Ihmisen mieli on kuin noutaja koira

Mitä tahansa ajatteleekin, minne tahansa kääntyykin, sinne mieli juoksee ja tuo takaisin kaikkea mahdollista. Välillä laitamme sen järsimään pelkkää luutakin, vaikka se ei saa siitä mitään oikeaa ravintoa, vaan ainoastaan ruokkii nälkää. Minne tahansa käännytkin, mieli juoksee sinne ja alkaa työstämään sitä mitä siellä on. Mieltään voi kouluttaa. Jos se on täysin impulsiivinen, eikä ihmisellä ole tunteiden käsittelytaitoa tai kykyä keskittyä yhteen asiaan pitkän aikaa, on ihminen mielensä vietävänä ja se tuo mitä tahansa raatoja ja piikkipensaita syliin minkä vain ehtii. Niin innokas ja mukava koira se on, mutta vähän tyhmä vain. Mielensä voi antaa levätä, esim. keskittymällä hengitykseen kuten meditaatiossa, ilman sen ihmeellisempiä tavoitteita. Samoin täysin päämäärätön vaeltelu esim. metsässä tekee hyvää. Se on hyväksi luovuudelle. Munkki taas kouluttaa mielestään kuin taisteluhevosen, monien eri vaiheiden kautta. Keskittymiskyvyn vahvistuttua ajan kanssa, se juoksee vaikka seinien läpi, tai ajassa taaksepäin ja noutaa mitä pyytää. Niin hyvä mieli se on ja vahva. Paras ystävä ja apuri tai hirvein mahdollinen vihollinen.