Ehkä olin, ehkä en

Olin kerran niin kovin ihastunut sinuun. Lopulta tajusin kaiken olevan yksipuolista ja yritin irrottaa itseäni sinusta. Hain apua luomalla tunteita toiseen, mutta siinäkin huomasin olevani yksin.
Meni hetki ja palasin taas sinuun. Nyt käsitän olleeni koko ajan vain yksinäinen sekoilija, joka unohti mikä on elämässä oikeasti tärkeää: Pitää huolta ja rakastaa niitä, jotka oikeasti ovat lähelläsi. Niitä, jotka antavat anteeksi virheesi, ja jotka tukevat sinua pelkällä olemassaolollaan.

Vaikka et tätä minulle koskaan kertonut, käsitin sen vasta sinun kauttasi. Kiitos sinulle siitä. En voi itsekkäästi vain miettiä omia tuntemuksiani ja kaataa niitä toisen niskaan kysymättä mitä tunnet. En voi unohtaa ja hylätä niitä, jotka minulta niin paljon odottavat. On oikeampi tie löytää valoa sieltä missä kuljen, eikä juosta sen perässä kuin aasi porkkanan perässä. Vaikka oletkin kovin mehukas porkkana, en voi olla aivoton aasi.
Olen aikuinen mies, jolla on vastuu muistakin.

65°N
7<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Muistan kirjoituksesi täällä viime syksynä, vuoden lopulla. Vedätit kirjoituksillasi täällä. Se oli totaalista kusetusta. Menin itse siihen halpaan .Jos sinulla on parisuhde ja perhe niin keskity niihin. Anna aikasi ja rakkautesi heille. Osoita,että olet aikuinen mies etkä sellainen joka vedättää palstalla.

Äänestä
  • höpö höpö sulle, omia harhojasi ja harhoihisi lankeamisiasi et voi toisten syyksi laittaa. Kanna vastuusi. Kukaan ei ole sua tälle palstalle ajanut, ihan itse olet tänne tullut, ja ominut juttuja omaan elämääsi. Tyhmyydestä syytät siis vain itseäsi. Täällä ei voi ketään tunnistaa, kun on nääs anonyymi palsta.
    Ps. aloittajalle hyyä huuleen, elämää tämä vain on.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    höpö höpö sulle, omia harhojasi ja harhoihisi lankeamisiasi et voi toisten syyksi laittaa. Kanna vastuusi. Kukaan ei ole sua tälle palstalle ajanut, ihan itse olet tänne tullut, ja ominut juttuja omaan elämääsi. Tyhmyydestä syytät siis vain itseäsi. Täällä ei voi ketään tunnistaa, kun on nääs anonyymi palsta.
    Ps. aloittajalle hyyä huuleen, elämää tämä vain on.

    Osui ja upposi sinuun.
    Tietenkin kannan vastuun itsestäni.Tyhmyys on kummallista. Joskus se liittyy jopa tunteisiin. Miten sinä edes koit tarvetta vastata viestiin? Nollaamalla ja kuin haukkumalla minua joka erehdyin luottamaan johonkin ihmiseen jonka kautta olin kokenut kauniita tunteita.
    Ja erehdyin luottamaan, että hän olisi oikeesti halunnut tavata minut.

    Äänestä

Näinpä, ihastumiset tulee ja menee. Rakkaus pysyy. Juuri näin🌞

Äänestä

Söpö aloitus. Asiat kannatta selvittä ihan oikeasti toisen kanssa. Palstaviesteihin ei kannata luottaa.

Äänestä
  • Oikea selvittäminen on parasta, mutta joskus se ei vain onnistu. On opittava myös itse heräämään ja huomaamaan missä mennään. Vaikka se totuus voisi tuntua ikävämmältä kuin se sumuinen uni, jossa haaveilija kelluu.

    En väitä olevani vieläkään täysin vanhalla polulla, mutta tiedän, että minun pitäisi olla. Välillä sekin on ollut hukassa. Samoja ajatuksia läpikäyneet tietävät mitä tarkoitan: Joskus epäilee niin vahvasti omaa elämäänsä, että pakenee sitä muovaamalla johonkin toiseen kohdistuvat positiiviset tunteet suuremmiksi. Lopulta ne vievät mukanaan, vaikka kaikki onkin vain oman pään harhaa. Sen toisen ei tarvitse provosoida mitenkään, riittää kun vain on sopivasti tunteita herättävä ja lähestyttävä ihminen. Sellainen, joka jollakin tasolla täyttää ne koetut puutteet.

    Palsta on täynnä itseni kaltaisia haaveilijoita. Osa varattuja ja osa vapaita. Kaikkia yhdistää kaipuu johonkin, joka itseltä puuttuu. Moniko on oikeasti ihastunut/rakastunut siihen aitoon ihmiseen eikä omiin haavekuviinsa? Mikä on totta ja mikä vain omaa kuvitelmaa? Miettikääpä, niin vielä huomaatte saman.

    -ap

    Äänestä

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Olin kerran niin kovin ihastunut sinuun. Lopulta tajusin kaiken olevan yksipuolista ja yritin irrottaa itseäni sinusta. Hain apua luomalla tunteita toiseen, mutta siinäkin huomasin olevani yksin.
Meni hetki ja palasin taas sinuun. Nyt käsitän olleeni koko ajan vain yksinäinen sekoilija, joka unohti mikä on elämässä oikeasti tärkeää: Pitää huolta ja rakastaa niitä, jotka oikeasti ovat lähelläsi. Niitä, jotka antavat anteeksi virheesi, ja jotka tukevat sinua pelkällä olemassaolollaan.

Vaikka et tätä minulle koskaan kertonut, käsitin sen vasta sinun kauttasi. Kiitos sinulle siitä. En voi itsekkäästi vain miettiä omia tuntemuksiani ja kaataa niitä toisen niskaan kysymättä mitä tunnet. En voi unohtaa ja hylätä niitä, jotka minulta niin paljon odottavat. On oikeampi tie löytää valoa sieltä missä kuljen, eikä juosta sen perässä kuin aasi porkkanan perässä. Vaikka oletkin kovin mehukas porkkana, en voi olla aivoton aasi.
Olen aikuinen mies, jolla on vastuu muistakin.

65°N

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu