Suomen 102 vuotta

Köyhästä maatalousmaasta tuli moderni hyvinvointivaltio.
mm Suomessa on ollut maksuton kouluruokailu vuodesta 1948. Se toiminut yhtäjaksoisesti, nyt juuri olleisiin kahteen lakkoon saakka, jossa AY johtajat määräsi keittäjät lakkoon. Siitä selvittiin lasten ruokailuun tuli apuja mm yrittäjiltä, jota SDP paheksui, ettei lakko pidä. Lapsiakin jo käytetään hyväksi lakoissa ?

Suomi Venäjän vallan alla = autonomian aika Vuonna 1809 Venäjän hallitsijaksi tuli keisari Aleksanteri 1. Venäjä halusi valloittaa Suomen. Vuonna 1808 syttyi sota. Sotaa sanotaan Suomen sodaksi. Ruotsi-Suomi hävisi sodan ja Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809. Suomi sai autonomian eli itsehallinnon. Setarkoittaa, että suomalaiset saivat itse päättää monista asioista. Venäjän keisari oli kuitenkin myös Suomen hallitsija.Aleksanteri I:n jälkeen Venäjän keisariksi tuliNikolai I. Kun Nikolai I kuoli, hänen jälkeensä keisariksi tuli Aleksanteri II vuonna 1855. KunAleksanteri II oli keisarina, suomalaisten elämä kehittyi paljon. Jopa edelleen Suomalaiset kunnioittaa Aleksanteri 2, jolla on monumentaalinen patsaskokonaisuus, joka sijaitsee Helsingin Senaatintorilla. Patsaan päähahmo kuvaa Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II:sta pitämässä puhetta kokoonkutsumillaan Helsingin säätyvaltiopäivillä vuonna 1863 Suomen Kaartin upseerin univormussa. Toinen Suomen kansaa edistänyt Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä, jossa Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim istuu hevosensa selässä. Se sijaitsee marsalkan nimikkokadulla Mannerheimintiellä Helsingissä. Patsas paljastettiin 4. kesäkuuta 1960 Mannerheimin syntymäpäivänä.

Torppari -eli vuokraa toiselta maanomistajalta maata viljeltäväksi. Koko perhe osallistuu töiden tekoon, myös lapset pienestä pitäen.
Köyhyys on yleistä. Monilla ihmisillä on jokapäiväinen huoli ruoasta.
Lapsikuolleisuus on suurta. Yhteiskunnallinen asema on heikko: Suomalaiset äänestää ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1906. Tätä ennen ei ole ollut oikeutta olla mukana päättämässä Suomen asioista. Suomen suuriruhtinaskunta oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa pääosin nykyisen Suomen valtion alueella vuosina 1809–1917. Se oli nykyisen Suomen itsenäisen tasavallan edeltäjä, joka täytti jo osan itsenäisen valtion kriteereistä.

Keisari-suuriruhtinas oli muista riippumaton suvereeni itsevaltias, mutta hän tarvitsi avustajia. Elokuussa 1809 perustettiin hallituskonselji, josta vuonna 1816 tuli Keisarillinen Suomen senaatti. Senaatti oli Suomen suuriruhtinaskunnan korkein siviilihallintoelin ja tuomioistuin. Turussa toiminut senaatti siirrettiin vuonna 1819 Helsinkiin, josta oli tullut pääkaupunki vuonna 1812.

Maataloushallinnon keskittämiseksi perustettiin 19.3.1892 annetulla asetuksella Senaatin maanviljelystoimituskunnan alaisuuteen kuulunut maanviljelyshallitus. Se luotiin päällikkövirastoksi, jossa käsiteltävät asiat ratkaisi ylitirehtööri. Maanviljelyshallituksen tehtävänä oli seurata ja edistää maataloustuotannon ja sen menetelmien kehitystä, maanomistus- ja hallinto-olosuhteita, maatalousväestön yhdistys- ja osuustoimintaa, maatalousneuvontaa, maataloustuotteiden kauppaa ja hintasuhteita sekä maataloustyöväen oloja.

Maanviljelyshallitus johti kotieläinjalostustyötä ja toimi yhteistyössä maanviljelysseurojen kanssa maatalouden etujen edistämiseksi. Sille kuului myös maanviljelys- ja meijerioppilaitosten yleinen johtaminen sekä vuodesta 1907 alkaen maataloustilastojen laadinta.
Maanviljelyshallituksen alaisuudessa toimivat vuonna 1898 perustettu maanviljelystaloudellinen koelaitos sekä valtion haltuun vuonna 1906 otetut maanviljelys- ja kauppakemiallinen laboratorio sekä siementarkastuslaitos.
Itsenäisessä Suomessa maanviljelyshallituksen työtä jatkoi maataloushallitus, jonka toiminnasta määrättiin asetuksella 10.12.1917. 1800-luvun lopussa valtio alkoi toimia tilattoman väestön aseman parantamiseksi. Vuonna 1898 perustettiin Tilattoman väestön lainarahasto, josta varoja saivat kunnat, maanviljelysseurat ja muut yhdistykset. Nämä muodostivat kassoja, joista lainoja annettiin edelleen tilojen ja tonttien ostamiseen sekä raivaamiseen ja viljelemiseen.

Vuonna 1906 perustettiin kamaritoimituskunnan alainen tilatonta väestöä varten annettujen valtiolainojen tarkastajan virka, joka vuonna 1915 nimettiin asutustarkastajaksi. Toimi lakkautettiin lokakuussa 1917, jolloin alan hallinto organisoitiin uudelleen nimellä asutushallitus.