Edelleenkin laiska ja kyvytön kansa kaipaa ruotsinkielisten heille lahjoittamaa sivistysprojektia eli pakkoruotsia.
Svekohistoria: Ruotsinvallan aika Suomessa oli silkkaa hyväntekeväisyyttä
Anonyymi
14<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ruotsi ei tehnyt mitään Suomen eduksi, se ajatteli aina vain omaa etuaan.
Ruotsinkieliset Suomessa eivät myöskään tee mitään Suomen eduksi, hekin ajattelevat aina vain omaa etuaan - vaikka he eivät ole periaatteessa ruotsalaisia, vaan polveutuvat kieltään vaihtaneista suomalaissuvuista.
Suomen kieli vaihdettiin ruotsiin hyötymistarkoituksessa. Jos aikoi virkatehtäviin, kannatti suomenkielinen nimikin vaihtaa ruotsalaiseen tai latinaan vivahtavaksi.
Ruotsittunut papistokin väänteli henkikirjoihin suomalaisia nimiä ruotsinkielisiksi son-päätteisiksi. Tällaisia sukunimiä ovat esim. Matsson, Andersson, Henriksson, Eriksson, Johansson, Karlsson, jne. Moni käyttää niitä edelleen.
Nämä poika-loppuiset sukunimet vaikuttavat hieman koomisilta naisten sukuniminä, kuten käännettyinä vaikkapa Anna Eerikinpoika, Maija Henrikinpoika, Liisa Antinpoika.
Kielenvaihtajien perilliset hyötyvät kielen vaihdosta tänäkin päivänä.
"Ruotsittunut papistokin väänteli henkikirjoihin suomalaisia nimiä ruotsinkielisiksi son-päätteisiksi. "
Moni Henkka ja Jaakko muuttui Henriksiksi ja Jaacobiksi :-))))
Sivistystä :-)
Svekojen on hiukan tarkistettava historiankirjoitustaan.
Pisatutkimuksissa huonommin pärjäävä lilliputtivähemmistö opettaa ja sivistää .
jopa taloustaito-pisassa tuli pissapäisyys esille.
"Hyväntekeväisyyttä" tosiaan.
Miten ruotsin kielestä tuli ”kansalliskieli itsenäisessä Suomessa”?
1. Ruotsi alisti suomen- ja saamenkielisten asuttamat alueet valtaansa 1200-luvulta lähtien, joten suomenkieliset elivät suoraan Ruotsin vallan alla, ruotsinmaalaisina noin 600 vuotta.
2. Suomenkielisellä väestöllä ei vuosisatojen varrella ollut mitään kielioikeuksia Suomessa Ruotsin valtakunnan kansalaisina, vaan hallinnon ainoana kielenä oli valloittajan kieli, joten osa suomenkielisistäkin vaihtoi kielensä suomesta ruotsiin. Tällainen vaihto lienee ollut rationaalinen vaihtoehto, varsinkin hallintotehtäviin pyrkiville. Kielenvaihto siis antoi enemmän kansalaisoikeuksia kuin oman kielen säilyttäminen. Samalla se loi Suomen alueen sisäisen privilegion suhteessa niihin, jotka eivät halunneet unohtaa omaa kieltään, suomen kieltä. Tämä ruotsin kielen privilegio on edelleen vahva Suomessa.
3. Kielensä ruotsiin vaihtaneet ja alunperin äidinkieleltään ruotsinkieliset vastustivat autonomian aikana suomenkielisten oikeutta elää täysipainoisesti suomenkielisinä suomalaisina Suomessa. Kansalaisten valtaenemmistön tuli mukautua eliitin kieleen eli ruotsin kieleen. Nykyinen opintojen kaikkia tasoja koskeva pakkoruotsi on suora jatkumo 1800-luvun asetelmalle.
4. 1800-Luvun aatemaailmassa tuntui luonnolliselta, että suomenmaalaisten yhteiseksi kieleksi tulisi enemmistön kieli eli suomen kieli. Tämä ei kuitenkaan käynyt Suomen ruotsalaiselle väestölle. He eivät halunneet luopua privilegioistaan. Muutama poikkeus toki oli, ja heidät tunnetaan historiassa nimellä fennomaanit.
5. Suomenruotsalaisille (alunperin Suomen ruotsalaiset, heidän itsensä itsestään käyttämä määritelmä) ei käynyt yhteiseksi kansalliskieleksi (heidän ajattelussaan) alempiarvoisen kansan eli suomenkielisen kansan puhuma kieli.
6. Kansalliskielistä haluttiin puhua monikossa suomenruotsalaisen kansanosan svekomaaniseen KANSALLISUUSOPPIIN viitaten. Suomenruotsalaiset olivat ajaneet vuosikymmeniä omaa kansallisuusoppiaan. Tuon opin mukaan Suomen alueella ei suinkaan asunut YKSI kansa, vaan kyseessä oli YKSI VALTIO ja KAKSI KANSAA.
7. RKP:n keskushallitus esitti suomenruotsalaiseen kansallisuusoppiinsa perustuen 20.11.1918 vaatimuksen, että ruotsin kieli säädettäisiin perustuslain säätämisjärjestyksessä kansalliskieleksi Suomessa.
8. RKP:n vaatimukseen yritettiin löytää ratkaisua monella tasolla: Lauri Ingmanin hallitus yritti ratkaista asian erityislailla. Jopa valtionhoitaja Mannerheim antoi sovittelevan esityksen, jonka suomenruotsalaiset sabotoivat eduskunnassa. Kyse oli jo silloin vallasta, ei kielellisistä oikeuksista.
9. Virallinen historiankirjoitus on autuaasti unohtanut kansalliskieli-käsitteen merkitävimmän taustamotiivin eli suomenruotsalaisen ylimielisen kansallisuusopin ja kiristyksen separatismilla (Ahvenanmaa ja Pohjanmaa).
10. Nykymuotoinen kielipykälä sisältyi vasta hallituksen NELJÄNTEEN esitykseen ja se astui voimaan 17.7.1919. ”Suomi ja ruotsi ovat tasavallan kansalliskielet”
Siis vasta neljäs perustuslakiversio myöntyi ruotsin ylipönkitettyyn asemaan.
Ja nyt näin on muka ollut aina ja kaikki rakastaa...
Kova historia kaksikielisyysnäytelmällä. Puppua koko kaksikielisyyspuhe.
Ruotsinkielisten pitäisi kirjoittaa historiansa todenmukaiseksi:
He ovat pääosin suomenkielisten kielenvaihtajien jälkeläisiä.
Ruotsinkielisten+ei+pitäisi+käyttää+säätiövarojaan+muitten+oikeuksien+kaventamiseen.+Esim.+pakkoruotsi+on+puolen+vuoden+mittainen+palveluunvalmentautumisvelvoite+muille.+Ei+oikein.
Miksi tämä tuntuu olevan nyt niin vaikea hyväksyä?
Tämä on hirveän tärkeä pointti - ruotsinkieliset mieltävät itsensä omaksi etnoksekseen, joka on läheinen Nordenin viikinkiperillisten kanssa. He kuitenkin polveutuvat ihan fennoista, joiden oli tilanteen pakosta vaihdettava kieltään.