitettävissä oleva äly riitä.

Näytäpä nyt tuuriveikko todella se ohjelma, ja käännä se vaikka Java-koodiksi, niin voimme mekin asiantuntemattomat, joilla ei ole salaista tietoasi, sitä ihmetellä.