On pieni ongelma. Minulla on kuusi lasta: 8-vuotias poika, 6-vuotias tyttö, 4-vuotiaat kaksostytöt, 2-vuotias poika ja 6kk.oleva tyttö.
Erosin miehestäni kun odotin neljännellä kuulla nuorinta lastani.
Mies asuu Pohjoisessa ja minä Länsi-Suomessa. Eroa meillä on monta sataa kilometriä.
Mies ottaa neljää vanhinta lasta neljä kertaa vuodessa vähän pitemmäksi aikaa kerrallaan.
Tämä on paperilla, koska tästä riideltiin. Mies ei halunnut tavata lapsia, mutta sitten sosiaalitoimistossa laitettiin asiat paperille.
Rahaa on niin, että pärjätään mutta ylimääräiseen sitä ei liikene.
Muutimme eron takia rivitalokolmioon ja tila käy aika ahtaaksi välillä.
Ketään tuttuja ei asu kovin lähellä, että voisin laittaa lapsia hoitoon.
Minulla ei ole omaa aikaa itselleni oikeastaan ollenkaan.
Elämä on aika rankkaa yksin kuuden lapsen kanssa ja kunta ei kustanna lapsille hoitopaikkaa.
En voi olla yksin hetkeäkään. Yksinoloon ei löydy aikaa ja en viitsi käskeä ketään lastenvahtia kuudelle pienelle lapselle. Siinä on kova homma.
Miten te muut äidit saatte itsellenne aikaa?
Erosin miehestäni kun odotin neljännellä kuulla nuorinta lastani.
Mies asuu Pohjoisessa ja minä Länsi-Suomessa. Eroa meillä on monta sataa kilometriä.
Mies ottaa neljää vanhinta lasta neljä kertaa vuodessa vähän pitemmäksi aikaa kerrallaan.
Tämä on paperilla, koska tästä riideltiin. Mies ei halunnut tavata lapsia, mutta sitten sosiaalitoimistossa laitettiin asiat paperille.
Rahaa on niin, että pärjätään mutta ylimääräiseen sitä ei liikene.
Muutimme eron takia rivitalokolmioon ja tila käy aika ahtaaksi välillä.
Ketään tuttuja ei asu kovin lähellä, että voisin laittaa lapsia hoitoon.
Minulla ei ole omaa aikaa itselleni oikeastaan ollenkaan.
Elämä on aika rankkaa yksin kuuden lapsen kanssa ja kunta ei kustanna lapsille hoitopaikkaa.
En voi olla yksin hetkeäkään. Yksinoloon ei löydy aikaa ja en viitsi käskeä ketään lastenvahtia kuudelle pienelle lapselle. Siinä on kova homma.
Miten te muut äidit saatte itsellenne aikaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen myös yksinhuoltaja-leski. Mieheni kuoli syöpään vuosi sitten. Kuolema oli toisaalta odotettavissa, eikä se ollut kovin suuri "yllätys".
Meillä touhuaa kotona viisi lasta, joista vanhin on 9vuotias tyttö. Perässä seuraa 6 vuotias poika ja 2,5 vuotiaat kolmoset(kaksi tyttöä ja poika)
Koska vanhin on jo koulussa ja toinen esikoulussa päivisin, hoitooni jää kolmoset. Mutta usko tai älä, niissä on kova homma. Uhmaikä päällä juuri.
Laitan kolmoset vielä päiväunille, vaikka muut lapset eivät olekaan olleet enää tämän ikäisinä päikkäreillä. Tällä välin voin tehdä edes jotain yksikseni. Illat on taas pelkkää työtä ja välillä pinna on todella tiukalla, mutta ainakin ollaan tähän mennessä selvitty.
Joskus harvoin Mannerheimin lastensuojeluliitosta "tilaan" kaksi 19-vuotiasta tyttöä, jotka vahtivat lapsia aika halvalla.
Kolme tuntia on jotain 35 euroa yhteensä(kun kahdesta maksan).
Kannattaa kysellä. Kyllä niitä halpoja hoitajiakin löytyy.
Yöelämääkin vietän aika lailla. Luen lehdet ja teen muuta mukavaa ihan kotona yöllä,kun lapset nukkuvat. Päivällä voin sitten ottaa kolmosten kanssa torkut, jos oikein ramaisee.
Tätä se pienten lasten kanssa eläminen vain on!
Voimia sinulle ja koita jaksaa!
Lain mukaan jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on oikeus kunnalliseen hoitopaikkaan. Jos kunta ei sitä järjestä, kunta rikkoo lakia. Täällä Vantaalla on jo kapunki joutunut maksamaan vahingonkorvauksia vanhemmille (taisi olla ennakkotapaus koko maassa), jotka eivät kunnallista hoitopaikkaa saaneet.