Kyllä akne osaa sitten pilata ihmisen elämänlaadun täysin. Mulla akne kestänyt nyt 5 vuotta, olen nyt 23. Meinaa tulla hulluksi, kun punoittava näppylänaama ei vaan millään katoa. nyt syön apocycliniä 3kk, eivätkä kauheasti auta. Roa-kuurin söin 3vuotta sitten, mutta ei kauheasti tehonnut.Pillerit ei muuten vaan käy. Elämä on raskasta, kun joutuu häpeämään itseensä, vaikuttaa kaikkeen mitä teet. en lähde mihinkään ilman paksua meikkikerrosta, olen kyllästynyt ainaiseen meikkaamiseen.Onko kenenkään mielestä Joe Blascon meikit pahentaneet ihoa? Käytän sitä koska se peittää parhaiten, mutta olen huomannut että pahentaa myös, koska on niin vahvaa ainetta. Joe Blascon puhdistus huolella täytyy muistaa.
JAKSAMISIA KAIKILLE NÄPPYLÄNAAMOILLE!!! Onneksi meitä on monta, ei tarvitse yksin tässä maailmassa kärsiä.
JAKSAMISIA KAIKILLE NÄPPYLÄNAAMOILLE!!! Onneksi meitä on monta, ei tarvitse yksin tässä maailmassa kärsiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mä olen luonnostani hyvin iloinen ja sosiaalinen.mun akne alkoi noin 15 vuotiaana ja yhä edelleen joudun siitä kärsimään (olen nyt 19 vuotias), häpeilemään aina kevät-aikaan kun on hirveen valoisaa ja kaikki finnit oikeen erottuu..on inhottavaa olla kauheen lähellä toista ihmistä, koska kaikki ihon virheet näkyy.tää on rajottanu mun elämää hyvin vahvasti, alentanu mun itsetuntoa ja vaikeuttanu kavereiden saantia.inhoon käyttää paksuja meikkejä ja vihaan sitä joka-aamuista meikkirumbaa!nyt alotin ehkäisypillerit mut vielä ei ainakaan tuloksia näy.ihotautilääkäsrin määräämät voiteet ja antibiootit ei tod vaikuttanu ja sitä roa-kuuria en voi ottaa..tsemiä kaikille, minä, jos joku, ainakin ymmärrän!!
minä kans inhoan ja olen kyllästynyt,ku ei ikinä voi olla puhtain kasvoin.aina pitää,kesät talvet olla pakkelit naamassa.en ole uimaan päässyt sitten lapsuuden kun en kehtaa olla ilman peittävää meikkiä.olen alistunut tämän edessä,koska ei ole enää mitään keinoja mitkä auttas.olen liki neljänkymmenen ja olenkin ajatellut että ehkä sit mummuna ku tulee tarpeeks ryppyjä ni näpyt on piilossa tai viimestään pääsen tästä eroon ku henki lähtee..
voi ei, toivottavasti itsellä tämä riesa ei seuraa mukanani vuosikymmeniä!!olen jo haaveillut (jos ne pillerit nyt vaan tehois) lähteväni uimahalliin, meneväni kouluun pelkällä ripsarilla, meneväni kavereiden luo yöksi jne..kaikki suunnitelmat on tehtävä etukäteen, esim jos olen koulussa istunut kahdeksan tuntia (jonka jälkeen iho on siinä kunnossa,etten kehtaa edes jutella kenellekään, koska meikit on ihan lähteny ihon rasvaisuuden takia)en voisi kuvitellakaan suoraan lähteväni kaverin luo. ensin on otettava kaikki meikit pois ja aloitettava meikin laitto taas uudestaan!kukaan ei voi ymmärtää aknen tuomaa tuskaa jos omakohtaista kokemusta ei ole.enkä tarkoita mitään muutamaa hassua näppyä vaan ihan oikeaa aknea!
mulla on kyllä kavereita ja silleen mut ei oo todellakaan kivaa kun on naama täynnä näppyjä. jotkuu kusiaivot huomauttelee siitä vielä, niin voin sanoo et siinä tilanteessa on aika maassa. ja muutenkin ois kyl ihan sairaan kivaa olla siloposkinen eikä tarvis joka aamu mietii,kun on ilman meikkii, et miksi minä...mitä pahaa oon tehny ansaitakseni tän...parempaa tulevaisuutta odotellessa...=>
Itse pääsin meikkikierteestä eroon yksinkertaisesti siten, että lopetin meikkaamisen pikku hiljaa. Aluksi peitin vain mega-luokan finnit ja annoin loppujen loistaa naamassani. Viikon päästä olin päässyt tilanteeseen, jossa naaman rasvaisuus ja kukkiminen alkoi selvästi hidastua ja ne pahimmatkin mega-finnit alkoivat paranemaan, kun lopetin niidenkin härnäämisen. Sen sijaan, että olisin pitänyt tuntikaupalla raskasta meikkiä iholla, levitin ongelma-alueille hoitovoidetta, päivisinkin.
Kolmannella viikolla meinasi itku päästä, kun eräänä aamuna katsoin peiliin. En muista milloin viimeksi naama olisi ollut niin "hyvässä" kunnossa. Hyvä tarkoittaa tässä kohtaa sitä, ettei naamassa ollut yhtään uusia finnejä, ainoastaan vanhoja arpia. Olin siis onnistunut ensimmäisen kerran elämässäni pysäyttämään naamani kukkimisen. :-)
Jos mahdollista, niin kokeilu kannattaa aloittaa lomalla, sillä ensimmäisellä viikolla tekisi mieli kulkea joka paikkaan pussi päässä. Toisella ja kolmannella viikolla tilanne helpottaa ja peilin edessä vietetyt tunnit, muuttuvat nopeaksi vilaisuksi.
Kyllä osuitkin oikeaan, minulla jatkunut nyt 11 pitkää vuotta. Kyllä vit**taa meikata aina ja kauheasti. Silti näpyt/ruvet jää näkyviin kun en saa auennutta näppyä millään piiloon.
Minulla joskus auttoi kyllä se, että en yksinkertaisesti käyttänyt mitään meikkivoidetta tai puuteria, sillon finnit vähenvät, mutta vain hieman. Nyt ei kyllä tule kuuloonkaan, että olisin ilman meikkiä... hävettää muutenkin jo monen vuosien takaa... kun pääsis tästä eroon edes joskus.
Menen ihotautilääkärille toisen kerran koko elämäni aikana reilun viikon kuluttua. Toivottavasti osaa auttaa! Positiivisin mielin ainakin olen menossa.
itselle ihotautilääkäristä ei ole koskaan ollut hyötyä (olen nyt 2 kertaa käynyt).lääkäri tarjoaa samoja antibiootteja ja rasvoja joista ainakaan mun aknelle ei tod ollu hyötyä, tuli vaan hiivaa alapäähän ja that`s it!
minä en voi edes kuvitella olevani ilman meikkivoidetta. jo senkin läpi iho näyttää niin järkyttävältä.ehkä johonkin vähänäppyiseen ihoon toi kävis mut ihan todellisen aknen edessä aika moni mielummin peittää kun jättää meikkaamatta ja seuraa muiden ihmisten hämmentyneitä reaktioita..
Mulla pääsi pari kertaa itku tässä alkuvuodesta, kun meni iho ihan yhtäkkiä muutaman viikon sisällä tosi pahaks. Mulla oli 15 vuotiaana akne, johon hain apua 2 vuotta, ja sitten se parani kun ihotautilääkäri määräs roaccutania. Arvet toki jäi, mitkä oli vaalennut kokonaan viime kesänä, eli lähes 8 vuotta oli jonkin verran jälkiä kas voissa.
Koko viime kesän ensimmäistä kertaa vuosiin olin ilman meikkivoidetta. Iho oli paremmassa kunnossa kun koskaan. Sillon olin niin onnellinen kun akne ja ne arvet oli masentanu mua niin monta vuotta. Uuden aknen puhkeaminen 8 vuoden jälkeen johtu siitä, kun lopetin 4 vuoden syönnin jälkeen e-pillerit, ja hormonitasapaino meni niin pahasti sekaisin. Ensin en tajunnut tätä yhteyttä, ennen kuin menin ihotautilääkärille, ja hän ymmärsi asiayhteyden. Nyt on taas naama niinku petolinnun perse, ja ottaa niin paljon päähän kun tää saman rumba alkaa taas. Luulin jo päässeeni kokonaisuudessaan eroon ongelmasta. No, se mikä ei tapa, vahvistaa. I hope.