Häiritseekö miehiä oikeesti nainen jolla lapsia??

Oletkin nainen jolla kakaroita!

Olen nainen ja voisin tähän kuitata jotain.. Jos mun tulevalla miehellä olisi tai onkin lapsia niin ei kyllä häiritse ollenkaan, ei sitten yhtään, Mutta silti toivon, että minun mieheni ei ala isäksi mun lapsille vaan kaveriksi, se määräily ei oikein onnistu lapset alkaa vaan vihaa, niillä on jo isä jonka kuuluu hoitaa isän rooli tietyllä tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Olen nainen ja voisin tähän kuitata jotain.. Jos mun tulevalla miehellä olisi tai onkin lapsia niin ei kyllä häiritse ollenkaan, ei sitten yhtään, Mutta silti toivon, että minun mieheni ei ala isäksi mun lapsille vaan kaveriksi, se määräily ei oikein onnistu lapset alkaa vaan vihaa, niillä on jo isä jonka kuuluu hoitaa isän rooli tietyllä tavalla.

Ei toimi tuo mun mielestäni. Vanhempi ei ole mikään lapsen kaveri, vaan kasvattaja ja roolimalli.

Anonyymi kirjoitti:

Ei toimi tuo mun mielestäni. Vanhempi ei ole mikään lapsen kaveri, vaan kasvattaja ja roolimalli.

Jaahas, mun elämään ei sellaista kyllä tule. Minä olen ainut joka lapsia määrää. En ala katsoon jos uus ja lapset riitelee. Silloin pysyn yksin. Niitä määrää vain minä ja niiden Oikea isä.

Anonyymi kirjoitti:

Jaahas, mun elämään ei sellaista kyllä tule. Minä olen ainut joka lapsia määrää. En ala katsoon jos uus ja lapset riitelee. Silloin pysyn yksin. Niitä määrää vain minä ja niiden Oikea isä.

Tuohan kertoo vain sen ettei elämässäsi ole edes sijaa uudelle kumppanille. Jos saman katon alla asuu niin kyllä uudella on oikeus komentaa lapsia!

Anonyymi kirjoitti:

Jaahas, mun elämään ei sellaista kyllä tule. Minä olen ainut joka lapsia määrää. En ala katsoon jos uus ja lapset riitelee. Silloin pysyn yksin. Niitä määrää vain minä ja niiden Oikea isä.

Ja tähän samaan henken vetoon sanon että tottakai vanhempi määrää mutta mun lapsia ei määrää kuin biologinen isä. Eikä se toimi teinejen kanssa, että uus tulee siihen jotain määrään, teinejen kanssa sovitellaan asioita. Se on molempien välinen vuoro vaikutus uuden ja teinin ja jos ei onnistu nii turhaa alkaa vääntää. Tiiän yhden jossa äitipuoli yritti määräillä teinejä, teinit oikein pilastu ja haistatti pitkät ja katos toiselle vanhemmalle. Että kyllä se pitää tulla molempien tahdosta, että toimii.

Anonyymi kirjoitti:

Tuohan kertoo vain sen ettei elämässäsi ole edes sijaa uudelle kumppanille. Jos saman katon alla asuu niin kyllä uudella on oikeus komentaa lapsia!

En muuta uuden kanssa yhteen, enkä edes tiiä mitä haluan. Pitkän suhteen jälkeen ei halua ketään samaan kotiin. Olen täällä joskus sanonutkin.. Uusi on mulle eri elämä kui lapset en väkisellä yritä niitä sekoittaa. Olen omistautunut lapsilleni.. Jos lapset ei esim haluaisi tutustua uuteen en pakota, olen aina heille läsnä, toki toivoisin, että tulisivat toimeen keskenään, mutta saman katon alle en ota, ero oli jo lapsille raskas, nyt kun olis ehdokkaita hyvistäkin isäpuolista ihan kypsistä sellaisista, ku mainitsinkin vanhimmalle näin ilmeen ja ymmärrän vielä ei ole aika, en petä lapsiani. Annan heille niin paljon aikaa kun ne tarvii tähän eron käsittelyyn. En petä heitä!

Anonyymi kirjoitti:

En muuta uuden kanssa yhteen, enkä edes tiiä mitä haluan. Pitkän suhteen jälkeen ei halua ketään samaan kotiin. Olen täällä joskus sanonutkin.. Uusi on mulle eri elämä kui lapset en väkisellä yritä niitä sekoittaa. Olen omistautunut lapsilleni.. Jos lapset ei esim haluaisi tutustua uuteen en pakota, olen aina heille läsnä, toki toivoisin, että tulisivat toimeen keskenään, mutta saman katon alle en ota, ero oli jo lapsille raskas, nyt kun olis ehdokkaita hyvistäkin isäpuolista ihan kypsistä sellaisista, ku mainitsinkin vanhimmalle näin ilmeen ja ymmärrän vielä ei ole aika, en petä lapsiani. Annan heille niin paljon aikaa kun ne tarvii tähän eron käsittelyyn. En petä heitä!

Ja sulle A tätä ei ollut tarkoitettu😆 sulla ja pojalla näyttäisi olevan hyvät mahdollisuudet, mitä vaistoan. Sopisette tosi hyvin yhteen huumorilta😅 hyvin tuutte juttuun😃 molemmilla poikiilla ei ole sua vastaan mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei toimi tuo mun mielestäni. Vanhempi ei ole mikään lapsen kaveri, vaan kasvattaja ja roolimalli.

Olen samaa mieltä. Uudesta kumppanista tulee pahimmassa skenaariossa yhtälailla kasvattaja ja huoltaja kuin lasten lailliset huoltaja ja sitä vastuuta voidaan siirtää pikku hiljaa. En itse lapsettomana naisena alkaisi tuollaiseen. Lapsen kasvatuksesta ja huoltamisesta, syöttämisestä ja juottamisesta vastaa lapsen lailliset huoltajat, olivatpa he samassa taloudessa lapsensa kanssa tai ei. Uusille kumppaneille se ei kuulu. Tietysti uusi kumppani on aikuinen esimerkki myös kumppaninsa lapsille. Se ei ole silti sama kuin huoltaja, jolle kuuluu huolto- ja kasvatusvastuu kokonaisuudessaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ja sulle A tätä ei ollut tarkoitettu😆 sulla ja pojalla näyttäisi olevan hyvät mahdollisuudet, mitä vaistoan. Sopisette tosi hyvin yhteen huumorilta😅 hyvin tuutte juttuun😃 molemmilla poikiilla ei ole sua vastaan mitään.

Se ville ei mene lähellekään sun lasta jos se lehti juttu pitää paikkansa niin sun täytyy se mulle ainakin pystyy sanomaan!! jos meillä ei ole mitään luottamusta niin mitä meillä on!!! tiedät että olen huolissani että se isompi tyttö on kunnossa!! haluan vain tietää että jos Se lehti oli totta niin kerrotko rakas mulle että saanko huolehtia siitä että kukaan ei ikinä kuuna päivänä pelota sitä isompaa tyttöä!!mä rakastan sua ja sun lapset kuuluu samaan pakettiin ja niiden turvallisuus on asia mihin minä puutun muuten rakas sinä saat päättää kaikista asioista mutta turvallisuus on Se mistä minä vastaan!!! kerro mulle että sillä tytöllä on kaikki hyvin ja että teet kaikkesi jotta saadaan hänelle olla ne turvalliset aikuiset jota hänen ei koskaan tarvitse pelätä

Pakko kommentoida tähän että jos minulla ja hänellä olisi suhde niin automaattisesti olisi selvää että lapset kuuluvat samaan pakettiin!!! ja tietenkin hän Saa päättää lasten kaikki asiat!!! enkä edes vaadi mitään että hänen täytyy tehdä kotitöitä tai olla mitenkään äidillinen minun lapsille!! minulle on pääasia että voin luottaa siihen että hän ei ikinä ole ilkeä lapsille!!! mitään muuta en vaadi!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Pakko kommentoida tähän että jos minulla ja hänellä olisi suhde niin automaattisesti olisi selvää että lapset kuuluvat samaan pakettiin!!! ja tietenkin hän Saa päättää lasten kaikki asiat!!! enkä edes vaadi mitään että hänen täytyy tehdä kotitöitä tai olla mitenkään äidillinen minun lapsille!! minulle on pääasia että voin luottaa siihen että hän ei ikinä ole ilkeä lapsille!!! mitään muuta en vaadi!!!!

Ja kyllä me seksiä voidaan tehdä monta kertaa päivässä ilman että lapset ovat siitä tietoisia!!!!kun on koulut tarhat harrastukset jne!!!!! ja en ikinä jättäisi häntä huomioimatta arki elämässä!!!!osaan kyllä huolehtia siitä että jokainen perheenjäsen tulee huomioida!!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Pakko kommentoida tähän että jos minulla ja hänellä olisi suhde niin automaattisesti olisi selvää että lapset kuuluvat samaan pakettiin!!! ja tietenkin hän Saa päättää lasten kaikki asiat!!! enkä edes vaadi mitään että hänen täytyy tehdä kotitöitä tai olla mitenkään äidillinen minun lapsille!! minulle on pääasia että voin luottaa siihen että hän ei ikinä ole ilkeä lapsille!!! mitään muuta en vaadi!!!!

Oletko tietoinen että toisinaan lapsia täytyy komentaa ja toisinaan he voi kokee sen ilkeytenä.

Se että lasten biologinen vanhempi odottaa ettei toinen loukkaa koskaan hänen lastensa tunteita on iso ongelma jos lapset asuu samassa taloudessa. Uuden tulokkaan siis pitää kokonaan siirtyä sivuun eikä saa sanoa mitään. Olla kuin ei asuisi taloudessa. Eli hän olisi ulkopuolinen jolta odotetaan näkymättömyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Pakko kommentoida tähän että jos minulla ja hänellä olisi suhde niin automaattisesti olisi selvää että lapset kuuluvat samaan pakettiin!!! ja tietenkin hän Saa päättää lasten kaikki asiat!!! enkä edes vaadi mitään että hänen täytyy tehdä kotitöitä tai olla mitenkään äidillinen minun lapsille!! minulle on pääasia että voin luottaa siihen että hän ei ikinä ole ilkeä lapsille!!! mitään muuta en vaadi!!!!

Asia muuttuu jos on joku viikonloppu isä tai äiti mut silti jos lapsi kapinoi uutta tilannetta vastaan ja lyö sua traktorilla päähän, niin äiti tai isäpuolen pitää nauraa iloisena ja aurinkoisesti kiitellä et kiva juttu ettei vaan lapsi pahoita mieltään ja sitä kautta lapsen vanhempi syytä jupakasta uutta tulokasta josta seuraa että uusi lähtee meneen eikä palaa

Anonyymi kirjoitti:

Oletko tietoinen että toisinaan lapsia täytyy komentaa ja toisinaan he voi kokee sen ilkeytenä.

Se että lasten biologinen vanhempi odottaa ettei toinen loukkaa koskaan hänen lastensa tunteita on iso ongelma jos lapset asuu samassa taloudessa. Uuden tulokkaan siis pitää kokonaan siirtyä sivuun eikä saa sanoa mitään. Olla kuin ei asuisi taloudessa. Eli hän olisi ulkopuolinen jolta odotetaan näkymättömyyttä.

Tähän on pakko kommentoida että en edes halua naista joka ei ymmärrä lapsista mitään!!!!! jos minulla olisi suhde niin tietenkin se on normaalia että lapsille joutuu sanomaa jos esimerkiksi käyttäytyy huonosti tai jotain mutta vaikka lapsille on erittäin tärkeää että on perheessä rajat ja selvät säännöt niin Se kumppanin pitäisi ymmärtää että lapsille voi muutenkin sanoittaa kuin esimerkiksi klikkaamalla tunteita tai esimerkiksi olla ilkeä!!!! ja jos minulla olisi kumppani jolla on lapsia niin tietenkin minä ymmärrän että he eivät minusta heti pidä ja ymmärrän että eivät välttämättä edes hyväksy uutta perheen jäsentä mutta juurikin sen takia kun ymmärrän lapsia niin osaan Kyllä kiltillä tavalla heitä lähestyy ja tutustuu tekemällä heidän kanssaan kivoja juttuja ja kuuntelen heitä ja ymmärrän!!! lapset tarvitsevat aina turvallisen aikuisen ympärille! ja sen takia olen valmis tekemään kaikkeni jotta hänen lapset kokisivat minut turvalliseksi aikuiseksi johon he voivat luottaa että vaikka he käyttäytyisi miten tahansa niin minä en heidän tunteita loukkaa ja ennenkaikkea heidän ei koskaan tarvitse pelätä että olisin ilkeä!! tietenkin minun rouva päättää meidän kotona säännöt mutta minä vastaan että kaikilla perheen jäsenillä on hyvä ja turvallinen olo kotona!!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Tähän on pakko kommentoida että en edes halua naista joka ei ymmärrä lapsista mitään!!!!! jos minulla olisi suhde niin tietenkin se on normaalia että lapsille joutuu sanomaa jos esimerkiksi käyttäytyy huonosti tai jotain mutta vaikka lapsille on erittäin tärkeää että on perheessä rajat ja selvät säännöt niin Se kumppanin pitäisi ymmärtää että lapsille voi muutenkin sanoittaa kuin esimerkiksi klikkaamalla tunteita tai esimerkiksi olla ilkeä!!!! ja jos minulla olisi kumppani jolla on lapsia niin tietenkin minä ymmärrän että he eivät minusta heti pidä ja ymmärrän että eivät välttämättä edes hyväksy uutta perheen jäsentä mutta juurikin sen takia kun ymmärrän lapsia niin osaan Kyllä kiltillä tavalla heitä lähestyy ja tutustuu tekemällä heidän kanssaan kivoja juttuja ja kuuntelen heitä ja ymmärrän!!! lapset tarvitsevat aina turvallisen aikuisen ympärille! ja sen takia olen valmis tekemään kaikkeni jotta hänen lapset kokisivat minut turvalliseksi aikuiseksi johon he voivat luottaa että vaikka he käyttäytyisi miten tahansa niin minä en heidän tunteita loukkaa ja ennenkaikkea heidän ei koskaan tarvitse pelätä että olisin ilkeä!! tietenkin minun rouva päättää meidän kotona säännöt mutta minä vastaan että kaikilla perheen jäsenillä on hyvä ja turvallinen olo kotona!!!!!

Olet ilkeä palstalla ilman syytä muille, joten varmaan hyökkäät niskaan myös tosielämässä ilman syytä

Anonyymi kirjoitti:

Olet ilkeä palstalla ilman syytä muille, joten varmaan hyökkäät niskaan myös tosielämässä ilman syytä

Minäkö olen ilkeä!!?? luuletko että minä näitä olen kirjoittanut????? jos olet hän niin tiedät että minä olen aina pitänyt lasten puolia vaikka en aina ymmärrä lapsia!! mutta en ole koskaan ilkeä lapsille ja en koskaan riitelee aikuisten kanssa lasten kuullen!! joten miksi sanot että olen ilkeä kun viesteihin KIRJOITIN että meillä rouvani päättää kaikista asioista!!!! ja minä teen kaikkeni jotta hänen lapsensa kokevat minut turvalliseksi aikuiseksi johon he voivat luottaa kaikessa!!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Asia muuttuu jos on joku viikonloppu isä tai äiti mut silti jos lapsi kapinoi uutta tilannetta vastaan ja lyö sua traktorilla päähän, niin äiti tai isäpuolen pitää nauraa iloisena ja aurinkoisesti kiitellä et kiva juttu ettei vaan lapsi pahoita mieltään ja sitä kautta lapsen vanhempi syytä jupakasta uutta tulokasta josta seuraa että uusi lähtee meneen eikä palaa

Tähän viestiin on pakko kommentoida että jos hän olisi esimerkiksi viikonloppu äiti ja kuvitellaan että esimerkiksi lapsi joka on juuri toipumassa vanhempien jatkuvasta riitelystä ja erosta niin on sanomattakin selvää että minä ymmärrän että silloin minun täytyy tehdä kaikkeni jotta hänen lapsensa kokee minut kilttinä ja turvsllisena aikuisena ja tekisin kaikkeni jotta hänen lapsensa tuntisi meidän kodin omakseen ja saisi tuntee että vaikka hän käyttäytyy miten tahansa niin hän on siltikin yhtä tärkeä perheen jäsen kuin muutkin!!! ja tietenkin panostan siihen että jos esimerkiksi olisi tilanne että hän olisi vain viikonloppuisin niin silloin huolehdin siitä että hänen kanssaan tehdään kivoja juttuja esimerkiksi uidaan ja leikitään ja hemmottelua ja myös sen huolehdin että lapsi saa kokea että saa täysin oman äitinsä huomion että lapsella ei tule tunnetta että olen tullut hänen ja hänen äidin väliin!! ja jos esimerkiksi olisi kyseessä minun rouvan lapset niin on sanomattakin selvää että ne eivät asu muualla kuin meillä!!! rouva päättää kasvatuksen minä huolehtisin että jokainen perheenjäsen tuntee olevansa tärkeä ja että jokainen tulee ymmärretyksi ja ennenkaikkea turvalliseks haluan että tuntuu turvallinen olo kotona kaikilla!!!! jos olisi niin että minun Rouva ei jostain syystä kykene hoitamaan lapsia ja esimerkiksi sen takia olisi viikonlopun äiti niin kyllä mä rouvalle sanon että Nyt lehmä ryhdistäydy ja autan sinua virkistää mieltä mutta lapsia en sinun anna jättää sen takia että olet masentunut!!mä hoidan vaikka ne lapset meidän yhteisesä kotona ja sitten kun sinä itse pystyt hoitamaan niin tietenkin minä tuen!! mutta yhteistyössä me rouvan kanssa pärjätään ylä ja ala mäet!!! lapsia ei hylätä!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Tähän viestiin on pakko kommentoida että jos hän olisi esimerkiksi viikonloppu äiti ja kuvitellaan että esimerkiksi lapsi joka on juuri toipumassa vanhempien jatkuvasta riitelystä ja erosta niin on sanomattakin selvää että minä ymmärrän että silloin minun täytyy tehdä kaikkeni jotta hänen lapsensa kokee minut kilttinä ja turvsllisena aikuisena ja tekisin kaikkeni jotta hänen lapsensa tuntisi meidän kodin omakseen ja saisi tuntee että vaikka hän käyttäytyy miten tahansa niin hän on siltikin yhtä tärkeä perheen jäsen kuin muutkin!!! ja tietenkin panostan siihen että jos esimerkiksi olisi tilanne että hän olisi vain viikonloppuisin niin silloin huolehdin siitä että hänen kanssaan tehdään kivoja juttuja esimerkiksi uidaan ja leikitään ja hemmottelua ja myös sen huolehdin että lapsi saa kokea että saa täysin oman äitinsä huomion että lapsella ei tule tunnetta että olen tullut hänen ja hänen äidin väliin!! ja jos esimerkiksi olisi kyseessä minun rouvan lapset niin on sanomattakin selvää että ne eivät asu muualla kuin meillä!!! rouva päättää kasvatuksen minä huolehtisin että jokainen perheenjäsen tuntee olevansa tärkeä ja että jokainen tulee ymmärretyksi ja ennenkaikkea turvalliseks haluan että tuntuu turvallinen olo kotona kaikilla!!!! jos olisi niin että minun Rouva ei jostain syystä kykene hoitamaan lapsia ja esimerkiksi sen takia olisi viikonlopun äiti niin kyllä mä rouvalle sanon että Nyt lehmä ryhdistäydy ja autan sinua virkistää mieltä mutta lapsia en sinun anna jättää sen takia että olet masentunut!!mä hoidan vaikka ne lapset meidän yhteisesä kotona ja sitten kun sinä itse pystyt hoitamaan niin tietenkin minä tuen!! mutta yhteistyössä me rouvan kanssa pärjätään ylä ja ala mäet!!! lapsia ei hylätä!!!!

Eli rahalla ja tavaralla varastetaan lapsen suosio?

Okei! Meneehän se noinkin! Toivottavasti rahasi riittävät. Mopoautot ja puhelimet on kalliita ja lapset osaa nykiä oikeasta narusta kun huomaavat miten epätoivoisesti heidän suosioon pyrit tavaralla ;)

Anonyymi kirjoitti:

Tähän viestiin on pakko kommentoida että jos hän olisi esimerkiksi viikonloppu äiti ja kuvitellaan että esimerkiksi lapsi joka on juuri toipumassa vanhempien jatkuvasta riitelystä ja erosta niin on sanomattakin selvää että minä ymmärrän että silloin minun täytyy tehdä kaikkeni jotta hänen lapsensa kokee minut kilttinä ja turvsllisena aikuisena ja tekisin kaikkeni jotta hänen lapsensa tuntisi meidän kodin omakseen ja saisi tuntee että vaikka hän käyttäytyy miten tahansa niin hän on siltikin yhtä tärkeä perheen jäsen kuin muutkin!!! ja tietenkin panostan siihen että jos esimerkiksi olisi tilanne että hän olisi vain viikonloppuisin niin silloin huolehdin siitä että hänen kanssaan tehdään kivoja juttuja esimerkiksi uidaan ja leikitään ja hemmottelua ja myös sen huolehdin että lapsi saa kokea että saa täysin oman äitinsä huomion että lapsella ei tule tunnetta että olen tullut hänen ja hänen äidin väliin!! ja jos esimerkiksi olisi kyseessä minun rouvan lapset niin on sanomattakin selvää että ne eivät asu muualla kuin meillä!!! rouva päättää kasvatuksen minä huolehtisin että jokainen perheenjäsen tuntee olevansa tärkeä ja että jokainen tulee ymmärretyksi ja ennenkaikkea turvalliseks haluan että tuntuu turvallinen olo kotona kaikilla!!!! jos olisi niin että minun Rouva ei jostain syystä kykene hoitamaan lapsia ja esimerkiksi sen takia olisi viikonlopun äiti niin kyllä mä rouvalle sanon että Nyt lehmä ryhdistäydy ja autan sinua virkistää mieltä mutta lapsia en sinun anna jättää sen takia että olet masentunut!!mä hoidan vaikka ne lapset meidän yhteisesä kotona ja sitten kun sinä itse pystyt hoitamaan niin tietenkin minä tuen!! mutta yhteistyössä me rouvan kanssa pärjätään ylä ja ala mäet!!! lapsia ei hylätä!!!!

Yritin tossa miettiä omaa lapsuuttani. Olin 15 vuotias kun mua alkoi vieras aikuinen kasvattamaan... Siitä on niin tuhottomasti jo aikaa ettei mun muisti meinaa enää kyetä palauttaan muistiin tunnekokemuksiani. Täytyy ihan keskittyä palauttamaan muistiini niitä aikoja.

Muistan että uusi talo ja uuden talon tavat oli outoja. Erilaisia kuin mihin tottunut. Enemmän ”pakko Tehdä” sääntöjä. Olin aikasemmin tottunut ettei sääntöjä juurikaan ollut.

Olin kuitenkin aina ollut hyvin tunnollinen ja vastuuntuntoinen joten ymmärsin 15 v ikäisenä suurimman osan säännöistä enkä kiukutellut, vaikka tilanne ärsytti kokonaisuudessaan mua.
Tilanne kuitenkin oli näin ja tiedostin että sille en mitään mahtanut. Kiukuttelu vain saa tilanteesta mun kannalta vaikeamman. Tiedostin senkin.

Uutta taloa tai uutta huonetta en kuitenkaan kodikseni tuntenut. Uusi kasvattaja oli vieras ja hänen luonne oli vaativa. Ankara. Räiskyvä.
Erilainen kuin mihin tottunut. Olin tottunut rauhalliseen hyvin tunnepidättyväiseen ympäristöön. En epävakaaseen avoimesti tunteita näyttävään ihmiseen kotonani. Vaikka biologinen äitini olikin hyvin räiskyvä ja taitoja mulla oli käsitellä tunne-elämältä epävakaita ihmisiä niin asuinkumppanina se oli mulle uutta. Äitiäni tarvi kestää vain viikonloppuisin hetken eikä joka päivä!

Konflikteja kuitenkin uudessa kodissani uuden kasvattajan kanssa tuli kun säännöissä mentiin alueelle jossa en enää järkeä nähnyt. Kiristys myös asioilla joissa tiesin että ei ole oikeus edes kiristää, sillä olin hyvin tietoinen mihin 15 v ikäisellä on oikeus jo aiheutti taisteluja. Se kun itsemääräämisen yli tallottiin ja mulle tuli kokemus että ihan mun henk.koht reviirille astuttiin oikeuksiani polkemaan nosti myrskyjä mun ja uuden kasvattajani välille. Esim. Meikkauksesta oli iso tappelu. Uskovainen uusi kasvattajani yritti määrätä et naamaani ei meikkiä tule ja mä tulistuin että ” sinähän et vartalostani määrää. Tää naama on mun ja 3 vuoden päästä olen 18 v joten enköhän tässä vaihees ole jo sen verran vanha että pystyn määrään naamani ehostuksesta jo itse! Se on kuitenkin aika pieni asia! Oisit kiitollinen että tässä on raitis päihteetön nuori joka ei sekoile sängystä sänkyyn ja tee teininä lapsia tai tee rikoksia”


Vuosien varrella kuitenkin uudesta kasvattajasta tuli mulle läheisempi kuin biologinen äitini ja biologinen äitini oli asiasta mustasukkainen.

Miten hän sen teki? Tappelusta, tiukoista säännöistä ja kapinasta huolimatta hän kuunteli huoliani, oli kiinnostunut miltä musta tuntuu ja tuki ja ymmärsi. Osoitti myötätuntoa.

Ei hänellä ollut aikaa kuin illalla hetki mutta hön jutusteli kanssani usein 30 min -1 h ennen nukkuun menoa tullessaan sanoon hyvää yötä. Niin meidän välit läheni hiljalleen.

Anonyymi kirjoitti:

Eli rahalla ja tavaralla varastetaan lapsen suosio?

Okei! Meneehän se noinkin! Toivottavasti rahasi riittävät. Mopoautot ja puhelimet on kalliita ja lapset osaa nykiä oikeasta narusta kun huomaavat miten epätoivoisesti heidän suosioon pyrit tavaralla ;)

Mulla ei ole tollasta tapaa monilla miehillä on!! mutta kyllä mä oman rouvan lapselle ostan kaikkea mitä hän tarvitsee!! ja ennenkaikkea mä annan lapsen tuntee että hänellä on turvallinen ympäristö jossa hänestä välitetään aidosti ja mikään tavarat eikä raha pysty ikinä korvaa lapsen oman äitinsä rakkautta!! lapselle on aina äiti Se kaikkein tärkein asia!!!!! ja siitä huolehdin että lapsi ei koskaan menetä omaa äitiä!!!! sen lupaan!!

Anonyymi kirjoitti:

Yritin tossa miettiä omaa lapsuuttani. Olin 15 vuotias kun mua alkoi vieras aikuinen kasvattamaan... Siitä on niin tuhottomasti jo aikaa ettei mun muisti meinaa enää kyetä palauttaan muistiin tunnekokemuksiani. Täytyy ihan keskittyä palauttamaan muistiini niitä aikoja.

Muistan että uusi talo ja uuden talon tavat oli outoja. Erilaisia kuin mihin tottunut. Enemmän ”pakko Tehdä” sääntöjä. Olin aikasemmin tottunut ettei sääntöjä juurikaan ollut.

Olin kuitenkin aina ollut hyvin tunnollinen ja vastuuntuntoinen joten ymmärsin 15 v ikäisenä suurimman osan säännöistä enkä kiukutellut, vaikka tilanne ärsytti kokonaisuudessaan mua.
Tilanne kuitenkin oli näin ja tiedostin että sille en mitään mahtanut. Kiukuttelu vain saa tilanteesta mun kannalta vaikeamman. Tiedostin senkin.

Uutta taloa tai uutta huonetta en kuitenkaan kodikseni tuntenut. Uusi kasvattaja oli vieras ja hänen luonne oli vaativa. Ankara. Räiskyvä.
Erilainen kuin mihin tottunut. Olin tottunut rauhalliseen hyvin tunnepidättyväiseen ympäristöön. En epävakaaseen avoimesti tunteita näyttävään ihmiseen kotonani. Vaikka biologinen äitini olikin hyvin räiskyvä ja taitoja mulla oli käsitellä tunne-elämältä epävakaita ihmisiä niin asuinkumppanina se oli mulle uutta. Äitiäni tarvi kestää vain viikonloppuisin hetken eikä joka päivä!

Konflikteja kuitenkin uudessa kodissani uuden kasvattajan kanssa tuli kun säännöissä mentiin alueelle jossa en enää järkeä nähnyt. Kiristys myös asioilla joissa tiesin että ei ole oikeus edes kiristää, sillä olin hyvin tietoinen mihin 15 v ikäisellä on oikeus jo aiheutti taisteluja. Se kun itsemääräämisen yli tallottiin ja mulle tuli kokemus että ihan mun henk.koht reviirille astuttiin oikeuksiani polkemaan nosti myrskyjä mun ja uuden kasvattajani välille. Esim. Meikkauksesta oli iso tappelu. Uskovainen uusi kasvattajani yritti määrätä et naamaani ei meikkiä tule ja mä tulistuin että ” sinähän et vartalostani määrää. Tää naama on mun ja 3 vuoden päästä olen 18 v joten enköhän tässä vaihees ole jo sen verran vanha että pystyn määrään naamani ehostuksesta jo itse! Se on kuitenkin aika pieni asia! Oisit kiitollinen että tässä on raitis päihteetön nuori joka ei sekoile sängystä sänkyyn ja tee teininä lapsia tai tee rikoksia”


Vuosien varrella kuitenkin uudesta kasvattajasta tuli mulle läheisempi kuin biologinen äitini ja biologinen äitini oli asiasta mustasukkainen.

Miten hän sen teki? Tappelusta, tiukoista säännöistä ja kapinasta huolimatta hän kuunteli huoliani, oli kiinnostunut miltä musta tuntuu ja tuki ja ymmärsi. Osoitti myötätuntoa.

Ei hänellä ollut aikaa kuin illalla hetki mutta hön jutusteli kanssani usein 30 min -1 h ennen nukkuun menoa tullessaan sanoon hyvää yötä. Niin meidän välit läheni hiljalleen.

Tässä tapauksessa on kyse pienestä lapsesta joka on menettänyt koko perheen kerralla samoin kodin ja äidin!! mutta juurikin sen takia minun rouva itse hoitaa lapsen meidän kodissa ja rouva tietää että teen kaikkeni jotta lapsi oppii ajan kanssa luottaa siihen että hänellä on turvallinen ympäristö ja ihmiset ympärillä jotka välittävät!! kaikista tärkein on lapsen äiti ja se että äiti hokee päivittäin kuinka rakastaa lastaan vaikka äiti on nyt esimerkiksi vaikka kipeenä eikä voi esimerkiksi hoitaa niin kuin haluaisi mutta onneksi lapset eivät ymmärrä kuka sen perus hoidon antaa kun äiti asuu samassa kodissa lapsen kanssa!!minä hoidan ruuan kotityöt ja viihdytän lasta ja kuuntelen mutta kukaan ei ikinä ole parempi kuin lapsen oma äiti ja äitin lähellä olla!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Tässä tapauksessa on kyse pienestä lapsesta joka on menettänyt koko perheen kerralla samoin kodin ja äidin!! mutta juurikin sen takia minun rouva itse hoitaa lapsen meidän kodissa ja rouva tietää että teen kaikkeni jotta lapsi oppii ajan kanssa luottaa siihen että hänellä on turvallinen ympäristö ja ihmiset ympärillä jotka välittävät!! kaikista tärkein on lapsen äiti ja se että äiti hokee päivittäin kuinka rakastaa lastaan vaikka äiti on nyt esimerkiksi vaikka kipeenä eikä voi esimerkiksi hoitaa niin kuin haluaisi mutta onneksi lapset eivät ymmärrä kuka sen perus hoidon antaa kun äiti asuu samassa kodissa lapsen kanssa!!minä hoidan ruuan kotityöt ja viihdytän lasta ja kuuntelen mutta kukaan ei ikinä ole parempi kuin lapsen oma äiti ja äitin lähellä olla!!!!

Sori vaan. Äidin merkitys on pelkkä myytti.

Mun kasvattaja vauvasta asti oli isäni. Isäni oli mulle sekä äiti että isä!

Älä luulekaan että reikä alapäässä ja pari tissejä tekisi paremmaksi kasvattajaksi.

Mun äitini oli aika monen viranomaisen antaman lausunnon mukaan epävakaa ihminen joka kelvoton vanhemmaksi.

Hän keräsi 18 vuoden aikana usealta eri viranomaiselta tällaisia lausuntoja.

Isäni taas katsottiin vakaaksi, turvalliseksi vastuulliseksi joka huolehtii lapsistaan hyvin.

Tästäkin on useita raportteja koska äitini teki huoltajuuspäätöksistä valituksia usein.

Hieno ajatus! Joskus ne omat perheet voi myöhemmin hajota ja voi joutua sellaisen eteen. Minä ajattelin tai me ajateltiin ettei koskaan erota, siitä oltiin täysin varmoja, mutta elämän olosuhteet ajoi eron eteen. Ihanteellista olisi että perheet aina säilyisi, toivon, että saat tämän onnen😊 mutta nyt olen itse tyytyväinen etten koko elämää viettänytkään yhden kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Hieno ajatus! Joskus ne omat perheet voi myöhemmin hajota ja voi joutua sellaisen eteen. Minä ajattelin tai me ajateltiin ettei koskaan erota, siitä oltiin täysin varmoja, mutta elämän olosuhteet ajoi eron eteen. Ihanteellista olisi että perheet aina säilyisi, toivon, että saat tämän onnen😊 mutta nyt olen itse tyytyväinen etten koko elämää viettänytkään yhden kanssa.

Minua ei kiinnosta sinun tilanteesi. Et ole maailman ainut nainen.

Anonyymi kirjoitti:

Minua ei kiinnosta sinun tilanteesi. Et ole maailman ainut nainen.

Oletpa sinä empaaatinen myötäeläjä.😂 On aivan ok, ettei halua naista/miestä, jolla on lapsia. Sen sijaan asenne muita kohtaan ja suvaitsemattomuuden puute, on se, joka tulee helposti esteeksi suhteelle ja jo tutustumiselle varsinkin jos on jo ikäpoika.

Anonyymi kirjoitti:

Minua ei kiinnosta sinun tilanteesi. Et ole maailman ainut nainen.

Elämä opettaa! Toivon silti onnea, elämä ei mene aina niin kuin toivoo.

Ei se välttämättä noinkaan mene. Olen itse lapseton keski-ikää lähestyvä ja olen jo ala-asteikäisestä asti hoitanut itsenäisesti tuttujen lapsia esim. kesälomalla ja viikonloppuisin. Se, että joku on tullut biologiseksi äidiksi, ei tarkoita sitä, että olisi hyvä äiti ja hyvä kasvattaja ja että ymmärtäisi tai voisi antaa, mitä lapsi tarvitsee. Lapsia voi saada kuka vain mutta kuka vain ei ole hyvä kasvattaja ja huoltaja. Lapsi tarvitsee rakkautta, rajat ja tarpeista huolehtimisen. Lapsi vie aina aikaa, vaivaa ja taloudellisia resursseja.

Uusperhe kuviot on vaikeita, olipa se toisen ex-puoliso siinä arjessa läsnä tai ei. Aina puolison ex ei ole läsnä syystä tai toisesta, silloin sille uudelle kumppanille voidaan sysätä suuremmalla syylläkin enemmän vastuuta. Noista asioista pitäisi keskustella ja sopia ennen kuin lähtee mukaan uusperhekuvioon, ettei tule niitä epämieluisia ylläreitä.

Kumppanin lasten hyväksymisessä tai hyväksyttömyydessä ei ole kyse tervejärkisyydessä tai sen puutteesta. Kaikki ei oikeasti halua sellaista kumppania, jolla on jo lapsia, koska se vaatii paljon. Järkevä ihminen tajuaa, mitä se oikeasti vaatii. Lapsettoman on ihan oikeasti oikeus etsiä itselleen toista lapsetonta kumppania, jolla ne edellisten suhteiden lapset ei raahaa perässä riippakivenä ja tee arjesta monimutkaisempaa mitä se voisi olla lapsettoman kumppanin kanssa. Tuon pitäisi ihan aikuisten oikeasti myös jo vanhemmiksi tulleiden ymmärtää, jotka uutta kumppania etsivät. Uuden kumppanin voi etsiä muista vanhemmista, jotka ymmärtää sen uusperheen kuvion ja jonka kanssa tilanne on tasavertainen. Uusperheissä lapselliset/jo vanhemmaksi tulleet voivat laittaa lapsensa ensisijalle ja sen uuden kumppanin toiselle sijalle.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se välttämättä noinkaan mene. Olen itse lapseton keski-ikää lähestyvä ja olen jo ala-asteikäisestä asti hoitanut itsenäisesti tuttujen lapsia esim. kesälomalla ja viikonloppuisin. Se, että joku on tullut biologiseksi äidiksi, ei tarkoita sitä, että olisi hyvä äiti ja hyvä kasvattaja ja että ymmärtäisi tai voisi antaa, mitä lapsi tarvitsee. Lapsia voi saada kuka vain mutta kuka vain ei ole hyvä kasvattaja ja huoltaja. Lapsi tarvitsee rakkautta, rajat ja tarpeista huolehtimisen. Lapsi vie aina aikaa, vaivaa ja taloudellisia resursseja.

Uusperhe kuviot on vaikeita, olipa se toisen ex-puoliso siinä arjessa läsnä tai ei. Aina puolison ex ei ole läsnä syystä tai toisesta, silloin sille uudelle kumppanille voidaan sysätä suuremmalla syylläkin enemmän vastuuta. Noista asioista pitäisi keskustella ja sopia ennen kuin lähtee mukaan uusperhekuvioon, ettei tule niitä epämieluisia ylläreitä.

Kumppanin lasten hyväksymisessä tai hyväksyttömyydessä ei ole kyse tervejärkisyydessä tai sen puutteesta. Kaikki ei oikeasti halua sellaista kumppania, jolla on jo lapsia, koska se vaatii paljon. Järkevä ihminen tajuaa, mitä se oikeasti vaatii. Lapsettoman on ihan oikeasti oikeus etsiä itselleen toista lapsetonta kumppania, jolla ne edellisten suhteiden lapset ei raahaa perässä riippakivenä ja tee arjesta monimutkaisempaa mitä se voisi olla lapsettoman kumppanin kanssa. Tuon pitäisi ihan aikuisten oikeasti myös jo vanhemmiksi tulleiden ymmärtää, jotka uutta kumppania etsivät. Uuden kumppanin voi etsiä muista vanhemmista, jotka ymmärtää sen uusperheen kuvion ja jonka kanssa tilanne on tasavertainen. Uusperheissä lapselliset/jo vanhemmaksi tulleet voivat laittaa lapsensa ensisijalle ja sen uuden kumppanin toiselle sijalle.

Tekstissäsi on yksi asia mitä en itse ymmärrä. Tuo että etsitään tietynlaista kumppania. Se ei mahdu mun romantikon ajatusmaailmaan. Jos rakkautta sattuu tässä kylmässä maailmassa jostain löytämään niin kyllä se kannattaa ottaa vastaan oli lapsia tai ei. Asioilla on tapana järjestyä.

Anonyymi kirjoitti:

Tekstissäsi on yksi asia mitä en itse ymmärrä. Tuo että etsitään tietynlaista kumppania. Se ei mahdu mun romantikon ajatusmaailmaan. Jos rakkautta sattuu tässä kylmässä maailmassa jostain löytämään niin kyllä se kannattaa ottaa vastaan oli lapsia tai ei. Asioilla on tapana järjestyä.

Ihmiset on erilaisia sen mukaan, mitä ennakkovaatimuksia he asettavat. Moni asettaa tietämättään tai tietoisesti. Kyllä eronnnut vanhempi ja lapseton voivat ihastua ja rakastua mutta elämän realiteetit tulee kyllä vastaan jossain vaiheessa ja ne on hyväksyttävä, jos haluaa uusperhekuvioon mukaan. Rakkauskin voi kariutua elämän realiteetteihin. Se on viisautta ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmiset on erilaisia sen mukaan, mitä ennakkovaatimuksia he asettavat. Moni asettaa tietämättään tai tietoisesti. Kyllä eronnnut vanhempi ja lapseton voivat ihastua ja rakastua mutta elämän realiteetit tulee kyllä vastaan jossain vaiheessa ja ne on hyväksyttävä, jos haluaa uusperhekuvioon mukaan. Rakkauskin voi kariutua elämän realiteetteihin. Se on viisautta ymmärtää.

On täysin järjetöntä suinpäin rynnätä uuteen suhteeseen ilman rakkautta. Siksi, että toinen täyttää jotkut naurettavat kriteerit. Odottakaa ihmiset rauhassa, että löydätte rakkautta. Sitten kun sitä rakkautta on, on myös kestävyyttä ja ymmärrystä niin, että uusperhekuviotkin onnistuvat varmasti. Elämä ilman parisuhdettakin voi antaa niin paljon. Sinä edellinen kirjoitat juuri siten, että lietsot niitä turhia pelkoja, joita sinkuilla voi olla.

Anonyymi kirjoitti:

On täysin järjetöntä suinpäin rynnätä uuteen suhteeseen ilman rakkautta. Siksi, että toinen täyttää jotkut naurettavat kriteerit. Odottakaa ihmiset rauhassa, että löydätte rakkautta. Sitten kun sitä rakkautta on, on myös kestävyyttä ja ymmärrystä niin, että uusperhekuviotkin onnistuvat varmasti. Elämä ilman parisuhdettakin voi antaa niin paljon. Sinä edellinen kirjoitat juuri siten, että lietsot niitä turhia pelkoja, joita sinkuilla voi olla.

Kuka tässä on puhunut suhteesta ilman rakkautta? Tietysti pitää olla rakkautta. Rakkautta edellyttää kuitenkin molemminpuolinen hyväksyntä ja sitä hyväksyntää usein edellyttää parisuhdemielessä tietyt kriteerit. Usein ihminen etsii kriteerit täyttävää ihmistä ja antaa sitten vasta mahdollisuuden rakkaudelle. Ihminen tekee näin joko tiedostomattomasti ja tiedostaen. Tietysti voi rakastua sellaiseenkin ihmiseen, joka ei välttämättä täytä ennalta asetettuja kriteerejä, vaan löytyy jotain muita ominaisuuksia, joihin ihastuu. Kyllä vankkana kriteerien asettajanakin tuon ymmärrän. Elämä voi yllättää. En minä silti haluaisi mukaan uusperhekuvioihin, sillä maailmassa on paljon mielenkiintoisia, lapsettomia ja vapaita miehiä.

Oletko lukenut Aswad Ayinde nimisestä miehestä?
Ohjasi tämän musiikkivideon https://youtu.be/oKOtzIo-uYw

Hän sai tuomion insestistä ja lapsen seksuaalisesta hyvöksikäytöstä.

Teki 5 lasta omalle tyttärelleen!


Ymmärrän hyvin miksi abortti on laillinen. Kaikki raskaudet ei ala molempien omasta tahdosta vaan väkivallan seurauksena

Anonyymi kirjoitti:

Oletko lukenut Aswad Ayinde nimisestä miehestä?
Ohjasi tämän musiikkivideon https://youtu.be/oKOtzIo-uYw

Hän sai tuomion insestistä ja lapsen seksuaalisesta hyvöksikäytöstä.

Teki 5 lasta omalle tyttärelleen!


Ymmärrän hyvin miksi abortti on laillinen. Kaikki raskaudet ei ala molempien omasta tahdosta vaan väkivallan seurauksena

Jos jokainen valitsisi kumppanin se mielessä, että on aina yhdessä, tuollaisia tyyppejä ei olisi. Ehjät perheet auttavat toinen toisiaan ja pitävät yllä yhteisöjen moraalia.

Oikeistokonservatismi on sitä, että valtaosa väestöstä on yhden kumppanin kanssa koko elämänsä, on raskaat tuomiot rikoksista, joten kynnys tehdä rikoksia kasvaa.

Et voi ikinä johtaa moraalia siitä miten asiat ovat. Tuo perustelusi abortille on tätä tyyppiä:"Koska ihminen kuolee, voidaan hänet tappaa."

Mutta Suomi nyt on mädäntynyt läpensä, enkä usko, että mitään korjausliikkeitä tullaan edes tekemään, vaikka kaikki päättäjät ja virkamiehet uusittaisiin.

Ei moniakaan tasapainoisia ihmisiä! Mun ystävä mies on kolmen lapsen yksinhuoltaja äidin kanssa jolla murrosikäisiä lapsia ja mies on vielä 10v nuorempi naista. Niin kypsyneesti hoitaa tilannetta sanoikin, että lapsista näkee ettei oo ollut kunnon isää. Onnea toivotan teille!

se on sitten helppo vaihtaa äidistä tyttäreen kun äiti alkaa rupsahtamaan ;)

Tai sitten häiritsee vieläkin enemmän!

Ongelmaksi kun tulee molempien lasten sovittaminen samaan perheeseen. Voi olla haaste!
Kilpailua oman vanhemman huomioista toisen lapsien kanssa. ”Sisarkateus” voi olla kovempaa kun oma vanhempi omitaan ja koetaan että tuo toinen ei ole oman äidin tai isän oikee vanhempi vaan mun!

Myöskin mustasukkaisuus voi olla räiskyvää kun kummankin exät käy vierailulla!

Anonyymi kirjoitti:

Tai sitten häiritsee vieläkin enemmän!

Ongelmaksi kun tulee molempien lasten sovittaminen samaan perheeseen. Voi olla haaste!
Kilpailua oman vanhemman huomioista toisen lapsien kanssa. ”Sisarkateus” voi olla kovempaa kun oma vanhempi omitaan ja koetaan että tuo toinen ei ole oman äidin tai isän oikee vanhempi vaan mun!

Myöskin mustasukkaisuus voi olla räiskyvää kun kummankin exät käy vierailulla!

Eronneen vanhemman on todella itsekästä vaatia, että uusi kumppani olisi lapseton, joka tulee toisen valmiiseen elämään, aikatauluihin ja härdellin keskelle. Se, että uusi kumppani on lapseton, ei tarkoita sitä, että hänen tulee aina joustaa ja mennä sen lapsellisen aikataulujen mukaan, jos lähtee suhteeseen eronneen vanhemman kanssa. Kuvio on siinäkin mielessä mahdotonta olla oikeudenmukainen, koska eronnut vanhempi laittaa omat lapsensa ensisijalle ja uuden kumppanin vasta sen jälkeen. Lapsettomalta uudelta kumppanilta ei voi edellyttää sitä, että laittaa uuden kumppanin lapset etusijalle tai edes uutta kumppania ensimmäiselle sijalle, jos se eronnut vanhempi ei voi tehdä samaa. Uusi kumppani ei välttämättä myös pidä automaattisesti eronneen vanhemman lapsista ja toistepäin.

Oikeudenmukaisuusperiaatteen vuoksi on parempi, että eronneet vanhemmat menee yhteen. Tilanne on reilumpi molemmille. On totta, että uusperhekuviot vaatii paljon kaikilta osapuolilta, aikuisilta ja lapsilta. Voihan sitä pitää omat taloudet, jos ei halua toisen lapsia tai uutta kumppania saman katon alle.

Anonyymi kirjoitti:

Tai sitten häiritsee vieläkin enemmän!

Ongelmaksi kun tulee molempien lasten sovittaminen samaan perheeseen. Voi olla haaste!
Kilpailua oman vanhemman huomioista toisen lapsien kanssa. ”Sisarkateus” voi olla kovempaa kun oma vanhempi omitaan ja koetaan että tuo toinen ei ole oman äidin tai isän oikee vanhempi vaan mun!

Myöskin mustasukkaisuus voi olla räiskyvää kun kummankin exät käy vierailulla!

No eipä oo mun ongelma. Mul ei oo lapsii.