Ylipaino vanhempana

Oliskohan toi oletuksena siitä, että ihmisen energianlulutus laskee kun hän ikääntyy, mutta helposti syöminen jää entiselle tasolleen. Siitä seuraa helposti painonnousu, luokkaa pari kiloa vuodessa, joka tekeekin jo 20 kg kymmenessä vuodessa.

Lihavasta lapsesta lihaksikkaaksi mieheksi ja kevyemmäksi vanhukseksi.
Tuossa on elämäni kulku.
Alle kouluikäisenä todella sairaalloisen lihava.
Murrosiässä kamppailu kunnon ja ulkonäoön kanssa.
45v alkaen kehon rakenteen hidas muutos.
Olen seurannut järjestelmällisesti viimeiset 12 vuotta. Paino laskee ka. 1kg/vuosi.
55 vuotta sitten painoni oli pari kiloa korkeampi kuin nyt. Vyötärö oli silloin 78cm. Elämäni ainoa mittapuku. Nyt vyötärö lähentelee metriä vaikka kehon rasva% on viitealueella ja vatsaontelo alamaissa.
Lihaskato jatkuu. Reidet, pakara, selkä ovat pääluovuttajia.

Eipä kukaan toinen voi sanoa kenestä tulee lihava ja kenestä ei.
On ihmisestä itsestään kiinni päästääkö hän itsensä lihomaan vanhetessaan.
On paljon ikäihmisiä jotka ovat pysyneet hoikempina.

Ne paljon puhutut terveelliset elämäntavat ovat suureksi avuksi.

Onhan sekin itsestä kiinni jos huoliansa lohduttaa syömällä.
Huolia voi hoitaa muillakin tavoilla kuin jatkuvalla syömisellä. Eihän ne huolet poistu sillä että syö, ja sitä sanotaan tunnesyömiseksi. Se on tavallaan itse opeteltu tapa kun tuntuu pahalta niin herkuttelu auttaa.

En toki arvostele ketään ylipainosta, itsellänikin sitä on. Mutta kuten kirjoitin niin aika pitkälle syömiseen pystyy itse vaikuttamaan.

Juu itsestä kiini on syöminen, tarvitaanhan tässä elämässä itsekuria monessa muussakin asiassa ! Kohtuudella herkkuja, ainakin 10-15min liikuntaa päivässä, pätkäpaasto ja paino pysyy samana ja kunto hyvänä