naisista? Onko hot or not?
Mitä mieltä tosi tunteellisista
Anonyymi
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Kyllä käy, mikäli ei ole kävelevä räjähde.
Turn off. ei sellast. on kokemust ja voin sanoo hermot menee sellase kaa. ei ikinä enää
En ottaisi (saisi) naista, jolla ei ole tunteita. Ei siitä tulisi mitään.
Riippuu siitä mikä saa tunteelliseksi. Toinen itkee maailman pahuuden ja omien pahojen tekojen vuoksi. Toinen siksi, että elämä on epäreilua. Ei tunteellisuus itsessään ole hyvä tai huono asia. Vaan se on tärkeää mihin uskoo. Ei haittaa minua vaikka nainen itkisi joka päivä kunhan ei itke turhaan vain suuresta ilosta ja surusta. Jos nainen itkee Jeesuksen ristiinnaulitsemisen tähden niin itkeköön sitten vaikka kaikki päivät elämänsä loppuun saakka. Onhan se suuri surun ja ilon aihe. Viaton ja puhdas kärsii syntisten ja saastaisten tähden, pelastaakseen heidät omalta vihaltaan, ketkä Häneen uskovat, vaikkei Hän itse meiltä keneltäkään mitään edes takaisin saa, mitä Hänellä ei jo olisi. Jumalan rakkaus on täydellisen epänarsistista. Saman rakkauden toivossa moni lankeaakin niihin miehiin ja naisiin ketkä ovat liian hyvää ollakseen totta. Se ei todista ettei "liian hyvää ollakseen totta" olisi olemassa, vaan päinvastoin; ihmiset hakevat sitä "liian hyvää" väärästä paikasta. Maailmassa sitä ei ole, vaan Taivaanisän luona se on, kuka tuli maailmaan Pojassa Jeesuksessa.
Hyvä kirjoitus!
Ei näitä palstakysymyksiä kannata aina hengellistää, kun on kysymys ihmisen tunnemaailmasta.
Miten palstakysymys eroaa kysymyksestä?
Ei mitenkään. Aloituksen kaltaista kysymystä ei kannata hengellistää. Kaikkiin vastauksiin ei kannata eikä tarvitse tunkea Jumalaa, vaikka uskossa olisikin. Tämä ihan uskovan naisen mielipide.
Olen erimieltä. Maailma ei toimi irrallaan henkimaailmasta. Jokaisella sanalla ja teolla on myös henkimaailmallinen merkitys. Esimerkki:
Luukkaan evankeliumi 23.35
"Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat:"Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu""
Hallitusmiehet ivasivat oman tunnemaailmansa mukaan. He vihasivat Jeesusta, koska Jeesus oli saanut niin suuren suosion. Mutta tässä on toinenkin puhuja, joka yrittää saada Jeesuksen luopumaan ristintyöstään. Saatanan palvelija yrittää provosoida Jeesuksen astumaan alas ristiltä ja luopumaan tehtävästään, tämä on saastainen henki, joka antaa äänensä kuulua hallitusmiehen kautta. Ja tämän takia Raamattua tutkitaan edelleen kuin se olisi eilen kirjoitettu.
Jumala on vastaus.
Vitut oo hyvä. Spykskopaatin kirjoitus.
Olen samaa mieltä siitä, että on olemassa näkyvä ja näkymätön maailma, jotka on toisiinsa kosketuksissa. Olen silti sitä mieltä, että ylihengellistä tapahtuu myös sellaisissa asioissa, joihin se ulottuvuus ei välttämättä liity. On totta, että ihminen on psyykkis-fyysis-sosiaalis-hengellinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. On myös totta, että on olemassa ihmisestä irrallinen hengellinen todellisuus, jossa on sekä hyvä että paha puoli, ja ihminen voi halutessaan olla tekemisissä tuon todellisuuden kanssa tai olla olematta tekemisessä ollenkaan. Kaikki tapahtumat ja ihmisen reaktiot eivät kuitenkaan ole palautettavissa hengellisyyteen eikä tarvitsekaan.
Ihminen on aina keskeneräinen ja epätäydellinen, myös ihmisen tunnemaailma on. Perinteisesti sielun alueeseen on liitetty tunteet, tahto ja ajatukset. Niille kohdistuu uskovalla ihmisellä kilvoitus ja pyhityskin hengen alueelta, ei-uskovalla tuota prosessia ei tapahdu, vaikka henkistä kasvua voi ja usein tapahtuu. On kuitenkin eri asia alistaa sielunalueita tietoisesti Jumalalle kuin päättää itse, mihin suuntaa haluaa kullakin sielunalueella kasvaa. Uskon, että suunta Jumalaan ja kilvoitukseen takaa ihmiselle parhaan henkisen kasvun. Hengellisyydessä siis on linkki henkisyyteen mutta siinäkin voi käyttää tervettä harkintaa, ettei aina kaikkea hengellistä. Ihminen voi hyväksyä itsensä keskeneräisenä ja epätäydellisenä, jonka ei tarvitse tässä ajassa saavuttaa täydellisyyttä, koska se ei ole mahdollista. Henkinen ja hengellinen kasvu on mahdollista myös levosta käsin, ilman suorittamista.
Kirjoitin vain rehellisesti sen mitä ajattelen tunteellisuudesta. Osa pyhittymistä on, että maailmallisista asioista murehtiminen vähenee. En näe sitä, mitä hyödyttää vastata ei-hengellisesti, eikö se ole sama kuin tehdä lihan teko hengen teon sijaan? Henki > liha. Vastaan aika harvaan aloitukseen täällä juuri siitä syystä. Ehkä huomioit hengelliset viestit vain herkemmin ja ajattelet, että niitä on joka aloituksessa. Ei tukita puivan härän suuta. Ehkä tämä palsta kantaa hedelmää elämänpuulle.
Tarkoitin sitä, että kaikkia, arkisia asioita ei tarvitse nähdä hengellisesti tai niille ei tarvitse lähteä etsimään aina hengellistä syytä. Elämä käy kovin raskaaksi, jos noin tekee. Toki ajattelen itse molempaa ulottuvuutta usein. On totta, että arkielämäkin sohvalla piereskelyineen on Jumalan lahjaa ja kuuluu elämään. Itsekin siitä nautin enkä ala jokaista omaa tai toisten mielenliikkeitä tulkitsemaan muuksi kuin ihan ihmislähtöiseksi.
Huomioin hengelliset viestit herkästi kyllä. Tämä palsta on sekametelisoppa, jossa on monenlaista kirjoittajaa positiivisessa ja negatiivisessa mielessä. Moni on hengellisesti sokea ja täysin eksyksissä, sen näkee jo viesteissä. Jos Jumalan haluaa löytää, kannattaa alkaa tutustumaan ja lukemaan Raamattua ja mennä hyvään seurakuntaan. Se on enemmän kuin palsta. Palstalla ei pääse Jumala-yhteyteen eikä osalliseksi sellaisista asioista, joita Jumala haluaa ihmiselle antaa.
Ei minun koko elämäni ollut noissa kahdessa viestissä. En näe henkivaltoja arjessa kun olen. Jälkeenpäin kyllä toisinaan ymmärrän mitä tapahtui. Mutta toivoisin kyllä, ettei elämässäni muuta olisikaan kuin Kristus ja Hänen tuntemisensa. Siis vaikka minulla olisi vaimo niin haluaisin vain heijastaa Jeesuksen rakkautta häneen. Muulla kun ei lopulta ole arvoa ja merkitystä ei edes sillä seurakuntaelämällä ilman Kristusta. Eksyneillekin pitää joskus kertoa. Jeesuskin tuli etsimään eksyneitä, ei vain paimentamaan löydettyjä. Tänään olen melkein koko päivän miettynyt vain Häntä ja jatkan miettimistä ja luen Raamattua. Öitä.
Ymmärrän senkin, ettei ole elämä parissa viestissä. Kyllä täällä palstalla voi tulla tulkintavirheitä helposti, minullekin. Jokaista uskovaa koetellaan jollain tavalla. Toisia enemmän, toisia vähemmän ja riippuu vähän siitä omasta historiasta, kutsumuksesta ja siitä, miten eturintamassa operoi. Helpommalla pääsee, jos pysyy linjassa kaikilla elämän alueilla ja elää lähellä Jumalaa koko ajan. Säilyttää keskustelu- ja rukousyhteyden Jumalaan. Päästää Jumalan kaikille sielunalueille ja ravitsee itseään Sanalla.
Joo. Ei pidä odottaa toisilta täydellisyyttä. Sillä mitalla tulee itsekin tuomituksi jolla mittaa toisille. On vain kilvoiteltava se oma kilpansa. Siinä on ihan tarpeeksi. Mutta ei siinä voi epäonnistua jos pitäytyy Jeesuksessa. Joskus menee hutiin, mutta kuulee kun Jeesus kutsuu palaamaan takaisin ja menee pääpainuksissa.
Mulle kelpais ainakin, naiset yleensä niin helvetin kylmiä ja tunteettomia.
Tunteikas ei tarkoita pelkästään lämpimiä tunteita. Se tarkoittaa myös viha ja raivokohtauksia
Jos potee negatiivisiä tunteita, on aika itsetutkinnalle ja sitä kautta pitää oppia moisesta sonnasta pois.
Ei pidä yleistää. Olen mielestäni aika tunteellinen nainen, enkä todellakaan saa mitään raivokohtauksia. Raivokohtaukset kertovat lähinnä tasapainottomasta luonteesta eikä tunteellisuudesta.
Kaikki tunteet kuuluu ihmiselle ja ihmisyyteen. Se, kuinka ne näyttää, on yksilöllistä.
Tunne se vihakin on
On tietysti. Mutta raivokohtaukset eivät kuulu tasapainoisen aikuisen elämään. Vihaa pitää osaa hillitä, koska sillä voi saada aikaan pahoja asioita.
Niin mutta negatiiviset tunteet ovat täysin turhia, niillä ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Moni negatiivinen tunne korostuu, kun ei ole sinut itsensä kanssa, se ei tarkoita etteikö voisi tuntea vihaa, mutta mistä syystä niin se on eri asia. Räjähtääkö joka asiasta, vai onko sairaalloisen mustasukkainen jne, ovat yleisesti ihmisen omia kuvitelmia, eli turhia negatiivisiä tunteita.
Ihmisten pitäisi osata rationaalisesti ja järkevästi keskustella asioista. Esim heitetään vastakohthtana, että miehillä balanssi on paras paikka olla, eli ei liian kiltti, mutta ei täysi kusipääkään, eli neutraali. Kaikkien pitäisi pyrkiä kultaiseen keskitiehen, eikä ääripäihin.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta vastaan silti. Olen itsekin sitä mieltä, että raivokohtaukset eivät kuuluu tasapainottoman ihmisen tunteiden käsittelyyn tai kyvyttömyyteen käsitellä tunteita rakentavasti. Raivo on enemmän kuin viha ja usein hallitsematon ihmisellä, jolla ei ole minkäänlaista itsehillintää.
Kaikki tunteet kuuluu ihmiselle ja niitä on oikeus ilmaista rakentavasti sillä tavalla, että se ei vahingoita muita. Viha ei ole tunteena väärin, vaikka se usein väärin leimataan negatiivisesti. Jos vaikka vihaa vääryyttä tai vihaa epäoikeudenmukaisuutta tms., silloin viha on oikeutettua. Jos viha nousee siitä, että on joutunut vääryyden kohteeksi, se on ihan oikeutettu tunne. Kun viha nousee epäoikeudenmukaisuudesta ja väärydestä, se on oikein. Vihottelu eikä viha vääristä syistä ole oikein. Tervepersoonaisella ihmisellä kuitenkin toimii tunteiden säätely ja näyttäminen rakentavalla tavalla. Tervepersoonainen ottaa myös vastuun tunteistaan ja niiden oikein kanavoimisesta. Sairaspersoonaisilla asia on aivan toisin.
njam! sellainen nainen minulle.
N
Täällä tuo Aitoripuli on raivokas väärällä tavalla!
Haukkuu ja raivoaa täysin itselleen tuntemattomille.
Sama kun hyökkäis kadulla aukoon päätään jolaiselle tuntemattomalle
määrittele sairas?
milloin ihminen on sen verran sairas, ettei saisi kiukutella?
jos on aihetta? jokaisessa kiukuttelussa, on totuuden siemen,
ei se tyhjästä synny kiukuttelu sairaallakaan, vaan taustalla
on aina jotain, mitä "normit" eivät vain hyväksy.
N
Pieni korjaus. Korjattu lause: "Olen itsekin sitä mieltä, että raivokohtaukset KUULUU tasapainottoman ihmisen tunteiden käsittelyyn tai kyvyttömyyteen käsitellä tunteita rakentavasti."
ikioma höpönassuni. =) ei sinusta voi olla pitämättä. 😉
En tunne tuota henkilöä, johon haukkumanimellä viittaat. En ymmärrä, miten tunnistelet tästä ketjusta ihmisiä, jotka eivät kirjoita rekisteröidyllä nimimerkillä.
antaa herranen aika sairaitten olla sairaita ja olla omia uniikkejaan persoonia,
narsistit, psykopaatit, huumeveikot, päihdeongelmaiset, mitä maailma olisi
jos ei olisi heitä?
maailma olisi tasapaksu pannukakku, eikä olisi mitään uniikkia, erilaista,
ainutlaatuista,
HUOM! senhän takia ihmiset juuri katsovatkin sarjoja näistä ihmisistä
koska he haluavat olla samanlaisia, omia uniikkeja ja ainutlaatuisia persoonia,
terveisin N ja kannattaa miettiä, välillä, vaikka hassutellen näin. =)
En ole tuo, jolle vastasit mutta vastaan silti. Ehkä se on ne mittasuhteet. Sairas ihminen suuttuessaan tai vihastuessaan menee teoissaan ja kostossaan sairaaseen äärimmäisyyteen ja voi alkaa vahingoittaa tietoisesti toista ihmistä, suuttumuksensa kohdetta. Persoonallisuushäiriöiset ihmiset käyttäytyvät noin. Eivät he hahmota, tunnusta eikä tunnista toisen ihmisen rajoja ja vaikka tunnistaisivatkin, eivät niitä kunnioita. Terve ihminen osaa kanavoida vihansa oikeassa mittasuhteessa, rakentavalla tavalla eikä esim. ala kostamaan ja ylitä toisen ihmisen rajoja esim. rikoksin.
Olen kyllä sitä mieltä, että sairaat kuuluu hoitoon. Jos on tunteiden hallinnan kanssa ongelmaa, voi mennä vihanhallintakurssille. Jos tunteiden hallinnan ongelmat liittyy persoonallisuushäiriöön, aika paljon vaikeampi kuvio. Jos on rikollinen luonnehäiriöinen, sellainen kuuluu sitten kiven sisään opettelemaan lainkuuliaista elämää. Valtion kustantama "kasvatustieden laitoks" kasvattaa tarvittaessa, jos ei kotona ole opetettu lainkuuliaiseksi, nyt ei sitten puhuta yliopistosta tässä yhteydessä! :)
En pidä persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä mitenkään hyvässä mielessä ainutlaatuisina tai ihailun arvoisina. Toki heilläkin on sama ihmisarvo kuin muillakin. Usein persoonallisuushäiriöihin voi liittyä lainvastainen toiminta ja eivätkä kaikki heistä ole tekojensa vuoksi yhteiskuntakelpoisia. Silloin heidän paikkansa on jossain muualla kontrollissa ja vartioituna, etteivät pääse tekemään tuhojaan toisten elämään. Ikävä kyllä kaikki ei jää kiinni ja osa on vapaana ja siitä kärsii sitten ympärillä olevat tai jollakin tavalla tuollaisten ihmisten vaikutuspiirissä olevat.
Tunteiden paloahan pitää olla, eihän se ole muuten mitään.