Heittäytymisen pelko

Tietysti rauhassa eteneminen paras tapa. Se on subjektiivista, miten kukin sen aikajänteellisesti määrittää. Jos esim on pari vuotta seurusteltu, ja edelleen mahdoton ajatus edes harkita yhteenmuuttoa tms. Tai että käytännössä eletään pariskuntana, vietetään leijonanosa ajasta yhdessä, ei ole halu tai tarkoitus tapailla muita, ja tehdään sellaisia asioita, joihin toisiinsa sitoutunut pari tekee (vietetään lomat yhdessä jne), mutta ei esim. julkisesti välttämättä todeta toista kumppaniksi (ei varsinaisesti piilotellakaan, mutta jos vaikka kohtaa randomisti jonkun tuttavan kadulla, mut esitellään ystävänä jne, jos esitellään ollenkaan, usein vaan seison vieresssä ja hymyilen kunnes tilanne ohi, kun en tiedä saanko tehdä statustani tiettäväksi) tai ei ole selviö, että perhejuhliin osallistuttaisiin puolin ja toisin - kumppani saattaa todeta, että en nyt viitsi lähteä niitä sun sukulaisia tapaamaan, tilanteessa jossa olen halunnut heidät tutustuttaa. Itse kyllä olen juossut kaikki kissanristiäiset mihin hän on mut halunnut. Ja että kun tulee kinoja, käyttää niitä argumenttina ettei voi ajatella yhteenmuuttoa, koska riidellään, että pelottaa että tulee sitten ero. Show me the pari, joka ei koskaan riitele... kai niitäkin sitten on.

Anonyymi kirjoitti:

Tietysti rauhassa eteneminen paras tapa. Se on subjektiivista, miten kukin sen aikajänteellisesti määrittää. Jos esim on pari vuotta seurusteltu, ja edelleen mahdoton ajatus edes harkita yhteenmuuttoa tms. Tai että käytännössä eletään pariskuntana, vietetään leijonanosa ajasta yhdessä, ei ole halu tai tarkoitus tapailla muita, ja tehdään sellaisia asioita, joihin toisiinsa sitoutunut pari tekee (vietetään lomat yhdessä jne), mutta ei esim. julkisesti välttämättä todeta toista kumppaniksi (ei varsinaisesti piilotellakaan, mutta jos vaikka kohtaa randomisti jonkun tuttavan kadulla, mut esitellään ystävänä jne, jos esitellään ollenkaan, usein vaan seison vieresssä ja hymyilen kunnes tilanne ohi, kun en tiedä saanko tehdä statustani tiettäväksi) tai ei ole selviö, että perhejuhliin osallistuttaisiin puolin ja toisin - kumppani saattaa todeta, että en nyt viitsi lähteä niitä sun sukulaisia tapaamaan, tilanteessa jossa olen halunnut heidät tutustuttaa. Itse kyllä olen juossut kaikki kissanristiäiset mihin hän on mut halunnut. Ja että kun tulee kinoja, käyttää niitä argumenttina ettei voi ajatella yhteenmuuttoa, koska riidellään, että pelottaa että tulee sitten ero. Show me the pari, joka ei koskaan riitele... kai niitäkin sitten on.

Lue lisää

Ap:n ylläoleva kommentti siis. Sekavasti ilmaistu.. meinasin lähinnä sitä, että vaikka tietysti kannattaa ottaa iisisti ja edetä varovaisesti ja ajan kanssa, koska heittäytymisen pelko voi olla perusteltu tunne, niin mietityttää se, että miten se ei sit pelota yhtään, että jarruttelu voi myös päättää suhteen ja sitten käy niin kuin on pelännytkin, ainakin osin oman toiminnan takia. Joskushan se riski on pakko ottaa , jos ei halua elää yksin tai ikuisesti tapailusuhteessa, jossa ei välttämättä tarvitse käsitellä ikäviä asioita tai olla toisen tukena, kun voi aina hilpaista kotiin ja olla kuin ei vastuuta toisesta olis lainaan. Mun on itseni vaikea olla sellaisessa suhteessa pidemmän päälle, eikä nykyinen kumppanikaan ole sellaista aiemmin harrastanut. Edellinen suhde hällä oli toistakymmentä vuotta kestänyt perhekuvio, ymmärrän kyllä, että haluaa vapautta sen jälkeen, ja pelko on että uusi suhde päättyy yhtä ikävissä merkeissä kuin edellinen. Tää hänen epävarmuutensa vaan syö, kun en itsekään todellakaan ole ollut mikään heittäytyjä, mutta hänen kohdallaan olisin valmis yrittämään. Tai laittamaan sen sydämeni alttiiksi - olenhan sen jo tehnyt alkaessani seurustella hänen kanssaan. Ehkä tämä ei sitten vain hänelle ole yhtä tärkeätä kuin mulle, tai hän etsii varmuutta siitä pitkästä "ei sitoumuksia" -vaiheesta. Mulle turvallisuudentunnetta toisi se, että toinen voisi jollakin toiminnallaan ilmaista, että sinut olen valinnut ja karikoistakin selvitään. Tuntuu surulliselta, että toinen ei ole valmis siihen vielä, ja tuntuu vaikealta odottaa sitä päivää kun ehkä on. Eihän sitä välttämättä tule.

Anonyymi kirjoitti:

Ap:n ylläoleva kommentti siis. Sekavasti ilmaistu.. meinasin lähinnä sitä, että vaikka tietysti kannattaa ottaa iisisti ja edetä varovaisesti ja ajan kanssa, koska heittäytymisen pelko voi olla perusteltu tunne, niin mietityttää se, että miten se ei sit pelota yhtään, että jarruttelu voi myös päättää suhteen ja sitten käy niin kuin on pelännytkin, ainakin osin oman toiminnan takia. Joskushan se riski on pakko ottaa , jos ei halua elää yksin tai ikuisesti tapailusuhteessa, jossa ei välttämättä tarvitse käsitellä ikäviä asioita tai olla toisen tukena, kun voi aina hilpaista kotiin ja olla kuin ei vastuuta toisesta olis lainaan. Mun on itseni vaikea olla sellaisessa suhteessa pidemmän päälle, eikä nykyinen kumppanikaan ole sellaista aiemmin harrastanut. Edellinen suhde hällä oli toistakymmentä vuotta kestänyt perhekuvio, ymmärrän kyllä, että haluaa vapautta sen jälkeen, ja pelko on että uusi suhde päättyy yhtä ikävissä merkeissä kuin edellinen. Tää hänen epävarmuutensa vaan syö, kun en itsekään todellakaan ole ollut mikään heittäytyjä, mutta hänen kohdallaan olisin valmis yrittämään. Tai laittamaan sen sydämeni alttiiksi - olenhan sen jo tehnyt alkaessani seurustella hänen kanssaan. Ehkä tämä ei sitten vain hänelle ole yhtä tärkeätä kuin mulle, tai hän etsii varmuutta siitä pitkästä "ei sitoumuksia" -vaiheesta. Mulle turvallisuudentunnetta toisi se, että toinen voisi jollakin toiminnallaan ilmaista, että sinut olen valinnut ja karikoistakin selvitään. Tuntuu surulliselta, että toinen ei ole valmis siihen vielä, ja tuntuu vaikealta odottaa sitä päivää kun ehkä on. Eihän sitä välttämättä tule.

Lue lisää

Pystyttekö puhumaan avoimesti? Alkoiko suhteenne pian hänen edellisen suhteen jälkeen? Pitkä katkennut suhde voi vaatia paljon tilaa käsitellä se. Silloin uuteen täysillä kiinnittyminen vie aikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Ap:n ylläoleva kommentti siis. Sekavasti ilmaistu.. meinasin lähinnä sitä, että vaikka tietysti kannattaa ottaa iisisti ja edetä varovaisesti ja ajan kanssa, koska heittäytymisen pelko voi olla perusteltu tunne, niin mietityttää se, että miten se ei sit pelota yhtään, että jarruttelu voi myös päättää suhteen ja sitten käy niin kuin on pelännytkin, ainakin osin oman toiminnan takia. Joskushan se riski on pakko ottaa , jos ei halua elää yksin tai ikuisesti tapailusuhteessa, jossa ei välttämättä tarvitse käsitellä ikäviä asioita tai olla toisen tukena, kun voi aina hilpaista kotiin ja olla kuin ei vastuuta toisesta olis lainaan. Mun on itseni vaikea olla sellaisessa suhteessa pidemmän päälle, eikä nykyinen kumppanikaan ole sellaista aiemmin harrastanut. Edellinen suhde hällä oli toistakymmentä vuotta kestänyt perhekuvio, ymmärrän kyllä, että haluaa vapautta sen jälkeen, ja pelko on että uusi suhde päättyy yhtä ikävissä merkeissä kuin edellinen. Tää hänen epävarmuutensa vaan syö, kun en itsekään todellakaan ole ollut mikään heittäytyjä, mutta hänen kohdallaan olisin valmis yrittämään. Tai laittamaan sen sydämeni alttiiksi - olenhan sen jo tehnyt alkaessani seurustella hänen kanssaan. Ehkä tämä ei sitten vain hänelle ole yhtä tärkeätä kuin mulle, tai hän etsii varmuutta siitä pitkästä "ei sitoumuksia" -vaiheesta. Mulle turvallisuudentunnetta toisi se, että toinen voisi jollakin toiminnallaan ilmaista, että sinut olen valinnut ja karikoistakin selvitään. Tuntuu surulliselta, että toinen ei ole valmis siihen vielä, ja tuntuu vaikealta odottaa sitä päivää kun ehkä on. Eihän sitä välttämättä tule.

Lue lisää

Sinulla on terve tarve vastavuoroisuuteen. Epävarmuus syö sinua ja lopulta teidän suhdetta. Tässä olisi kumppanisi peiliin katsomisen paikka, lähtikö suhteeseen liian aikaisin, pitääkö sinua laastariksi vai antaako oikeasti itsensä suhteeseen. Riitely on vain merkki siitä, että suhde hakee oikeita tasapuolisia ja yhdenvertaisia uomiaan, jos ei sitä olisi toinen alistuu liikaa.

TiuhtinWau kirjoitti:

Sinulla on terve tarve vastavuoroisuuteen. Epävarmuus syö sinua ja lopulta teidän suhdetta. Tässä olisi kumppanisi peiliin katsomisen paikka, lähtikö suhteeseen liian aikaisin, pitääkö sinua laastariksi vai antaako oikeasti itsensä suhteeseen. Riitely on vain merkki siitä, että suhde hakee oikeita tasapuolisia ja yhdenvertaisia uomiaan, jos ei sitä olisi toinen alistuu liikaa.

Lue lisää

Tiuhti hyvä. Älä viitsi päsmäröidä tässäkin. Sulla kun ei ole kokemusta suhteesta naisen kanssa ni oisko just niitä juttuja mitä kannattaa vaan seurata sivusta?

Anonyymi kirjoitti:

Tiuhti hyvä. Älä viitsi päsmäröidä tässäkin. Sulla kun ei ole kokemusta suhteesta naisen kanssa ni oisko just niitä juttuja mitä kannattaa vaan seurata sivusta?

Miten suhteet miesten ja naisten välillä eroavat?

TiuhtinWau kirjoitti:

Miten suhteet miesten ja naisten välillä eroavat?

Naisten ajattelu on analysoivampaa, herkempää. Sitä miten käyttäytyy ja itseään ilmaisee on otettava enemmän huomioon. Miehet on usein suoraviivaisempia. Sitten on se ratkaistava joka ihmissuhteessa ollaanko kaapissa vai ei. Toinen voi haluta avoimuutta ja toinen ei. Elikkä aina kohdatessasi uuden ihmisen mietit oletko hänelle kaapissa vai et. Kumppani joutuu mukautumaan tähän yhdessä liikkuessanne. Tai niin toista huomioonottava nainen tekee.

Anonyymi kirjoitti:

Naisten ajattelu on analysoivampaa, herkempää. Sitä miten käyttäytyy ja itseään ilmaisee on otettava enemmän huomioon. Miehet on usein suoraviivaisempia. Sitten on se ratkaistava joka ihmissuhteessa ollaanko kaapissa vai ei. Toinen voi haluta avoimuutta ja toinen ei. Elikkä aina kohdatessasi uuden ihmisen mietit oletko hänelle kaapissa vai et. Kumppani joutuu mukautumaan tähän yhdessä liikkuessanne. Tai niin toista huomioonottava nainen tekee.

Lue lisää

🤔hyvin kuvattu tuo naisten ja miesten suhde eroavaisuus. 👍

Kaapissa olo kuulostaa raskaalta, mutta toisaalta jossain määrin on ymmärrettävää.

Anonyymi kirjoitti:

Tiuhti hyvä. Älä viitsi päsmäröidä tässäkin. Sulla kun ei ole kokemusta suhteesta naisen kanssa ni oisko just niitä juttuja mitä kannattaa vaan seurata sivusta?

Juuri näin, miehen kanssa olevat voi lueskella :)

Anonyymi kirjoitti:

Juuri näin, miehen kanssa olevat voi lueskella :)

Entäs ne jotka haluavat vain naisen, saavatko kommentoida?

Anonyymi kirjoitti:

Pystyttekö puhumaan avoimesti? Alkoiko suhteenne pian hänen edellisen suhteen jälkeen? Pitkä katkennut suhde voi vaatia paljon tilaa käsitellä se. Silloin uuteen täysillä kiinnittyminen vie aikaa.

Lue lisää

Pystytään kyllä. Alkoi pian edellisen suhteen päättymisen jälkeen, mutta entisessä suhteessa ei kuulemma ole mitään käsiteltävää enää, erosta on nyt pari, kolme vuotta. Eli sen ei pitäisi häiritä.

TiuhtinWau kirjoitti:

Entäs ne jotka haluavat vain naisen, saavatko kommentoida?

Ei kiitos heille, ihan sama mitä haluaa, jos itse valinnut miehen

Anonyymi kirjoitti:

Ei kiitos heille, ihan sama mitä haluaa, jos itse valinnut miehen

Jos on lapsena valinnut miehen, eikö mieltä saa enään muuttaa? Mitä lapsi voi tietää mistään?

TiuhtinWau kirjoitti:

Jos on lapsena valinnut miehen, eikö mieltä saa enään muuttaa? Mitä lapsi voi tietää mistään?

Aivan sama, et ole tämän topicin aihe.

TiuhtinWau kirjoitti:

Jos on lapsena valinnut miehen, eikö mieltä saa enään muuttaa? Mitä lapsi voi tietää mistään?

Pakotettuja lapsiavioliittoja Suomessa tuskin on, itse olet elämän miehen kanssa valinnut ja siinä pysynyt, ehkä jopa lapset perinteisin menoin tehnyt.

Tai on huonoja suhteita takana ja on tullut varovaisemmaksi..

Onko sitten omassa kokemuksessa ollut niin, että suhde on alusta lähtien päämäärätietoisesti edennyt täysin selkein tuntein kohti yhteisiä eläkepäiviä? Mulla on tuttavapiirissä sellaisiakin, missä on pidempään ollut sellainen etsikkovaihe, ts. jompikumpi tai molemmatkin arponeet sitoutuako tähän ihmiseen. Ja yhteiselle taipaleelle lopulta päädytty. Onhan se ihan tervettäkin vähän miettiä, kenen kelkkaan lähtee, ja minkälaisin ehdoin?

Anonyymi kirjoitti:

Onko sitten omassa kokemuksessa ollut niin, että suhde on alusta lähtien päämäärätietoisesti edennyt täysin selkein tuntein kohti yhteisiä eläkepäiviä? Mulla on tuttavapiirissä sellaisiakin, missä on pidempään ollut sellainen etsikkovaihe, ts. jompikumpi tai molemmatkin arponeet sitoutuako tähän ihmiseen. Ja yhteiselle taipaleelle lopulta päädytty. Onhan se ihan tervettäkin vähän miettiä, kenen kelkkaan lähtee, ja minkälaisin ehdoin?

Lue lisää

Varmaan riippuu siitä suhteesta ja siinä olevista ihmisistä millaisella vauhdilla asiat etenevät?
Munkin mielestä on ihan hyvä katsoa vähän aikaa, tutustumisessa menee kuitenkin hetki...