Tahdon kuolla!

En jaksa elää. Onko muita, jotka samoissa mietteissä? Miksi jatkaa, jos ei ole mitään syytä nousta aamuisin sängystä. Jos on niin rikki ja väsynyt ettei jaksa tavata ketään ja esittää, että kaikki olisi jotenkuten hyvin. Olen mokannut elämässäni suurinpiirtein kaiken mihin olen ryhtynyt. Jäljellä ei ole kuin sammumaton häpeä ja itsesyytökset.

Ihmiset tuntuvat teennäisiltä, harvat ovat aitoja. En tahdo levittää tätä epätoivoa ja negatiivisuutta ympärilleni.
Tahtoisin päästä jo pois. En tiedä, uskallanko viedä ajatuksiani maaliin asti. Pelkään joutuvani helvettiin. Uskon Jeesukseen. Mutta en siltikään jaksa. En kestä. Olen kokenut sen, että uskovat ovat monesti kaikista ihmisistä kylmimpiä ja tuomitsevimpia. Tiedän etten täytä kunnon uskovan mittaa. En luota ihmisiin, olen kai omasta syystäni yksin. Hirttoköysi on jo valmiina ja muutenkin olen järjestellyt asioita kuolemani varalta. Tunnen olevani ihan hukassa. Jokainen päivä täällä on tuskaa. Uutisia lukiessa ja Raamatun viimeisiä sivuja tutkiessa tulee mieleen vain että ei tämä elämä ainakaan helpommaksi tule muuttumaan. Epävarmuus lisääntyy, laittomuus pääsee valtaan, rakkaus kylmenee. Jeesus auta meitä.
4<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kyllä se on monille muillekin samanlaista kuin sinulle. Koen itsekin etten ole aito kun toimin maailmalla. Ulkokuori on osittain suunniteltu ja siistitty yleisen mielipiteen ja sovinnaisuuden mukaiseksi. Se johtuu siitä että kun olen unohtanut pitää kuorta yllä ja ollut oma itseni, niin on alettu hyppiä silmille oikein todella. Jos pitää kuorta yllä niin ei hypitä silmille. Ikävää on että ihmisen petomaisuus näyttää välillä juurikin niin todelliselta kuin tässä sanoin, mutta usein se ei olekaan niin. Kuten aivan alussa sanoinkin.. Et ole yksin ongelmasi kanssa.

Sanoit uskonnosta. Itse olen perehtynyt uskontoihin, shamanismiin yms. koko ikäni murrosiästä lähtien. Minulla on monia uskonnollisia kokemuksia. Uskon että todellinen hengellisyys on uskontojen maallisia muotoja korkeampi, ja kaikkien on mahdollista sitä kokea ja saada siitä voimaa ja rauhaa, ilman että kuuntelee kenenkään puheita joka edustaa jotain maapallolla olevaa uskontoa. Hiljentyminen sisäisesti, luonnon kuuntelu ja luonnossa vaeltelu helpottaa ja puhdistaa mielen... Kokeile kirjoittaa ajatuksesi huonoina päivinä päiväkirjaan. Se helpottaa. Ahdistipa kuinka paljon tahansa, sekin menee ohi ja unohtuu, vaikka tuntuisikin joskus ettei jonkin asian kanssa voi elää. Sinun todellinen minäsi ei olekaan kiinni mistään muutuvista asioista, vaan se uudistaa itseään ikuisesti omasta puhtaudestaan käsin.

Tunteet ja ajatukset syntyvät unistakin. Sitten kun herää aamulla, niin kun huomaa että se olikin vain unta niin tunne katoaa, vaikka se oli tosi tunne. Tunteillamme ei ole useinkaan mitään muuta pohjaa kuin oman mielemme luoma. Toivottavasti tästä on jotain apua sinulle.

Äänestä

Otetaanko kisa kumpi ehtii ensin? Mä ajattelin juhannuksena lähteä.

Äänestä

Lopeta iltalehtien ja Raamatun lukeminen. Kumpaakin käytetään vain viattomien ihmisten kiusaamiseen.

Mielenterveytesi lähtee pikku hiljaa paranemaan. Ei kerta laakista, mutta pikku hiljaa.

Äänestä

EI kannata Jeesukselta pyytää apua. Jos se eläisi nyt tulisi varmasti Suomeen täyshoitoon kuten muut mamut.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

En jaksa elää. Onko muita, jotka samoissa mietteissä? Miksi jatkaa, jos ei ole mitään syytä nousta aamuisin sängystä. Jos on niin rikki ja väsynyt ettei jaksa tavata ketään ja esittää, että kaikki olisi jotenkuten hyvin. Olen mokannut elämässäni suurinpiirtein kaiken mihin olen ryhtynyt. Jäljellä ei ole kuin sammumaton häpeä ja itsesyytökset.

Ihmiset tuntuvat teennäisiltä, harvat ovat aitoja. En tahdo levittää tätä epätoivoa ja negatiivisuutta ympärilleni.
Tahtoisin päästä jo pois. En tiedä, uskallanko viedä ajatuksiani maaliin asti. Pelkään joutuvani helvettiin. Uskon Jeesukseen. Mutta en siltikään jaksa. En kestä. Olen kokenut sen, että uskovat ovat monesti kaikista ihmisistä kylmimpiä ja tuomitsevimpia. Tiedän etten täytä kunnon uskovan mittaa. En luota ihmisiin, olen kai omasta syystäni yksin. Hirttoköysi on jo valmiina ja muutenkin olen järjestellyt asioita kuolemani varalta. Tunnen olevani ihan hukassa. Jokainen päivä täällä on tuskaa. Uutisia lukiessa ja Raamatun viimeisiä sivuja tutkiessa tulee mieleen vain että ei tämä elämä ainakaan helpommaksi tule muuttumaan. Epävarmuus lisääntyy, laittomuus pääsee valtaan, rakkaus kylmenee. Jeesus auta meitä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu