Olet metsien mies, vihreiden metsien. Kuljet puukko kupeellasi ja katseesi on valpas. Huomaat kaikki metsän vivahteet ja näet linnun liikkuvan pensaissa. Et kuitenkaan paljasta itseäsi vaan tarkkailet liikkumattomana metsän elämää. Metsä on kaunis, mutta vaarallinen. Sinäkin olet kaunis, mutta vaarallinen.
Olet kaupungin urbaani menijä. Kuljet merkkivaatteissa, merkkihajusteissa ja laadukkaissa kengissä. Laukku on olallasi. Näet kasvoja, ohi kulkevia ihmisiä, autoja, mutta ilmeesi ei paljasta mitään. Et halua puhua kovalla äänellä ja liikut yksin. Olet rohkea.
Lintu lehahtaa pensaasta
Kaunis nainen hymyilee sinulle kadulla.
Vedätkö puukkosi tupesta, metsämies?
Vastaatko hymyyn?
Olet kaupungin urbaani menijä. Kuljet merkkivaatteissa, merkkihajusteissa ja laadukkaissa kengissä. Laukku on olallasi. Näet kasvoja, ohi kulkevia ihmisiä, autoja, mutta ilmeesi ei paljasta mitään. Et halua puhua kovalla äänellä ja liikut yksin. Olet rohkea.
Lintu lehahtaa pensaasta
Kaunis nainen hymyilee sinulle kadulla.
Vedätkö puukkosi tupesta, metsämies?
Vastaatko hymyyn?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Huomaan ja huomioin,
siis elän.
Huomaan linnun lentävän ötökkä suussa pesässä olevien nälkäisten poikasten luo.
Annan heille tilaa, enkä häiritse tahallisesti.
Huomaan jäniksen syövän ruohoa niitylläni,
tupakan mittaisen hetken jään seuraamaan kun hän puputtaa.
En häiritse.
Löydän suden jäljet tallini edustalta,
on käynyt haistelemassa vanhoja hevosen tuoksuja,
mutta mennyt menojaan.
Tuumin et jos olis hyökännyt niin olisin mäjäyttänyt repullani sitä kuonoon.
Seuraan muurahaisten touhuja,
koppakuoriaisen kiemurtelua kun se on joutunut selälleen.
Katselen kimalaisen kiipeilyä kukassa,
annan ampiaisen rauhassa kerätä puuta pesäänsä varten.
Olen jopa jättänyt kesän saunomatta, kun ampiainen oli tehnyt pesän halkokasaan.
Tosin oli lämmin kesä eikä huvittanutkaan saunoa, mutta kuitenkin.
Puukkoa pidän kyllä metsässä kulkiessani mukana, tai vesuria.
Eihän sitä tiedä koska joku hyökkää kimppuun puolustaessaan pentujaan.
Yleensä kylläkin kaikki elukat väistävät ihmistä,
sen verran pelottava minäkin olen.
Menninkäisten polut metsästä löytänyt oon.
Nuo polut jotka eivät johda mihinkään.
He sanovat että metsässä on tylsää,
mieluummin salaa seuraa meidän ihmisten toimia.
Kiinnostavaa mutta välillä surullista nähtävää,
kuinka tunteettomasti luontoa raiskataan.
Aina se luonto, äiti maa, kuitenkin sieltä palaa.
Sisukas pussi,
toisinkuin minä.
Letkeä lepyttäjä.
Siitä ne keijutkin tykkää.
Välil lykästää nähdä jonkun eläimen,
lähinnä auton ratista tosin.
En niitä silmästä silmään haluaisikaan katsella.
Menninkäis ihailijani on alkanut vähän komentelemaan mua,
kai hän mun parasta silti haluaa.
Tai sit vain haluaa pehmentää mua,
sen verran pelottava mä oon.
Naisen sydämmen särjen tuolla kuvitteellisella puukolla.
Ei hän löytänyt minua ja minä en häntä:(
Tallaamme yhteisiä polkuja täällä humisevien tuulten piiskaamien metsien varjossa.
Yks sun toinen nainen on löytänyt lapsen synnyttäjän rinnalleen.
Tuon miehen jonka geenit näyttäis olevan kohdalleen.
Mutta tulee aika kun se ei riitä että geenit on kohdalleen.
Ette sovi yhteen,
riitaa on kovasti.
Halusit hänet vain geenien takia,
ulkonäön.
Lapselle hyvän ja terveen tulevaisuuden.
Ja nyt olet hukassa,
etten sanoisi suden kuopassa.
Ei se riitä että hän tekee sinulle geeneiltään hyvän lapsen.
Mitäs jos ois ollu ilman lasta ja ottannu sen kuka kiinnosti?
Ja nyt te alatte pelkäämään minua:)
8.48 saakka on hyvää luettavaa!
Eikö sun pitänyt tulla pulisemaan veetuilemalla, ei oo eka eikä vika murjaisu sulta.
Vinkkiä sullekki!
Metsien peikko olen mä,
en sen kummempi.
Trollia musta ei saa tekemälläkään,
mut röllipeikko meillä vissiin asustaa.
Mitäs jos sulla vintin nurkissa kolottaa,
niin haittaako se jo muuta elämää?
Ei täs ketään kiinnosta,
jos ei ole seuraelämää mitä seurata
Pelkäätkö seurata mun elämää?