Olen todella epätoivoinen, enkä millään tahdo uskoa, että toivun masennuksesta, joka uusiutui minulla monen vuoden tauon jälkeen. Olen ollut nyt pois töistä useamman kuukauden. Pelottaa, etten kykene palaamaan ktöihin ollenkaan. Lääkkeenä Sertralin ja tarvittaessa oxamin. Lähes päivittäin otan myös oxaminia.
Haluaisin saada kannustavia viestejä uusiutuneen masennuksen selättäneiltä. Onko tästä mahdollista selvitä? Pelkään todella paljon. Kiitos j
Haluaisin saada kannustavia viestejä uusiutuneen masennuksen selättäneiltä. Onko tästä mahdollista selvitä? Pelkään todella paljon. Kiitos j
Vastaukset 18
Vanhimmat
Moikka, onko sulla mahdollisuutta mennä terapiaan tai oletko joskus sellaisessa ollut? Voisi olla hyväksi? Mielenterveystalo-nettsivuilla (muistaakseni oli sen niminen..) voit tutustua nettterapioihin, ovat maksuttomia, lääkäriltä vain lähete. :)
Itse olen krooninen masentuja, jatkuva lääkitys on ollut vuodesta 2016. Lukuisien sopeutusten avulla olen joten kuten selvinnyt töistä, vaikka kivaa ei ole ollut. Paremmin minusta kuitenkin toimintakyky pysty yllä, kun tekee jotain järkevää, sen sijaan että olis saikulla. Riippuu tietysti työnantajan mahdollisuuksita ja ymmärryksestä, mutta ei ta:aan etu ole saikuttava työntekijä. Oletko työpaikallasi kuinka paljon puhunut tilanteestasi?
Kovasti voimia sinulle!
Kiitos voimista!
En itse usko terapiaan, uskon enemmän lääkkeisiin.
Pitää vain löytää oikeat lääkkeet.
lääkkeillä et ainakaan selviä mihinkään vaan pysyt paikallasi. hoida kuntoon ne asiat mistä masennus aiheutui.
Kyllä masennuksesta pystyy paranemaan. Omalla kohdalla pääsy työkyvyttömyyseläkkeelle oli ratkaisu. Itselläni kokeiltiin aikonaan masennuslääkkeitä mutta ne ei tehonneet,koska ne ei poistaneet syitä jotka aiheutti masennusta. Jos tarkoituksenasi on työelämässä pysyminen niin siihen en osaa auttaa. Mua ei ole luotu ikinä työelämään vaikka sitä olen kokeillut. Mä en häpeä sitä ettei mulla ole työhistoriaa kuin pari kuukautta.Olen 44-vuotias.Itse tietää parhaiten mitä elämältä haluaa ja onko siihen voimavaroja.
Minäkin parannuin ensimmäisestä masennuksesta, nyt pelkään etten selviä toista kertaa.
Pelkään todella paljon, että tästä ei toista kertaa voi selvitä.
On mahtava kuulla, että masennuksesta voi parantua. Itse en millään usko, kun on niin syvällä masennus. Voiko siitä todellakin parantua vaikka se uusiutui? Kiitos kannustavista viesteistä jo etukäteen.
Asiaa masennuksesta, lääkkeistä sekä muista keinoista.
madinfinland.org/masentuneesta-laakeriippuvaiseksi/
”Pitäisi katsoa kokonaisvaltaisesti ihmisen elämä, auttaa kehoa toimimaan, jotta voisi sen jälkeen alkaa tukea häntä tekemään hyviä muutoksia elämässään, jotta tilanne ei toistu. Ennen kaikkea pitäisi auttaa siinä, että ihmisellä pysyisi itsellään jonkinlainen valinta. Pitäisi kertoa, minkälaisia vaihtoehtoja on ja mihin ne johtavat. Mikä tuntuisi hänestä hyvältä? Häntä kunniotettaisiin, hän saisi päättää. Liikunta auttaa masennuksen hoidossa erittäin hyvin, selvästi isompi hyöty kuin masennuslääkkeistä ja nimenomaan pitkäaikainen hyöty. Masennukseen suosisin näitä lyhyitä masennuksen hoitoon kehitettyjä psykoterapioita.”
Suosittelen liikkumista luonnossa. Hidas kävely on jo hyväksi. Myös jooga saattaa auttaa. Syö kasvispainotteista ruokaa.
Hakeudu muiden ihmisten seuraan vaikka et jaksaisikaan itse vielä puhua.
Noin minä voimaannuin.
Niin, sinun voimaantumisesi on myös aloittajan voimaantuminen.
Homeopaattisia valmisteita, netistä voi itsekin kaivella mikä sopii ja useampiakin voi kokeilla, yksi ei aina riitä. Sitten vaan auttelemaan muita se onkin paras lääke. Hyvä olo tulee siitä kun toiset on kiitollisia ja karmallisestikin se auttaa. Henkisyyttä ei saisi myöskään unohtaa, se on yksi osa ihmistä, jos sen laiminlyö niin psyykekin kärsii.
Eikö kenelläkään ole lääke auttanut?
Jotta pystyy parantumaan pitää niihin masennuksen syihin pureutua. Itellä ei masennus uusiutunut,tosin se kesti yli 10 vuotta putkeen.Lapsen oli jo masennusta mutta ei sitä silloin tunnistettu.Mä en itse usko masennuslääkkeisiin jos niitä masennuksen syitä ei käy läpi.Tosin jos ne masennuslääkkeet vie muistin niin sit niistä on hyötyä.Mutta omalla kohdalla en tiennyt miten niitten lääkkeitten pitäis vaikuttaa.Omalla kohdalla luotin niiden tehoon että otin työpaikan vastaan.Mutta totuus iski päin näköä kun tajusin ettei ne lääkkeet tehnytkään mua työkykyiseksi.
Ymmärrän sun tuskas vaikka minulla ei koskaan masennusta ole ollut. Kyllä sä tulet voimaan hyvin. Sä oot todella hyvä tyyppi vaikka en sua tunne. Toivon sulle hyvää. Älä välitä ikävistä kommenteista jos niitä tulee, ne ei ymmärrä masennuksesta ja ne on paskapäitä. Voi hyvin.
Kiitos, kannustavasta kommentista. Mun tuska on todella syvällä ja tällainen kannustava viesti tuntemattomalta tosissaan lämmitti mieltä. Kiitos todella paljon.
Olin itse 15-20 vuotta sitten todella, todella masentunut. Ihan masennuksen ääripäästä ja oikeastaan mikään ei auttanut. Toimettomuus ja yksinäisyys pahensi tilannetta edelleen. Näin jälkikäteen ajatellen olen varmaan ollut masentunut käytännössä koko ikäni ja pahin vaihe oli 2000-luvun alussa.
Nykyisin voin aika paljon paremmin, mutta olen silti osittain työkyvytön. Käyn normaalissa työssä, mutta selviän siitä huonommin kuin muut. Yritän ruoskia itseni aina pärjäämään ja ainakin peittämään ongelmani. Esimerkiksi lyhytaikaisen muistin kanssa on isoja vaikeuksia.
Joka tapauksessa pärjään aika hyvin. Palkka on riittävä, pidän aidosti työstäni, elämässä on riittävästi viihdettä.
Omalta osaltani toimettomuus oli pahin. Kuntouttavaan työhön pääseminen vei minut polulle, jolla edelleen olen. Kovalla yrittämisellä ja hyvällä tuurilla onnistuin pääsemään työelämään.
Toinen paha asia oli väärät ihmiset ympärillä ja oikeiden ihmisten puute. Oikeita ihmisiä, jotka oikeasti tukevat toipumista on vaikea löytää. Yksikin on valtavan arvokas. Minusta tuntuu, että etenkin miehenä minun omat ongelmat ovat vain minun omia ongelmia. Ei ne ketään kiinnosta. Käytännössä kaikki naiset haluavat minun olevan heille jotain tiettyä ja miehiä ei miesten ongelmat kiinnosta. Joten olen itse itseni paras tukija. Sukulaisistakaan kun ei ole apua.
Liikunta on ollut minun paras masennuslääke. Lenkin jälkeinen ilta on käytännössä aina hyvä ja nukun hyvin tai ainakin paremmin.
Tulen olemaan aina jollain tasolla masentunut ja erilaisia sosiaalisia ja muita traumojakin saa työstää hautaan asti. Siitä huolimatta olen päässyt pitkälle muutamassa vuodessa. Hetkittäin tunnen olevani täysin terve, etenkin hyvinä päivinä töissä. Muutos aiempaan on tosi iso ja uskon asioiden paranevan edelleen tulevina vuosina. Paraneminen ei ole nopeaa minun tyylisillä, mutta silti jokainen vuosi on ollut edellistä parempi. Etenkin ahdistukset olen valtaosin selättänyt. Joskus olin paniikkihäiriön partaalla.
Tsemppiä sinulle.