Kehitysapu, keino pitää köyhät köyhinä.

Koska jokainen on havainnut vihervassarifemakot elävät omissa pilvilinnoissaan, vailla käsitystä todellisuudesta ja normaalien ihmisten toiminnasta ja käytöksestä, lienee hetki puhua siitä mite köyhät pidetään köyhinä, ja persut poissa pilaamasta tätä köyhien riistoa.

Eli, kun köyhälle antaa vastiikkeetta rahallista apua, tämä tulee pyytämään hetken kuluttua lisää, ja näkee ennemmin nälkää kuin tekisi työtä. Tämä on normaali loisian ajatusmaailma, joita piisaa yksilötasolla. Hyshys asioita sosialismi utopiaan uskovien keskuudessa.

Miten tämä itsestäänselvä lainalaisuus liittyy valtion kokoiseen järjestelmään? No lienee ensin syytä huomauttaa lähtökohta, eli varakkaiden maiden intressi pitää entiset siirtomaansa taloudellisessa liekanuorassa. Eli koska kun varakas maa antaa rahaa kehitysmaan talouden pyörittämiseen, sinne ei pääse muodostumaan tietä joka johtaisi itsenäisyyteen, kansallisvaltion, kansallisen identiteetin, toimivan ja vauraan yhteisön rakentumiseen. Eli jos tämä köyhyyden oravanpyörä katkaistaisiin lopettamalla rahanpumppaaminen kehitysmaihin, sinne muodostuisi toimiva, vaurastuva yhteisö, jonka ei olisi pakko myydä vauraille isännilleen valmistamiaan tuotteita ja teollisuuden raaka-aineita pilkkahintaan. Japani, sodan runtelema ja ydisodan nähnyt yhteisö rakentui muutamassa vuosikymmenessä yhdeksi suurimmista mahdeista. Kansallinen ylpeys ja kunnia riippumattomuudesta johtaa arvokkaisiin asioihin. Ei se että anna rahaa.

Jaa meekö tunteisiin? Mä voin antaa tilinumeron mihin saa laittaa rahaa niinpal että saat ostettua itsellesi hyvän olon. Enkä maksa takaisin. Mannelainaa näet.

Samassa tilanteessa köyhyyskarusellissa suomessa on elintarviketeollisuus kaupan halpuutus bulkkimerkkien puristuksessa.