Asuttuani Lippajärvella ihastuin silloiseen Auroran luonnonsuojelualueen läpi virtaavaan Glims'in jokeen, ja kauniisiin puusiltoihin valkeinen kaiteineen. Joen virtauksissa näin usein n. 10 sm kokoisia kaloja, jotka ovatkin harvinaisia. geeneiltään alkuperäisiä jokitaimenia.
Tänään lähdinkin retkelle Ingaksen sillalle, jossa yhtyy tuo Glims ja Glomsjoet matkallaan Espoonlahteen. Onkin harvinaista myös eteläsuomen kolmen järvivaluman Bodomin Pitkäjärven ja Lippajärven yhtyvän Glimsjoen kautta Espoonjokeen.
Ilmeisesti tuo ruots. kielinen Glims on aikanaan suomennettu, E-joeksi.
Espoon rannikko on ollut varhain asuttua, jo Vikingit jälkeläisineen häärivät aluksineen täällä aikanaan, kuten Sibbesberg Sipoossakin ,missä vanhat historialliset nimet on jääneet käytäntöön.
Takaisin tullessa koko Soukanrannan kauneus merenrantaa seuraten hyväili silmiä, ja Kasavuorelta upeat näkymät kauas merelle jäivät ihastumisena mieleeni. 🦆
Tänään lähdinkin retkelle Ingaksen sillalle, jossa yhtyy tuo Glims ja Glomsjoet matkallaan Espoonlahteen. Onkin harvinaista myös eteläsuomen kolmen järvivaluman Bodomin Pitkäjärven ja Lippajärven yhtyvän Glimsjoen kautta Espoonjokeen.
Ilmeisesti tuo ruots. kielinen Glims on aikanaan suomennettu, E-joeksi.
Espoon rannikko on ollut varhain asuttua, jo Vikingit jälkeläisineen häärivät aluksineen täällä aikanaan, kuten Sibbesberg Sipoossakin ,missä vanhat historialliset nimet on jääneet käytäntöön.
Takaisin tullessa koko Soukanrannan kauneus merenrantaa seuraten hyväili silmiä, ja Kasavuorelta upeat näkymät kauas merelle jäivät ihastumisena mieleeni. 🦆
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hieno päivä jatkuu iloisella illalla TV tarjonnalla! Runsaan tunnin kuluttua on tiedossa nojatuolimatka Karibiaan, Joanna Lumleyn ihastuttavan pirteässä seurassa 😊)),.. sini.s
Tuttuja maisemia kuvailet. Asuimme kauan Laurinlahdessa (Larsvik) sen lähes ensimmäisinä uuden rakentamisen asukkaina paritalossa. Vene oli silloin Klobbenin satamassa , siellä käytiin myös lasten kanssa uimassa . Kaupassa käytiin alkuun Soukassa, äitiyslomalla työntelin vaunuja oikotietä , joka kulki Soukanpohjan kartanon alueen halki, ja mukaan tuli usein saattelemaan muutama talon utelias vuohi. Esikoinen aloitti koulunsakin Soukassa, pian sitten rakennettiin Laurinlahteen oma alakoulu ja Kivenlahden puolelle kauppoja. Muuttaessamme vuonna 1980 Laurinlahti oli suureksi osaksi vielä upeaa luontoa, kallioilta näkymät Espoonlahdelle. Metsä alkoi heti tontin rajalta, poimittiin mustikoita ja puolukoita, valkovuokot, metsätahdet ja kielot kukkivat. Kalliolla ihan lähellä oli myös muinaishautaröykkiö, olisi toivonut sille rauhoitetun ympäristön, sillä pian alkoi Laurinlahti täyttyä pientaloista, pihat pienenivät olemattomiin. Arkkitehti Suomalaisen talo oli jo ennestään, hieno luomus talokin , veljeksethän suunnittelivat Temppeliaukion kirkon ja Espoonlahden kirkon. Kävimme silloin paljon retkeilemässä Fiskarsin lehdossa Mankin suunnalla, varsinkin keväisin kukkarunsaus oli upea. Silloin sai Espoonlahden edustalta syvänteistä vielä turskaakin pohjapilkillä, avomerellehän Klobbenilta pääsee nopeasti. Lapset olivat innokkaita meripartiolaisia.
Sittemmin muutimme lännemmäs väljempiin maisemiin . Mutta muistamme lämmöllä sitä kotia, luontoa ja naapureita, käymme joskus katsomassa, miten istuttamamme pihapuut ovat kasvaneet. Hyvin voin kuvitella, miten viihdyt siellä. Siellä suunnalla asuu nyt meidän esikoisen perhe, paljon on kuitenkin alue Saunalahdessakin muuttunut niistä ajoista.
Viihtyisää kesää siellä meren hengessä !
Ramoona
Kiitos Ramoona, olen kyllä alunalkaen viihtynyt, joskaan en koko Espoota ole millään edtinyt katsastaa. Muyrtta on toki kauniita alueita, tuo Myllykyläänkin vievä tie, miten herttaisia vanhanajan omakotitaloja matkanvarrella, suurten kukkivien syreeniaitoje reunustaessa tien puoleista pihaa.
Katsellut olen Espoon historiaa ja rakennuskausia minäkin, ja tuo Kaupungin kallioaluekin on ollut laaja. Keskuspuistokin on 880 ha, joka alkaa Bembölestä, ja jo Jorvin sairaalan takaa.
Siellä on Glims'in talomuseokin, niin viehättävä vanha maalaismiljö, kanatarhoineen ja lampaineen.
Luinkin, että nuo joet on saanet nimensä 2 isomman talon mukaan, Glims ja Gloms,..lienevätkö veljekset olleet talonpitäjiä aikanaan.
Voi kuinka somaa on ajatella nuorta Ramoonaa vaunuja työntämässä, merenrantaraiteilla ja silloisissa ostospaikoissa 😊)) Klobbenin veneranta on aikaisemmasta,... purjeveneseuran tiloissa vietimme lasten sedän 90-vuotisjuhlaa. Uimaranta on ollutkin eräs kohde hellepäivinä!
Sinne rannalle halusinkin ensimmäisenä meri-ilmaa nuuhkimaan Katiskakahvilan puurappusille, kun ilmat lämpeni, ja koronalukemat salli!
Nyt pitää uunia vahtia, pari pientä laatikkoa on kypsymässä samalla lämmöllä, lohi ja lihamakaroonil. ettei parmesaani pala, moikka,..
Tunsin Larsvikin kuin omat taskuni. Ne pienet huvilat tai paremminkin mökkipahaset tuttuja olivat. Herbaariossa on monia kasveja sieltä ja aitoa kaitafilmiä metreittäin.
Veneilijät riidat ja maakaupat Larsvikiä myös. Monia kyläpaikkoja on siellä uusissa ympyröissäkin.
Reippaan kesäretkeilijän kannattaa tutustua myös Vantaan-sekä Keravanjokeen, unohtamatta tietenkään Mätäojaa(ruots.Rutiån), joka laskee Isoon Huopalahteen.
Keravanjoki on noista ainoa tuttu, sekin vain pyörällä ylitettynä, ihaillen kaunista kivisiltaa kaarineen. Haukiahan siellä kutee keväisin, on tuttuni saanut onkeensakin yllättävän ison vonkaleen.
Lietteisella reunalla oli liukunut veteen vyötäröä myöten , mutta sai ylös haukensa äidilleen.
Mätäoja ei kuullosta hauskalta, eikä yleensä se osa Helsingin ympäristöäkään vedä retkeilyn kannalta.
Sipoonjokikin on tuttua reittiä Pilvijärvelle saakka, jossa tuli vietettyä kesäisiä uimareissuja. Kanootti ja venematkoille se onkin tarpeeksi leveä, ja mukavaa on katsella ohi lipuvia laitureita matkan varrella.
Maalasinkin taulun kookkaasta meriveneestä kajuuttoineen , jossa pressu oli katoksena, ja perätuhdolla 'minä itte' ja maalausteline 😂)) Pari aurinkotuolia ja pöytänä toimi puinen moottorinsuojus.
Vastarannalla kumartui hevonen joesta juomaan laitumellaan, ja kaukaa metsän yli häämötti Sipoon kirkontorni.
Jo taulun aihe oli nautinto maalatessa, kyllä siinä pystyi eläytymään helteellä joella lipumiseen, mutta ´käytännössä ' en voinut maatalon emäntänä tuota unelmaa lähteä toteuttamaan,..