Yksinäisyys

Hei sinä!

Yritetään keksiä yhdessä jotain!
Mietitään mitä eri mahdollisuuksia olisi.

Oletko selannut läpi kaikki kaupungin/kunnan/kylän harrastusryhmät nuorille?
Entä saurakunnan toiminnat?

Voisit myös mennä kirjastoon ja etsiä jonkun kirjan "miten saan ystäviä", on olemassa neuvoja, joita voisi kokeilla.

Tuon paniikkihäiriön saisi varmaan pois jotenkin. Sitä on monella.
Milloin se alkoi, jokin syyhän siihen on. Ja jokaiseen asiaan löytyy joku tapa miten taklata.
Kirjoita vaikka ylös mitä voisi tehdä kun se yllättää.
Jatka ammattilaisella käyntiä.
Oletko puhunut vanhempiesi kanssa?

Voisit myös jutella opettajasi kanssa ja kertoa että tunnet itsesi yksinäiseksi.
No koulut loppuu pian, mutta heti syksystä.

Kaikki järjestyy kun itse haluaa kovasti.
Mee ulos vaikka ensin pikkureissu, ja sitten pitennä vähän.
Onko jossain nuortenlehdessä vielä kirjepalstoja.

Ole varovainen netin kanssa, siellä on huiputtajia jotak yrittävät hyväksikäyttää nuoria tyttöjä, elä mee lankaan.
Vaikutat hyvin järkevältä.

Kerro miten menee!
Kaikkea hyvää sinulle!

Hei,
Nykyään on paljon yksinäisiä, niin ihmisiä kuin perheitä . Ennen oli kyläyhteisöjä, missä elämä oli yhteisöllisempää ja mielestäni kaupunkilaistumsen myötä ihmisten elämäntapa on muuttunut yksinäisempään suuntaan ja moni ihminen voi huonosti.

Sanotaan, että huominen tuo omat murheensa ja siksi kannattaakin keskittyä tähän päivään eikä liikaa murehtia tulevaisuutta, sillä huomisesta emme tiedä ja sinunkin paniikihäiriösi on voinut poistua kun päätät muuttaa pois kotoa ja olet voinut saanut elämääsi hyvän ystävän. Mutta tärkeän kohdan toit esiin, haluat nauttia elämästä tänä päivänä ja näin sitä pitääkin. Meidän kaikkien pitäisi yrittää tehdä tästä hetkestä hyvä, siilä muuhun emme voi vaikuttaa ja tästä sitten saamme voimaa tulevaan.

Tykkäätkö kasvattaa kukkia tai hyötykasveja? Jos ei siemenestä halua tai voi, niin monia kaupan vihanneksia mm. porkkanaa, salaatteja ja yrttejä voi kotona uudelleen kasvattaa, ihan kerrostalon parvekkeelakin. Niiden kasvua on mukava seurata ja siitä saat itselle ja kaneillesi hyvää ruokaa myös.

Kuten aikaisempi kirjoittaja mainitsi, seurakunnalla on nuorille toimintaa myös ja kun mainitsit eläimistä tykkääväsi, niin vähän vanhempana, täysi-ikäisenä voi mennä mukaan vaikka eläinsuojelutoimintaa, jos sellainen on paikkakunnallasi . Esim. kotia etsiville kissoille on erittäin tärkeää, että he tottuvat ihmisiin ja siellä kunsitten heidän seuraneitinään on, niin samalla tutustuu muihin vapaaehtoisiin.
Kannattaa keskittyä siihen mistä tykkää, kuten tuo piirustus mistä mainitsit ja kehittää vaikka sitä taitoa, jos siltä tuntuu. Joissain paikkakunilla voi olla myös piirustuskerhoja ja sieltä löytyä samanhenkisiä ihmisiä.

Mukavia kesäpäiviä sinulle

Hei ap, mulla oli myös nuorena, n.16-20 vuotiaana paha paniikkihäiriö, sosiaalistentilanteiden pelko ja näistä johtuen vähän masennustakin. Ajattelin myös, etten koskaan tule pystymään työelämään, kun jo ajatuskin esim. kesätöiden hakemisesta ahdisti aivan suunnattomasti. Hain sitten kuitenkin opiskelemaan, kun tuntui että on pakko. Ja se olikin mun pelastus! Olin hyvä koulussa, ja se antoi itsevarmuutta, kun pärjäsin opinnoissa, vaikka alkuun tietenkin pelotti enkä oikein osannut puhua luokkakavereiden kanssa mitään. Vähitellen pääsin kuitenkin paniikkioireista eroon, ja nyt olen jo vuosikausia ollut työelämässä. Kavereita ei ole nytkään juurikaan, mutta on sentään tuttavia joiden kanssa joskus voi jotain puhua, ja työkavereiden kanssa satunnaisesti käynyt töiden jälkeen lasillisella tms. Eli toivoa on kyllä sinullakin! :) Hyvä, että sulla on iloa tuovia asioita elämässäsi, kuten kanit! Tsemppiä sulle! :)

Muista myös, ettei näitä aikuisuuden asioita sun kannata vielä yhtään murehtia :) siihen kotoa pois muuttamiseen on vielä aikaa ja tässä ajassa ehtii tapahtua nuoren elämässä paljon, ihan jo henkistä kasvua huomaamatta. Muistan itsekin, että tuntu sun ikäsenä todella hankalalta kuvitella, että ikinä asuisin yksin saati hoitais kaikkia tärkeitä asioita..

Oisko sun naapurissa jotain sun ikäsiä?.. Alkuun voi vaikka vaan moikata. Olin sun ikäsenä ihastunut yhteen vuotta vanhempaan naapurin poikaan ja kun en uskaltanu jutella niin laitoin lapun sen postiluukusta (jonka tottakai sen pikkuveli luki ensin) 😆 noh, meistähän tuli lopulta pari ja tää rakkaustarina kesti teinimäisesti sen 2 viikkoa. Mutta tarinan opetus oli se, ettei aina kannata pelätä sitä, että näyttäis jotenki tyhmältä tai nolais ittensä 😊 just tälläsistä voi seurata hyviä asioita.. Ja vaikkei seuraiskaan ni hauskoja muistoja silti.

Mua on itteä jälkikäteen jääny harmittamaan se, etten tutustunu koulussa muutamaan yksinäisempään tyttöön. Ne vaikutti tosi ihanilta, mutta jostain syystä ne omat "piirit" tuntu niin paljon mielenkiintosemmilta. No ne piirit kaikkine pinnallisuuksineen jäi heti koulujen loputtua, kun taas niistä toisista tytöistä olisin voinu saada elinikäsiä ystäviä. Oisko teijän koulussa joku samassa tilanteessa (vaikka vuotta nuorempi tai vanhempi) ?.. Alkuun sitä juttua ei välttämättä tuu niin paljon, mutta kyllä sieltä lopulta niitä yhteisiä puheenaiheita löytyy (ärsyttävät opettajat, ihastukset, harrastukset, koulu, meikit/vaatteet tai ihan vaan elämä yleensä).

Toton Orphan kappaleessa on aiheeseen liittyvät sanat. Kannattaa kuunneella.