Lihottaako kaikki psykoosilääkkeet?

Kysy lääkäriltä.

Abilify voi jopa laihduttaa. Minulle tosin aiheutti sietämättömän levottoman olon ja olin tappaa itseni. Ei hyvä lääke mulle.
Oma kokemukseni psykoosin estolääkityksestä on, että ei toimi mulla. Psykoosi pukkaa päälle neuroleptista huolimatta. Neurolepteillä kyllä on paikkansa, kun pitää saada kierrokset alas esim. osastolla. Ja kotonakin on hyvä olla varalla.

Mitään lääkettä ei voi pakottaa käyttämään avohoidossa.Psykoosiääkkeissä on myös runsaasti haittoja.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00033

Kannattaa lukea madinfinland sivustolta mm. "tarina onnistuneesta neuroleptivieroituksesta" sekä "kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?"

https://madinfinland.org/suljettu-todellisuus/

Suljettu todellisuus – artikkeli psykoosista ja psykiatriasta selvinneestä entisestä potilaasta

Kannattaa lukea madinfinland sivustolta mm. "tarina onnistuneesta neuroleptivieroituksesta" sekä "kannattaako psykoosilääkkeitä käyttää?"

madinfinland.org/suljettu-todellisuus/

Suljettu todellisuus – artikkeli psykoosista ja psykiatriasta selvinneestä entisestä potilaasta

Käypä hoito -suosituksessakin siteeratun meta-analyysin mukaan neuroleptit ovat erittäin tehokkaita lääkkeitä, koska kohderyhmä eli vuosikymmenen neuroleptejä nauttineen lääkeriippuvaiset skitsofreenikot ahdistuvat suuresti, kun heidät vieroitetaan neurolepteiltä yleensä alle kahdessa viikossa plasebolle.. Tämä nostaa positiivisten oireiden pistemäärää niin paljon, että se usein täyttää relapsin määritelmän, vaikka toki relapsin määritelmä vaihtelee tutkimuksesta toiseen, eikä itse asiassa tutkijat ole yksimielisisiä siitä, viittaako skitsofrenian relapsi ahdistukseen vai rajuun sairaalahoitoa vaativaan rajuu psykoottiseen reaktioon. Useimmissa liittyy vain lievä, psykosin uusiutumien riskiin viittaava ahdistuksen lisääntyminen.

Yleensä relapsilla viitataan näin ollen vieroitusoireisiin, joita tutkimuksissa toistetaan toki tieteellisellä tarkkuudella oikean tutkimusastelman turvin. Jos minä saisin valita, niin en valitsisi tällaisen koeastelman turvin tuetttua "tehoa" eli NNT 7:tta, jos saisin riesakseni vaikean ylipainon ja siihen liittyviä somaattisia komplikaatioita. Reaalitodellisuudessa saat puolittaa tuon kyselytutkimusiin pohjautuvan fiktiivisen vasteen ja silti saat nauttia lääkkeiden todellisista vasteista, kuten vaikeista aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan häiriöistä. Niitä voi mitata oikein laboratoriokokein ja niille on ihka oikeat biomarkkerit, joten tavallaan saavutat psykiatriassa usein kaivatun sairaudentunnon niitä nauttiessasi.

Multa kysyttiin joskus omasta sairaudentunnosta ja sanoin sitten että onhan mulla tuo diagnoosi mutta olen tällä hetkellä ( eli silloin vastatessani ) oireeton.
Tuli sitten teksteihin että olin sairaudentunnoton.

En ylipäänsä pidä koko sanasta sairaudentunto koska eihän pään sisäiset ongelmat, sanotaan nyt tässä vaikka sairauksiksi, eivät ne tunnu.
Ne eivät tunnu samalla tavalla kuin esim. päänsärky joka tuottaa kipua, tai jos on jalka tai käsi poikki tuntuu kipua, sydänkohtauksissa tai -sairauksissa on rintakipua, jne.

Termin pitäisi olla jokin muu kuin että sisältää sanan tunto.
Esim. tyyliin, tietoisuus omasta sairaudesta tai joku muu vastaavanlainen, jos on pakko jokin diagnoosi tekemällä tehdä olemassa olevaksi.

Ihan kamalaa juttua kirjoitat, aloittaja. Painonnousu on pienin neuroleptien haittavaikutuksista. Ja sellaista asiaa kuin "sairaudentunto" ei ole olemassakaan silloin kun on kyse psyykkisistä ongelmista. Ne ovat elämänongelmia, eivät sairautta, ja sellaisina niitä pitäisi hoitaakin: terapialla ja muulla psykososiaalisella tuella, ei huumausaineidenkaltaisilla lääkkeillä.

Lue vaikka noita Mad in Finlandin artikkeleita, mihin laitettiin ylempänä linkki. Ei tarvitse ajatella niin kuin sinulle sairaaloissa sössötetään... ;) Virallinen psykiatria on tämän ajan kollektiivinen sairaus.

Noistakin ongelmista, joihin saa psykoosidiagnoosin, voi aivan hyvin toipua kokonaan. Tehokas vaihtoehto on ns. Keroputaan malli, avoin dialogi. Psykiatriassa kuitenkin käytettävät hoidot valitaan ideologisin perustein, ei tutkimuksissa todetun tehon mukaan.

10:05 kirjoitti että neuroleptejä käyttäneet ovat paremmassa kunnossa 7 vuoden jälkeen.
Vuosien kestoon en sano mitään mutta muuten tuo on täyttä totta.
Itse kun pääsin eroon neurolepteistä vuosia sitten niin olo parani reilusti.
Koko lääkitysten kestäneen ajan olin psykoottisen kaltaisessa " huurteisessa
maailmassa ". Lisänä päälle kaikenlaisia muitakin haittavaikutuksia.

Kun lopetin viimeisen lääkkeen, tosin itsekseni kun lääkäri ei olisi suostunut, niin lääkäri vielä kovasti väitti että pitäisi syödä sitä ennaltaehkäisyyn.
Sanoin siihen ei, että katsotaan ja puhutaan sitten uudestaan jos sattuu se psykoosi tulemaan.
Meinasin vielä lisätä että enhän ota Buranaakaan aamuisin sen takia että jos sattuu alkaa päätä särkeä myöhemmin päivällä, vaan vasta sitten jos sitä särkee.
Tajusin onneksi olla hiljaa enkä tuota lisännyt, ehkä olisin saanut ongelmia aikaiseksi, ihan vaan siksi koska lääkärit eivät useinkaan siedä sitä että heille sanoo vastaan.

Siitä asti kun kauan sitten lopetin päihteet ja myöhemmin lääkkeet niin ei ole ollut minkäänlaisia psykoottisia oireita.
Eli elämänlaatuni parani, vaikka siihenkin kohtaan lääkäri väitti että lääkkeet parantavat elämänlaatua.
Oli sekin aika ristiriitaista koska hän ennen sitä myönsi että kyllä, lääkkeet latistavat tunteet.

Hyvinpä nuo tuntuvat " tietävän " vaikka eivät varmaan itse niitä suostuisi syömään.