23 vuotias nainen ja aivan yksin! Kärsin siis sosiaalisten tilanteiden pelosta ja ahdistuksesta jonka takia lopetin koulun kesken vuonna 2015. Sen jälkeen en oo oikeestaan kyennyt tekemään mitään. Mulla on rankka menneisyys josta siis nämä mt-ongelmat johtuu. Porukat oon menettäny lapsena. 3 sisarusta on. Ystävät on vuosien mittaan vähän jääny. Tällä hetkellä tuntuu et on vaa 1 hyvä ystävä. Pahin tunne mikä ikinä ollu on tää yksinäisyyden tunne. Kaikki aina sanoo että "oot nuori, nätti ja elämä edessä." Mutta kuka jaksaa yksin.. :( Aina ollu se pieni toivonkipinä et asiat järjestyy, mutta nyt se alkaa pikkuhiljaa sammuun kokonaan.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja yksinäisyys
Anonyymi
3106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus sosiaaliset tilanteet tuntuvat pahoilta siitäkin syystä että ihminen ei luota ja usko itseensä.
Jos ei itse pidä itsestään eikä ole tasapainossa, se vaikuttaa myös sosiaalisiin tilanteisiin.
Itsetunto on silloin matalammalla ja sitä pystyy kyllä harjoittamaan.
Kannattaa etsiä syitä siihen miksi ne sosiaaliset tilanteet pelottavat, miksi jännittää muita ihmisiä. Kukaan ei ole kuitenkaan toistaan parempi ihmisenä.
Minäkin kärsin nuorempana paniikkihäiriöstä mutta se helpotti kun sain omat asiani kuntoon ja itsetuntoani paremmaksi.
En enää kulkiessani mieti mitähän muut mahtavat minusta ajatella. Silloin kun minulla meni huonosti niin kuvittelin että muutkin näkevät ja sitten tietävät että jokin on vialla.
Nämä ovat todella vaikeita asioita ja jos tuntuu ettei pärjää yksin niin kannattaa hakea apua. Ikinä ei ole liian myöhäistä alkaa oppia luottamaan itseensä.
Ehkä vaikuttaa että helppohan se on sanoa, ja niinhän se onkin.
Mutta aina kannattaa kuitenkin yrittää jotain. Mtä varhaisemmassa vaiheessa tapahtuu jotakin parempaan suuntaan niin sen helpompaa se on.
Jos tilanne ja pelot jatkuvat pitkään, on vaikeampaa päästä niistä eroon tai saada niitä edes vähemmäksi.
Itsensä harjoittaminen vaatii voimia ja sitkeyttä, helppoa se ei ole.
Sama juttu näin 34v miehenä. Ei ole oikeastaan ketään jonka voisin kutsua viettämään vapaa-aikaa yhdessä.
Töissä käyn arkisin 8-16 mutta kaiken muun ajan olen yksin. Liikaa aikaa menee yksin kotona vaikka käynkin urheilemassa sen 4-6 kertaa viikossa.
Kesäisin on sentään kiva kun voi mennä vain rannoille makoilemaan niin on joku syy lähteä kotoa jonnekin.
Tindertreffeillä tulee myös välillä käytyä, mutta sitä olen vähentänyt laatu>määrä ajatuksella.
Niin ja unohtui mainita, että mulla on myös ihan psykiatrin toteama sosiaalisten tilanteiden pelko joka tietenkin vähän hankaloittaa asioita.