Mielisairaus

Aivan turhaan. jokasella on joku paikka heikompi ja huonompi kun jollait oisella. mulla nuppi vika toisella selkä sökö .

https://madinfinland.org/mita-ovat-mielen-sairaudet/

Mitä ovat “mielen sairaudet”?

Olemme vastuussa ihmisten mielenterveysongelmaista.

Iltalehti, ilta sanomat

Mitäpä jos lakkaisit häpeämisen niin mielen pirutkaan ei voimistuisi niin paljoa?
Anna itsellesi aikaa tervehtymiseen ja ole armollinen. Muillakin on omat vaikeutensa, ei se silti sitä tarkoita, että on mielisairas.
Sinulla on nyt vain vaikeaa ja tarvitsisit seuraa, joka hyväksyy että et tällä hetkellä jaksa.

Kaikkihan sitä joskus itkee. Yksinäisyys on tappava tauti.

Millä tavalla olet "mielisairas"? Miten se ilmenee?
Tiedätkö, että oikeasti mieletään sairas ihminen ei usein itse tiedosta sairauttaan, vaan sen huomaa läheiset ja ympäristö.
Minkälaiset kokemukset sinulla on ollut, oletko saanut näyttää tunteita, olla väsynyt? Itkeä ja tuntea surua? Onko ne opetettu ja piilottamaan ja kieltämään? Onko heikkous sinulle kauhistus ja hävettävä asia?
Tiedätkö että omat tunteesi tukahduttamalla ja kieltämällä sairastutat itsesi oikeasti? Saatat hyvin suurella todennäköisyydelllä sairastua masennukseen, ellet sitä jo ole.
Masennus ei ole mielisairaus vaan mielialahäiriö, joka taas on luokiteltavissa suomalaiseski kansantaudiksi, niin paljon sitä on. Et siis ole yksin. Jopa joka viiides suomalainen on sairastanut tai sairastaa masennusta, ja paljon on piilossa jota ei ole diagnosoitu.
Häpeä ja piilottelu pahentaa asiaa moninkertaisesti. Toivottavasti löydät uskallusta hakea apua.

Esim. psykoosiin sairastunut ei välttämättä itse tajua olevansa psykoosissa, sen verran sekaisin siinä tilassa on.
Edellinen kirjoitti että lain rajoissa saa tehdä mitä vain, mutta psykoosissa ollessaan saattaa vaikka vahingossa sattua jotain, ehkä vaarallistakin esim. pahaa jollekin toiselle ja sitä ei enää laki sallikkaan.

Myös kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä jos on maniajakso päällä niin ihminen ei tunne itseään " sairaaksi " koska sillä hetkellä tuntee vointinsa äärettömän hyväksi ja mahtavaksi.

Tällaiset jutut huomaavat ulkopuoliset nopeammin kuin " sairas " itse.

Aloittajalle voisin sanoa että oli kyse mistä asiasta tahansa, jos se painaa mieltä niin ei kannata jäädä yksin pohtimaan vaan puhua jollekin tai pyytää apua.
Sitä ei tarvitse hävetä, ei ole heikkous pyytää apua, se on vahvuutta.

Ota yhteyttä johonkin mielenterveyshoidon ammattilaisiin ja hae apua. Voi olla, että saat lääkkeitä, jotka auttavat tai muuta apua. Ja etsi vertaistukea. On paljon ryhmiä ja toimintaa mielenterveys-ihmisille. Eri paikkakunnilla varmaan eri tavalla.

Ei tarvitse hävetä. Nykyään puhutaan avoimemmin mielenterveysongelmista ja suhtautuminen muuttunut ainakin psykiatrian puolella. Sairaita ei suljeta laitoksiin, vaan käytetään avohoitoa.

Itselläni on skitsofrenia. Nyt olen jo hyväksynyt diagnoosini ja olen ehkä lempeämpi itselleni ja suon, ettei tarvi jaksaa ja tehdä niin paljon kuin muut, esim. juuri henkisten paineiden sietämistä. Että voi suojella itseään rankemmilta jutuilta. Koska stressi altistaa esim. psykooseille.

Itsellänikin on ollut aiemmin tosi rankka kuva skitsofreniasta, että se on parantumaton tauti ja potilaat ihan sekoja. Mutta minulla on nyt hyvä lääkitys, jolla olen kuin normaali ihminen.

Ja jälleen...ees taas ja taas ja taas.

Ei ole tarvetta hävetä. Jokainen ihminen on nimittäin mielisairas, kunhan vain tarpeeksi tutkitaan. Ihan jokainen.

Toivotan sinulle jaksamista ja parempaa vointia.

Itse olen saanut saatanallisen diagnoosin langettamisen aiheuttaman tuskan lievitykseen apua henkisyydestä. Ja nykyisin olen ymmärtänyt, että saamani diagnoosi kuului elämän suunnitelmaan olematta pahan karman aiheuttamaa. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, on sairaus usein itse toivottua, sillä me sieluina pyrimme saamaan kokemuksia materialistisessa maailmassa, jolloin kuoleman pelkoon liittyvät pelot ovat todella voimakkaita ja materialismi sattuman mahdollistavinen ajatuksineen on hyvin voimakas opettaja. Yleensä opettajaksi valitut hyvin vaikeat kokemukset ovat paljon rankempia kuin pahan karman lain seuraus. Ideana vaikeiden kokemuksien hankinnassa on se, että vastakohta opettaa itse asiaa eli maallisen elämän helvetillinen kokemus ollen vain tilapäinen lavastus aiheuttaa hyvän ymmärryksen sitten kuoltuamme deevakhanissa todellisuudesta autuuksineen ja kasvaneine iloineen. Siis et tiedä mikä on vasen käsi jos sinulla ei ole oikeaa kättä. Vastakohta opettaa. Nykyään olen päässyt eroon tuskasta lähes täysin ja aion kirjoittaa kirjan kokemuksistani julmuudesta psykiatriassa. Asiani on hyvin monimutkainen ja se sai alkunsa jo lapsuudessani. Suosittelen tri Paul Bruntonin kirjaa Yliminän viisaus ( löytyy ehkä nettidivarista ). Kirja pitää lukea monta kertaa.

Colonel

Millaisia kohtauksia ap saat? Miten oireilet?