että vaikka sanoit että oon tärkeä ja että välität, niin aiemmista kokemuksistani johtuen joudun epäilemään ja kyseenalaistamaan tätä, koska olen niin monesta suusta kuullut aiemminkin nuo samat sanat ja tiedätkö mitä; yksikään heistä ei ole vuosiin ollut elämässäni, ei pitänyt yhteyttä, ei mitään. Eli se siitä tärkeydestä ja välittämisestä.
Ongelma on siinä
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Välititkö takaisin? Vai olitko vaan välttelevä mäntti?
Anna joku tunniste niin ota yhteyttä
Mua loukkasi mielettömän paljon, kun tunnustin rakastuneeni häneen. Olin kyllä juonut, mutta en olisi saanut tunnustettua sitä selvänä. Ja koin sen välttämättömänä. Se oli mulle outo ja vaikea juttu, että soitanpa nyt tuosta noin ja kerron.
Hän totesi, että niin hänelle on muutkin sanonu. Se oli kuin kylmää vettä niskaan, kun oli kuitenkin mulle työn ja tuskan takana tunnustaa. Ajattelin, että olin vain yksi monista. En muista, että olisin tuollaisessa tilanteessa muutenkaan ollut, että pakko tunnustaa tunteita. No ehkä niitä ei sillä tavalla ole ollutkaan.
Sen jälkeen pidin visusti tunteeni omana tietonani. Ei ne mihinkään olleet muuttuneet, mutta koin niin pahana tuon torjunnan. En päässyt siitä koskaan yli, enkä pääse.
Ainoastaan puhumalla kaikki asiat selviää ja pääset asian yli. Tsemppiä.
Milläpäs puhut, kun toinen vastasi jo tuohon: et älä ny viitti, mä oon kova...ym. Siis suoraan torjui mun tunnustuksen. Nöyryytti ja alensi mut. Luulin itse ensin olevani hyvin tärkeällä asialla. Mun ongelmana on se, että olen ihan helvetinmoisen myllytyksen tuon samaisen takia käynyt läpi.
Jos olisin voinut, olisin vetänyt koko tunnustuksen pois, niin pahalta tuntui silloin. Hänen kanssaan ei puhuta asioita halki, niin kuin luulis. Hänen kanssaan ei puhuta tunteista, henkilökohtaisista jutuista. Ei ei.
Siis tuon saman ihmisen takia käynyt helvetinmoisen myllyn läpi. En puhunut tuosta tilanteesta, korjaan.
Olipa kyllä oikeesti dorka tyyppi ja itsen täynnä, kun tuolla tavoin kommentoi. Tuommosta on paha kuulla, voin nähdä kuinka vaikeaa tuommosen sanominen on. Halaus sinulle.
Kiitos :)
Ei ole ollut puheita minun ja hänen välillä. Kohtaamisia ollut, joista halunnut uskoa, et oli toisen tahdon mukaisia, yllättänyt itseäni, oma käytökseni tilanteissa, etten ole uskaltanut uskoa näin, aiemmasta kokemastani johtuen? Harmittaa näin jälkeenpäin paljon.
Tietysti myös aiempi viestittely jäänyt kummittelemaan pääni sisälle, et uskoa paremmasta, vaikeampi uskoa, vaikka kuinka haluaisin? Harmittaa ja mietityttää nyky tilanne todella paljon :( Voikun voittaisimme esteet välillämme ja pääsisimme nauttimaan toistemme seurasta "haaveeni".
Etkö voisi ottaa esille hänen kanssaan sitä asiaa ja kertoa, miksi on niin vaikea ottaa vastaan ja uskoa sitä asiaa? Ei kai ne teidän välit puhumattomuudella ainakaan paremmaksi muutu. Joskus on vaan laitettava itsensä likoon ja kohdata niitä pelottavana pitämiäsi asioita. Voisit myös sanoa, että sinua jännittää puhua aiheesta. Ainakin voisit saavuttaa mielenrauhan asiassa.
Mennyt vaikuttanut itseeni siten, et haluaisin lukea toisen käytöksestä, et hänen mieli muuttunut myönteisemmäksi minua kohtaan? Siten luottaisin itseeni enemmän ja uskon et puhumattomuuskin jäisi taka-alalle. Uskallan puhua, kun tiedostan sillä olevan merkitystä toiselle. Toivottavasti tilanteemme muuttuu myönteisempään suuntaan, toiveko vain?