4 vuotias poikani oli pääsiäsen äitini kanssa siskoni luona... Takaisin tuli ihan eri niminen poika. Pekka. Herra oli päättänyt vaihtaa nimensä. Eikä asiasta keskustella. No, onneksi "tottelee" myös vanhaa nimeään, mutta aina välillä kuuluu, että "sano minua pekaksi". Tovottavasti tämä vaihe menee nopeasti ohi.
Oletteko kokeneet vastaavaa? Kuinka kauan kesti ja kuinka "pahaksi" meni?
Oletteko kokeneet vastaavaa? Kuinka kauan kesti ja kuinka "pahaksi" meni?
Vastaukset 9
Vanhimmat
En muista, että oma poikani olisi vaihtanut nimeään ihan oma-aloitteisesti, mutta tyttäreni kylläkin!
Hän on nyt 12 ja viimeksi kun aamulla tapasimme, hän
oli edelleen Pelikaanimies, pukeutumistaan myöten.
Selvennykseksi sanottakoon, että lapseni ei ole hullu, vaan asioista ja elämyksistä kiinnostunut taiteilijasielu, jonka eläytymiskyky on ilmiömäinen.
Ja toisinaan rasittavakin. Ilmaisutaidon lukio lienee aikanaan edessä ja sitten teatterioppiin?
Terveisiä Pekalle!
Kummipoikaani piti 3-vuotiaana sanoa Herkoksi. Mutta unohtu se häneltä aikanaan...
On se hyvä kun mielikuvitus lentää!
Joo, kai se normaalia on... Toivottavasti.
Mielikuvitus pojalla on kyllä aivan mahdoton. Kerran se selitti mummille ja papalle, että oltiin linja-auton kyydissa mikä sitten ajoi kuorma-auton kanssa kolarin. Poika oli sen verran hyvin selittäny, että äitini minulle soitti ja kysyi, onko niin oikeasti tapahtunut.
Ja toisen kolari jutun kertoi tarhassa. Erittäin uskotttavasti. Vasta siinä vaiheessa kun poika oli keronut potkaisseensa auton ikkunan rikki ja tulleensa siitä sitten ulos, olivat tarhan tädit ruenneet epäilemään pojan puheita.
Ja kaikkea muuta mukavaa. En vain ymmärrä mikä noissa kolari jutuissa on niin kivaa...
Mutta... Nauttikaamme lapsien ihanista jutuista ja auringosta, mikä vihdoin meille paistaa!!!
Joskus päivittäin joskus harvemmin, taitaa kuulua ikään toi tommonen nimien vaihtelu :)
-nooh.. mun pikkusiskolla oli aikoinaan vaihe, jolloin sitä piti kutsua nimellä Prinsessa Tähtisilmä! Jos se kuuli oman etunimensä lausuttavan, se kysyi närkästyneenä "ai kuka Laura, täällä ei ole ketään sennimistä, mä olen ainakin Prinsessa Tähtisilmä!"
Tää meni onneks aika nopeesti ohi, kun me isommat ei suostuttu pikkuisen diivailuun :) Nyt Laura on mustiin pukeutuva 16 -vuotias, ja tykkään käyttää Prinsessa Tähtisilmä -nimeä, tosin saan tappavia katseita sen mustista silmistä... :P
1 v 8 kk poikani (joka siis puhuu jo ihan sujuvasti) päätti viime viikolla olevansa Jesse-poika. Ja tää tapahtu yhtäkkiä ihan kotipihalla. Muisti sen pari päivää, mutta nyt on mennyt ohi... Mistä ne muksut tuollaisia keksiikin? =)
johtuu vain siitä, että lapsi muistaa sen nimen, joka hänellä oli entisessä elämässään.
Sanoitkos tuon tosissasi vai provosoidaksesi?
Jos tosissasi, niin minun lapsellani on siis ollut
toistakymmentä 'entistä elämää' ennen syntymäänsä?!
Uskotpa itse mitä tahansa, niin näillä asioilla ei
tarvitsisi silti leikkiä. Vai onko sinulla tietoa
jostakusta, joka on pystynyt todistettavasti ketomaan entisestä elämästään? Tai ei, vedän kysymykseni takaisin! Tietysti sinunlaisellasi tietäjättärellä on kaikki salattu tieto hallussaan...Pitäisit vain omana tietonasi.
tämä keskustelupalsta on avoin kaikille mielipiteille. Anteeksi, että käsitin väärin.