Poliittisen historian dosentti Kimmo Rentola kuvaa juuri julkaistussa kirjassaan "Vallankumouksen aave", kuinka elokuussa 1970 Neuvostoliiton suurlähettilääksi maahamme saapunut Aleksei Beljakov ryhtyi puuhaamaan Suomen muuttamista sosialistiksi valtioksi.
Siirtymistä sosialismiin olisi vauhditettu lakoilla ja nojaamalla SKP:n vähemmistöön. Beljakov oli luennoinut SKP:n ydinryhmälle, että myös SDP näyttelisi erittäin suurta osaa sosialismiin siirtymisessä. "Tälle pohjalle tulee rakentaa vallan ottamisen taktiikka Suomessa", Beljakovin kerrotaan sanoneen.
Taktiikan mukaan kommunistit piti nostaa hallitusvastuuseen ja maahan saada vasemmistolainen presidentti, jonka valta olisi nojannut lakkoliikkeisiin ja radikalisoituvaan nuorisoon. Ajatus oli siirtyä sosialistiseen leiriin rauhanomaisesti. Presidentiksi oli ajateltu sosiaalidemokraatti Väinö Leskistä, joka oli vähän aiemmin käynyt Moskovassa vakuuttamassa uskollisuuttaan Neuvostoliitolle.
Beljakovin puuhat kantautuivat tietenkin Kekkosen korviin. Vuotajana oli ehkä itse sosialistipresidentiksi ajateltu Leskinen - joka siis tosi paikan tullen pelästyi ja perääntyi puolueensa ajamasta pitkän tähtäimen tavoitteesta rauhanomaisesta siirtymisestä sosialismiin - juuri kun se mahdollisuus oli realisoitumassa kuin suoraan sosialistisen ideologian käsikirjan mukaan.
Tilanne oli vakava ja Kekkonen toimikin ripeästi.
Jo muutaman kuukauden kuluttua Aleksei Beljakov ihmetteli kotonaan Moskovassa, mitä oikein oli tapahtunut - kuinka oli mahdollista että hän, suuren ja mahtavan Neuvostoliiton suurlähettiläs, oli lentänyt ulos tshunien maasta kuin leppäkeihäs?
Kukaan Moskovan tovereista ei ilmeisesti ollut tullut varoittaneeksi tätä aikaisemmin Italiassa toiminutta diplomaattia Kekkosen bysanttilaisen oveluuden voimasta. Italiassa hän oli onnistunut paremmin. Hänen hääräämisensä Italian voimakkaan kommunistipuolueen takapiruna saattoi maan vuosiksi sekasortoiseen lakkokierteeseen.
Siirtymistä sosialismiin olisi vauhditettu lakoilla ja nojaamalla SKP:n vähemmistöön. Beljakov oli luennoinut SKP:n ydinryhmälle, että myös SDP näyttelisi erittäin suurta osaa sosialismiin siirtymisessä. "Tälle pohjalle tulee rakentaa vallan ottamisen taktiikka Suomessa", Beljakovin kerrotaan sanoneen.
Taktiikan mukaan kommunistit piti nostaa hallitusvastuuseen ja maahan saada vasemmistolainen presidentti, jonka valta olisi nojannut lakkoliikkeisiin ja radikalisoituvaan nuorisoon. Ajatus oli siirtyä sosialistiseen leiriin rauhanomaisesti. Presidentiksi oli ajateltu sosiaalidemokraatti Väinö Leskistä, joka oli vähän aiemmin käynyt Moskovassa vakuuttamassa uskollisuuttaan Neuvostoliitolle.
Beljakovin puuhat kantautuivat tietenkin Kekkosen korviin. Vuotajana oli ehkä itse sosialistipresidentiksi ajateltu Leskinen - joka siis tosi paikan tullen pelästyi ja perääntyi puolueensa ajamasta pitkän tähtäimen tavoitteesta rauhanomaisesta siirtymisestä sosialismiin - juuri kun se mahdollisuus oli realisoitumassa kuin suoraan sosialistisen ideologian käsikirjan mukaan.
Tilanne oli vakava ja Kekkonen toimikin ripeästi.
Jo muutaman kuukauden kuluttua Aleksei Beljakov ihmetteli kotonaan Moskovassa, mitä oikein oli tapahtunut - kuinka oli mahdollista että hän, suuren ja mahtavan Neuvostoliiton suurlähettiläs, oli lentänyt ulos tshunien maasta kuin leppäkeihäs?
Kukaan Moskovan tovereista ei ilmeisesti ollut tullut varoittaneeksi tätä aikaisemmin Italiassa toiminutta diplomaattia Kekkosen bysanttilaisen oveluuden voimasta. Italiassa hän oli onnistunut paremmin. Hänen hääräämisensä Italian voimakkaan kommunistipuolueen takapiruna saattoi maan vuosiksi sekasortoiseen lakkokierteeseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
4/2001 HSn kuukausiliite Mikko Alatalon haastattelu: ”Tämä mies on niin out, että hänen täytyy kohta olla in” ”- - - Alatalo meni töihin Yleisradioon, ensin uutistoimittajaksi ja sitten musiikkitoimittajaksi ja pyöri edistyksellisissä porukoissa. Juice keskittyi rokkikuvioon. Alatalo torui kaveriaan julkisestikin siitä, ettei tämä suostunut mukaan spartakiadeille. - - - ”Rinteen Harri oli marxilainen anarkisti ja minä sitten se porukan demari.”
4/2001 HSn kuukausiliite Mikko Alatalon haastattelu: ”Tämä mies on niin out, että hänen täytyy kohta olla in” ”- - - Alatalo meni töihin Yleisradioon, ensin uutistoimittajaksi ja sitten musiikkitoimittajaksi ja pyöri edistyksellisissä porukoissa. Juice keskittyi rokkikuvioon. Alatalo torui kaveriaan julkisestikin siitä, ettei tämä suostunut mukaan spartakiadeille. - - - ”Rinteen Harri oli marxilainen anarkisti ja minä sitten se porukan demari.”
Jukka Tarkka, joka on lukenut kirjan tosin kuin tämän ketjun aloittaja, osoittaa kirjasta tekemässään arvostelussa täysin päinvastaista.
Beljakov lähti maasta Kekkosen vaikuttamatta asiaan millään lailla, lähdön syy on epäonnistuminen kommunistien pitämisessä yhtenäisenä ja liittoutumisessa demareiden kanssa. Nuorten ay-demareiden masinoima lakko oli yksi osoitus tehtävän epäonnistumisesta.
Kepupropaganda on tehnyt Beljakovin lähdöstä Kekkosen manooverin joka nyt todistetaan vääräksi, siis yksi kepun vääristämä totuus tuli taas oikaistua, kiitos Rentolan
Tarkka itse myöntää liikkuvansa "vaarallisilla vesillä". Hänelle (ilmeisesti tutkijana arvostamansa) Rentolan kirja on tullut ilmeisesti pyytämättä ja yllätyksenä. Nyt kun Kekkosen merkityksen alasajon pahin hurmosvaihe alkaa olla ohi, viileästi ja tiukasti akateemiseen tutkimukseen perustavia takapotkuja tulee taatusti lisää.
Oheisen linkin originaalitekstistä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä
Tarkka:
"...Rentolan tutkimus on akateemista sanan jaloimmassa merkityksessä. Se pohjautuu melkein joka lauseeltaan alkuperäislähteisiin, joita on musertavan paljon. Ajatus kulkee ihailtavan kurinalaisesti, lause rakentuu omaperäisen rennosti ja virkeät sanakuviot putoilevat täsmällisesti kohdilleeni.
Silti teksti on niin raskaasti lastattu tietosisällöllä, että työstä sen lukeminen hyvinkin käy. Varsinkin kun mielenkiintoista lisätietoa antavat erittäin laajat viitteet on esitetty niin vaikeaselkoisesti, että se on jo silkkaa lukijavihamielisyyttä.
Rentola liikkuu historiantutkimuksen kaikkein vaarallisimmilla vesillä. Hänen lähdeaineistonsa on pääasiassa tiedustelutietoa. Jokaisessa yksittäisessä lähteessä on täysin varmasti virheitä, jotka johtuvat tiedon puutteesta, tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta tai hämäyksen peittelystä. Täytyy vaan huomata, milloin mikäkin osa tarjolla olevasta tiedosta on mitäkin näistä.
Kukaan ei oikeastaan voi vielä tietää, kuinka hyvin Rentola onnistuu. Hänen tekstiään höystävät lähdekriittiset pohdinnat herättävät kuitenkin luottamusta. Hän ei ainakaan antaudu ihan helpolla asioita sotkevien tiedustelumiesten ja vakoojien vietäväksi..."
http://personal.inet.fi/koti/jukka.tarkka/HeSa-Rentola.htm
Lainaus Tarkan tekstistä:
"Tavanomaisen totuuden mukaan Beljakov suututti presidentti Kekkosen heti Suomeen tultuaan uhkailemalla panssareilla, tukemalla avoimesti SKP:n vähemmistösiipeä ja junailemalla Kekkonen johdolla solmitun UKK-sopimuksen vastaisen metallilakon.
Tämän käsityksen mukaan Kekkonen aikansa tuskailtuaan kutsui luokseen Neuvostoliiton varaulkoministeri Vasili Kuznetsovin ja pyysi, että Beljakov käskettäisiin takaisin kotiin, ja niin siitäkin kiusanhengestä päästiin.
Rentolan tutkimus osoittaa, että mikään näistä asioista ei ollut ihan noin, ja osa oli pikemminkin täysin päinvastoin."
"Tavanomainen totuus" on se kepulaisten myytti jonka mukaan Kekkonen pelasti Suomen. Rentola paljastaa nyt oikean totuuden.
Taitaa näitä keputotuuksien oikaisuja tulla jatkossa yhä enemmän. J.Suomen Kekkostotuus jää historiaan ainoalaatuisen yksipuolisena päähenkilön jumalallisuuden ylistyksenä, ei merkittävänä tietokirjana
http://www.uta.fi/~ma54441/urkki.html
Rentolan tutkimus on oikea tiukasti akateemisesti hyväksyttävien metodien mukaisesti tehty tutkimus, eikä mikään löysän populistinen poliittisen julkkiksen vasemmalla kädellä huitaisema lainauskokoelma-väitöskirja.
Tarkan arvostelua lukiessa huomaa helposti, kuinka hän joutuu kirjoittamaan kieli keskellä suuta, saadakseen Rentolan tutkimuksen sopimaan viime aikoina ajamiensa tarkoitusperien taakse. Hänellä on oma lehmä ojassa mitä suuremmassa määrin.
Jos asialla olisi ollut vähemmän arvostettu tutkija kuin Rentola, Tarkka olisi uskaltanut teilata hänen aikaansaannoksensa kovalla kädellä - nyt hän joutuu turvautumaan epämääräisiin vihjailuihin Kekkosen "mukamuka" voimattomana ajopuuna olemisesta tapahtumien pyörteissä - uskokoon ken haluaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000003930464#22000000003930464
... on hyvä luonnehdinta Kekkosesta neukkuja kohtaan, jos menivät liian pitkälle. Neukuilla kyllä riitti yritystä saattaa Suomi tavalla tai toisella kommunismin piiriin. Rentolan kirjasta saamme lukea sellaista tapahtuneen vielä 70-luvulla.
Kekkonen oli sovinnollisella politiikallaan saavuttanut sellaisen arvovallan Moskovan ylimmissä piireissä, ettei niillä ollut vara vastustaa Kekkostoa, jos hän ärähti. Kekkonen oli myös Moskovan johtajiin verrattuna ylivoimaisesti älykkäämpi ja taitavampi poliittisessa pelissä. Juuri tämmöistä presidenttiä tarvitsimme vaaranvuosikymmeninä.
Hyvä Oiva, älköön kukaan häpäiskö sinun Jumalaasi, Urho Suurta.
Ole vakaa uskossasi, sinun kaltaisiasi tosiuskovaisia kepu tarvitsee. Kuten myös me muut havaitaksemme sen suuren tyhjyyden joka tuohon uskontoon sisältyy.
nyrkki, jota hän puristeli taskussaan, kun veli neukut olivat läsnä ja heristeli korkealla, kun oli oman hovinsa johdossa määräämässä porukkaa neukkujen haluamaan ruotuun.