Millaisia oivalluksia kielipolitiikasta

Muistan tyrmistykseni tajutessani, että mitään pakkoruotsimme kaltaista alakoulusta yliopistoon kaikilla jatkuvaa vähemmistökielipakkoa ei ole missään muualla maailmassa, ei sielläkään, missä vähemmistökielet ovat maailmankieliä (Kanada, Sveitsi,...).

Luulen, ettei suurin osa ihmisistä vieläkään tiedä ettei pakkoruotsimme kaltaista järjestelyä ole muualla, niin hiljaa mediat ovat kielipoliittisista faktoista.

Median haluttomuus/kyvyttömyys puhua rehellisesti kielipolitiikasta oli hämmentävä yllätys.

Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi, koska se kuulemma söi nuorten muun kielitaidon. Täsmälleen saman tekee pakkoruotsi mannermaalla.

Ilokseni tutustuin Ruotsin kieltenopetukseen, jossa kaikki aloittavat englannilla ja sen jälkeen voi valita haluamansa kielen koulun tarjonnasta (ainakin sa/ra/es) tai tarvittaessa oppilaan edun mukaan ottaa lisää koulukieltä, kotikieltä tai englantia. Kieltenopetuksen tarkoituksena oli siis tukea erilaisia oppijoita, ei yritys karsia heitä kuten meillä pakkoruotsilla tehdään.

Kielten opetus muissa maissa lähtee oppilaan tarpeista ja tavoitteista eikä palveluvelvoitteesta tai identiteettityöstä kuten meillä. Wau!

Mitään kansalliskielikäsitettä ei ole muualla.

Meillä poliitikot linjaavat, mitä kansalliskielikäsitteestä seuraa ja RKP:n vaatimus on: 

”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata --- eräänlainen sivistyksen velvoite --- mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.” (Åbo Akademin professori, jonka RKP:n oikeusministeri nosti ministeröön maan kielistragian laadintaan)

Vastaavia identiteettiä koskevia velvoitteita ei muiden maiden perustuslaeissa ole. Perustuslainhan pitäisi turvata vapauksia!

Koko kansalliskielikäsite on meillä vääristynyt, koska sen alkuperäinen tarkoitus oli nostaa pieni ruotsinkielinen vähemmistö ikiaikaisen mutta sorretun enemmistön rinnalle tavalla, joka ei vastaa todellisuutta.

Saamen kielten ja karjalan nimeäminen kansalliskieliksi voisi tervehdyttää tilannetta - tai luopuminen koko nimikkeestä.

Ruotsinkielisten+vähyys+on+myös+ollut+oivallus:+4,78%+mannermaalla.+Tästäkin+joukosta+iso+osa+puhuu+suomea+toisen+vanhempansa+tai+puolisonsa+kanssa.

Pakkoruotsin todellinen määrä on useimpien kohdalla yli puoli vuotta. Siis opinnoissamme on yleensä yli puoli vuotta pelkkää ruotsia. Tämä on asevelvollisuuteen verrattava palveluvelvoite.

Pakkoruotsin perustelut uupuvat yhä. Aiemmin opetussuunnitelmissa mainittiin historialliset ja kulttuuriset syyt. Nyt ruotsin opetussuunnitelman perusteet ovat samat kuin englannin, joka meillä on valinnaiskieli. Ruotsin kohdalla mainitaan vain pohjoismainen yhteistyö - vaikka sekin tehdään nykyään englanniksi.

Pohjoismaisuuden varjolla liikutellaan etnoskandinaavisia tunteita osaksi kielipolitiikkaamme ja vähätellään ikiaikaista suomalaisuutta ja suomen kielen merkitystä siinä. Suomen kieli on kuulemma vain väline - ja ruotsi on rikkaus.

Ruotsinkielinen edunvalvontakoneisto nojaa paitsi vanhaan säätiörahaan myös omiensa nykyiseen vaurauteen ja vaikutusvaltaan sekä Ruotsin talouselämän intresseihin Suomessa.

Virkaruotsi on viimeksi tullut ja voisi ensimmäiseksi lähteä - miksi meillä aikuinen ihminen ei saa päättää, ottaako tutkintonsa ruotsilla vai ilman?

Ulkomaiset opiskelijat on ruotsipakosta vapaita. Onko oikein, että meillä esim. insinööri on ikuisesti ruotsia vaille valmis ja epäpätevä ilman ruotsia, vaikka täsmälleen samoilla opinnoilla muualla Euroopassa ollaan valmiita ja päteviä?

Virkaruotsiin sitoutuu jotain enemmän kuin osaan sanoittaa. Virkaruotsilla varmistetaan, ettei korkeissa viranhaltijoissa ole kuin (pakko)ruotsimyönteisiä tyyppejä.

Asiantuntijat ja virkamiehet joutuvat vaikenemaan ruotsin aseman ylimitoituksesta. Tämän vahvistivat kielten ja kansainvälisyyskasvatuksen opetusneuvokset avoimissa kirjeissään heti eläkkeelle jäännin jälkeen, koska virassa he eivät koskaan voineet tuoda näkemyksiään esiin: 

"Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista. Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin."

Oivallus tämäkin - ruotsinkieliset eivät suostu keskusteluun aiheesta.

Karjalan kielen aseman parantamisen estäminen. Mihin liittyy?

Edustuksellinen demokratia ON hauras - siksi RKP:n toiminta kielipolitiikassa on ollut hyökkäys koko demokratiaa vastaan. Samalla RKP yrittää profiloitua ihmisoikeuksissa - hirvittävän epärehellistä.