Kesäretkellä historiallisille vesille

Kiitos Ramoona, olen kyllä alunalkaen viihtynyt, joskaan en koko Espoota ole millään edtinyt katsastaa. Muyrtta on toki kauniita alueita, tuo Myllykyläänkin vievä tie, miten herttaisia vanhanajan omakotitaloja matkanvarrella, suurten kukkivien syreeniaitoje reunustaessa tien puoleista pihaa.

Katsellut olen Espoon historiaa ja rakennuskausia minäkin, ja tuo Kaupungin kallioaluekin on ollut laaja. Keskuspuistokin on 880 ha, joka alkaa Bembölestä, ja jo Jorvin sairaalan takaa.
Siellä on Glims'in talomuseokin, niin viehättävä vanha maalaismiljö, kanatarhoineen ja lampaineen.
Luinkin, että nuo joet on saanet nimensä 2 isomman talon mukaan, Glims ja Gloms,..lienevätkö veljekset olleet talonpitäjiä aikanaan.

Voi kuinka somaa on ajatella nuorta Ramoonaa vaunuja työntämässä, merenrantaraiteilla ja silloisissa ostospaikoissa 😊)) Klobbenin veneranta on aikaisemmasta,... purjeveneseuran tiloissa vietimme lasten sedän 90-vuotisjuhlaa. Uimaranta on ollutkin eräs kohde hellepäivinä!
Sinne rannalle halusinkin ensimmäisenä meri-ilmaa nuuhkimaan Katiskakahvilan puurappusille, kun ilmat lämpeni, ja koronalukemat salli!
Nyt pitää uunia vahtia, pari pientä laatikkoa on kypsymässä samalla lämmöllä, lohi ja lihamakaroonil. ettei parmesaani pala, moikka,..

Tunsin Larsvikin kuin omat taskuni. Ne pienet huvilat tai paremminkin mökkipahaset tuttuja olivat. Herbaariossa on monia kasveja sieltä ja aitoa kaitafilmiä metreittäin.
Veneilijät riidat ja maakaupat Larsvikiä myös. Monia kyläpaikkoja on siellä uusissa ympyröissäkin.

Keravanjoki on noista ainoa tuttu, sekin vain pyörällä ylitettynä, ihaillen kaunista kivisiltaa kaarineen. Haukiahan siellä kutee keväisin, on tuttuni saanut onkeensakin yllättävän ison vonkaleen.
Lietteisella reunalla oli liukunut veteen vyötäröä myöten , mutta sai ylös haukensa äidilleen.
Mätäoja ei kuullosta hauskalta, eikä yleensä se osa Helsingin ympäristöäkään vedä retkeilyn kannalta.

Sipoonjokikin on tuttua reittiä Pilvijärvelle saakka, jossa tuli vietettyä kesäisiä uimareissuja. Kanootti ja venematkoille se onkin tarpeeksi leveä, ja mukavaa on katsella ohi lipuvia laitureita matkan varrella.

Maalasinkin taulun kookkaasta meriveneestä kajuuttoineen , jossa pressu oli katoksena, ja perätuhdolla 'minä itte' ja maalausteline 😂)) Pari aurinkotuolia ja pöytänä toimi puinen moottorinsuojus.
Vastarannalla kumartui hevonen joesta juomaan laitumellaan, ja kaukaa metsän yli häämötti Sipoon kirkontorni.

Jo taulun aihe oli nautinto maalatessa, kyllä siinä pystyi eläytymään helteellä joella lipumiseen, mutta ´käytännössä ' en voinut maatalon emäntänä tuota unelmaa lähteä toteuttamaan,..