Kaikkea on kokeiltu

Olen jopa rukoillut apua, mikä on hyvinkin epätyypillistä minulle.
Tiedän olevani toivottoman epätoivoinen. Ja kyllä, monta kertaa olen päättänyt päästä näistä tunteistani eroon.
Selvästikään alitajuntani ei kuitenkaan haluaisi luovuttaa vielä, koska aamulla juuri ennen heräämistäni näin unen jossa jouduin ojentamaan miehelle jotain, ajatellen samalla että koskettaisivatpa kätemme vahingossa toisiaan edes tämän yhden ainoan kerran. Hän otti yllättäen ranteistani jämäkän otteen silmiin katsoen, eikä päästänyt irti. Kukaan ympärillä olijoista ei välittänyt vähääkään siitä mitä välillämme tapahtui.
Heti herättyä tuli itku.
Sitähän tämä on ollut, yhtä vollottamista. Kohta kaksi vuotta, eikä itku enää edes helpota oloa yhtään, kuten sen tarkoitus kai olisi.

Mitään en voi tehdä asiain edistämiseksi, enkä tästä ikävästäni kuitenkaan tunnu pääsevän eroonkaan. Pirun hankala juttu.

En kuuna päivänä olisi hakeutunut sinne työpaikkaan, jos olisin arvannut että joku siellä voisi saada pääni näin pahoin pyörälle.
:'(
12<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

Kaikkea on kokeiltu, muttet ole ilmoittanut ihastuksellesi mitään tunteistasi?

Äänestä
  • Kaikkea olen kokeillut, että pääsisin eroon näistä tunteista. Sitä tarkoitin.

    Äänestä

No mitä jos yllättäisit itsesi ja tiedottaisit tälle miehelle asiasta? Unessahan se jo lupaavasti tarttui susta kiinni. Ajattele, että se oli enneuni. Psyykkaat itseäsi hieman ja siitä se lähtee.

Äänestä
  • Mieti nyt vähän. Työpaikka, elämäntilanteet, asema. Ei aina voi vaan toimia, järkeäkin pitää käyttää. Ja en ole ap.

    Äänestä

  • En taatusti uskaltaisi. Nolaisin vain itseni täydellisesti.
    Luulenpa, että mies yritti joskus aikaa sitten ilmaista minulle ihastumistaan. Tai ehkä ymmärsin jotain väärin ja olikin vain viatonta flirttiä. En ollut tottunut sellaiseen, enkä osannut toimia riittävän ripeästi.
    Sittemmin suhtautunut minuun välttelevästi.

    Oli miten oli, mutta sydämeni hän kuitenkin saa edelleen läpättämään.

    Äänestä

mieti asemaasi ja kaikkea mitä olet saavuttanut et sinä voi kaikkea heittää
hukkaan tuolla sekoilulla.

enkä minä millään tavalla pahemmin edes kirjoittele täällä miehille, jollen ole täysin sekaisin, jota en ole.

jokua muu kirjoittelee täällä ahkerasti sinulle esiintyen miehenä ja se on A

hän vainoaa minua, eikä vanhemmat usko sitä millään tavalla, sinä toivottavasti uskot minua, toivottavasti, tunnet kuitenkin minut hyvin, vuosien varrelta, lapsesta saakka.

N

Äänestä

minulla on hoitokontakti häneen ja hän vainoaa minua, teidän kaikkien täytyy uskoa minua!

Äänestä
  • En tiedä kenelle luulet kirjoittavasi ja kuka lienet, mutta emme tietääkseni tunne toisiamme.

    -ap

    Äänestä

Kenelle kirjoitat etkö saa sanottua mikä siinä on niin vaikeaa mieluummin kärsit.

Äänestä
  • Idiootin toimintaa ehkä olet hullu

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Idiootin toimintaa ehkä olet hullu

    Tätä keskustelua lienee turha jatkaa enää, jos olet tuota mieltä.
    Kiitokset kuitenkin diagnoosista.

    -ap

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Tätä keskustelua lienee turha jatkaa enää, jos olet tuota mieltä.
    Kiitokset kuitenkin diagnoosista.

    -ap

    Mä en oo kirjoittanut näistä mitään!!!en koskaan sanoisi omasta rouvasta hullu sanaa!!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Olen jopa rukoillut apua, mikä on hyvinkin epätyypillistä minulle.
Tiedän olevani toivottoman epätoivoinen. Ja kyllä, monta kertaa olen päättänyt päästä näistä tunteistani eroon.
Selvästikään alitajuntani ei kuitenkaan haluaisi luovuttaa vielä, koska aamulla juuri ennen heräämistäni näin unen jossa jouduin ojentamaan miehelle jotain, ajatellen samalla että koskettaisivatpa kätemme vahingossa toisiaan edes tämän yhden ainoan kerran. Hän otti yllättäen ranteistani jämäkän otteen silmiin katsoen, eikä päästänyt irti. Kukaan ympärillä olijoista ei välittänyt vähääkään siitä mitä välillämme tapahtui.
Heti herättyä tuli itku.
Sitähän tämä on ollut, yhtä vollottamista. Kohta kaksi vuotta, eikä itku enää edes helpota oloa yhtään, kuten sen tarkoitus kai olisi.

Mitään en voi tehdä asiain edistämiseksi, enkä tästä ikävästäni kuitenkaan tunnu pääsevän eroonkaan. Pirun hankala juttu.

En kuuna päivänä olisi hakeutunut sinne työpaikkaan, jos olisin arvannut että joku siellä voisi saada pääni näin pahoin pyörälle.
:'(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu