Koko ajan sellainen tunne että en ole kenenkään tärkeä.

Jos haluaa elämässä eteenpäin niin tuskin hyödyttää kuluttaa aikaa sellaisen kanssa, joka ei elämässä halua mennä eteenpäin, tai aikuistua vaan pyörii vuodesta toiseen samassa hölmöilyssään. Liika kohteliaisuus voi osoittautua tuhoisaksi.

Puhun kyllä ihan ystävistäni ja perheestäni. Ettei heitä kiinnosta tai eivät välitä. Siksi olen vetänyt kuoreeni tietävät kyllä. Muttei kukaan välitä. Kyllä minulle ihmiset juttelevat kaupassa ja muualla ystävällisesti. Tervehdin ja olen ystävällinen en etsi uusia ystäviä kun vanhatkaan eivät välitä.

Anonyymi kirjoitti:

Puhun kyllä ihan ystävistäni ja perheestäni. Ettei heitä kiinnosta tai eivät välitä. Siksi olen vetänyt kuoreeni tietävät kyllä. Muttei kukaan välitä. Kyllä minulle ihmiset juttelevat kaupassa ja muualla ystävällisesti. Tervehdin ja olen ystävällinen en etsi uusia ystäviä kun vanhatkaan eivät välitä.

Lue lisää

Mitenkä sen välittämisen tulisi näkyä? Parhaimmillaan se on molemminpuolista, ja vähimmillään toisen osapuolen pitää olla aktiivinen.

Minä mietin ajoittain mitä se ystävyys oikeastaan on? Hyvien ystävien kanssa juttu luistaa pitkänkin tauon jälkeen, mutta esimerkiksi monien päivittäin tavattavien tuttujen kanssa voi olla miellyttävämpää jäättää puhuminen pelkän moikkaamisen tasolle.

Jos juttu luistaa, niin sitten pitäisi keksiä jotakin yhteistä tekemistä. Ja sitten ehdottaa sitä. Oli se sitten pyöräilyreissu jonnekin eväiden kanssa, tai jokin muu asia mikä näyttäisi kiinnostavan molempia. (Varatun toista sukupuolta olevan ihmisen suhteen pitää osata muotoilla ehdotuksensa ja tekeminen huolella, jottei synny draamaa.)

Työkaveri on työkaveri, harrastuskaveri on harrastuskaveri, mutta ystävyyttä syntyy kun tekeminen menee noiden kuvioiden ulkopuolelle. Jos työkaveri vaihtaa työpaikkaa, niin se kaveruus voi loppua siihen, jos ei ole viettänyt yhtään aikaa työpaikan ulkopuolella.

Anonyymi kirjoitti:

Mitenkä sen välittämisen tulisi näkyä? Parhaimmillaan se on molemminpuolista, ja vähimmillään toisen osapuolen pitää olla aktiivinen.

Minä mietin ajoittain mitä se ystävyys oikeastaan on? Hyvien ystävien kanssa juttu luistaa pitkänkin tauon jälkeen, mutta esimerkiksi monien päivittäin tavattavien tuttujen kanssa voi olla miellyttävämpää jäättää puhuminen pelkän moikkaamisen tasolle.

Jos juttu luistaa, niin sitten pitäisi keksiä jotakin yhteistä tekemistä. Ja sitten ehdottaa sitä. Oli se sitten pyöräilyreissu jonnekin eväiden kanssa, tai jokin muu asia mikä näyttäisi kiinnostavan molempia. (Varatun toista sukupuolta olevan ihmisen suhteen pitää osata muotoilla ehdotuksensa ja tekeminen huolella, jottei synny draamaa.)

Työkaveri on työkaveri, harrastuskaveri on harrastuskaveri, mutta ystävyyttä syntyy kun tekeminen menee noiden kuvioiden ulkopuolelle. Jos työkaveri vaihtaa työpaikkaa, niin se kaveruus voi loppua siihen, jos ei ole viettänyt yhtään aikaa työpaikan ulkopuolella.

Lue lisää

Ihminen on susi toiselle ihmiselle, tämä tiedetään. Yssikseen on siis hyvä olla.

Anonyymi kirjoitti:

Mitenkä sen välittämisen tulisi näkyä? Parhaimmillaan se on molemminpuolista, ja vähimmillään toisen osapuolen pitää olla aktiivinen.

Minä mietin ajoittain mitä se ystävyys oikeastaan on? Hyvien ystävien kanssa juttu luistaa pitkänkin tauon jälkeen, mutta esimerkiksi monien päivittäin tavattavien tuttujen kanssa voi olla miellyttävämpää jäättää puhuminen pelkän moikkaamisen tasolle.

Jos juttu luistaa, niin sitten pitäisi keksiä jotakin yhteistä tekemistä. Ja sitten ehdottaa sitä. Oli se sitten pyöräilyreissu jonnekin eväiden kanssa, tai jokin muu asia mikä näyttäisi kiinnostavan molempia. (Varatun toista sukupuolta olevan ihmisen suhteen pitää osata muotoilla ehdotuksensa ja tekeminen huolella, jottei synny draamaa.)

Työkaveri on työkaveri, harrastuskaveri on harrastuskaveri, mutta ystävyyttä syntyy kun tekeminen menee noiden kuvioiden ulkopuolelle. Jos työkaveri vaihtaa työpaikkaa, niin se kaveruus voi loppua siihen, jos ei ole viettänyt yhtään aikaa työpaikan ulkopuolella.

Lue lisää

Ehkä vain kaipaan elämääni oikeasti ihmistä joka haluaa todella tietää miten minulla menee eikö tyydy vain vastauksiin että ihan ok ja välittää. Edes joskus joku kuuntelisi minunkin murheet ilman että joudun ne yksin käsittelemään. Ja kyllä se raastaa kun itse on aina se aktiivinen osapuoli.