Kirkon ja kaupungin päätoimittaja, pappi Heinimäki, vaatii pääkirjoituksessaan, 14.5. Nro 10, perheneuvonnan pitämistä ilmaisena. Espoon srk:t valmistelevat maksullisuutta. Espoon kaupunki tuki toimintaa maksamalla 1/3:n kuluista, mutta irtisanoi sopimuksen hankintalakiin ja säästöpaineisiin vedoten. Taas sama vanha huomio - kirkko ei tee hyvää, ellei saa houkuteltua mukaan ulkopuolista rahoittajaa.
Kirkko käynnisti perheneuvonnan sodan jälkeen tukemaan sodan traumatisoimia perheitä. "Kun rahat eivät riittäneet, (tai kirkko pihisti tapansa mukaan muuten vaan) lisäapua kerättiin teollisuuspampuilta. "Kerrankin on pappi oikealla asialla", murahti vuorineuvos Haarla, ja antoi pyydetyt rahat."
Heinimäki on (papiksi) yllättävän rehellinen, ainakin ajoittain.
"On pakko tehdä arvovalintoja. Kirkko on veroja kantava organisaatio, jossa seurakuntalaisten valtava enemmistö kustantaa pienen aktiivijoukon hengellisen harrastustoiminnan." Hienosti sanottu Jaakko!
"Tulojen pienentyessä kirkon on pakko miettiä rahojensa järkevää suuntaamista, eikä vain höyläillä tasaisesti vähän jokapuolelta."
Kirkko käynnisti perheneuvonnan sodan jälkeen tukemaan sodan traumatisoimia perheitä. "Kun rahat eivät riittäneet, (tai kirkko pihisti tapansa mukaan muuten vaan) lisäapua kerättiin teollisuuspampuilta. "Kerrankin on pappi oikealla asialla", murahti vuorineuvos Haarla, ja antoi pyydetyt rahat."
Heinimäki on (papiksi) yllättävän rehellinen, ainakin ajoittain.
"On pakko tehdä arvovalintoja. Kirkko on veroja kantava organisaatio, jossa seurakuntalaisten valtava enemmistö kustantaa pienen aktiivijoukon hengellisen harrastustoiminnan." Hienosti sanottu Jaakko!
"Tulojen pienentyessä kirkon on pakko miettiä rahojensa järkevää suuntaamista, eikä vain höyläillä tasaisesti vähän jokapuolelta."
Vastaukset 59
Vanhimmat
Kirkko valehtelee kaikesta omaksi edukseen, nyt se on loppu, kaikki on julkista.
Ns. liberaalipapit ovat ajoittain rehellisiä, fundamentalistit eivät koskaan.
Nyt en ole lukenut joten en kartalla. Tarkoitatko kirkkoon kuuluvia vai kuulumattomia. Suunnitteleeko Espoon srk myös kirkkoon kuuluville makusullisuutta.
Ei käy ilmi tuosta pääkirjoituksesta. Käsitykseni mukaan kirkko ei erottele jäseniä ja ei-jäseniä perheneuvonnassa. En tosi ole varma.
Kirkon Perheasianneuvottelukeskukset ovat kaikille ilmaisia, samoin kuin muukin diakonia ja sielunhoito. Jäsenkirjoja, uskontokuntaa, uskonnottomuutta, sukupuolista suuntautuneisuutta, avioliittoa tai avoliittoa, poliittista puoluetta tms ei kysellä. Voin suositella.
Terv. luterilainen
Kaikki saavat yhtä surkeaa palvelua.
Avaatko väittämääsi. Olisi tosi mielenkiintoista kuullu, millä tavalla apu on surkea.
Perheneuvojana oli pappi jolla ei ollut koulutusta perheneuvojaksi.
Tuo on perusteltu kysymys, että mikä on kirkon perheneuvojien koulutus ja pätevyys siihen hommaan.
Osittain sama kuin kysyisi ihmeparantajien koulutusta.
Jos ihminen tarvitsee tai kokee tarvitsevansa jotakin ns. terapiaa niin menkää nyt herran jestas sinne terveydenhuoltoon joka on meillä ihan sitä priimaluokkaa.
Jos taas haluaa vaan jutella vaikkei olisi uskonnollinenkaan dileema niin tuohon käy pappi tai vaikka hyvä ystävä.
On ihan hyvä, että kirkko yrittää kantaa kortensa kekoon myös perheasiassa ja osa noista ihmisistä on ihan oikeita terapeutteja mutta tuokin pitää tavallaan itse ymmärtää, en minäkään soita putkimiehelle jos meillä sähkö lakkaa tulemasta :d
Perheneuvojilla+on+hyvä+koulutus+”Tullessaan+valituksi+perheneuvojaksi+perheneuvoja+sitoutuu+noin+kolme+vuotta+kestävään+perheneuvojan+erikoistumiskoulutukseen,+jonka+järjestää+kirkkohallituksen+kasvatus-+ja+perheasiain+yksikkö.”
Kirkko tarjoaa perheneuvojiksi pappeja joilla ei ole siihen koulutusta. Aikaa varaavat ihmiset eivät voi tietää, onko terapeuttina esiintyvänä papilla siihen koulutus vai ei.
Käytännössä kaikilla ei ole koulutusta. Paikka on ollut auki ja siihen on laitettu joku pappi vain.
Kyllä vain heillä on joku koulutus ja kirkko kouluttaa sitä mukaa, kun tarvetta on.
Ei kelpaa joku koulutus, pitää olla perheneuvojan koulutus. Ei kirkko kouluta tarpeen mukaan.
” Ei kirkko kouluta tarpeen mukaan.”
Kyllä näemmä kouluttaa. Eli Kirkon koulutuskeskus järjestää monenlaista koulutusta ja perheneuvojille on oma koulutusmoduuli. Tarkempaa tietoa siitä löytyy evl.fi ”Erityiskoulutusten kuvaukset”. Perheneuvojan koulutus on 60 op laajuinen ja kaksivuotinen koulutus.
”Perheneuvonnan erityiskoulutus on tarkoitettu perheasiain neuvottelukeskuksissa työskenteleville perheneuvojille, jotka on valittu virkaan tai jotka toimivat pitkissä määräaikaisissa (vähintään 1,5, vuotta) tai osa-aikaisissa työsuhteissa. Perheneuvojan sekä perheneuvonnan johtajan viran vastaanottaminen edellyttää suostumusta suorittaa perheneuvonnan erityiskoulutus.”
”Taas sama vanha huomio - kirkko ei tee hyvää, ellei saa houkuteltua mukaan ulkopuolista rahoittajaa.”
Niin, toisaalta mikään ei ole ilmaista, sillä palkka se on kirkonkin maksettava työntekijöille.
Aluksi tämä työ oli yhden miehen katulähetystyötä.
”Aamulehden ilmoitus 19.11.1944 oli ”Avioerot halvalla” -osastossa, jotta umpikujassa olevat huomaisivat sen. Kolmen viikon sisällä ilmoituksen julkaisusta Joensuu oli käynyt 18 neuvottelua kymmenen avioeroa harkitsevan parin kanssa.”
”Väitöskirjassaan Kulhia kertoo, kuinka Joensuu uutta avioliittotyötä rahoittaakseen kiersi kerjäämässä teollisuusyrityksiltä rahaa. Häntä kehotettiin jättämään Haarlan tehdas väliin, koska tulisi ajetuksi sieltä viidessä minuutissa ulos.”
Mutta siinä kävikin hyvin. Tämä oli konkreettista evankeliumia, kun avioparit saivat apua ja tukea.
”Jo 1940-luvun lopulla Kaupunkilähetys aloitti ennaltaehkäisevän työn järjestämällä kuulutuspareille avioliittoaiheisia kursseja, joilla puhumassa oli pappeja, lääkäreitä ja juristeja. ”
”Vähitellen 1950-luvulla se siirtyi yhdistyksiltä kirkon vastuulle, seurakuntiin eri puolilla Suomea.”
Tampereen seurakunta ”Sota kaipasi yhtä miestä”
Toiminta laajeni ja on olennainen osa nykyään diakonia työtä eli Perheasiain neuvottelukeskus.
”Kirkon perheneuvonnasta on kehittynyt laadukas ja laajasti arvostettu palveluntarjoaja, jonka ammattilaiset auttavat riippumatta avun hakijan iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta. Avun saamisen ainoa kriteeri on avun tarve.”
Kolmannen sektorin työ on kuntien paleluja täydentävää. Eli kun kunnat eivät voi palvella kaikkia, kolmas sektori toimii. Siksi kunnat ovat olleet mukana tukemassa toimintaa taloudellisesti.
”Perheneuvonnan palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia. Monilla seurakunnilla on sopimus kaupungin kanssa, ja kaupungit osallistuvat perheneuvonnan kuluihin. Ne ovat käytännössä kokonaan henkilöstökuluja.”
”Seurakunnat eivät Espoossa halua vähentää perheneuvonnan resursseja, eikä se viisasta olisikaan. Aivan kirkon tehtävän ytimessä olevien sielunhoidollisten ja diakonisten palvelujen muuttaminen maksulliseksi ei olisi viisasta sekään. Kun hätä on suurin, kirkon ei pidä työntää apuaan yhtään kauemmas.”
K&K Pääkirjoitus: Perheneuvonnan pitää pysyä maksuttomana 13.05.2020
Eli viisaasti Heinimäki kirjoittaa.
Hillitöntä puppua. Avioerot ovat sen kusta lisääntyneet.
Vaikka avioerot lisääntyvät, varmaan moni pari sekä perhe on saantu paljon apua juuri tältä taholta.
Vai pitääkö ihmiset tämän suhteen jättää oman onnensa nojaan?
Kirkko on jo jättänyt ihmiset oman onnen nojaan.
Etkö tiedä, muista, että kirkolla on verotusoikeus? Jos ei rahat, j- kauta, riitä niin ei muuta kuin veroprossaa nostamaan! Jos ei houkuta, niin oli miten oli kirkon tulee joka tapauksessa sovittaa toimintansa kirkkoverotuottoon, eli mitä se mahdollistaa.
Jos ja yleensä kun, rahat eivät kaikkeen riitä - juuri kenelläkään - täytyy priorisoida. Minun vinkkelistäni kirkon priorisoinnit on ihan peestä. Olisi punakynällä käyttöä ihan muulla kuin missä sitä käyttävät.
Oli miten oli, mutta näin on!
Oletko kirkon palkkalistoilla? (Toivoakseni kysymys ei ole liian tungetteleva.)
En väitä että olet, mutta saattaisit ollakin.
En ole, enkä koskaan ole ollutkaan.
”…niin oli miten oli kirkon tulee joka tapauksessa sovittaa toimintansa kirkkoverotuottoon, eli mitä se mahdollistaa.”
Ei kirkon veroja voi nostaa ihan miten tahansa, kun kerran voi rahoittaa toimintaansa muutenkin. Kun kolmas sektori (yhdistykset, järjestöt, kirkko jne.) tekee kunnille palveluja, joita kunnat eivät syystä tai toisesta voi järjestää kunnolla, on se työ yhteiskunnallisesti merkittävää. Sen vuoksi näitä tuetaan eri tavoin.
Muistaen sen, että paikalliset seurakunnat ovat taloudellisesti itsenäisiä, eli ei joka paikkakunnalla ole käytettävissä samoja rahamääriä, niin aivan varmaan sopeuttamista siinä suhteessa tehdään koko ajan.
”Minun vinkkelistäni kirkon priorisoinnit on ihan peestä. Olisi punakynällä käyttöä ihan muulla kuin missä sitä käyttävät.”
Niin, miten sinä asettaisit tärkeysjärjestykseen kirkon menot? Olen siinä suhteessa samaa mieltä, että kirkon hallintoon menee aivan suhteettoman paljon varoja, sen lisäksi että se on jäykkä ja kaavamainen.
Minulla on kokemusta sekä kirkon perheasiain neuvottelukeskuksesta että kaupunkini mielenterveystoimistosta. Kirkon palvelussa oli todella ammattitaitoista väkeä eikä mitään uskontoa yritettykään tuputtaa. Kaupungin vastaavassa terapeutikseni sain helluntailaisen vain sosiaalisen koulutuksen saaneen terapeutin joka alkoi heti käännyttämään minua omaan uskoonsa. Jouduin siinä terapiassa henkisen pahoinpitelyn kohteeksi vaikka olin hakemassa apua. Järkyttävää! Voin suositella kirkon palvelua vaikka kirkkoa muuten paljon arvostelenkin. Myös sairaalateologit ovat hyvin ammattitaitoisia ja luotettavia.
Olisi kiinnostavaa kuulla, miten tuo käännyttäminen tarkemmin kerrottuna tapahtui. On nimittäin niin törkeää toimintaa, että on melkein vaikea uskoa.
Valitettavaa, mutta yksittäistapauksista ei voi tehdä yleistyksiä.
Yksittäinen kiihkouskovainen terapeutti voi saada paljon vahinkoa aikaan herkissä ihmismielissä joita hänen pitäisi osata auttaa oikealla tavalla eikä syöttää omaa uskontoaan.
Helluntailaisuudesta tulee asiakkaita myös Uskontojen uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmiin, He uskovat että kun ihminen tulee uskoon (heidän uskomallaan tavalla) ihminen parantuu myös mielen ongelmista. Tämä on heillä perusolettamuksena mikä vaikuttaa kaikkeen mitä he tekevät myös terapeutteina. Tuollaisia ihmisiä ei saisi päästää lähellekään psyykkisesti sairaita. Törkeää ettei kaupunki valvo tarkemmin ketä he palkkaavat heille töihin.
Kirkko saisi myös valvoa paremmin, ketä palkkaavat.
Sinulla tuntuu nyt sekoittuneen asiat aika lailla?
”Yksittäinen kiihkouskovainen terapeutti voi saada paljon vahinkoa aikaan herkissä ihmismielissä joita hänen pitäisi osata auttaa oikealla tavalla eikä syöttää omaa uskontoaan.”
Yleensä ”kiihkouskovaiset” – tosin et kerro millaisista uskovista tarkalleen on kyse – eivät opiskele mitään terapioihin liittyvääkään, korkeintaan jossain omilla kursseillaan, mutta kyse ei ole virallisesta koulutuksesta. Varsinaisia terapeutin opintoihin kuuluvia asioita he eivät pidä hyväksyttävinä.
”Helluntailaisuudesta tulee asiakkaita myös Uskontojen uhrien tuki ry:n vertaistukiryhmiin…”
Niin, helluntalaisilla on omia heidän seurakuntaan liittyviä juttuja, jotka eivät ole mitään virallisia.
”Törkeää ettei kaupunki valvo tarkemmin ketä he palkkaavat heille töihin.”
Tämä lause jäi epäselväksi. Kunnat eivätkä kaupungit palkkaa yhtään ketään mihinkään uskonnollisiin yhteisöihin!
”Kaupungin vastaavassa terapeutikseni sain helluntailaisen vain sosiaalisen koulutuksen saaneen terapeutin joka alkoi heti käännyttämään minua omaan uskoonsa.”
Mielenkiintoista että helluntailainen on käynyt tuollaisia koulutuksia. Tarkoitat ilmeisesti sosionomia? Heillä ei ole terapeutin pätevyyttä. Monet kunnat käyttävät erikoistuneita lähi- ja sairaanhoitajia, joille annetaan jonkinlaisia terapeutin opintoja, mutta he eivät saa toimia varsinaisena terapeutteina.
Mikäli asia on noin ollut, siitä tulee tehdä valitus!
"Tämä lause jäi epäselväksi. Kunnat eivätkä kaupungit palkkaa yhtään ketään mihinkään uskonnollisiin yhteisöihin!"
- kysymys oli edellä kaupungin mielenterveystoimistosta, jossa terapeuttina toimi helluntailainen jonkinsortin sosiaalialan koulutuksen saanut henkilö tittelistä päätellen. Eräs tuttavani psykiatrian erikoissairaanhoitaja joka työskenteli samassa paikassa kertoi minulle että kyseinen henkilö oli mainostanut itseään uskonnollisten ongelmien osaavaksi ratkojaksi ja hänelle ohjattiinkin kaikki ne jotka olivat alkuhaastattelussa puhuneet jotain uskonnosta. Tämä terapeutti oli helluntailainen jonka mies toimi myös aktiivisesti ko seurakunnassa. Itselleni olivat ongelmat pahentuneet käydessäni aikaisemmin helluntaiseurakunnassa ja halusin puhua myös niistä kokemuksistani. Terapeuttini kuitenkin kielsi jyrkästi minua puhumasta siitä aiheesta. Pyysin tämän jälkeen toista terapeuttia, mutta tämä sanoi etten saisi ketään muuta. Hän sanoi: "Joko te käytte minun luonani tai ei sitten ollenkaan täällä." Tämän kokemuksen jälkeen olin aivan epätoivoinen ja otin yhteyttä silloiseen Uskontojen uhrien ry:n puheenjohtajaan joka soitti mielenterveystoimiston ylilääkärille. Tämä oli sanonut "Mitä se teille kuuluu?"
Että silleen meidän kaupungissa hoidetaan mielen sairaita.
Tuollaisesta tapauksesta olisin tehnyt valituksen. Asiakkaalla on oikeus vaihtaa sopivampaan terapeuttiin.
Minä olin niin väsynyt etten jaksanut enää tehdä valituksia, ja ei niitä puheita voi todistaa koska keskustelut käydään suljetuin ovin. Ehkä tämä Uskontojen uhrien puheenjohtajan soitto kuitenkin pani ylilääkärin hieman miettimään asioita.
Yllätys minulle oli seuraavaksi se että kirkon Perheasiain neuvottelukeskuksessa minua kuunneltiin ja sain puhua. Kävin siellä sitten monta kertaa. Se oli hyvä kokemus. Epäröin aluksi sinne menemistä koska ongelmani ei liittynyt suoranaisesti ns. perheasioihin.
Ehkä tämä terapeutti kielsi menemästä toisen terapeutin luo koska hän pelkäsi toimintansa paljastuvan ja omat todelliset motiivit työssään. Monet uskovaiset hakeutuvat tällaisiin töihin saadakseen julistaa sanomaansa eli tehdä lähetystyötä. Mielenterveystoimiston johto on ollut kyllä hyvin tietämätön tai hyvin välinpitämätön asian suhteen. Tuomittavaa toimintaa senkin takia koska se kustannetaan verorahoilla.
”Ehkä tämä terapeutti kielsi menemästä toisen terapeutin luo koska hän pelkäsi toimintansa paljastuvan ja omat todelliset motiivit työssään.”
Ehkäpä ja jo tämä oli väärin tehty. Näin ei saa toimia.
.”Monet uskovaiset hakeutuvat tällaisiin töihin saadakseen julistaa sanomaansa eli tehdä lähetystyötä.”
No, sanotaan että jotkut uskovat kyllä saattavat tehdä näin, suurin osa ei. Vaikka on uskova, voi sitä ammattiaan harjoittaa aivan asiallisella tavalla sotkematta henkilökohtaisia näkemyksiään siihen. Mutta jos se hengellinen oppi on sellainen, missä tätä painotetaan aivan liikaa, saattaa ongelmia syntyä.
"Kävin siellä sitten monta kertaa. Se oli hyvä kokemus. "
Hienoa oli että vaihdoit paikkaa ja sait juuri sitä apua, jota hait.
Niin ja se, että ylipäätään otit toiseen tahoon yhteyttä. Tosin olisin kyllä toivonut tukea valituksen tekemiseen. Olennaista niissä on, että asia tulee tietoon myös ylemmillä tahoilla.
Perheneuvonta ei kuulu kirkon toimenkuvaan, itse uskonnon harjoittamiseen, joten en käsitä, miksi sen pitäisi olla ilmaista. Ei sen nyt kallistakaan tule olla, mutta jos kaikki tarjotaan ilmaiseksi, kirkkoa väärinkäytetään.
Kirkon perheneuvonta on harhaanjohtava sana. Se kuuluu kirkon sielunhoitoon oleellisena osana. Perheongelmat ovat pieni sektori sen toimintaa.
Kuten tuossa yllä, peruste on sielunhoidollinen. Toki tämä on juuri sitä ydintehtävää kristinuskossa.
Me luterilaisessa kirkossa katsomme että ilman diakoniaa ei ole myöskään sitä kristinuskoa mitä Jeesus julisti sanoillaan ja teoillaan.
Näin minäkin luterilaisena ajattelen.
Olen kerran elämässäni käynyt keskustelemassa seurakunnassa kun oli vaikea aika. Kuulun kirkkoon, joten tuntui luonnolliselta mennä sinne. Miten joku joka ei usko kirkkoon, haluaisi mennä kirkon perheneuvontaan, en minä ainakaan menisi jos en uskoisi Jumalaan. Ja näillä eväillä en ottaisi vastaan toisen uskontokunnan palveluja, en myöskään ateistien. Sehän vain sekoittaisi. Miten voi edes haluta perheneuvontaan kirkon asiantuntijoille jos ei kuulu kirkkoon. En ymmärrä.
"Miten joku joka ei usko kirkkoon, haluaisi mennä kirkon perheneuvontaan, en minä ainakaan menisi jos en uskoisi Jumalaan..."
Siten, ettei siellä käsitellä pelkästään hengellisiä asioita, aina ei lainkaan. Keskitytään siis vain perheen tukemiseen ja auttamiseen.
Ei ihme että perheneuvonta on surkeaa, koska halveksitaan hengellisyyttä.
Ei halveksita hengellisyyttä, mutta ei sitä myöskään tyrkytetä kenellekään. Siksi kaikki voivat tulla uskonnosta tai maailmankuvasta riippumatta huolineen ja murheineen ja iloineenkin juttelemaan.
Tuossa oli hyvä oikaisu. Kun perheneuvontaa tehdään ammattitaidolla, se toimii. Eikä siinä ole millään tasolla mikään käännyttäminen tarpeen. Mutta jos joku haluaa puhua myös hengellisistä asioista, hän voi ja saa tehdä niin.
Kirkon kaiken työn tarkoitus on evankeliumin julistaminen. Ilman sitä perheneuvonta on turhaa jaakaamista, samoin kirkon voi lakkauttaa jos tarkoitus ei ole pelastaa ihmiset kadotukselta.
”Kirkon kaiken työn tarkoitus on evankeliumin julistaminen.”
Eikö parasta ”julistamista” ole se, että tehdään, eikä vain puhuta ja puhuta?
Samaa mieltä, teot puhuu. Kirkko sen sijaa puhuu, mutta ei tee.
Jos perhe tarvitsee apua, ”hengellisyyttä” siihen nyt viimeksi tulee sotkea.
”Kirkko sen sijaa puhuu, mutta ei tee.”
Näyttää olevan aivan sama niille, joilla on kaunaa kirkkoa kohtaan. Kun tehdään, moititaan siitä, että pitäisi vain puhua eli julistaa, ja jos puhutaan, pitäisi vain tehdä eikä puhua.
Kirkon diakoniatyö on tärkeää suomalaisessa yhteiskunnassa kaikesta huolimatta. Vaikkei siellä Raamatulla päähän paukutella.
Se riippuu kovasti perheestä, haluavatko he tuoda mukaan oman hengellisen puolensa. Kun käytännön asioita ratkotaan, tärkeintä on tehdä se rakentavasti ja perhettä kunnioittaen.
"Kadotusta" ei ole todisttu olevaksi, mutta ihmisillä on monenlaisia ongelmia eikä uskonnolla ole niihin vastausta. Kirkon diakonian tehtävä on auttaa ihmisiä, ei uskonnon tyrkyttäminen. Jeesuksen kertomus Laupiaasta samarialaisesta on diakoniatyön esikuva. Laupias samarialainen ei saarnannut uskontoa vaan auttoi.
>Laupias samarialainen ei saarnannut uskontoa vaan auttoi.
Mikähän se uskonto muuten olisi ollut, jos olisi sittenkin saarnannut? 🤔
Tarkoitinkin tilannetta jossa perhe ei itse tuo sitä framille. Hengellinen puolihan on vähemmän kuin yhtä tyhjän kanssa, jos asiakas ei siihen usko. Jos taas uskoo, sitten tulee ensiksi kysyä onko asiakkaalla ja auttajalla samanlainen kuva hengellisistä ulottuvuuksista.
Kirkko on lopettamassa diakoniatyötä. Raamattua kirkossa ei enää tunneta.
Kristillisen seurakunnan pitää julistaa Kristusta, ei siihen lupia kysytä.
Diakonian tehtävä on käytännön tasolla kertoa evankeliumia. Sen sijaan diakonia pitää avun tarvijoista rekisteriä, vaatii saada urkkia pienimmätkin yksityisasiat ja sitten sanovat, etteivät voi auttaa juuri tuossa asiassa.