Kekkonen tapasi Hella Wuolijoen järjestämillä päivällisillä NL:n edustajia. Keskustelun aiheena oli K.A. Fagerholmin hallituksen kaataminen.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ennekuulumatonta !!! Oppositio yrittää kaataa hallituksen, eihän moista ole koskaan missään muualla tapahtunut!! Ihmeellistä kertakaikkiaan
Asian muuttaa se että mukaan sotketaan vieras valta ja entinen vihollinen.
Entinen vihollinen. Parempihan sitä on vihollisten kanssa puheväleissä olla
1948 syksyllä Mikko Kauppinen ja Olli Tuominen tapasivat Kuopion torilla, ja söivät Hanna Partasen kalakukkoa. Keskustelun aiheena oli Fagerholmin hallituksen kaataminen.
1918 oli punakapina, kerro siitäkin kun vanhaa muistetet. Jestas oikein Fagerholmikin tiesit.
Saatiinko hallitus kaadettua jälkiruokakahviin ja -konjakkiin mennessä?
Taisi olla ns. pitkä lounas, kun hallitus saatiin kaadettua vasta Maaliskuussa 1950. Siinä kerettiin ottaa useammat konjamiinit.
Päivällisen juomat oli kuitenkin ostettu Fagerholmin johtamasta putiikista
Hallitusta ei kaadettu 1950 vaan silloisen vakiintuneen käytännön mukaan hallitus jätti eronpyyntönsä tasavallan presidentinvaalin jälkeen.
Kekkonen ei siis saanut hallitusta nurin, vaikka keskusteli siitä päivällsipöydässä Wuolijoen, neukkujen ja naukkujen kera. Mikä siis on ongelma?
1948 syksyllä oli tapana aloittaa päivälliset NL:n edustajien kanssa kysymällä: "Kaadetaanko Fagerholmin hallitus vaiko lasillinen viiniä".
Severikin soitti Rovaniemen markkinoilla, oliskohan Fagerholmikin ollut paikalla.
Ainakin 1956 Fagerholm soitti toista viulua.
Molemmat tyypillisiä nousukkaita, piti hallituksetkin saada päättää.
Siis ketkä? Hallituksesta päätti Paasikivi
Jaahas, täällä on OikeistoSosDemin avaukseen suhtauduttu sen vaatimalla vakavuudella.
Tärkeällä asialla ei saa pelleillä, mutta tälläisella vähemmän tärkeällä voi vaikka hieman irrotella.
Päiväkirjamerkintöjensä mukaan Kekkonen tapasi vakoilijakenraali Vladimirovin. Yhdessä herrat päättivät tohtori Virolaisen syrjäyttämisestä mtk-kepun johdosta ja lisäksi päättivät korvata valtiomiehen alamittaisella klopilla: väykkysellä.
Tästä iskusta kepu ei ole 40 vuoden jälkeenkään toipunut.
Heinäkuussa 1958 käytyjen eduskuntavaalien yllätysvoittaja oli SKDL. Vaalien toinen voittaja oli Kokoomus. Vaikka Maalaisliitto kärsikin vaaleissa tappion, se säilytti siitä huolimatta paikkansa eduskunnan suurimpana ryhmänä. Muodollisesti eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö, mutta sillä ei ollut merkitystä koska SKDL ja SDP eivät kyenneet yhteistyöhön. Myös SDP:n sisälle syntyi kaksi kilpailevaa ryhmittymää, Väinö Tannerin kannattajat nk. leskisläiset ja SDP:n opposition edustajat nk. skogilaiset. Huhtikuussa 1957 pidetyssä SDP:n ylimääräisessä puoluekokouksessa uudeksi puoluejohtajaksi valittiin Väinö Tanner. Tannerin puheenjohtajuuden myötä nk. leskisläisten ryhmittymä alkoi määrätä puolueen suunnasta. Marraskuussa 1958 SDP erotti skogilaisten johtoryhmän puolueesta ja seuraavana keväänä skogilaiset järjestäytyivät Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattiseksi Liitoksi (TPSL).
Kekkosen voitettua vuoden 1962 presidentinvaalit Neuvostoliitto katsoi tyytyväisenä tuloksen olevan ulkopoliittinen kannanotto. Vaalivoitto luettiin Kekkosen ansioksi ja nyt maiden välille voitiin luoda luottamukselliset suhteet. Ahti Karjalaisen ensimmäinen Noottikriisin jälkeinen hallitus nimitettiin 13.4.1962. Hallitus rakentui Maalaisliiton, Kokoomuksen ja molempien kansanpuolueiden pohjalle. Hallituksen porvarileimaa lieventämään otettiin myös kolme SAK:ta edustavaa ammattiministeriä. Kekkosen poliittinen ohjelma oli saada kaikki Suomen poliittiset ryhmittymät Suomen harjoittaman ulkopolitiikan taakse. Kokoomuksen saaminen mukaan hallitusyhteistyöhön oli Kekkoselle voitto ja hän takasi Kokoomuksen ulkopoliittisesti luotettavaksi myös Neuvostoliiton suuntaan.
Kekkonen harjoitti SDP:n Moskovan ja takkinsa kääntäneen Simosen avulla.
Oli se ihmemies tuo Kekkonen. Hajoitti puolueitakin tuosta vaan. Varmaan myös SKDL:n hajaannus oli Kekkosen aikaansaannos.
Kuuleppas, älä sinä aivan kaikkea usko mitä Lehtinen kirjoittaa. Ota vaikka ihan itse asioista selvää alkuperäislähteitä tutkimalla.
Ongelma sekä Kekkoselle, Moskovalle että simoslaisille oli vanhan ja arvokkuutensa säilyttäneen miehen ulkopoliittinen seinäpito!
Siis mikä ongelma? Oliko se ongelma siinä, että kun on seinäpito, ei pääse eteenpäin.
Harri Raittiin romaanissa "Tannerheimin Ritarit" jonka päähenkilö on myyttinen Unto Varjonen kommunistien kukistaja on hauska toki fiktiivinen kohtaus.
Suomi-Neuvostoliitto seuran kokouksessa jossa paikalla luonnollisesti ovat Kekkonen ja Hertta Kuusinen pidetään puheita molemminpuolisesta ystävyydestä.
Paikalla ovat myös Varjonen ja Tanner jotka menevät käymään miestenhuoneessa. Varjonen ikään kuin kapellimestarin lailla näyttää tahtia ja Leskisen ja kuoroon yhtyvän kokoomuspoliitikon kanssa aloitetaan tunnettu sota-ajan ralli "Silimien Välliin". Lopuksi Varjonen toteaa sarkastiseen tyyliinsä. "Kas niin nyt taas jaksaa kuunnella puheita ystävyydestä".