Sipilän hallitus olisi tämänkin hoitanut ihan eri näkemyksellä.

Nuoret kokemattomat naiset alkoi hoitamaan heille vierasta asiaa. Jopa kokeneen presidentin näkemyskin kumottiin ylimielisesti pääministerin taholta. Meillä nyt puuttuu ketkentä päämisterin ja presidentin väliltä, joka toimi hyvin Sipilään pääministerinä.

Lue, se on karua luettavaa kun kokemattomat laitetaan asiaa hoitamaan;
https://yle.fi/uutiset/3-11387005

Myöhemmin kuitenkin osoittautui, että Huoltovarmuuskeskuksen osaaminen ei ollut ajan tasalla sosiaali- ja terveydenhuollon hankintoja ajatellen.
Esimerkiksi kotihoidon osalta STM linjasi ensin, että asiakaskäynneillä tulee käyttää kasvomaskia. Seuraavana päivänä STM antoi ohjeen, jonka mukaan hoitajien suojautumisesta päättää työnantaja. Hetken päästä ohjeistus velvoitti käyttämään kasvosuojaimia riskiarvion perusteella.

Työntekijät olivat hämillään. Niin myös työnantajat.

Vielä tammikuun lopussa sosiaali- ja terveysministeriön vastuuministerit olivat luottavaisia. Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) ja sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) kertoivat julkisuudessa Suomen "erinomaisesta" varautumisesta uuteen koronavirukseen.

Jälkikäteen tiedetään, että Suomen suojavarusteet uhkasivat loppua koronavirusepidemian alussa.

Ministeri Kiuru kertoi A-studiolle antamassaan haastattelussa, että tieto liikkui viranomaisten välillä hyvin.

Kiuru antoi kommenttinsa julkisuuteen aikana, jolloin Suomessa oli juuri havaittu ensimmäinen koronavirustartunta kiinalaisella turistilla. Pekosen ja Kiurun johtamassa sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) ei tosiasiassa ollut tuohon aikaan minkäänlaista käsitystä siitä, mikä oli varautumistilanne sairaanhoitopiireissä ja kunnissa.

STM oletti, että sairaanhoitopiirit ja kunnat olisivat tehneet sen, mikä valmiuspalavereissa oli sovittu. STM luuli, että niiden varastoissa olisi tavaraa. Mutta se ei ollut tarkistanut asiaa.

Ministeriö oli se taho, jonka piti ottaa ohjat käsiin, mikäli koronavirusepidemia saapuisi Suomeen. STM ohjaisi sosiaali- ja terveydenhuollon kenttää, joka oli jakautunut melko itsenäisesti toimiviin palveluntuottajiin: sairaanhoitopiireihin, kuntiin ja yksityisiin sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin.