Ajattelin aihepiirin suunnattoman polarisoitumisen ja räjähdysherkkyyden uhallakin aloittaa uuden ketjun tästä aiheesta. Toivottavasti hiukan toisesta näkökulmasta kuitenkin.
Yleinen mielipide tuntuu olevan se, että jos törmäys tapahtuu on vähintään toinen osapuoli ollut asenteeltaan vääränlainen tai muutoin vain törkeän huolimaton. Näin varmasti osassa tapauksia onkin. Mutta törmäyksiä sattuu myös ihmisille, joiden asenteissa ei ole mitään vikaa tilanteissa joiden he kuvittelevat olevan hallinnassa. Kiinnostavia ovat siis ne mekanismit ja tapahtumakulut, jotka tuottavat tilanteen jossa tapahtuu onnettomuus vaikka tilanteen on kuviteltu olevan hallussa. Eli ne tilanteet, joissa asennekasvatus ei auta vaan koulutus ja kyky tunnistaa tilanteen riskit.
Ilmailusta tunnetaan lukuisia tapauksia, joissa on tapahtunut onnettomuus joka jälkeenpäin tuntuu täysin käsittämättömältä. Näissä tapauksissa on mukana erittäin koulutettu miehistö, jolla on erittäin hyvät syyt suoriutua. Silti niitä tapahtuu.
Eli minkälaisia tilanteita olette tunnistaneet vaaranpaikoiksi ja miten olette oppineet niitä käsittelemään? Muita ajatuksia aiheesta?
Yleinen mielipide tuntuu olevan se, että jos törmäys tapahtuu on vähintään toinen osapuoli ollut asenteeltaan vääränlainen tai muutoin vain törkeän huolimaton. Näin varmasti osassa tapauksia onkin. Mutta törmäyksiä sattuu myös ihmisille, joiden asenteissa ei ole mitään vikaa tilanteissa joiden he kuvittelevat olevan hallinnassa. Kiinnostavia ovat siis ne mekanismit ja tapahtumakulut, jotka tuottavat tilanteen jossa tapahtuu onnettomuus vaikka tilanteen on kuviteltu olevan hallussa. Eli ne tilanteet, joissa asennekasvatus ei auta vaan koulutus ja kyky tunnistaa tilanteen riskit.
Ilmailusta tunnetaan lukuisia tapauksia, joissa on tapahtunut onnettomuus joka jälkeenpäin tuntuu täysin käsittämättömältä. Näissä tapauksissa on mukana erittäin koulutettu miehistö, jolla on erittäin hyvät syyt suoriutua. Silti niitä tapahtuu.
Eli minkälaisia tilanteita olette tunnistaneet vaaranpaikoiksi ja miten olette oppineet niitä käsittelemään? Muita ajatuksia aiheesta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oma huomio. Teknisen laitteen näprääminen ajon aikana kuten vaikka karttaplotteri. Meiannut ajaa kiville pahasti sen takia. Muutama "oho mistä tuo tuli" havaintokin on tullut samsta syystä, tosin vaaraa törmäyksestä ei ole vielä edes ollut.
Jaa piti vielä lisätä. Liian intesiivinen keskustelu toisen henkilön kanssa joko veneen sisällä tai puhelimessa. Kummasakin tapauksessa tähystys on herpaantunut ja on tullut "oho mistä tuo tuli" säpsähdys.
Ei tarvitse olla asennevikaa eikä törkeästi huolimaton, eikä edes huolimaton ilman törkeyttä. Ihmisen hoksottimet eivät vaan joka tilanteessa riitä, tekniikka on puutteellista ja joka muuta väittää on asennevikainen. Liikkeellelähtö on aina riski, ja niin on paikallaan seisominenkin.
Otetaan vaikka esimerkkinä kapeaa mutkikasta väylää kulkeva rahtilaiva ja väylää ylittävä perämoottorivene. Perämoottoriveneen kuski ei näe eikä kuule rahtilaivaa saaren takana ja lähtee ylittämään väylää jolloin moottori keskellä väylää sammuu eikä käynnisty. Rahtilaiva tulee näköpiiriin, pienvene ei liiku, rahtilaivalla ei ole tilaa väistää eikä jarrutusmatka riitä. Vaihtoehdoiksi jää, että rahtilaiva saa pohjakosketuksen rantapenkkaan tai törmää pienveneeseen, tai tuurilla perämoottori käynnistyy viimehetkellä. Ilman hinaajia ei rahtilaiva olisi voinut ajaa kapeikkoa hitaammin säilyttäen ohjailukykynsä. Paremmalla kuuloaistilla pienvenekuski olisi kuullut laivan tulevan. Jos pienveneessä olisi AIS olisi se näyttänyt rahtilaivan tulevan, ja pienvenekuski olisi voinut jäädä odottamaan tiedostaen että perämoottoriin saattaa tulla tekninen vika. Onko asennevika tai huolimattomuutta ettei jokaisessa pienveneessä ole AISia? Minusta ei.
Esimerkki on todellisesta elämästä. Moottori sammutettiin koska tuntemattomasta syystä se ylikuumeni ja laivan tullessa näköpiiriin se ei kuumana suostunut uudelleen käynnistymään. Tilanne ratkesi täpärästi sillä, että yksin pienveneessä ollut henkilö joka vikaa selvittääkseen oli poistanut moottorikopan äyskäröi kylmää merivettä moottorin päälle, moottori lähti käyntiin ja pienvene ehti täpärästi alta pois. Moottoria ei enää saatu luotettavasti korjattua. Olisiko ollut asennevika tai huolimattomuutta olla keksimättä että hätätilanteessa moottoria voi yrittää jäähdyttää äyskäröimällä sen päälle merivettä? Minusta ei.
Mikä koulutus olisi estänyt vahingon? En keksi sellaista.
"Moottori pysäytettiin" siis laivaväylälkekö? Se ei tuon mukaan siis sammunut itsestään vaan pysäytettiin??
Ei tarvita koulutusta minkäänlaista, ihan hieman ajattelua vain!
En itse ajanut venettä niin en muista pysäytettiinkö se vai pysähtyikö se. Olisi se voinut siihen omia aikojaankin pysähtyä, tai vaikka väylän ulkopuolella ankkurointikieltoalueella ja vene ajautua väylälle. Kun ketään ei näy eikä kuulu millään suunnalla on varsin luonnollinen reaktio sammuttaa kone ja selvittää vikaa kun hälytys soi sen sijaan että jatkaisi ajoa riskeeraten että kone leikkaa kiinni. Korjauskelvoton siitä tosin tuli näinkin.
Hyvä aloitus,äskettäin kävi tämmönen tapaus virallisen väylän ulkopuolella: Saavutin pikkuhiljaa edellä ajanutta ht-venettä. Oma nopeuteni 24 kn. Reitti kaventui ja ht hidasti pikkuhiljaa vauhtia, etäisyyttä siinä vaiheessa n. 100M. Oletin, että ht kuski tuntee reitin koska se on yleisesti käytössä. Yht äkkiä hän hidastaa entisestään ja ajaa sik sakkia. Ehdin juuri väistämään oikealta puolelta ja vältin peräänajon. Reitti oli siinä kohtaa vain n 30 m leveä, Ht kuljettaja, eikä kukaan muukaan veneessä ei tähystänyt taaksepäin. No siellä varmaan säikähdettiin kun ohitus tapahtui läheltä. Tilanne tuli eteen hyvin nopeasti. Korostan että kaasun pois ottamisella olisin ajanut peräpeilistä sisään, väistö oli ainoa tapa välttää törmys. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt hiljentää mutta nyt selvittiin säikähdyksellä. Olen merellä liikkunut vasta vuodesta 1968. Jos kolari olisi sattunut olisi se varmaan katsottu minun syyksi, vai mitä?
Tietenkin se olisi ollut sinun syy, jos ajat plaanissa kapeassa kohdassa, jossa on ohitettava vene.
Itsellä tämäntyyppiset tilanteet voivat liittyä esimerkiksi siihen, että tulee jokin keskeytys/ongelma. Vaikka jos karttaa lukiessa meneekin pidempi hetki kuin oli ajatellut kun ei jokin asia hahmotu, niin pitää oikein tietoisesti nostaa katse vaikka asia ei ole vielä selvinnyt.
Myös jos on kiinnittänyt huomionsa esim lähestyvään veneeseen, niin pitää tietoisesti katsella ympärilleen koko ajan, ettei jää jotain muuta oleellista huomaamatta.
Kolmas hiukan haastava on tilanne, jossa ajaa väylää pitkin ja tarkkailee sillä olevaa liikennettä. Tällöin jää helposti huomaamatta väylän ulkopuolelta lähestyvä vene.
Kaikille edellisille yhteistä se, että helposti kiinnittää huomionsa yhteen 'ongelmaan' ja sitten jää muut huomaamatta jos ei järjestelmällisesti koko ajan ylläpidä 360-tilannetietoisuutta.
"Kaikille edellisille yhteistä se, että helposti kiinnittää huomionsa yhteen 'ongelmaan' ja sitten jää muut huomaamatta "
Tämähän on erittäin yleinen syy onnettomuuksiin (esim. lentoturmat) ja olen omassa veneilyssänikin huomannut tämän riskin. Lisäksi joskus tulee hämmennys syystä tai toisesta ja aivot keskittyvät sen prosessointiin ja jää huomaamatta tarkempi tähystys. Tällöin pitäisi aina nostaa kaasu ja selvittää ensin hämmennyksen lähde ennen matkan jatkumista. Olen tätä koittanut aktiivisesti opetella, mutta kynnys pysäyttää vene heti kun aivot indikoivat hämmennyksestä on edelleen liian suuri.
Hämmennyksenhän voi aiheuttaa niinkin pieni asia kuin vaikka että kardinaaliviitta on muuttunut lateraaliviitaksi. Näin yksinkertaisena esimerkkinä. Monen väylän risteyksessä tälläinen aiheuttaa helposti hetkellisen ylikuorman (*) aivokapasiteetille.
(*) todettu monessa lentoturmaturkinnassa, pieni mitätön ongelma on johtanut katastrofiin.
Veneilyssä on lentämiseen verrattuna se mukava piirre, että aina voi hiljentää vauhtia, tarvittaessa jopa pysähtyä. Useilla vaan tuntuu olevan suuri kynnys siihen.
Aina ei voi turvallisesti pysähtyä eikä edes hiljentää. Upposihan se yksi Yamarinikin kevyehkössä kelissä kun mukavuussyistä siirryttiin liukumanopeuksista uppoumanopeuteen.
Sitten on vene merikelvoton.
Niitähän sitten riittää. Merikelvottomiksi voi lukea kaikki jotka pysähdyksissä menettävät ohjailukykynsä.
Riippuu veneestä ja paikasta onko tuolla mitään merkitystä. Vaikkapa vesibussi menettää ohjailykykynsä paikallaan, jos ei ole keulapotkuria. Tuollaista tuli yksi kesä aika paljon ajeltua. Kyllä sillä voi pysähtyä muutamaa erikoispaikkaa lukuun ottamatta. Saahan sen ohjailukyvyn takaisin, kun lähtee liikkeelle.
Vai miten noilla ohjailukyvyttömillä tullaan satamaan ja tehdään ahtaassakin paikassa U-käännös? Kylle se tuolla vesibussilla onnistui, vaikka on kömpelömpi kuin juuri mikään venekokoluokan alus.
Iso ongelma on, ettei tunnista ongelmaa.
Kun aivot keskittyvät johonkin, ne eivät samaan aikaan ajattele ettei pitäisi tehdä niin. Puhutaan paljon multitaskaamisesta, mutta kenekään aivot eivät tee useampaa asiaa samaan aikaan, ne vain vaihtavat asiasta toiseen eri tavalla.
Toinen yhtä merkittävä asia on että luulee tekevänsä oikein. Jos esimerkiksi uskoo tähystävänsä hyvin, niin mikään rangaistuksen pelko tai uhkakuva ei muuta käytöstä, jonka uskoo olevan juuri oikea.
Asioita voi opetella tekemään eri tavalla, mutta se vaatii tiedostamista. Meillä opetus keskittyy sekä veneilyssä että autoilussa sääntöjen osaamiseen, mutta en muista kenekään koskaan maininneen ihmisen kykyjen vajavaisuutta havaintojen tekemiseen.
Mielestäni opetuksessa pitäisi käyttää aikaa myös siihen, että ihminen havaitsee parhaiten liikkeen ja näkee sen, minkä vahvistaa ennakkokäsitystä. Molemmilla on suuri merkitys havaintojen luotettavuuksien kannalta.