onko yrittänyt kaikkensa suhteensa eteen? Milloin on aika hyväksyä suhteen toimimattomuus ja voiko suhde olla toimimaton vain toisen osapuolen silmin?
Kumppani on jokseenkin tyytyväinen eikä tiedä kuinka syvällä kahlaan omien tunteideni kanssa. Hänen kanssaan ei voi keskustella mistään asioista, hänellä on ehdoton oma kanta ja kompromissit saatikka joustaminen eivät vaan onnistu häneltä. Kaikessa on vain yksi ja ainoa näkökulma ja se on aina hänen. Pienestäkin riidasta on massiiviset seuraukset, joko tai ajattelun mukaisesti.
Olen niin onneton, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi, mutta onko se riittävä syy eroon? Oma itsekäs onnen tavoitelu? Meillä on kaksi lasta, joilta en tahtoisi riistää turvallista kotia (eivät näe paljon riitelyä) enkä rakasta isää. Itse olisin kuitenkin onnellinen, jos voisin erota, asua lasten kanssa ja hoitaa heidät yksin, miehestä ei ole paljon apua ollut tähänkään mennessä. Tiedän kuitenkin, että jos alkaisin puhua erosta, mies tekisi sen mahdollisen vaikeaksi eikä luovuttaisi lapsia taistelematta, vaikkei heidän äänekästä seuraansa edes kunnolla kestä, vain kostaaksen minulle. Tiedän kokemuksesta, että hän on valmis antamaan lapsen kärsiä ja itkeä, jos sitä kautta voi satuttaa minua ja kiristää suostumaan omiin vaatimuksiinsa.
Elämästä on kuollut kaikki ilo, en voi nukkua enkä nauttia mistään. Osaako kukaan kokemuksesta sanoa, että tämä vaihe voisi mennä ohikin? Sitä on nyt kestänyt puolitoista vuotta eikä helpotusta ole näkyvissä. Avioliitossa olemme olleet yli 11 vuotta. Onko minulla oikeutta rikkoa lasten koti oman onneni vuoksi...Oma vastaukseni on ei, muuten en olisi jaksanut näinkään kauan, mutta mitä voin tehdä?!
Kumppani on jokseenkin tyytyväinen eikä tiedä kuinka syvällä kahlaan omien tunteideni kanssa. Hänen kanssaan ei voi keskustella mistään asioista, hänellä on ehdoton oma kanta ja kompromissit saatikka joustaminen eivät vaan onnistu häneltä. Kaikessa on vain yksi ja ainoa näkökulma ja se on aina hänen. Pienestäkin riidasta on massiiviset seuraukset, joko tai ajattelun mukaisesti.
Olen niin onneton, haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi, mutta onko se riittävä syy eroon? Oma itsekäs onnen tavoitelu? Meillä on kaksi lasta, joilta en tahtoisi riistää turvallista kotia (eivät näe paljon riitelyä) enkä rakasta isää. Itse olisin kuitenkin onnellinen, jos voisin erota, asua lasten kanssa ja hoitaa heidät yksin, miehestä ei ole paljon apua ollut tähänkään mennessä. Tiedän kuitenkin, että jos alkaisin puhua erosta, mies tekisi sen mahdollisen vaikeaksi eikä luovuttaisi lapsia taistelematta, vaikkei heidän äänekästä seuraansa edes kunnolla kestä, vain kostaaksen minulle. Tiedän kokemuksesta, että hän on valmis antamaan lapsen kärsiä ja itkeä, jos sitä kautta voi satuttaa minua ja kiristää suostumaan omiin vaatimuksiinsa.
Elämästä on kuollut kaikki ilo, en voi nukkua enkä nauttia mistään. Osaako kukaan kokemuksesta sanoa, että tämä vaihe voisi mennä ohikin? Sitä on nyt kestänyt puolitoista vuotta eikä helpotusta ole näkyvissä. Avioliitossa olemme olleet yli 11 vuotta. Onko minulla oikeutta rikkoa lasten koti oman onneni vuoksi...Oma vastaukseni on ei, muuten en olisi jaksanut näinkään kauan, mutta mitä voin tehdä?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt alahan laittaa liikettä niveliin..etsi asunto!Muuta pois lasten kanssa.Jos mies yrittää kiristää,älä kuuntele!Äiti useimmiten saa pitää lapset..tuskin olet tehnyt mitään sellaista ettet kävisi lastesi hoitajaksi.Mitäs varten sinä tässä mailmassa olet jos et elä myös itsellesi!!!Kyllä kannattaa erota ja parantaa elämän laatua!!!Lapset sopeutuu tosi hyvin!Olen tehny saman ja voin kertoa että en kadu..päinvastoin nautin ja huomaan joskus jopa vihelteleväni! Ennen ei olisi tullut mieleenkään, olin tosi ahdistunut ja tylsistynyt..
sinulle tuosta viestistä. Tuntuu hyvältä ajatella, että samasta tilanteesta on joku löytänyt parempaan elämään. Se on siis mahdollista, pieni toivonkipinä heräsi. Olet toiminut rohkeasti, toivottavasti minäkin siihen vielä pystyn. Onnea elämällesi!
Tilanteesi on lukkiutunut. Oletteko yrittäneet hakea ulkopuolista apua. Kannattaa tuervautua siihen ennen lopullisia päätöksiä.
Minun exäni ei enää suostunut sovittelemaan. Tilanne olisi pitänyt ratkaista aiemmin.
Nyt hän kostaa lasten kautta ja siitä kärsivät kaikki muut paitsi hän.
Joka tapauksessa, yritä edes hakea itsellesi apua. Tulet sitä tarvitsemaan, tiedän sen. Ero on kamalan raskas prosessi sekä vanhemmille että lapsille.
miehes on psykopaatti, lähde kersoines.