Mistä sen tunnistaa, että mikä päätös on Pyhästä Hengestä ja mikä seurakunnan päätös taas on lakihengestä?
Hyndelle kysymys
täällä:
252027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Sen tietää vasta jälkikäteen.
Se linja tai päätös, jota nyt noudataetaan, on Pyhästä Hengestä. Vastaavasti se, mitä aiemmin noudatettiin, on lakihenkisyyttä, kosolaisuutta jne. Aina.
vuoden kuluttua puhutaan, kuinka kotitelevision hankkimiskielto oli vain sitä kuinka lakihenkiset jyräsivät enemmistön kannan. Ja sitten täällä ihmetellään kun "eihän kotitelevisio ole koskaan ollut kielletty, tietyt vaan menivät asian kanssa liian kireälle".
"Vain me"-oppiakin edustaa vain muutama asian kanssa liian kireälle mennyt.
Saas nähdä miten tässäkin käy.
Juuri näin ennustan käyvän. Voin jo nähdä mielessäni, kuinka tietyt tahot (samat kuin nytkin eri asioissa) muutaman vuoden päästä väittävät kiven kovaan, ettei TV oikeastaan koskaan ollutkaan kielletty, eikä koskaan synniksi saarnattu. Se oli vaan joidenkin ylikireyttä. Jotkut vain kuvittelivat, että TV oli kielletty. Jotkut vain jostain ihmeen syystä elivät synnintunnossa, ja tekivät parannusta asiasta, joka ei oikeastaan synti ollutkaan.
Homma rationalisoidaan aina jälkikäteen siten, että se aina nykyinen linja näyttää perustellulta. Joskus on pakko yrittää aktiivisesti unohtaa se, mitä aiemmin sanottiin. Harmi vaan, että muutokset seuraavat toisiaan niin nopeasti. Ihmisten muisti on kiusallisen pitkä.
päätös on raamatun eli Jumalan sanaa vastaan, niin silloin se on lihasta.
Meidän vain sopii pyytää Jumalalta sitä, että erottaisimme hyvän pahasta ja tietäisimme, minkä on lihastamme lähtöisin.
mm. näin: "ei saa pitää muita Jumalia" . Tällaistako tarkoitat?
mutta tässä on sellainen juttu, ettei ihminen voi nähdä kenenkään sydämeen ja siten se ei voi heti ensimmäiseksi väittää, että tv:tä olisi pidetty muuna Jumalana....vaara siihen on, mutta aina emme voi tietää, minkä tähden kukin katsoo televisiota.
Televiota ei sovi väittää itsessään synniksi.
Televisio ei ole enää ehdottomasti kiellettyä vanhoillislestadiolaisuudessa.
Minua huvitti, kun vein lapsia pyhäkouluun ja siellä vanhempien makuuhuonessa näkyi olevan ilmiselvä telkkari.
No enhän minä siitä mitään välittänyt.
Ajattelin vain, että uskovaisia se perhe silti on.
Videoitten ja internettien myötä myös televisiot pikkuhiljaa ujuttautuvat vanh.lestad.koteihin.
Armo opettaa kaiken maailmallisen menon hylkäämään, siveästi ja hurskaasti elämään.
Jolla korvat on se kuulkoon mitä henki seurakunnalle sanoo.
Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa vaan neuvotaan keskenemme.
Että yhden kaltaisen puheen pitäisi.
Kuulevat paimenen äänen, vierasta eivät kuuntele.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007593886
...kuitenkin tähän alkuperäiseen kysymykseen: Mistä tunnistaa, mikä päätös on Pyhästä Hengestä ja mikä lakihengestä?
Siihen vielä odottaisin vastausta.
Pyhä henki, viisaus joka ylhäältä on, eriseuratoin, joka seurakunnalle kertoo.
Mistä sen tietää että korvakoru, meikkaus, tv, täysi alkoholi-kielto ovat Pyhän Hengen aiheuttamia kieltoja? Koulutv:stä sanot että se ei ollut Pyhän Hengen tuotosta, mutta miten nuo muut kiellot?
Jumala armahtaa syntisen yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Tämä Jumalan pelastava armo perustuu Kristuksen lunastus- ja sovitustyöhön.
Jumala jakaa armoaan armonvälineissä eli sanassa ja sakramenteissa. Sanassa vastaanotetaan armon evankeliumi, joka lupaa Kristukseen turvautuville Jumalan lapsen aseman ja tekee hänet osalliseksi Jumalan rakkaudesta. Kaste tekee ihmisistä Jumalan lapsia ja ehtoollisessa vastaanotetaan itse Kristus leivän ja viinin muodossa.
Luterilainen kirkko korostaa armon lahjaluonnetta. Kristitty on armahdettu syntinen, joka on kutsuttu armolliseen elämäntapaan rakastamaan lähimmäisiään niin kuin itseään ja Jumalaa yli kaiken. Rakastava elämäntapa ei ole armon ehto, vaan seuraus armon osallisuudesta.
Pyhä Henki on kolmiyhteisen eli trinitaarisen Jumalan kolmas persoona (Isä, Poika ja Pyhä Henki). Nikean uskontunnustuksen mukaan Pyhä Henki lähtee (virtaa) Isästä ja Pojasta iankaikkisuudessa. Pyhä Henki on olemuksellisessa yhteydessä Isään ja Poikaan: Pyhä Henki on Jumala (ks. filioque), ei vain persoonaton jumalallinen voima.
Jumalan olemus on salaisuus, mutta Jumala ilmoittaa itsensä ja tulee läsnäolevaksi Pyhän Hengen kautta. Läsnäoleva Jumala, Eläväksitekijä, synnyttää uskon ja ylläpitää sen. Hän on Puolustaja, joka tekee kirkon olemassaolon mahdolliseksi ja joka johdattaa sen totuuteen (Joh. 14:16–17, 26).
Pyhä Henki on rakkauden Henki. Niin kuin kolmiyhteisen Jumalan persoonat rakastavat toisiaan jakamattomassa ykseydessä, tulee Jumalan lastenkin rakastaa toisiaan. Jeesus asettaa jumalallisten persoonien välisen rakkauden esikuvaksi sanoessaan: ”Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.” (Joh. 15:9)
Pyhä Henki toimii armonvälineiden kautta. Niissä Pyhä Henki eli Jumala tekee ihmisestä Jumalan lapsen ja taivaan valtakunnan perillisen.
Pyhä Henki vuodatettiin opetuslapsille helluntaina (Ap. t. 2). Kirkon opetus Pyhästä Hengestä on ilmaistu uskontunnustuksissa ja Katekismuksessa (19–24).
Armo opettaa kaiken maailmallisen menon hylkäämään, siveästi ja hurskaasti elämään. Koska armo on opettajana niin on seurauksena terveellinen vanhurskauttava oppi, kristuksen oppi. Oppi jossa pelastaa armo ja oppi joka tulee armosta.
Luterilainen kirkko opetti ennen väärin lain käytöstä käytännössä näin.
Laki opettaa kaiken maailmallisen menon hylkäämään, siveästi ja hurskaasti elämään.
Silloin luterilainen enemmistö meni eriseuran.
Nykyään väärin kirkon ekumeeniset antinomistit suurinpiirtein:
Armo opettaa kaiken maailmallisen menon sivettömän ja elämän suvaitsemaan.
Aidot lutherilaiset (lue: vanhoillislestadiolaiset) opettavat edelleeen raamatullisesti, että armo opettaa kaiken maailmallisen menon hylkäämään, siveästi ja hurskaasti elämään.
Tit. 2:11-13
Sanoppa ensin konkreettinen raja viettelysten keskelle jumalattoman ja hurskaan elämän rajalle.
siunauksellista työtä seuraavat oikeat Hengen hedelmät; rakkaus, ilo, rauha jne
Sama koskee Pyhässä Hengessä toimitettua saarnavirkaa.
Rakkaudessa ei ole pelkoa.
ja mieti mitä sontaa kirjoitat päissäsi.
Uskovainen on aina vähän syntymähumalassa.
Mene vain sinne Larssin palstalle juttelemaan seurustelusta...:)
..mennyt sinne? Hynde ja Leenu ovat niin ajattelultaan samantasoisia että sopisivat hyvin yhteen. :)
kaikki taas täällä, kun siellä alkaa piirit käymään vähän pieniksi.
Siis sinulla ei ole mitään näkemystä tähän asiaan?
Kirjoitat sillä tavalla, että jokainen voi ajatella sinun tarkoittavan juuri sitä mitä haluaakin.
Mitä Sinulle merkitsee siveä ja hurskas elämä?
Millä tavoin käytännössä "armo opettaa"?
"Ei antain ylön" - tarkoittaako tämä oksentamista?
Ketkä oksentavat ja miksi?
Mitä on käytännössä Sinulle "neuvotaan keskenämme"?
Mitä tarkoitaa Sinulle lauseesi:
"Että yhden kaltaisen puheen pitäisi"?
Kuka sen puheen pitää? Sinäkö? Miksi? Kuka sen on päättänyt, että sinä pidät puheen? Missä se puhe pidetään?
Kuka päättää Sinun mielestäsi, että mitä on paimenen äänen kuuleminen? Sinäkö sen päätät? kerro, mitä Sinun mielestäsi käytännössä on paimenen äänen kuuleminen?
Mitä Sinulle merkitsee viraan kuunteleminen? Kuka on Sinulle vieras? Miksi et tahdo vieraitasi kuunnella? Oletko ylpeä ja ylimielinen?
1.
että he Jumalan meidän Vapahtajamme opin kaikissa kaunistavat.
Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.
2.
Ja ottakaamme vaari toinen toisestamme, että me ahkeroitsemme rakkaudesta ja hyvistä töistä,
Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.
Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on
3.
Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
4
lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä
Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä
Meillä on hieman erilainen käännös, mutta sanoma on sama.
11. Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.
12. ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä Maailmassa.
En kyllä itse ole sitä mieltä, että luterilainen kirkko olisi mennyt tämän kieltään. Näinhän se opettaa vieläkin. Haluaisin siis kuulla, että mitä tarkoitat sanoillasi? Miten luterilainen kirkko on tämän ohjeen hylännyt?
Ehkä ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on maallista menoa. Minusta syntiä on se, jos on sydämmessään luopunut Jumalasta. Kuitenkin ihmiset määrittelevät, mikä on maallista ja mikä ei. Esim. television katselu ja tietokoneen käyttö voidaan aivan yhtä hyvin niputtaa yhteen ja sanoa, että kummatkin ovat yhtä maallista toimintaa; kummassakin on samat vaarat. En kuitenkaan voi sanoa synniksi niitä, jos henkilö on sydämeltään uskovainen.