kuin sinun menettämistä, ystäväni. Jos olisin tiennyt tämän olevan tulevaisuus, niin olisin ollut hiljaa tunteistani ja jatkanut kuten ennenkin, pitänyt kaiken sisälläni. Sen sijaan kerroin mitä tunnen ja ettemme voi olla kuten ennen jos et tunne samoin. Et tuntenut. Jäi vain luu käteen ja loputon ikävä.
Miehelle.
Miehelle.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Ystävät eivät häiritse, eivätkä halua sotkea heidän ihmissuhteita.
Miten aloittaja on sen tehnyt?
Sitä minäkin jäin miettimään. Taitaa olla vähän vinksallaan ed vastaaja.
En tiedä miten olisin sen tehnyt. Jos hän on kertonut minun tunteistani puolisolleen, niin silloin hän on tuonut minut tahtomattani mukaan kuvioon, kun halusin sen olevan vain hänen tiedossaan. Hän on ainoa ihminen elämässäni, jolle olen koskaan kertonut siitä mitä tunnen, sillä hän on myös ainoa, jota olen rakastanut tällä tavoin.
Nuorempana en kertonut eräälle toiselle tunteistani ja katsoin vierestä hänen uutta onneaan ja päätin, etten enää ole yhtä arka ja häpeä omia tunteitani, pidä niitä arvottomina. Hän vielä hieroi suolaa jatkuvasti haavoihini esitellessään rakkauttaan kuin alleviivaten sitä, etten itse aikoinaan tarttunut tilaisuuteen, kun hän minua varattuna vikitteli. Mitä nainen voi tehdä? Rakastunut nainen vieläpä. Kärsiä samat virheet kuin kerran aiemminkin ja olla hiljaa tai kertoa tunteistaan ja uskoa, että kaikki aikanaan asettuu paremmin uomiinsa, kun saa sen pakottavan tunteen sydämeltä pois ja ettei toinen jäisi siihen harhaan, ettei ole tärkeä ja rakas, rakkain kaikista.
Nämä vuodet olisivat olleet helpompia, jos hän olisi edes vastannut. Mitä tahansa. Kielteisestikin, kuin että alkoi kohdella tylysti ja jätti hiljaisuuteen. Oliko se ystävän teko?
-aloittaja-
Oletkohan täysin viaton kun mies on avioliitossa. Tällaiset yksipuolisesti rakastuneet osaa joskus vainota myös sitä vaimoa saatikka sitten miestä.
Ei Suomi ole suuri maa näin someaikaan varsinkaan.
Fiksujakin ystäviä on.
Hän oli avoliitossa silloin, en tiedä ovatko nykyään aviossa, ja en koskaan, siis koskaan ole vainonnut kumpaakaan. Omat tunteeni häntä kohtaan heräsivät jo ennen kuin kuulin hänen olevan varattu, olimme työkavereita silloin ja siitä on jo vuosia, vuosia. Kesti kauan tajuta, että se "kaveri" johon hän viittasi, olikin naisystävä.
Ei pidä aina olettaa pahinta ihmisistä.
-aloittaja-
Onkohan sulla jotain fantasioita tällaisista asioista? En ole aloittaja.
Joku ketjussa on selvästikin noussut ihanaan aamuun väärältä kyljeltä :)
No ei tässä huonolla tuulella varmaan kukaan ole, mutta monia ärsyttää nämä samat aloitukset muka vuosikausia riutuneet naiset, ystävät jotka eivät ymmärrä ei sanan merkitystä. Ja mikä pahinta kaipailevat täällä narsujen, psykojen, pedojen, sarjapettäjien ym. Muiden sekopäiden seassa.
Mielenkiintoinen juonto. En nyt trollaajia tai pedofiilitrollaajia laittaisi palstalle kirjoittelevien ihmisten kanssa samalle viivalle, ellet sitten tarkoita toisen henkilöllisyydellä kirjoittelevia naista esittäviä trolleja.
Ihmisen mieli on vinksahtanut kun juuttuu omaan yksipuolisen tunteeseen ja ruokkii sitä vielä täällä. Odottaen vastausta ja saa niitä täällä kaikenlaisilla ihmisiltä. Voitko AP kuvitella ketä täällä kirjoittaa.
Jos ärsyttää niin pitää pysyä poissa tai olla lukematta pidemmälle jos alkaa ärsyttämään.
Tämä palsta kun juurikin on sitä tunteiden purkua varten.
Tiedän tämän olevan sekopäinen palsta nykyään, aiemmin oli järkevämpiä kirjoituksia ja keskusteluakin syntyi, ei intetty onko joku trolli vai ei.
Kirjoitan koska olen surullinen ja haluan purkaa nämä tunteeni jonnekin. En oikein voi puhua ystävienikään kanssa, sillä heistä vain kaksi tietää ja en halua puida sitä sen enempää - jos ei ole kokenut koskaan samaa on hyvin vaikea asettua toisen asemaan.
Kirjoitan tähän tämän hetken, nielen kyyneleitä ja tunnen oloni taas aikaa myöten paremmaksi. Työt odottavat, mutta on vaikea keskittyä ellen ensin saa tätä tunteiden painoa pois harteilta.
-aloittaja-
Ja samassa kasassa olet itsekin sekoilemassa täällä ja vittuilemassa ihmisille. Mene ihmeessä pois kun niin hermo kärtsää. Tämä on aloittajalle juuri oikea paikka purkaa tunteitaan ja sitten hyökkäävät aina sinunlaisesi sekopäät.
Anonyymillä palstalla ei tarvitse kuvitella kirjoittajista yhtään mitään.
Suosittelisin psykologia, jos sinulla on vaikeaa. Toivon sulle parasta, jotta voit jatkaa elämääsi. Tunteidesi kohde on yksi ihminen, Katso mitä ympärilläsi on.
Just näin
No se olisi fiksuinta joo.
Ehkä sarjapettämisestä ym jauhavaa trollia ottaa päähän, kun ei ole osa tätä aloitusta. Ainakin sanastonsa viittaa siihen
Näinhän se on. Aina kun joku pintaraapaisee elämäänsä tänne julkisesti, alkaa kaikenlaiset kuvitelmat lentää ja pimeätkin ajatukset saada otetta kirjoittajissa. Omia fantasioita sitten heitellään surutta jatkoksi kuin ne olisivat totuus.
Usein näkee sairaitakin mielipiteitä jotka nousee vain kirjoittajan omasta ilkeydestä tai harhoista. Kirjoittajat kertoo aina eniten itsestään ja omista asenteistaan.
Ei kukaan voi tietää totuutta toisen elämästä kuin sen pienen pintaraapaisun verran mitä hän tänne kirjoittaa. Aina ei voi tietää sitäkään onko aloitus pelkkä trolli vai onko siinä totuuspohjaa.
Voinee olla samat tuntemukset monella, katumus ihmisen menettämisestä ketä ei olisi halunnut koskaan menettää.
Ja tänne avaudutaan
Tuntuu olevan vaikeaa tehdä elämässä mitään oikein. Ei saisi rakastua varattuun, mutta tunteet ovat asioita, jotka nyt vain tapahtuvat tahdosta riippumatta kun aikaa tulee vietettyä toisen seurassa. Ei saisi kertoa tunteistaan varattuun, koska se on vainoamista ja häiritsemistä? Ei saisi odottaa normaalia kohtelua toiselta ja hyväksyä hetkessä se, että vuosien ystävyys loppuun kuin seinään ilman mitään selkeää syytä tai vastausta. Ei saisi tehdä niin, eikä näin, ei saisi kirjoittaa tännekään... Onpa monimutkaista. Enemmän olen tänne kirjoittanut tunteistani kuin hänelle. Pidin sitä parempana vaihtoehtona.
Oma usko rakkauteen on kyllä jo kovasti koetuksella. En usko, että tulen koskaan vastavuoroista rakkautta löytämään ja kun niin väärin luin hänenkin tunteensa, niin miten voin koskaan luottaa siihen, että tuo rakastaisikin, eikä leikkisi tai hylkäisi? Ettei tuokin kiinnostava mies olisi varattu ja että tällä kertaa onni suosisi minuakin?
Joskus tuntuu, että rakkaus on liian vaativa laji. Toisilta se sujuu kuin luonnostaan ja toisille se on jatkuvaa koettelemusta.
-aloittaja-
Sitä vartenhan nämä palstat ovat.
Voitteko kuvitella tämä aloitus sai myös minut avautumaan. Mutta se onkin palstan ulkopuolella hoidettava juttu. Ei täällä.
T. Vainottu
Kannattaa miettiä mitä vainoamisella oikeasti tarkoitetaan: https://yle.fi/uutiset/3-10161760
Se ei ole sitä, että joku ei-toivottu tunnustaa sinulle tunteensa. Se ei ole sitä, että joku jonka kanssa olet ollut aikaisemmin ystävällisissä väleissä ja yhteyksissä, ottaa yhteyttä, mutta et nyt itse jostain syystä enää jaksa vastata tai pitää yllä kaverisuhdetta. Se ei ole sitä, että joku joka tuntee sinut etsii sinut somesta, jossa sinulla on julkinen tili tai googlettaa sinut. Se ei ole sitä, että joku tarkistaa numerosi puhelinpalvelusta sen hukattuaan tai tarkistettuaan, että se on oikein mikäli olet itse jättänyt vastaamatta hänelle ja hän on alkanut epäillä laittaneensa tai soittaneensa väärälle ja nolostuu ajatuksesta. Se ei ole myöskään täällä kirjoittamista anonyymisti. Se ei ole myöskään vanhan asiakassuhteen kokemista epämiellyttävänä, jos hän on aikaisemmin asioinut työpaikallasi ja aina käyttäytynyt asiallisesti. Näissä kaikissa tilanteissa on jotain pielessä sinussa itsessäsi, jotain käsittelemättömiä ajatuksia ja tunteita, joita et halua kohdata ja myöntää. Ehkä tuo toinen muistuttaa sinua jostain jota itse häpeät tai haluaisit unohtaa?
Sehän riittää kun nainen jättää?
Uutta verta uusia suuntauksia lesbo bi jne. Vaihtelun haluisuus sinkkuus eläimet ym.
Hyvä
Oikea suunta
Tykkäys
Olen jo ymmärtänyt että et halua jutella minun kanssani!!!sanoin eilen illalla että olen nyt ymmärtänyt ja pahoittelut siitä että olen sinulle ollut häiriöksi!! anna minun Nyt vain rauhassa yrittää unohtaa ja jotenkin päästä yli sinusta!! myönnän että olen täysin idiootti mutta en ole koskaan vapaaehtoisesti rakastunut sinuun!! nämä tunteet tuli nii voimakkaasti ja syvästi ja koska kyseessä on aidot tunteet niin en voi luvata että ne poistuu!! siihen tunne asiaa en voi itse vaikuttaa mutta voin kyllä vaikuttaa siihen että en ainakaan loukkaa sinua minun yhteyden otsikkoa!!
mina vain yhteyden otsikkoa olla
Ymmärrän kyllä vastapuoltakin. Varsinkin jos olet itse sanonut että emme voi jatkaa näin. Eikait silloin jää muuta vaihtoehtoa kuin katkaista välit.
En halunnut täydellistä välirikkoa, halusin että olemme tekemisissä yhä kyllä, mutta vähemmän. Enemmän neutraalilla maaperällä ja tilanteissa, joissa emme ajaudu minkään rajoille. Odotin myös, että hän olisi vastannut edes jollain tapaa, edes jotakin, eikä olisi jättänyt tälläiseen epämääräiseen hiljaisuuteen, jossa koko ajan saan kokeilla mitkä ovat nyt ne uudet rajat, joita hän ei halua minun ylittävän. Se on ikään kuin minä piirsin näkyviin rajat, joita kerroin itse voivani noudattaa ja joiden kanssa pärjään, mutta hän piirsikin ihan omansa ja näkymättömät, joita voin vain arvailla ja joiden yli erehtyessä varoituslaukauksia ei ammuta.
-aloittaja-
Ei ole helppoa olla ystävä jos tietää toisen rakastavan. Eikä sellaiseen tietoon ole ihan helppo suhtautua. Voi mennä jonkun aikaa ennenkuin toinen ymmärtää. Ehkä on säikähtänyt ja pelkää mitä nyt tapahtuu. Varsinkin jos on puoliso. Voi olla myös että puoliso haluaa että ette olette tekemisissä. Ehkä ne tunteet laimentuu ajan saatossa ja voitte vielä joskus olla ystäviä tai sitten ei. Voi olla itsellesikin parempi näin vaikka varmasti kipeää tekee.
Se on totta. Ei ole myöskään helppoa olla ystävä sellaiselle, jota rakastaa, mutta ymmärrän nyt miten paljon kaipaan häntä takaisin elämääni. Jos saan edes osittain palautettua sen mitä oli, vaalin sitä loppuelämäni ajan.
Jotenkin en koskaan osaa tehdä rakkaudessa oikein: kymmenen vuotta sitten en kertonut tunteistani ja minua sattui, pahasti. Siitä viisastuneena kerroin tunteistani, mutta sattui silti, ei samalla tavalla, mutta pelkään, että tästä tulikin loppuelämän mittainen suru.
Aikoinaan kun noita tarkempia rajoja hänelle ehdotin, niin ajattelin niiden auttavan minua pääsemään paremmin yli ja jatkamaan matkaa, mutta niin ei käynyt. En voi, enkä halua leikata häntä samalla tapaa elämästäni mitä hän nyt tuntuu tekevän minulle.
-aloittaja-
Vittu sentään minä olen ymmärtänyt että sinulla on puoliso!!en ole missään vaiheessa edes ajatellut että olet sinkku!!! ei tarvitse enempää kiusata mulla on tarpeeksi pahamieli muutenkin!!
Rakkaus on mahtavaa, vaikeaa, ihanaa ja kamalaa kaikkea. Mutta eihän ihminen johon olet rakastunut voi auttaa sinua pääsemään hänestä yli. Muuten kuin olemalla mahdollisimman vähän tekemisissä. Jos hän on todella ystäväsi en usko että loukatakseen on laittanut välit poikki. Tavallaan näin auttaa sinua pääsemään yli. Enkä usko että helppoa toisellekaan. Totta kait sinulla on ikävä jos rakastat sitä ihmistä. Mutta toisaalta voit olla ylpeä itsestäsi sinun ei tarvitse loppuelämää miettiä entäs jos.
Jos hän tuntisi minut paremmin, niin kertoisin, että tämä on väärä tapa.
Olin aikoinaan koulukiusattu kuusi vuotta ja se alkoi juurikin sillä, että että kiusaajani käänsi silloiset ystäväni minua vastaan ja he jättivät minut keskelle koulunpihaa seisomaan lähtien eri suuntiin niin etten voinut seurata. Tämä jätti minuun pahan hylätyksi tulemisen pelon ja henkisiä arpia kaiken sen välttelyn, kiusanteon ja etäisyyden myötä. Se vain on saanut minussa aikaan pahemman paniikin ja ahdistuksen kuin, että hän olisi lempeästi heti selittänyt, että haluaa itse enemmän etäisyyttä kuin minä. Ymmärtäisin kyllä, mutta nyt minun on vaikea erottaa sitä tahallisesta satuttamisesta.
Hyvin paljon elämämme arvet juontuvat lapsuudesta ja nuoruudesta, ja tuo silloin kokemani välttely teki vain tuhoa itsetunnolleni. Olen taas vain se tyttö, joka jätettiin yksin, ja sen toimesta, johon luotin niin paljon, ettei hän jättäisi minua hiljaisuuteen.
-aloittaja-
Ei nämä asiat ole yksinkertaisia. Sinun täytyy nyt vain katsoa ja antaa hänelle aikaa. Ehkä ymmärtää toimineensa hätäisesti tai sitten tämä helpompaa hänelle näin. Jos sinä hänestä välität niin eikö kuitenkin ole tärkeintä että hän saa itse tehdä ratkaisut jotka kokee oikeaksi? Kaikille on varmasti noita lapsuuden traumoja jotka nousevat pintaan tämmöisissä tilanteissa mutta ne täytyy vain kestää. Kukaan muu kuin sinä itse ei pysty niitä käsittelemään. Ei hän ole vastuussa sinun tunteista. Jokaisella oikeus toimia niinkuin parhaaksi kokee. Eivät kaikki pysty selvittämään tämmöistä asioita kasvotusten. Ehkei halua satuttaa tai loukata sinua enempää. Ja hänellä kuitenkin puoliso jonka tunteita täytyy myös kunnioittaa. Voithan antaa ajan kulua ja kysellä myöhemmin uudelleen mitä hänelle kuuluu. Silloin tiedät onko teidän välit lopullisesti menneet.
Emme ole vastuussa tunteista, mutta teoista kylläkin. Tällä hetkellä hänen käytöksensä vain tuntuu minusta rangaistukselta - kuin hän haluaisi rangaista minua jostakin mitä olen tehnyt tai mitä luulee minun tehneen. Ja vaikka toisesta välittääkin, niin ei se tarkoita, että tulee hyväksyä ja sallia kaikki ratkaisut ja teot. Sen verran itsekunnioitusta tulee aina löytyä.
Luulen, että tämä keskustelu ei nyt tule johtamaan minnekään, vaikka se onkin vienyt hieman ikävän terävintä kärkeä pois, kun on ollut jotain mihin keskittyä. Olen jo hyväksynyt sen, ettei meidän välille tule kehittymään mitään suhdetta ja ettei hän tuntenut samoin kuin minä, mutta on vaikea hyväksyä sitä, että kaiken jälkeen olen vain tälläinen persona non grata, joka ei tiedä olisiko hänen vain parempi kadota kokonaan, mutta ei tiedä miten katoaisi sillä se on mahdotonta. Minkään ei tulisi kuitenkaan olla lopullista ennen kuolemaa, eikä jättää viimeisiksi sanoiksi tai teoiksi mitään sellaista, mitä myöhemmin katuu.
Olen ainakin kertonut miten tärkeä hän on minulle, voin lohduttautua sillä, ja luulen, että tässä tilanteessa vaikeinta on hyväksyä se, että jälleen tunteeni jäivät yksipuolisiksi ja jälleen olen yksin, ehkä koko elämäni. Haluaisin ja tarvitsisin niin paljon rakkautta ja haluaisin rakastaa, mutta en saa rakastaa sitä ketä haluaisin rakastaa, enkä saada häneltä rakkautta. Se on vaikea ristiriita, josta ei oikein löydä lepoa.
-aloittaja-
Olen sitä mieltä minäkin, että voi olla itsellesikin parempi yrittää kokonaan unohtaa hänet, vaikka varmasti kipeää tekee.
Ei toisella osapuolella ole rakkautta sinua kohtaan, hän olisi sen jo kertonut, jos rakastaisi sinua.
Mene eteenpäin ja unohda tämä mies - rakasta senverran edes itseäsikin.
Toisaalta, jos olisit saanut parisuhteen tämän miehen kanssa, olisiko se ollut sitä mitä kuvittelet päässäsi tästä miehestä ja hänen kanssaan seurustelusta...
Mies on varattu ja ei halua muuttaa kuvioitaan, hän kertoo sen hiljaisuudella, koska ei halua loukata sinua millään tavalla, eikä siten halua käyttää sanoja lainkaan.
Sinä rakastuit liikaa, mies ei tarkoittanut tätä ja on nyt hämillään ja täysin sanaton.
Lopeta oman pääsi sisällä suhteilu ja rakastaminen ja tämän miehen romantisoiminen, arki ja totuus on aina eri asia kuin haaveet ja unelmat.
Olet tuhlannut aikaasi ja elämääsi haavekuvasi kanssa seurusteluun.
sorry <3
Ei se auta kuin leikata.
Hän on jo leikannut sinut, silloin on ystävyys loppunut hänen sydämestään, ei sitä muuten noin vain leikata toista ihmistä pois.
Unohda tämä mies.
Se sattuu, mutta on turhaa romantisointia ajatella, että vaalisit ystävyyttänne loppuelämäsi ajan, kun vain saisit sen takaisin, haluat siis uhrautua vaalimaan ystävyyttä sellaisen ihmisen suhteen, joka ei enää välitä sinusta. Hän ei halua enää sinun vaalimistasi.
Sure koko loppuelämäsi, jos se on sitä mitä elämältäsi haluat. Jos sureminen ja kaipaaminen palvelee sinua jotenkin, niin tee se - päätös on SINUN.
Toinen vaihtoehto on mennä eteenpäin, unohtaa tämä ystävyys/rakkaus ja yrittää rakentaa jotain uutta positiivista elämäänsä.
Elämääsi voi tulla uutta ja todellista hyvää, kun avoimin mielin kuljet ja tsemppaat itsesi yli tästä valheellisesta mielikuvitussonnasta ja kiität siitä itseäsi, etkä päätä surra loppuelämäsi tätä varattua veijaria.
ota kissanpentu
rakasta sitä niin paljon kuin ikinä pystyt ja se rakastaa sinua takaisin
kun varattujen ukkojen kans ystävystyy, vaikkakin vain työkavereina, niin pitää itsekin jo aloittaessaan osata varautua siihen, että varatuille on vain peliä ja piristystä pieni/isokin työpaikkaflirtti ja auttaa jaksamaan arjessa, että varatut ukot käyttävät työkaverinaisiakin niinkuin mitä tahansa naisia - toivottavasti edes vaimoaan kohtelee hyvin - mies on aina mies ja sen pitää avioituneenakin saada kokeilla viehätysvoimaansa kaikkiin käsillä oleviin naisiin, ei ne mitään naisten todellisista tunteista välitä, se pitää aina naisten muistaa, vaikka kuinka symppiksiä osaisivat näytellä, niin jokainen valloitettu akka on vain yksi uusi sulka ukon hattuun, eikä yhtään mitään muuta, ukko vain naureskelee, että olenpa minä vieläkin valloittava ja haluttu, enkä ole menettänyt iskukykyäni, vaikka olenkin naimisissa, että vieläkin saisin naisia, jos vain haluaisin, että sekin akan tollukka oikein rakastui meikään, heh heh miten hyvä suoritus meikältä, ei ne mitään naisen tunteita sääli tai edes ajattele, ymmärrä se !
Tulevaisuuksia on kaksikin, yhteen pääsee kerran ja myöhemmin jatkuvasti.