Martina naimisiin

Etämorsiameksi Niko Ranta-aholle. Vuitonin laukut odottavat ottajaansa Nikon siskojen luona. Ne on niin kuin kärpäsloukkuja, houkuttimia.
Niko ei varmasti mene vähään aikaan uhkapelaamaan tai katselemaan kenenkään luomutissejä. Jälkimmäisestä ei voi olla kylläkään varma, sillä Nikollahan voi olla linnamorsian osastolta jo nyt.

Nikolla on joka ilta poikien ilta, ei se jouda naimisiin.

Ei vanhasta harpusta enää morsiameksi ole. Ei kesä-, syksy-, talvi-, eikä kevätmorsiameksi.
Ei taidot riittäneet 10 vuoden aikana pakottaa Thermosta naimisiin.

Kyl se viel naimisiin pääsee, tai ainakin naimaan. Joku houkka menee lankaan ja sit tanssahdellaan häitä. Jostakin peräkammarista löytyy maita perivä houkka, niin parempi sekin on kuin tyhjätasku.
Sit voi myyskennellä lehtiin juttuja elämänsä rakkaudesta ja luonnon tärkeydestä.

Esko on ainut toive Martinalle päästä auvoiseen avioliiton satamaan.
Toivottavasti kynsilakan haistelu ei ole vienyt Eskoa ihan kuutamolle, ja osaa kohteliaasti kieltäytyä uudesta mahdollisuudesta seurata ja nauttia Martinan viiksien kasvattamisesta.

Pahoin pelkään että loppukesästä tanssitaan Eskon ja Martinan avioon astumista numero kaksi. Ja Martina antaa sulhaspoikien astua itseään koko hääyön, Eskon kuunnellessa oven takana kynsiään lakaten.

Ei kukaan sen kanssa halua naimisiin. Itse on tyrinyt maineensa.