Ennen 60-luvun seksivallankumousta kaikesta seksistä, lukuunottamatta avioliiton pariseksiä, suurin osa kansasta opetti lapsilleen ehdottoman kielletyksi. Kielletty oli myös esiaviollinen seksi ja itsetyydytys.
Kuitenkin oletus oli, että avioliiton synnyttyä kaikki sujuisi kuin vettä vaan. De facto kansa kuitenkin uskoi, että säikyttely ei johda tulokseen, joten oppi kuitenkin hankitaan käytännön kokemuksella. Se vain oli kielletty, mutta tapahtui kuitenkin. Kansa siis istui kahdella tuolilla.
Todellisuudessa entisen moraalin aikana aivioituneista 99 % naisista ja 98 % miehistä kertoi olleensa yhdynnässä jo ennen aviota.
Opetettiin, kuin autonajotaito syntyisi, kun saa kortin, vaikka ei ole yhtään harjoitellut. Vieläkin on jäänteitä vanhasta kaksinaisajattelusta, mutta ne eivät ole likikään niin voimakkaita kuin silloin.
Enää kolmasosa kansasta uskoo Jumalaan, eikä heistäkään useimmat tiedä, mitä kirkko opettaa, mutta silti kansan enemmistö tahtoo, että lapset ovat uskonnonopetuksessa, jossa heille opetetaan asioita, joita kansa olettaa, että lapset eivät myöhemmin usko.
Tärkein syy lienee ajatus, että kunnollisen moraalin opetus on mahdollinen vain uskonnon voimin. Kansa haluaa lapset uskonnonopetukseen oppimaan siistiä käyttäytymistä, mutta pitää selvänä, että suurin osa luopuu uskonnon tuonpuoleisista opeista.
Vanhassa seksiopetuksessa ja nykyisessäkin uskonnonopetuksessa on havaittavissa sama kaava. Oletetaan, että suuri osa opetuksesta hylätään, jotta syntyisi normaali ja tavallinen ajattelu.
Kuitenkin oletus oli, että avioliiton synnyttyä kaikki sujuisi kuin vettä vaan. De facto kansa kuitenkin uskoi, että säikyttely ei johda tulokseen, joten oppi kuitenkin hankitaan käytännön kokemuksella. Se vain oli kielletty, mutta tapahtui kuitenkin. Kansa siis istui kahdella tuolilla.
Todellisuudessa entisen moraalin aikana aivioituneista 99 % naisista ja 98 % miehistä kertoi olleensa yhdynnässä jo ennen aviota.
Opetettiin, kuin autonajotaito syntyisi, kun saa kortin, vaikka ei ole yhtään harjoitellut. Vieläkin on jäänteitä vanhasta kaksinaisajattelusta, mutta ne eivät ole likikään niin voimakkaita kuin silloin.
Enää kolmasosa kansasta uskoo Jumalaan, eikä heistäkään useimmat tiedä, mitä kirkko opettaa, mutta silti kansan enemmistö tahtoo, että lapset ovat uskonnonopetuksessa, jossa heille opetetaan asioita, joita kansa olettaa, että lapset eivät myöhemmin usko.
Tärkein syy lienee ajatus, että kunnollisen moraalin opetus on mahdollinen vain uskonnon voimin. Kansa haluaa lapset uskonnonopetukseen oppimaan siistiä käyttäytymistä, mutta pitää selvänä, että suurin osa luopuu uskonnon tuonpuoleisista opeista.
Vanhassa seksiopetuksessa ja nykyisessäkin uskonnonopetuksessa on havaittavissa sama kaava. Oletetaan, että suuri osa opetuksesta hylätään, jotta syntyisi normaali ja tavallinen ajattelu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuohan on sitä harhaa jossa kuvitellaan, että jokin uskonnollisuus takaisi hyvän moraalin. Moraalin muodostuminen ei taida kuitenkaan olla uskonnollisuudesta kiinni.
Monet asiat mitä suurinosa pitää suorastaan moraalittomina ovat arkipäivää eriuskonnoissa ja ei tarvitse mennä islamilaiseen maailmaan vaan riittää ihan kristinuskon eri versiot.
Eiköhän seksuaalisuuden tai seksinsääntely ohjeilla ole ollut kirkkohistoriassakin tavallaan se tarkoitus, että saadaan ihmiset pidettyä "ruodussa" tarkoitan tuolla sitä, että mitä kapeammaksi tavallaan tehdään ne ei synnilliset asiat on helpompi sitä laumaa ohjailla miten nyt kulloinkin on ollut tapana.
Ennen ehkäisyn keksimistä esiaviollinen seksi aiheutti raskaaksi tulemisen riskin ja yhdessä sen aikaisen äpärälasten ja - äitiensä tuomitsevuuden kanssa ainoa varma keino säästyä yh-äidin kohtalolta oli olla harrastamatta seksiä.
Morsmaikut oli toki usein raskaana.
Nyt kun on ollut "pilottivaihe" etä opetukseen niin se perinteisen uskonnon opetuksen voisi vaihtaa etäopetukseen. Silloin koululta vapautuisi resusseja todelliseen opetukseen ja uskontoja (kaikille) voitaisiin opettaa esim. historian yhteydessä.
Mielestäni ns. riita mitä tuosta on. On aivan jonninjoutavaa potaskaa. Parempi olisi opettaa kaikille yhteisenä aineena maailmankatsomusta . Tuo olisi ihan kustannustehokasta sekä hyödyllistä. Ketään ei vahingoita tieto muistakin ihmisistä ja jokainen vanhempi sitten vastatkoon uskonnollisesta kasvatuksesta tai vastaavasti ei uskonnollisesta kasvatuksesta.
Oliko muistaakseni niin, että tuota on yläasteella yksi tunti viikossa, no se ei uskonnon opetuksenakaan suuria meinaa.
Uskonharhojen historianopetus on välttämättömyys kaikessa kauheudessaan ja ongelma onkin kuinka nuo taikauskoisten sairaat teot ihmisuhreista, noitavainoista, inkvisitioista ja kansanmurhista opetetaan pienille lapsille. Samaan aikaan vanhemmat käyttävät noita lapsia joulukirkossa kuulemassa dogmatikoksen kaltaisten taikauskoisten pappien suoltamaa jumalansanavalhetta.
”…säikyttely ei johda tulokseen, joten oppi kuitenkin hankitaan käytännön kokemuksella. Se vain oli kielletty, mutta tapahtui kuitenkin. Kansa siis istui kahdella tuolilla.”
Tuo on aivan totta. Monet ylevät tavoitteet jäivät vain harvoille, ja valtaosa toimi toisin.
”Vanhassa seksiopetuksessa ja nykyisessäkin uskonnonopetuksessa on havaittavissa sama kaava. Oletetaan, että suuri osa opetuksesta hylätään, jotta syntyisi normaali ja tavallinen ajattelu.”
Tässä teet varsin mielenkiintoisen yhdistelmän. En ihan näin suoraan vetäisi asiaa näin. Ehkä valtaosa opetuksesta on ainakin ollut sen verran monimutkaista, että sen vuoksi se on ohitettu, koska sitä ei ole ymmärretty eikä sillä ole ollut käyttöä siinä arkielämässä?