Pitkän parisuhteen salaisuus, vai onko sitä

Anonyymi

Vuosia vaan tulee lisää ja tuossa se kumppani pysyy rinalla vaikka en ole mikään ihanne mies, kaikilla kai vikansa. Pitää vain hyväksyä toinen ja olla oma itsensä eikä muutua toiselle mieleiseksi. Yksi asia on varma, jos kotakin haluaa jostakin pitää myös olla valmis luopumaan. Oma etu saattaa olla myös toiselle plussaa. Puoliso sanoi kerran, jos olisi halunut erota olisi tehnyt sen jo vuoskymmen sitten kun oli pitkä taantuma suhteessa, mikään ei tuntunut onnistuvan, oli jo nainenkin lähtoajatuksissa mutta alas istuttiin ja puhuttiin ja jatkettiin. Onhan se parempi että kaksin kuin yksin kylmässä maailmassa.

87

2475

    Vastaukset

    • Sulla on mukava kumppani. Hän rakastaa sinua aidosti kun rinnallasi pysyy. Puhuminen tasavertaisesti ongelmista on se salaisuus. Olet ilmeisesti hyvä keskustelemaan puolisosi kanssa. Onnea teille.

      • Nimenomaan suhteessa pitää pystyä puhumaan kaikista asioista. Jos suhteen toinen osapuoli ei osaa puhua, eikä halua lähteä hakemaan apua tilanteeseen niin ero siitä tulee helposti, jos tilanne jatkuu tällaisena vuosien ajan.


    • Pitkän parisuhteen salaisuus on se ettei eroa.

      Kun jo teininä päätin pysyä tämän kaverin kanssa, se päätös pitää. Puolisosta ei luovuta, niin kuin ei luovuta lapsesta eikä koirastakaan. Se ei riipu siitä, kuinka herttainen puoliso, lapsi tai koira on tai kuinka onnellista elämä sattuu olemaan.

      Sitä kutsutaan sitoutumiseksi.

      (En tietenkään ole sitä mieltä, että pitää sietää vaikka toistuvaa väkivaltaa puolison, lapsen tai koiran suunnalta. Mutta tähän en ole onneksi joutunut.)

      • Enpä nyt menisi sanomaan noinkaan. Et sinäkään sanoisi, jos teillä olisi tapahtunut jotain tarpeeksi ikävää.

        Minäkin päätin pysyä ex-mieheni kanssa elämäni loppuun asti. Erottiin kuitenkin 28v myöhemmin, minun aloitteesta, hain eroa yksin. Piti tehdä sellainen uusi päätös, joka oli hyvä.


      • Kyllä, sitoutuminen siihen, että kestää myös ne huonot ajat; niitä tulee kaikissa parisuhteissa. Ei ole temppu eikä mitkään, olla se aika parisuhteessa kun kaikki on ihanaa ja intohimo on kiihkeimmillään. Parisuhde ja sen laatu mitataankin sillä, miten selviää tilanteista ja ajoista, jolloin toinen tympäisee tai muutoin on paljon ristiriitoja.

        Meillä on monen kymmenen vuoden avioliitto takana ja edessä vielä, toivottavasti, parisen kymmentä, Alku oli ihanaa huumaa ja sitä kestikin lähes 20 vuotta, sitten tuli se tavallainen arki ja kyllästyminen, hetken, KUn sen ohi päästiin alkoi taas uuden lainen rakkauden aika. Kyllä vieläkin joskus kaikki tympii ja toisen naama ärsyttää, puolin ja toisin mutta silti olemme ainoat ja rakkaimmat toisillemme. Ja se, mitä olemme yhdessä kokeneet, sekin pitää meidän yhdessä.

        Nykyisin olemme yli kuuskymppisiä. Käymme yhdessä lenkillä, elokuvissa, ravintoloissa ja mökkeilemme. KUn lapset ovat aikuisia, ei meillä ole oikeastaan "mitään rajaa" tekemisillemme ja olemisellemmi. Tästä nautimme niin kuin nuorenakin. Kävelemme käsi kädessä, nukumme sylikkäin ja viikonloppuisin rentoudumme monin tavoin. Meillä on myös omat juttumme ja nekin hyväksyy koko ajan paremmin ja ymmärtää, että toisella on toisenlaiset intressit.

        Pitkä parisuhde on rikkaus mutta se vaatii parisuhdetaitoja ja sitä, että osaa sitoutua ja ymmärtää mitä se tarkoittaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, sitoutuminen siihen, että kestää myös ne huonot ajat; niitä tulee kaikissa parisuhteissa. Ei ole temppu eikä mitkään, olla se aika parisuhteessa kun kaikki on ihanaa ja intohimo on kiihkeimmillään. Parisuhde ja sen laatu mitataankin sillä, miten selviää tilanteista ja ajoista, jolloin toinen tympäisee tai muutoin on paljon ristiriitoja.

        Meillä on monen kymmenen vuoden avioliitto takana ja edessä vielä, toivottavasti, parisen kymmentä, Alku oli ihanaa huumaa ja sitä kestikin lähes 20 vuotta, sitten tuli se tavallainen arki ja kyllästyminen, hetken, KUn sen ohi päästiin alkoi taas uuden lainen rakkauden aika. Kyllä vieläkin joskus kaikki tympii ja toisen naama ärsyttää, puolin ja toisin mutta silti olemme ainoat ja rakkaimmat toisillemme. Ja se, mitä olemme yhdessä kokeneet, sekin pitää meidän yhdessä.

        Nykyisin olemme yli kuuskymppisiä. Käymme yhdessä lenkillä, elokuvissa, ravintoloissa ja mökkeilemme. KUn lapset ovat aikuisia, ei meillä ole oikeastaan "mitään rajaa" tekemisillemme ja olemisellemmi. Tästä nautimme niin kuin nuorenakin. Kävelemme käsi kädessä, nukumme sylikkäin ja viikonloppuisin rentoudumme monin tavoin. Meillä on myös omat juttumme ja nekin hyväksyy koko ajan paremmin ja ymmärtää, että toisella on toisenlaiset intressit.

        Pitkä parisuhde on rikkaus mutta se vaatii parisuhdetaitoja ja sitä, että osaa sitoutua ja ymmärtää mitä se tarkoittaa.

        Noin juuri parisuhteen kuuluisikin olla. Pakko sanoa että olen kateellinen.
        10 vuotta parisuhdetta kestänyt meillä ja ukko vaikuttaa välillä tosi kyllästyneeltä. Silmät vilkuilevat muita naisia. Yhteinen tekeminen ei kiinnosta. Seksi kiinnostaa vähenevässä määrin häntä. Valheita ja asioiden salailua. Ei halua keskustella, heti ärsyyntyy kun ehdotan puhumista. Ei kuitenkaan halua erota. Missä lienee vika?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä, sitoutuminen siihen, että kestää myös ne huonot ajat; niitä tulee kaikissa parisuhteissa. Ei ole temppu eikä mitkään, olla se aika parisuhteessa kun kaikki on ihanaa ja intohimo on kiihkeimmillään. Parisuhde ja sen laatu mitataankin sillä, miten selviää tilanteista ja ajoista, jolloin toinen tympäisee tai muutoin on paljon ristiriitoja.

        Meillä on monen kymmenen vuoden avioliitto takana ja edessä vielä, toivottavasti, parisen kymmentä, Alku oli ihanaa huumaa ja sitä kestikin lähes 20 vuotta, sitten tuli se tavallainen arki ja kyllästyminen, hetken, KUn sen ohi päästiin alkoi taas uuden lainen rakkauden aika. Kyllä vieläkin joskus kaikki tympii ja toisen naama ärsyttää, puolin ja toisin mutta silti olemme ainoat ja rakkaimmat toisillemme. Ja se, mitä olemme yhdessä kokeneet, sekin pitää meidän yhdessä.

        Nykyisin olemme yli kuuskymppisiä. Käymme yhdessä lenkillä, elokuvissa, ravintoloissa ja mökkeilemme. KUn lapset ovat aikuisia, ei meillä ole oikeastaan "mitään rajaa" tekemisillemme ja olemisellemmi. Tästä nautimme niin kuin nuorenakin. Kävelemme käsi kädessä, nukumme sylikkäin ja viikonloppuisin rentoudumme monin tavoin. Meillä on myös omat juttumme ja nekin hyväksyy koko ajan paremmin ja ymmärtää, että toisella on toisenlaiset intressit.

        Pitkä parisuhde on rikkaus mutta se vaatii parisuhdetaitoja ja sitä, että osaa sitoutua ja ymmärtää mitä se tarkoittaa.

        Arvostan! Luin kadehtien. Liitto ne on taivaassa sinetöity. 💞


    • Toinen lauseesi sisältää oleellisen. Kumpikin aidosti oma itsensä. Itsensä olemiseen kuuluu kumppanin huomiointi lunnollisena osana elämää. Ei itseään pakottaen.

      50v jatkuneen liittomme ainoa lievä "epäjatkuvuuskohta" oli vajaa 30 vuotta sitten kun viimeinenkin lapsemme lähti opiskelemaan. Vaimoni oli muutaman kuukauden jotenkin poissaolevan tuntuinen. Se ei aiheuttanut keskustelua ja vaikka lapsemme olivat hyvin omatoimisia hoitaen vähintäänkin oman oasansa talon töistä niin muutos äidin roolissa kai oli jonkin tason henkistä laatua.

      • Luonnollista et emot suree lapsien lähtöä. Tämä vaihe menee nopeasti ohi kun puolisot tukevat toisiaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Luonnollista et emot suree lapsien lähtöä. Tämä vaihe menee nopeasti ohi kun puolisot tukevat toisiaan.

        Miksiköhän tuota lapsien lähtöä hoetaan surulliseksi? Minusta oli itsestäänselvää, että lapset kasvettuaan lähtivät. Mitä puolison tukea siinä tarvitaan? Itse olin ollut yksinhuoltaja jo jonkun aikaa kun 1. lapsi lähti. Ex-liitossani olin myös yksinhuoltaja - piti vain exää huoltaa siinä sivussa myös - veikin kaikki voimat vähiin.

        Haikeutta tietysti koin, yksi ympyrä sulkeutui. Mutta enimmäkseen iloa siitä, että viimeisenkin lähdettyä voin lakata huolehtimasta. Nukkua hyvin (kukaan ei kolistele) ja tehdä mitä tykkään. Jne. Mikä parasta: lapsia voi tavata heidän lähdettyään, käydä kylässä, he käyvät luonani, mennään jonnekin.


    • En lähtis arvostelemaan muiden suhteita tai ihannoimaan pitkiä suhteita. Henkisen yhteyden puuttuminen on raskasta. Suhdetta kun yritettiin korjata niin toimii yrittäminen niinkauan kuin itse jaksaa. En enää jaksa itte olla alotteellinen, itse kyllä tälläkin hetkellä suhteesta ja itsestäni haluan oppia ja mietin miten eteenpäin, mutta ei innotonta ihmistä jaksa kiskoa eteenpäin.

      • Sama täällä itkut on itketty. Mies ei välitä, niin miksi yrittää.


      • Mikä on rikki? Mitä pitäisi korjata?


      • Henkinen yhteys puuttuu. Kiskot innotonta ihmistä eteenpäin. Ei kuullostaa ollenkaan hyvältä, ei myöskään toimivalta... Et vielä kuitenkaan ole oppinut, ettei tuollainen kannata?


    • Pitkiä parisuhteita on kahdenlaisia, aivan samoin lyhyitä parisuhteita; hyviä ja huonoja.

      Jokainen parisuhde sisältää riskin, se voi päätyä eroon. Itse en ajattele eroa huonona asiana, vaan hyvänä. Turhaa jatkaa suhteessa, jossa on mahdotonta voida hyvin.

      Yleisesti ottaen parisuhteet kestävät, jos suhteessa riittää iloa. Ei ratkiriemukasta kokoajan, vaan joskus. Nauretaan yhdessä hahhahhah :D "Olipas hauskasti sanottu". Kaikkea tällaista. Siksi onkin raastavan stressaavaa, jos toisella tai molemmilla on paljon surua, huolta, ongelmia, sairautta, kaikkea kurjaa. Se ei naurata. Sitä vakavampaa mitä pidempään ei naurata.

      • Eikös se ole sitä elämää. Ei aina voi pitää hauskaa. Ei aina voi juosta ongelmia pakoon. Ero tulee kun rakkaus loppuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikös se ole sitä elämää. Ei aina voi pitää hauskaa. Ei aina voi juosta ongelmia pakoon. Ero tulee kun rakkaus loppuu.

        Tavallista elämää jossa oleellista ovat yhteiset asiat.
        Yhteiset tavoitteet.
        Yhteiset onnistumiset ja onnistumisten ilot.
        Yhteiset pettymykset ja niistä toipumiset yhdessä.
        Merkittävä osa elämästä perustuu pelkistetysti noihin periaatteisiin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tavallista elämää jossa oleellista ovat yhteiset asiat.
        Yhteiset tavoitteet.
        Yhteiset onnistumiset ja onnistumisten ilot.
        Yhteiset pettymykset ja niistä toipumiset yhdessä.
        Merkittävä osa elämästä perustuu pelkistetysti noihin periaatteisiin.

        Minä kiteyttäisin toisin: hoida hankkimasi velvollisuudet ja kuole pois hyvällä omallatunnolla. Parisuhde ei ole koskaan ollut onnellinen mutta velvollisuuksia on vielä jäljellä ja ne on hoidettava alta pois.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Eikös se ole sitä elämää. Ei aina voi pitää hauskaa. Ei aina voi juosta ongelmia pakoon. Ero tulee kun rakkaus loppuu.

        Ei tietenkään aina voi olla hauskaa. Ikävää, kurjaa, onnetonta, ihan kamalaakin voi olla aina. Silloinkaan ei aina tule ero. Ihmiset on niin hulluja, läheisriippuvaisia. Tai masentuneita, eivät edes jaksa erota.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tavallista elämää jossa oleellista ovat yhteiset asiat.
        Yhteiset tavoitteet.
        Yhteiset onnistumiset ja onnistumisten ilot.
        Yhteiset pettymykset ja niistä toipumiset yhdessä.
        Merkittävä osa elämästä perustuu pelkistetysti noihin periaatteisiin.

        Parisuhteessa ei tarvita tavoitteita, suhdetta ei pidä suorittaa.

        Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joilla yhteisten ilojen ja pettymysten lisäksi omia kumpaisellakin.


      • Tuosta stressaavasta ja raastavasta ajasta selviytymiseen meillä on oma mustahuumori käytössä. On aivan selvää, että ilman mustaa huumoria en olisi selviytynyt mistään, mitä elämä on eteen heittänyt. Vakava sairaus, johon ei ole parannuskeinoa tässä huippukehittyneen lääketieteen maassa on toisinaan heittänyt minut teho-osastolle, jossa hoidetaan oireita, mutta ei poisteta syytä. Olen sen puolisolleni sanonutkin, että parasta oli, kun jaksoit käydä katsomassa ja tuoda kunnon evästä, etkä näyttänyt järkyttyneeltä, itkenyt tai huokaillut sänkyni vieressä, vaan keskustelit niinkuin ennenkin ja viljelimme mustaa huumoria. Itse otin päivittäin selfien, jota en koskaan muuloin ota, mutta nyt käytin sitä peilinä tilanteen seuraamiseen, enkä ihmettele, vaikka jotkut näkiessään kuvittelivat, että tuosta ei voi selvitä. Sisällä elämän palo ja mustahuumori siivitti aina tolpilleen.
        Ei pidä luovuttaa ja pitää muistaa mihin on sitoutunut, olla sen luottamuksen arvoinen, jonka toiselta saa. Voi olla vakava ja synkkä, mutta huumorilla tästä kaikesta selviää yhdessä paljon paremmin. Kurjuudelle on vain voitava joskus nauraa, sillä mitään niin pahaa ja huonoa ei olekaan, ettei siitä jotain pilkettä löydä, kun oikein etsii.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Parisuhteessa ei tarvita tavoitteita, suhdetta ei pidä suorittaa.

        Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joilla yhteisten ilojen ja pettymysten lisäksi omia kumpaisellakin.

        Et kai käsittänyt asiaa musta-valkoisena, etteikö yksilöillä olisi omaakin elämää?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuosta stressaavasta ja raastavasta ajasta selviytymiseen meillä on oma mustahuumori käytössä. On aivan selvää, että ilman mustaa huumoria en olisi selviytynyt mistään, mitä elämä on eteen heittänyt. Vakava sairaus, johon ei ole parannuskeinoa tässä huippukehittyneen lääketieteen maassa on toisinaan heittänyt minut teho-osastolle, jossa hoidetaan oireita, mutta ei poisteta syytä. Olen sen puolisolleni sanonutkin, että parasta oli, kun jaksoit käydä katsomassa ja tuoda kunnon evästä, etkä näyttänyt järkyttyneeltä, itkenyt tai huokaillut sänkyni vieressä, vaan keskustelit niinkuin ennenkin ja viljelimme mustaa huumoria. Itse otin päivittäin selfien, jota en koskaan muuloin ota, mutta nyt käytin sitä peilinä tilanteen seuraamiseen, enkä ihmettele, vaikka jotkut näkiessään kuvittelivat, että tuosta ei voi selvitä. Sisällä elämän palo ja mustahuumori siivitti aina tolpilleen.
        Ei pidä luovuttaa ja pitää muistaa mihin on sitoutunut, olla sen luottamuksen arvoinen, jonka toiselta saa. Voi olla vakava ja synkkä, mutta huumorilla tästä kaikesta selviää yhdessä paljon paremmin. Kurjuudelle on vain voitava joskus nauraa, sillä mitään niin pahaa ja huonoa ei olekaan, ettei siitä jotain pilkettä löydä, kun oikein etsii.

        Myrkytämyrkytä


    • Pitkän parisuhteen salaisuus on suuri, todella suuri ikäero, niin päin että tyttö on nuorempi.

      • Toimii joskus, kun herralla paksu lompakko.


      • Ei tuolla systeemillä pääse pitkään parisuhteeseen, kun ukko päätyy kasvamaan koiranputkea.


      • Riittävän suuressa ikäerossa tytön tarvitsee vain odottaa, että puoliso kuolee pian ja omaisuus on hänen ja elämä jatkuu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toimii joskus, kun herralla paksu lompakko.

        Näin se vaan menee. Paitsi ettei ole nykyään mitään tarjota edes oppeja edellisistä liitoista.


    • Pitkän parisuhteen salaisuus on.. ettei eroa. Ei vaikka mitä olisi, väkivaltaa ja sen sellaista. Ts. pitkä parisuhde voi olla vaikka minkälainen helvetti, siinä se 'salaisuus'. Enemmän pitäisi miettiä miksi jatkaa ihan kamalassa parisuhteessa.

      • Väkivalta on varmaan aika harvinainen syy eroon. Arvaan että uskottomuus ja kyllästyminen ovat tärkeimmät.

        Elämän normaali kaava on se että ihastuu ja huumassa panee lapset alulle. Sen jälkeen on enemmän tai vähemmän nalkissa.

        Ei luonto ole pannut meitä tänne hauskaa pitämään vaan jatkamaan sukua. Noudatamme viettejämme. Joku kärsii joka tapauksessa mutta uusi sukupolvi syntyy.

        Tai syntyi kunnes ehkäisyvälineet keksittiin. Saa nähdä saako luonto pitkän nenän.


      • Tunnen erään pariskunnan, sekä miehen että naisen erikseen. Ovat olleet 45v naimisissa. Mies on pettänyt koko ajan, sanoo että ei saa seksiä tarpeeksi jne. Vaimolla on omat henkiset juttunsa, kehuu kyllä parisuhdettaan ja seksiä. Ei tiedä pettämisestä. En tiedä kumpi vie kumpaa narussa 🙄
        Sivusta seuranneena arvelen, että Yhdessäolosta on tullut tapa , ja avioliitto on turvasatama, josta ei lähdetä, vaikka rakkautta ei olisikaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tunnen erään pariskunnan, sekä miehen että naisen erikseen. Ovat olleet 45v naimisissa. Mies on pettänyt koko ajan, sanoo että ei saa seksiä tarpeeksi jne. Vaimolla on omat henkiset juttunsa, kehuu kyllä parisuhdettaan ja seksiä. Ei tiedä pettämisestä. En tiedä kumpi vie kumpaa narussa 🙄
        Sivusta seuranneena arvelen, että Yhdessäolosta on tullut tapa , ja avioliitto on turvasatama, josta ei lähdetä, vaikka rakkautta ei olisikaan.

        Sivusta seuranneena et voi tietää parin todellista tilannetta.

        "Sivusta seuranneena arvelen, että Yhdessäolosta on tullut tapa , ja avioliitto on turvasatama, josta ei lähdetä, vaikka rakkautta ei olisikaan."

        Rakkautta voi olla se, että toisesta on tullut turvasatama ja liitossa on niin hyvä olla, ettei halua erota eli siitä on tullut elämäntapa - hieno asia. Kumpikin voi toteuttaa itseään ja toinen sen hyväksyy, muidenhan ei tätä tarvitse hyväksyä tai ymmärtää.

        Parisuhteita on monenlaisia ja mitä se rakkaus on, se voi myös olla hyvin moniulotteista


    • Hyi olkoon, mä en ainakaan aio katsoa rypistyvää vaihdevuosiakkaa maailman tappiin. Pistän kiertoon kun 45 tulee mittariin. Naisia on maailma täynnä. Ei tarvii kun sormia napsauttaa niin pääsee valitseman nuorista, fiksuista ja kauniista.

      • Voi helevetti, sinäkö olet varma että et itse liho, ei tule kaljamahaa, luomia, ryppyjä, silmäpusseja, sieniä varpaisiin, lötköjä kiveksiä , erektio-ongelmia 🙄onnea!!
        Siitä vain akkaa vaihtamaan, aika on muuttunut, kerroppa sitten miten kävi, maailma ja Suomikin on täynnä eronneita sinkkuja, varsinkin miehiä jotka ei kelpaa enää kellekkään. Saattaapa siinä ikävä tulla entistä vaihdevuosiakkaa 😅😂
        Sinä olet sitäpaitsi niitten parikymppisten silmissä yhtä vastenmielinen!!!!!


      • Vai että silleen. Meillä päin on tapana tollaset polkee suohon. Eikä kyllä katsottaessa kauaa tollasta kääkkää . Hyi .......


      • Eikä sinun tarvitsekaan - tosin täällä keskustellaan pitkän parisuhteen salaisuudesta ja sinullahan ei tule olemaan pitkiä parisuhteita ilmoittamastasi syystä.


      • Haluaisin nähdä miten hyvin säilynyt ukko siellä huutelee 😅


      • Anonyymi kirjoitti:

        Voi helevetti, sinäkö olet varma että et itse liho, ei tule kaljamahaa, luomia, ryppyjä, silmäpusseja, sieniä varpaisiin, lötköjä kiveksiä , erektio-ongelmia 🙄onnea!!
        Siitä vain akkaa vaihtamaan, aika on muuttunut, kerroppa sitten miten kävi, maailma ja Suomikin on täynnä eronneita sinkkuja, varsinkin miehiä jotka ei kelpaa enää kellekkään. Saattaapa siinä ikävä tulla entistä vaihdevuosiakkaa 😅😂
        Sinä olet sitäpaitsi niitten parikymppisten silmissä yhtä vastenmielinen!!!!!

        Suomalaiset miehet ovat niin rumia jo muorena, vieläpä sitten vanhana! vai että nuorempaa! Salli minun nauraa.


    • Kommentaattorit huomaamattaan vain kuvailevat, millainen pitkä parisuhde on, mutta mitkään kuvaukset eivät ole neuvoja, vaan toteutumattomia vaatimuksia.

      Olen ollut yli 50 vuotta suloistakin suloisemman vaimoni kanssa. Kyse on vain hyvästä tuurista. Ei siinä mitään salaisuutta ole. 🌹

      • Joukossa on tyydyttäviä, toteutuneita suhteita!
        Olen myös ollut naimisissa yli 50 vuotta saman naisihmisen kanssa. Suloisuus on suhteellinen käsite ja siihen saattaa liittyä aimo annos itsepetosta.
        Meidän kohdallamme ei ole kyse tuurista vaan alkuvaiheen kiireettömästä tutustumisesta jonka aikana varmistui suhteen jatkuvuuden molempia tyydyttävä tulevaisuus.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joukossa on tyydyttäviä, toteutuneita suhteita!
        Olen myös ollut naimisissa yli 50 vuotta saman naisihmisen kanssa. Suloisuus on suhteellinen käsite ja siihen saattaa liittyä aimo annos itsepetosta.
        Meidän kohdallamme ei ole kyse tuurista vaan alkuvaiheen kiireettömästä tutustumisesta jonka aikana varmistui suhteen jatkuvuuden molempia tyydyttävä tulevaisuus.

        Myös rikkaat usein ajattelevat, että ovat itse tehneet rikkautensa, mutta kehnot luuserit ovat syypäitä kurjuuteensa. Pöhöttynyttä itseluottamusta.


      • Toivottavasti vaimollasikin on ollut yhtä hyvä tuuri.

        Pidä itseäni onnekkaana kun lapset ovat selvinneet aikuisuuteen ehjinä, joskin mieli on haikea kun elämän karikot ovat väistämättä heilläkin edessä. En osaa sanoa toivonko heille yksinäisyyttä vai parisuhdetta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toivottavasti vaimollasikin on ollut yhtä hyvä tuuri.

        Pidä itseäni onnekkaana kun lapset ovat selvinneet aikuisuuteen ehjinä, joskin mieli on haikea kun elämän karikot ovat väistämättä heilläkin edessä. En osaa sanoa toivonko heille yksinäisyyttä vai parisuhdetta.

        <<Toivottavasti vaimollasikin on ollut yhtä hyvä tuuri.<<

        Jos ei tunne ihmisiä, juuri tällaisilla lauseilla saa ainakin luotua epäluuloa. Tarvitaan vain pahaa tahtoa, ja sitähän meillä ihmisillä on.


      • kynä.M kirjoitti:

        Myös rikkaat usein ajattelevat, että ovat itse tehneet rikkautensa, mutta kehnot luuserit ovat syypäitä kurjuuteensa. Pöhöttynyttä itseluottamusta.

        Tietänet, että on kahden sortin rikkaita. Itse ansaittuja ja perittyjä.
        Ajatuksesi perustella voi päätellä, että kaikki on allahissa. Omalla tominnalla ei ole mitään merkitystä?
        Tuo on tehokas periaate saavuttaa mielenrauha oman epäonnistumisen jälkeen.

        En tunne rikkaita mutta tuntemani varakkaat ovat todellakin luoneet vaurautensa omalla toimeliaisuudellaan. Asteikkoni on niin vaatimaton, että jopa omalla palkkatyöllään voi pitkällä tähtäyksellä tavoittaa jonkin tason vaurauden.
        Suunnitelmallisuus ja siihen sopivat elämäntavat ovat edellytyksinä.

        Sama koskee pariutumista. Kiiman ja huuman lisäksi malttia ja järkeä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tietänet, että on kahden sortin rikkaita. Itse ansaittuja ja perittyjä.
        Ajatuksesi perustella voi päätellä, että kaikki on allahissa. Omalla tominnalla ei ole mitään merkitystä?
        Tuo on tehokas periaate saavuttaa mielenrauha oman epäonnistumisen jälkeen.

        En tunne rikkaita mutta tuntemani varakkaat ovat todellakin luoneet vaurautensa omalla toimeliaisuudellaan. Asteikkoni on niin vaatimaton, että jopa omalla palkkatyöllään voi pitkällä tähtäyksellä tavoittaa jonkin tason vaurauden.
        Suunnitelmallisuus ja siihen sopivat elämäntavat ovat edellytyksinä.

        Sama koskee pariutumista. Kiiman ja huuman lisäksi malttia ja järkeä.

        Omalla toiminnalla on isokin merkitys niin oman mielenrauhan kannalta, mutta myös toki puolison. En tiedä kovin montaa suhdetta, josko ainuttakaan, jossa toisen mielenrauhattomuus ei olisi uhka toisenkin mielenrauhalle.


      • kynä.M kirjoitti:

        Myös rikkaat usein ajattelevat, että ovat itse tehneet rikkautensa, mutta kehnot luuserit ovat syypäitä kurjuuteensa. Pöhöttynyttä itseluottamusta.

        Nohnoh. Ei rikkaiden puolesta kukaan rahaa tee. Kyllä heidänkin pitää itse ansaita rahansa ja vieläpä maksaa veroja niin ettei voi kuvitella. Vaikka olisivat perintönäkin suuren osan omaisuudestaan saaneet.

        En tiedä mitä juuri sinä tarkoitat luusereilla. Minun mielestä he ovat kyllä hyvinkin syypäitä kurjuuteensa. Etenkin siinä tapauksessa, että a) he eivät ole hakeutuneet minkäänlaiseen koulutukseen b) väheksyvät pienipalkkaisia töitä c) rutisevat liian pienistä yhteiskunnan tukirahoista, jotka oikeasti ovat liian korkeita.

        Mitä jengi tekee? Luuhaa kotona "työttömänä", pelaa, juo viinaa, eristäytyy tervepäisistä ihmistä. Tällaista ei pitäisi tukea. Joka ei työtä tee, ei syömänkään pidä.

        Eri asia on sairaat ja oikeasti väliaikaisesti työttömät.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nohnoh. Ei rikkaiden puolesta kukaan rahaa tee. Kyllä heidänkin pitää itse ansaita rahansa ja vieläpä maksaa veroja niin ettei voi kuvitella. Vaikka olisivat perintönäkin suuren osan omaisuudestaan saaneet.

        En tiedä mitä juuri sinä tarkoitat luusereilla. Minun mielestä he ovat kyllä hyvinkin syypäitä kurjuuteensa. Etenkin siinä tapauksessa, että a) he eivät ole hakeutuneet minkäänlaiseen koulutukseen b) väheksyvät pienipalkkaisia töitä c) rutisevat liian pienistä yhteiskunnan tukirahoista, jotka oikeasti ovat liian korkeita.

        Mitä jengi tekee? Luuhaa kotona "työttömänä", pelaa, juo viinaa, eristäytyy tervepäisistä ihmistä. Tällaista ei pitäisi tukea. Joka ei työtä tee, ei syömänkään pidä.

        Eri asia on sairaat ja oikeasti väliaikaisesti työttömät.

        Ja paremmin menestyneet yrittävät painaa villaisella omantunnon syytöksiä ideologialla, että jokainen on oman onnensa seppä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nohnoh. Ei rikkaiden puolesta kukaan rahaa tee. Kyllä heidänkin pitää itse ansaita rahansa ja vieläpä maksaa veroja niin ettei voi kuvitella. Vaikka olisivat perintönäkin suuren osan omaisuudestaan saaneet.

        En tiedä mitä juuri sinä tarkoitat luusereilla. Minun mielestä he ovat kyllä hyvinkin syypäitä kurjuuteensa. Etenkin siinä tapauksessa, että a) he eivät ole hakeutuneet minkäänlaiseen koulutukseen b) väheksyvät pienipalkkaisia töitä c) rutisevat liian pienistä yhteiskunnan tukirahoista, jotka oikeasti ovat liian korkeita.

        Mitä jengi tekee? Luuhaa kotona "työttömänä", pelaa, juo viinaa, eristäytyy tervepäisistä ihmistä. Tällaista ei pitäisi tukea. Joka ei työtä tee, ei syömänkään pidä.

        Eri asia on sairaat ja oikeasti väliaikaisesti työttömät.

        Samaa mieltä.

        Sitten hakeutuvat vielä tervepäisten kanssa suhteeseen ja ihmettelevät miksi tuli ero? Harvoin 2 työttömän liitto toimii varsinkin jos kuvioissa on alkoholi. Se toisen työttömyys esim. Lasten hoidon puutteesta on eri asia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Samaa mieltä.

        Sitten hakeutuvat vielä tervepäisten kanssa suhteeseen ja ihmettelevät miksi tuli ero? Harvoin 2 työttömän liitto toimii varsinkin jos kuvioissa on alkoholi. Se toisen työttömyys esim. Lasten hoidon puutteesta on eri asia.

        Ja jos on perinyt sairautta aiheuttavat geenit, kuten alkoholismin tai voimattomuuden, se on ihan oma vika?


      • kynä.M kirjoitti:

        Ja jos on perinyt sairautta aiheuttavat geenit, kuten alkoholismin tai voimattomuuden, se on ihan oma vika?

        Se jos tietää suvussaan olevan alkoholismia luulisi pysyvän erossa alkoholista ei kukaan pakota juomaan. Meidäthän on opetettu tekemään asiat paremmin kuin edellinen sukupolvi. Paljon ymmärrettävämpää on esim. Sydän sairaudet jne. Koska sydän voi pettää 5 yövuoron jälkeen. Ja tää on eri asia. Voimia vie ns. Aikuinen lapsi.

        Juomatta voi olla olematta uskovainen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nohnoh. Ei rikkaiden puolesta kukaan rahaa tee. Kyllä heidänkin pitää itse ansaita rahansa ja vieläpä maksaa veroja niin ettei voi kuvitella. Vaikka olisivat perintönäkin suuren osan omaisuudestaan saaneet.

        En tiedä mitä juuri sinä tarkoitat luusereilla. Minun mielestä he ovat kyllä hyvinkin syypäitä kurjuuteensa. Etenkin siinä tapauksessa, että a) he eivät ole hakeutuneet minkäänlaiseen koulutukseen b) väheksyvät pienipalkkaisia töitä c) rutisevat liian pienistä yhteiskunnan tukirahoista, jotka oikeasti ovat liian korkeita.

        Mitä jengi tekee? Luuhaa kotona "työttömänä", pelaa, juo viinaa, eristäytyy tervepäisistä ihmistä. Tällaista ei pitäisi tukea. Joka ei työtä tee, ei syömänkään pidä.

        Eri asia on sairaat ja oikeasti väliaikaisesti työttömät.

        "Mitä jengi tekee? Luuhaa kotona "työttömänä", pelaa, juo viinaa, eristäytyy tervepäisistä ihmistä. Tällaista ei pitäisi tukea. Joka ei työtä tee, ei syömänkään pidä."

        Ei liity alkuperäiseen aiheeseen, mutta olen täysin vastakkaista mieltä. Yhteiskunta kehittyy suuntaan, jossa pienempi ja pienempi osa kykenee tuottavaan työhön, koska automaatio tekee rutiinihommat ja muissa töissä vaaditaan synnynnäisiä kykyjä, joita kaikilla ei ole. Esimerkiksi monenlaisia hoitotyöläisiä tullaan tarvitsemaan jatkossakin, mutta siinä vähimmäisvaatimus on edes jonkinlainen välittäminen, ettei potilaille tule vammoja.

        Yhteiskunnan pitää siksi taata minimitoimeentulo myös niille, jotka eivät sovellu työelämän tarpeisiin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Se jos tietää suvussaan olevan alkoholismia luulisi pysyvän erossa alkoholista ei kukaan pakota juomaan. Meidäthän on opetettu tekemään asiat paremmin kuin edellinen sukupolvi. Paljon ymmärrettävämpää on esim. Sydän sairaudet jne. Koska sydän voi pettää 5 yövuoron jälkeen. Ja tää on eri asia. Voimia vie ns. Aikuinen lapsi.

        Juomatta voi olla olematta uskovainen.

        Melkein kaikissa suvuissa on alkoholismia. Silti melkein kaikki käyttävät joskus alkoholia. Jos on alkoholistiset geenit, kiinni jää lopullisesti jo ENSIMMÄISESTÄ kerrasta, ns. kokeilusta. Kokeiluun johtaa yleisen kulttuurin sosiaalinen paine, ei pakko sanan vrsinaisessa mielessä.

        Alkoholista totaalisesti kieltäytyvä e ole toivottu henkilö useimpaan seuraan. Sosiaalinen paine on todella kova.

        Onko geenistö alkoholistinen, selviää vain kokeilemalla, ja silloin on jo myöhäistä, koska ensimmäinenkin kokeilu johtaa ilmiasuiseen alkoholismiin.


    • Ei kai siinä mitään salaisuutta eikä temppua, on pareja joilla menee paremmin kuin tosisilla, tosin itse en tiedä läheisistä tai tuttavista yhtään paria jotka ei olis riidelleet ja ompa noita erojakin tullut, omat vanhempanikin erosivat, samoin erosi vaimon veli ja meni uudelleen naimisiin mutta se ex olikin oikea lutka. Pitää vain sopeutua, sanoisin että mun kumppani on sopivin suurilta osin, kovin paljoo ei ole kahnauksia toki on asioita mistä ollaan eri mieltä ja se on normaalia.

    • Suhteen kesto vuosina on vain numero, tilastoja varten. Se ei kerro esim. suhteen sisällöstä yhtään mitään.

      Lähtökohtaisesti pitkän parisuhteen salaisuuksia on kaksi (positiivinen + negatiivinen).

      Positiivisessa suhteessa ollaan, kun molemmat ovat siihen tyytyväisiä. Ellei nyt ihan megaonnellisia olla kaikenaikaa, niin kumppanin kanssa on oikein isosti jees, hyvä olla, molempien mielestä. Osataan myös riidellä ja sopia hienosti, sekä ratkaista ongelmat molempia tyydyttävällä tavalla. Mikä tärkeä huomio: molemmat ovat suurinpiirtein tasapainoisia yksilöitä.

      Negatiivisessa parisuhteessa yhdistävät läheisriippuvuus, parin traumat ja muut mielenterveyden häiriöt. Nämä ikäänkuin "täydentävät toisiaan". Alkoholisti/läheisriippuva pareja on vaikka millä mitalla.

      Läheisriippuva on valmis kestämään haukkumista, mitätöintiä, nimittelyä sekä seksuaalista ja fyysistä kaltoinkohtelua sekä väkivaltaa. Hänen itsetuntonsa huononee ja hän ei koe ansaitsevansa parempaa. Hän voi päättää olla suostumatta huonoon kohteluun, mutta päätös ei kestä pitkään.

      Tuolla joku sanoi, että uskottomuus on yleisin eron syy ja väkivallan vuoksi ei erota. Väkivaltaisesta liitosta olisi kaikkein viisainta erota, parisuhde on useasti erittäin hengenvaarallinen.

      Pitäisi erota enemmän.

      • Näinpä juuri, negatiivisia tai positiivisia pitkiä parisuhteita.

        Jos noin 50% avioliitoista päättyy eroon. Avoliitoista eroaa vielä useampi. Pitkiä parisuhteita on "voimassa" pieni murto-osa kaikista parisuhteita. Veikkaisinpa että suurin osa tuosta pienestä murto-osasta jatkaa negatiivisin perustein. Koska siinä on edustettuna väkivaltaiset ja muut sairaat suhteet. En kyllä mitenkään kehottaisi ajan perusteella arvioimaan parisuhdetta ja vielä vähemmän positiivisuusoletuksella.


    • Anna kenkää petturille

    • On se kivaa 75v muistella koko yhteistä elämää 23v asti. ja sitä edeltävääkin voi muistella, kun kummallakaan ei ollut yli 3 kk tarinoita.

      pitkään suhteeseen auttaa kun ei ole työpaikalla tai muussa sen kaltaisissa yhteyksissä läheisiä suhteita, vain työ.

      meillä auttoi myös kun tuli 1 sitten 2 ja sitten 1 pieni ihminen, molemmilla kerroilla 1v 3kk väliä. Siinä panostettiin 10 v ja sitten vasta ajateltiin sukua enemmän.

      • VOIN vielä lisätä, vaihtamisesta voi tulla jo elämäntapa ennen ekaa suurta rakkaustarinaa.
        Vaihtaminen on yksi pahe muiden elämänpaheiden joukossa,


    • Pitkän parisuhteen salaisuus:
      Toisen kunnioitus, arvostus, innostaminen eteenpäin, huolehtivaisuus, taloudellisen budjetin tasapainottaminen, vaaliminen yhteisiä arvoja - kohottamalla ja pitämällä ne korkealla.
      Kaikki muu iloisuus, rakkaus, yhteenkuuluvaisuus tulee itsestää mukaan.

    • Joopa joo . Olen kyllä naisena sitä mieltä . Että huonossa parisuhteessa ei ole tervettä olla . Kunnioitus ja toisen ihmisen huomioon ottaminen on todella jo peruspilari hyvälle suhteelle . Itse elän liitossa , mistä puuttuu kaikki . Ei minkään näköistä läheisyyttä eikä kunnioitusta . Lähteminen tuntuu vaikealta . Tässä on paljon pelissä . Ajattelen tässä myös toista osapuolta . Ollaan tänäpäivänä enemminkin kavereita toisillemme. En ehkä muuhun enää edes haluaisi tässä pitkässä suhteessa. Rakkautta kyllä naisena kaipaan . Hyvää kesää kaikille .

      • Höpö ja höpö,

        Pitkän parisuhteen vaiettu salaisuus.
        Toinen alistettu, alistunut§


      • Lähteminen ei ole mikään varsinainen ilo. Mutta eron jälkeen on ihanaa. Sitten ihmettelee miten se voikaan tuntua niin pitkään vaikealta. Ne on ihmisen omat kielteiset ajatukset itsestä kun siellä päässä jauhaa.


    • Kheheh, ihme, miehestä voi muuttua ihmemieheksi.

    • Enimmäkseen se on nainen joka yksinkertaisesti kyllästyy ja lähtee hakemaan uutta "ihanaa" miestä, kuten naistenlehdissä puhutaan.
      Olen tuollaisen tapauksen muutaman nähnyt, parin vuoden päästä oli muija kärttämässä takaisin.

      • Vaimoni muutti pois tästä ajasta oltuamme yhdessä noin 64 vuotta. Viimeisinä vuosina erikoisesti meidät "hitsattiin" yhteen. Voi, mikä yksimielisyys ja rakkaus! Toivon mukaan tapaamme ja näin loistava tulevaisuus edessämme.
        Lapsemme ovat yli kuusikymppisiä.


    • ”Pitkän parisuhteen salaisuus” on laiskuus, kun ei saa ajoissa erottua.

    • Tahdosta se onkin kiinni. Ei alttarilla kysytä rakastatko vaan tahdotko rakastaa. Keskustelu puolison kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä on yksi tärkeimmistä teoista parisuhteessa. Myös kipeistä asioista toisen mielipidettä kunnioittamalla ja kuuntelemalla. Monet puhua pulputtaa mutta eivät todella kuule vaikka kuuntelevat. Ei ole helppoja liittoja elämän tuulissa mutta keskustelemalla mennään eteenpäin.

      • Tahdosta tai usein epäterveestä riippuvuudesta tai pelosta. Niin se on että parisuhde voi olla maailman vaarallisin paikka. Siitä irrottautuminenkin on vaarallista.


    • En ole ihanne mies,ei ole kumppanikaan ihanne nainen.Molemmat naitiin muita
      ennen papin aamenta.(Onko Suomessa joku päässyt naimisiin poikuudessa/Impeydessä ennen papin aamenta?)Toisella pitää myös olla jotakin ,mitä toisella ei ole.(Nyky nuoriso/menetää pelin 30 vuotiaana/tyhmyyteen.)
      Kaksi tyhjätaskua tuskin kestää pitkää liittoa.Elämän tuomat yhteiskunnalliset ansat
      pitkittävät myös yhteistä-liittoa/asunto-velat/yhteiset-lapset/tulevat perinnöt ja
      tietenkin vanhaksi tuleminen,vaihtamalla tuskin paranee.

    • Vasta 32 vuotta naimissa, mutta sanoisin että pitkän avioliittomme salaisuus on rakkaus. Rakkaus toisiimme ja suuri rakkaus lapsiimme. Suhteemme vastoinkäymisistä olemme selvinneet vain siten, että olemme muistaneet miksi olemme menneet naimisiin ja saaneet lapsemme. Periaatteessa mikään ei ole muuttunut siitä.

      Me olemme ne samat ihmiset kuin silloin 32 vuotta sitten alttarilla, mutta ehkä hieman viisaampina, mutta ainakin vanhempina. Onnellisuus on sitä, että ymmärtää toista ihmistä eli täytyy olla viisas ja omata jonkinlaista empatiakykyä, että pystyy asettumaan puolisonsa asemaan. On myös tärkeää muistaa, ettei tarvitse olla aina oikeassa, on tärkeämpää olla onnellinen.

      Sitä paitsi me rakastamme lapsiamme niin paljon, ettei ole koskaan tullut mieleenkään, että heidän elämäänsä päästäisi vieraita ihmisiä sotkemaan silloin kun he olivat pieniä.

      • Sulla on hienoja ajatuksia, mutta monilla ne on kaukana tuosta. Pelkkä rakkaus ei pidä mitään suhdetta kasassa. Mainitset, että täytyy olla ymmärtäväinen, viisas, empaattinen. Hienoa, että olet sellainen. Entä jos kumppanisi ei olisikaan sellainen jaksaisitko vaan vuodesta toiseen olla onnellinen pitkässä suhteessasi, ymmärtäväinen ja sitoutunut? Niinpä, mä en usko että pitkä, onnellinen parisuhde on monellekaan mahdollinen. Ja tähän on järkiperusteita. Nykypäivänä niin moni ihminen on jollakin tapaa tärähtänyt, on adhdta, narsismia, erilaisia traumoja lapsuudesta, estyneisyyttä, ahdistuneisuutta, empatiakyvyttömyyttä ja ties mitä. Aika harva on edes parisuhteeseen kykenevä tai kykenevä oppimaan mitään uutta. Ja kun parisuhteen epäonnistumiseen riittää yksi jollakin tapaa tärähtänyt, niin jos puolet parisuhteista päättyy eroon niin riittää, että noissa suhteissa puolet on tärähtäneitä eli neljäsosa ihmisistä ja jos kaikki heilahtaneet ihmiset lasketaan, niin kyllä niitä helposti on neljäsosa. Siispä pitkä parisuhde, joka on onnellinen, on lottovoitto. Muut pitkät parisuhteet ovat enempi tai vähempi kärsimysnäytelmää toiselle, mutta ainahan voi nauttia kauniista ilmasta. Älkääkä missään nimessä lasten vuoksi pitäkää liittoa kasassa. Lapsenne saattaa joka tapauksessa vaikka syyttää teitä siitä miksi piditte sitä kasassa! Nimenomaan lasten vuoksi kannattaa erota tuleepahan edes vanhemmasta onnellinen!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sulla on hienoja ajatuksia, mutta monilla ne on kaukana tuosta. Pelkkä rakkaus ei pidä mitään suhdetta kasassa. Mainitset, että täytyy olla ymmärtäväinen, viisas, empaattinen. Hienoa, että olet sellainen. Entä jos kumppanisi ei olisikaan sellainen jaksaisitko vaan vuodesta toiseen olla onnellinen pitkässä suhteessasi, ymmärtäväinen ja sitoutunut? Niinpä, mä en usko että pitkä, onnellinen parisuhde on monellekaan mahdollinen. Ja tähän on järkiperusteita. Nykypäivänä niin moni ihminen on jollakin tapaa tärähtänyt, on adhdta, narsismia, erilaisia traumoja lapsuudesta, estyneisyyttä, ahdistuneisuutta, empatiakyvyttömyyttä ja ties mitä. Aika harva on edes parisuhteeseen kykenevä tai kykenevä oppimaan mitään uutta. Ja kun parisuhteen epäonnistumiseen riittää yksi jollakin tapaa tärähtänyt, niin jos puolet parisuhteista päättyy eroon niin riittää, että noissa suhteissa puolet on tärähtäneitä eli neljäsosa ihmisistä ja jos kaikki heilahtaneet ihmiset lasketaan, niin kyllä niitä helposti on neljäsosa. Siispä pitkä parisuhde, joka on onnellinen, on lottovoitto. Muut pitkät parisuhteet ovat enempi tai vähempi kärsimysnäytelmää toiselle, mutta ainahan voi nauttia kauniista ilmasta. Älkääkä missään nimessä lasten vuoksi pitäkää liittoa kasassa. Lapsenne saattaa joka tapauksessa vaikka syyttää teitä siitä miksi piditte sitä kasassa! Nimenomaan lasten vuoksi kannattaa erota tuleepahan edes vanhemmasta onnellinen!

        "Älkääkä missään nimessä lasten vuoksi pitäkää liittoa kasassa."

        Olen täysin eri mieltä. Liiton koko tarkoitushan on tarjota lapsille hyvä kasvualusta.

        "Lapsenne saattaa joka tapauksessa vaikka syyttää teitä siitä miksi piditte sitä kasassa!"

        Enpä ole sensuuntaista viestiä jo aikuisilta lapsiltani kuullut tai edes vaistonnut.

        "Nimenomaan lasten vuoksi kannattaa erota tuleepahan edes vanhemmasta onnellinen!"

        Ensiksikään ero ei automaattisesti tee kenestäkään onnellista. Sitä paitsi eivät lapset juuri murehdi vanhempiensa kohtaloa, jos nämä vain osaavat käyttäytyä eivätkä kaada parisuhdeongelmiaan lastensa niskaan.

        Itse asiassa ero saattaa järkyttää lapsia henkisesti, taloudellisesti ja muutenkin. Esimerkiksi jos olisimme eronneet, lapseni eivät ehkä olisi päässeet haluamaansa opinahjoon, kun en olisi ollut auttamassa koulunkäynnissä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Älkääkä missään nimessä lasten vuoksi pitäkää liittoa kasassa."

        Olen täysin eri mieltä. Liiton koko tarkoitushan on tarjota lapsille hyvä kasvualusta.

        "Lapsenne saattaa joka tapauksessa vaikka syyttää teitä siitä miksi piditte sitä kasassa!"

        Enpä ole sensuuntaista viestiä jo aikuisilta lapsiltani kuullut tai edes vaistonnut.

        "Nimenomaan lasten vuoksi kannattaa erota tuleepahan edes vanhemmasta onnellinen!"

        Ensiksikään ero ei automaattisesti tee kenestäkään onnellista. Sitä paitsi eivät lapset juuri murehdi vanhempiensa kohtaloa, jos nämä vain osaavat käyttäytyä eivätkä kaada parisuhdeongelmiaan lastensa niskaan.

        Itse asiassa ero saattaa järkyttää lapsia henkisesti, taloudellisesti ja muutenkin. Esimerkiksi jos olisimme eronneet, lapseni eivät ehkä olisi päässeet haluamaansa opinahjoon, kun en olisi ollut auttamassa koulunkäynnissä.

        Luuletko oikeasti, että lapset eivät tiedä tai aavista vanhempiensa parisuhteen tilasta mitään. Onhan selvää, että vanhemmat jotka eroavat eivät ole mitenkään epäsovussa keskenään, eikä tietenkään eroon johtaneista suistä mitkään ole sellaisia, että näkyisivät perheessä ulospäin lapsille. Vanhemman ei kuulu koskaan perustella yhdessä pysymistä lasten takia, itse tiedän useampiakin tapauksia joissa lapset syyllistävät vanhempiaan kun eivät ole eronneet. Toki he eivät välttämättä itse ymmärrä mitä esim.huonompi taloudellinen tilanne olisi voinut heille vaikuttaa. Mutta ihminenhän yleensä ymmärtää vain oman, suppean näkemyksensä ja kokemuksensa, liika ymmärrys voi aiheuttaa jopa liian suurta ahdistusta ja syyllisyyttä. Tosiasia on myös, että haluatko antaa lapsille vain rahan puhuvan mallin, ehkä selität sitä vsin itsellesi, niin minäkin tein. Hyvä, että oma kokemuksesi on ollut hyvä, kaikilla näin ei ole.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Luuletko oikeasti, että lapset eivät tiedä tai aavista vanhempiensa parisuhteen tilasta mitään. Onhan selvää, että vanhemmat jotka eroavat eivät ole mitenkään epäsovussa keskenään, eikä tietenkään eroon johtaneista suistä mitkään ole sellaisia, että näkyisivät perheessä ulospäin lapsille. Vanhemman ei kuulu koskaan perustella yhdessä pysymistä lasten takia, itse tiedän useampiakin tapauksia joissa lapset syyllistävät vanhempiaan kun eivät ole eronneet. Toki he eivät välttämättä itse ymmärrä mitä esim.huonompi taloudellinen tilanne olisi voinut heille vaikuttaa. Mutta ihminenhän yleensä ymmärtää vain oman, suppean näkemyksensä ja kokemuksensa, liika ymmärrys voi aiheuttaa jopa liian suurta ahdistusta ja syyllisyyttä. Tosiasia on myös, että haluatko antaa lapsille vain rahan puhuvan mallin, ehkä selität sitä vsin itsellesi, niin minäkin tein. Hyvä, että oma kokemuksesi on ollut hyvä, kaikilla näin ei ole.

        "vanhemman ei kuulu koskaan perustella yhdessä pysymistä lasten takia"
        Se on jämpti näin.


    • Paljon yleisen tason kaunista sanahelinää!
      Ainakin meillä arkiset asiat ratkaisivat. Ei hullua, harkitsematonta huumaa vaan normaalia kiimaa ja aitoa kiintymystä .
      Yhäläinen tausta köyhässä työläisperheessä.
      Samankaltaiset yhteiskuntapoliittiset näkemykset.
      Samanlainen käsitys talouden hoitamisesta, työn teosta ja rahan käsittelystä. Tilapäisen puutteen sietäminen oli kummallekin luonnollista.
      Taustastakin johtuen molemmat vapaita materiaalisesta kilpailumentaliteetista.
      Yhtäläinen kiinnostus urheiluun ja siihen asti saavuttamattomaan tuntumaan Suomen ulkopuolisista yhteiskunnista.
      Samankaltaiset ajatukset tulevan yhteiselämän sisällöstä ja suuntaviivoista.
      Seurusteluaikana jopa ajatukset lasten hankkimisesta ja kasvatusperiaatteista olivat samanlaisia.

      Yli 50:n vuoden yhteinen polku on ollut vaiherikas ja antoisa. Täysin rehellisesti sanoen siihen ei ole sisältynyt yhtään kriisiä eikä riitaakaan.
      Olemme molemmat melko temperamenttisia mutta särmämme ovat eri kohdissa. Vaimolle tärkeä ei ole sitä minulle ja päin vastoin.
      Ehdoton luottamus kaikissa asioissa ja kaikissa tilanteissa on vallinnut aina.

      Luettuna vaikutta turhankin makealle mutta tuosta ei puutu mitään oleellista enkä ole sellaista myöskään lisännyt.

      • Hieno kirjoitus. Mun mielestä nimenomaan arki pitäisi olla ihmisellä hyvää, se pitäisi nähdä tärkeänä. Juhlahetket on kivoja, mutta ne on spesiaaleja ja nimenomaan spesiaalina ne piristävätkin. Mutta ihmisten suhtautuminen arkeen on erilaista, moni elää ja odottaa vain sitä juhlaa. En oo ikinä ymmärtänyt. Yhteiskunnaliset näkemukset voi olla erilaiset, mutta muutoin arvojen on hyvä olla samankaltaiset.


    • Kiva kuunnella vitutuksen kihinää persuleiristä. Kohta halkeaa taas.

    • Olen sitä mieltä, että harvoin se vaihtamalla paranee. Mitä nyt näiden kavereiden eroja ja kumppanien vaihtamisia katsellut.Samaa narinaa ja riitelyä uusissa suhteissakin. Helppoa se on aina nähdä se toisessa viat, jos parisuhteessa, tai avioliitossa ongelmia tulee.
      Mutta se itsensätutkiskelu on vaikeampaa. Jopa sellaiset syyttää aina kumppaneitaan ja löytävät muista vikoja, joilla ei onnistu mikään suhde, kenenkään kanssa.

      Avio ja perhe-elämän arki ei ole pelkkää onnelaa. Siinä on myötä ja vastamäkiä.
      Näissä kaikissa lupasimme pysyä kumppanin rinnalla ja sen lupauksen olemme myös pitäneet. Meille on vaan haasteita selvitä kriiseistä ja ongelmista yhdessä.
      Emme koskaan tälläisiin pidä eroa ratkaisuna.
      Nimim:" 32 vuotta avioliittoa"

      • Vaihtamisen mietiskelyä.
        33:een vuoteen ei vaihtaminen käynyt mielessäkään.
        Noiden mainitsemieni vuosien jälkeen ilmeni vaimoni terveydessä vakava uhka. Teoriassakin parantamaton verisyöpä jonka minimi elinikäennuste oli 3 vuotta.
        Hoidettuamme kaikki mieleen tulleet käytännön asiat valmiiksi pohdimme epävarmaa jatkoa.
        Mietin myös mahdollista elämääni leskenä. Silloin päättelin, että ajatuskin elämisestä jonkun uuden naisen kanssa tuntui mahdottomalle.
        1. Kukaan uusi ihminen ei mukautuisi minun oikkuihini!
        2. Minä en taatusti sopeutuisi uuteen ihmiseen enkä haluaisi ryhtyä teeskentelemään.

        Elinikäennuste meni maksiminkin, 12v, suhteen pieleen. Tuohon katastrofivuoteen on nyt aikaa 20 vuotta ja vieläkin kaikki ajateltavissa oleva toimii vähintäänkin tyydyttävästi.

        22:25


      • Olen itsekin kuullut tuon lauseen niin useasti, että harvoin se vaihtamalla paranee, että itsekin haluan uskoa, että eron jälkeen ei enää tule ketään, sillä kuka helvetti nyt huonompaa haluaa, jos eroaa! Sinällään huono, kun itsekin on paljon itseään ja toimintaansa tutkiskellut ja aika turhaankin siihen aikaa käyttänyt, sillä noinhan se on, yksin olet loppuelämäsi oleva, jos eroat. Ja ite kun en oo mitenkään erityisen kaunis, laiha, muutenkaan ihmeellinen, en jaksais nykypäivän lyhytkestoisia suhteita (voiko niitä suhteiksi edes kutsua), en rakkauden etsimistä jostain, niin yksin sitä on tuomittu loppuelämänsä silloin olemaan. Se on realistinen näkemys. Jps jonkun kohtaiskin niin pakkohan sen on huonompi olla, sillä eihän hyvät ja osa huonoistakaan eroa!


      • Ehdottomasti paranee.
        Harva tietysti lähtee vaihtamaan hyvää puolisoa.


    • Pitkän parisuhteen salaisuus on tylsyyden sietäminen ja sen hyväksyminen. Sen jälkeen on oikein mukavaa.

      • Ei se aina noinkaan ole. Monia asioita jotka suhteessa vaikuttavat. Ei riitä vaikka molemmat sietäisivät hyvin tylsyyttä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se aina noinkaan ole. Monia asioita jotka suhteessa vaikuttavat. Ei riitä vaikka molemmat sietäisivät hyvin tylsyyttä.

        Niinpä.
        Sanoisin että kaikenlaiset pahat riippuvuudet ja haitalliset mielenterveyden ongelmat ovat erojen suurin syy, ja niin pitää ollakin, oma terveys menee huonon suhteen edelle.


    • Iso mulkku. Siitä naiset tykkää.

      • Tokkopa vain. Kyseistä luonnehdintaa kun yleisesti käytetään negatiivisessä merkityksessä. Sellaisista miehistä nainen haluaa ehdottomasti eroon ja vikkelään.


    • Hienoa! Keskinäinen kunnioitus, luottamus ja avoimuus.

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    SEISKA.FI

    • Nyt on tulikuuma rantabeibe! Salkkarit-kaunotar Johanna Puhakka julkaisi sensuellin uimapukukuvan – yksi asia tosin puuttuu!
    • Taiteestaan tunnetun Juuso-karhun kesä alkoi rakkauden merkeissä – ”Eroottinen vaihe menossa”
    • Podcast: Niko Ranta-aho vihjaa perheen perustamisesta ennen vankilaa - haaveilee useista lapsista: &quot;Mut on tunnettu nopeista liikkeistä!&quot;

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Avustettuja CoVid murhia ruotsissa?

      >> “Ruotsissa iäkkäiden koronapotilaiden kuolemia on joudutettu morfiinilla" – Sairaanhoitaja Sonja Aspinen kertoo järkyttävistä kokemuksistaan >> Yle
      Maailman menoa
      68
      4952
    2. Niko Ranta-Aho vihjaa perhehaaveistaan

      Miten voi olla, että tätä typerää rikollista paapotaan ja glorifioidaan joka tuutissa? Haastattelua annetaan ja otetaan sinne sun tänne. Ovatko kaikk
      69
      2569
    3. S&S Instat kovin hiljaisena

      Onkohan siellä lyöty vetoa, kumpi pystyy olemaan pitempään ilman päivittelyä? Soffalla varmaan pää sauhuaa jo... 😂
      Kotimaiset julkkisjuorut
      98
      2020
    4. Raaka-Rane lähti reissuun lentokentällä

      Instassa runsas aamiainen lentokentällä, pöytäseurueessa kaksi muuta. Täytyy järjestellä bisnekset kuntoon ulkomailla...
      Kotimaiset julkkisjuorut
      37
      1367
    5. Murha Varkaudessa

      Eli kuka tekijänä ja kuka mahtoi olla uhri?
      Varkaus
      43
      1147