Itse bulimiaa sairastaneena, ja siitä nyt eroon pyrkivänä...mä haluan rohkasta teitä kaikkia siihen, että haluaisitte eroon bulimiasta.
Oon itse kokenut sen, kuinka bulimiasta ei edes halua päästä eroon, koska "se on niin kätevä ja fiksu tapa". Uskoin bulimian tuovan mulle avaimen parempaan elämään. Laihduin about 10 kiloa ja olin onnellinen. Mutta...silti masensi. Olin laihtunut, mut ei se tehny onnelliseks. Oli entistä paskempi olo.
Ruoka ja sen miettiminen vei kaiken ajan ja ilon elämästä. Nyt oon pääsemäs takasin normaaliin.
YRITTÄKÄÄ edes ymmärtää, että kun jatkatte oksentamista: te ette pysy hengissä. Elimistö ei ole tarkoitettu kestämään oksentamista.
Bulimikon kanssa samassa yhteydessä ei voi puhua KAUNIISTA. Bulimia on rumaa, ja bulimikko on RUMA. Bulimiasta VOI päästä eroon. Ole rehellinen itsellesi ja tunnusta ongelmasi.
Oma rehellinen TAHTO eroon asiasta on avain paranemiseen.
Tsemii kaikille jotka kamppailee asian kanssa. EI SAA antaa periksi. Ü
Oon itse kokenut sen, kuinka bulimiasta ei edes halua päästä eroon, koska "se on niin kätevä ja fiksu tapa". Uskoin bulimian tuovan mulle avaimen parempaan elämään. Laihduin about 10 kiloa ja olin onnellinen. Mutta...silti masensi. Olin laihtunut, mut ei se tehny onnelliseks. Oli entistä paskempi olo.
Ruoka ja sen miettiminen vei kaiken ajan ja ilon elämästä. Nyt oon pääsemäs takasin normaaliin.
YRITTÄKÄÄ edes ymmärtää, että kun jatkatte oksentamista: te ette pysy hengissä. Elimistö ei ole tarkoitettu kestämään oksentamista.
Bulimikon kanssa samassa yhteydessä ei voi puhua KAUNIISTA. Bulimia on rumaa, ja bulimikko on RUMA. Bulimiasta VOI päästä eroon. Ole rehellinen itsellesi ja tunnusta ongelmasi.
Oma rehellinen TAHTO eroon asiasta on avain paranemiseen.
Tsemii kaikille jotka kamppailee asian kanssa. EI SAA antaa periksi. Ü
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olisin tahtonut päästä tästä helvetistä eroon, mutta nyt sain tietää etten päse osastohoitoon kun en ole 18. Täytän kesäkuussa 18 ja joudun todennäköisesti jonon päähän.. Tiedän ettei laihtuminen tuo onnea, tiedän etten elä pitkään jos jatkan tätä. Sydän on jo nyt huonossa kunnossa enkä pysty katkaisemaan ahmimiskierrettä. Olen sen miljoonannen kerran yrittänyt. Eikä auta jos joku sanoo että yritä enemmän, en voi tehdä enempää. Koska en enää jaksa yrittää, jatkan vain niin pitkään kunnes ruma bulimia vie minulta hengen. En välitä siitä enää. Olen aina ollut ruma, oli minulla bulimia, anoreksia tai masennus tai vaikka olisin terve kuin pukki niin olisin silti ruma, siitä ei pääse mihinkään. Minäkin luovutan kun kaikki muutkin ovat luovutaneet minun suhteeni.