Masennuslääkkeet keksittiin sattumalta eikä niiden käytölle ole vieläkään kovin hääppöisiä tieteellisiä perusteita. Lääketeollisuus markkinoi lääkkeitä agressiivisesti lääkäreille. Esimerkiksi Duodecimissa on jatkuvasti lääkkeiden piilomainontaa.
Opiskellessani 1960-luvulla lääkäriksi meille opetettiin teoriaa, joka oli keksitty 1950-luvulla ja johon psykiatriassa uskotaan vieläkin. Sen mukaan antidepressantit vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin ja lieventävät siten masennuksen oireita. Teorian mukaan nämä lääkkeet vaikuttavat eri teitä sen mukan, onko kyse vanhoista trisyklisistä vaiko uudemmista serotoniinin takaisinottoa estävistä (SRRI)-lääkkeistä.
Asiaa tuntematon voisi kuvitella, että trisykliset lääkkeet olisi kehitetty sen tiedon perusteella, mitä masentuneen ihmisen aivoissa on vialla – toisin sanoen, että aivojen välittäjäaineissa on todettu epätasapainoa – ja että lääkärit olisivat löytäneet keinon korjata vikaa näillä lääkkeillä. Tosiasiassa tilanne oli aivan päinvastoin.
1950-luvulla keksittiin vahingossa, että kahdella synteettisellä yhdisteellä oli antidepressiivinen vaikutus. Sen jälkeen lääkärit kehittivät teorian, jonka mukaan masennuksen aikana ihmisen aivoissa on tapahtunut sellaisia muutoksia, joita nämä lääkkeet korjaavat. Tosiasiassa siis lääkkeet tulivat ensin ja sitten keksittiin niihin sopiva teoria masennuksen syistä
Vuonna 1951 eräät tuberkuloosipotilaita hoitaneet brittilääkärit huomasivat, että tietyt kaksi lääkettä kohottivat heidän mielialaansa. Samoihin aikoihin ranskalaiset lääkärit tekivät aivan samanlaisia havaintoja ja raportoivat ne eräässä lääkärikongressissa 1952. Asia herätti tavatonta huomiota kautta maailman. Nämä kaksi lääkettä olivat monoaminioksidaasi -nimisen entsyymin estäjiä, MAO-inhibiittoreita. Monoaminit ovat spesifisiä välittäjäainemolekyylejä, jotka tuottavat noradrenaliinia, dopamiinia ja jossakin määrin serotoniinia. Masentuneen henkilön aivoissa on näitä yhdisteitä tavallista vähemmän.
Monoaminioksidaasi on entsyymi, joka normaalisti pilkkoo välittäjäaineita. Jos tämän entsyymin toiminta estetään, välittäjäaineiden pitoisuus aivoissa nousee, aivojen aktiivisuus lisääntyy ja masennus lievenee tai paranee.
Vuonna 1952 syntyi uusi masennuslääke toisen yhteensattuman ansiosta. Sveitsiläiset tutkijat testasivat skitsofreniaan lääkettä, joka ei siihen tehonnut, mutta lievitti potilaiden masennusta. Monet skitsofreenikot näet ovat myös masentuneita. Näitä lääkkeitä alettiin kutsua nimellä trisykliset antidepressantit. Nekin vaikuttivat aivoissa välittäjäaineisin estämällä monoaminivälittäjäaineiden, erityisesti noradrenaliinin, takaisinoton. Toisin sanoen, ne estivät neuroneja imemästä neurotransmittereitä takaisin solujen reseptoreihin lisäten siten adrenaliinin pitoisuutta ja vähäisemmässä määrin myös serotoniinia aivojen käyttöön. Näillä lääkkeillä oli siis saman kaltainen vaikutustapa mutta erilainen vaikutustie kuin MAO-estäjillä Näin psykiatriassa syntyi masennuksen monoaminioksidaasiteoria.
Monoaminiteoria ja sen heikkoudet
Teorian mukaan masennus johtui liian pienestä välittäjäaineiden, pääasiassa noradrenaliinin, pitoisuudesta aivoissa. Pian kuitenkin kävi ilmeiseksi, ettei vika ollutkaan yksin noradrenaliinissa, vaan toisessa välittäjäaineessa, serotoniinissa. Teoriaa muutettiin nyt niin, että masennus johtui joko noradrenaliinin tai serotoniinin tai molempien puutteesta.
Niinpä alettiin kehittää lääkkeitä, jotka nostivat aivojen serotoniinipitoisuutta. Syntyivät serotoniinin takaisinoton estäjät, SSRI-lääkkeet. Ne vaikuttavat estämällä serotoniinin reabsorption eli takaisinoton sieltä missä sitä tarvitaan eli neuronien välisistä synapseista takaisin neuroneihin eli aivosoluihin. Seuraus on, että serotoniinin pitoisuus synapseissa, suurempi aivojen aktiivisuus ja masennuksen lieveneminen. Siis 1950-luvulta lähtien kaikkien lääketehtaiden syntetisoimien masennuslääkkeiden – uusimpienkin – toimintaperiaate nojaa monoaminioksidaasiteoriaan. Entä ellei se olekaan oikea?
Viimeisten 30 vuoden aikana on alettu epäillä, teorian paikkansapitävyyttä. Ehkä masennuksen syy ei olekaan välittäjäaineiden puutoksessa vaan välttämättömien rasvahappojen puutteessa. Jos jälkimmäinen käsitys on oikea, masennuksen ensisijainen hoito onkin rasvahappohoito, erityisesti EPA-rasvahapolla. Samoin masennuksen uusiutumista tulisi silloin ehkäistä EPAlla.
Millä perusteella tiedemiehet ovat asettaneet MAO-teorian kyseenalaiseksi?
1. Aikatekijä
Jos MAO-teoria olisi oikea – masennus johtuisi välittäjäaineiden puutteesta neuronien välisissä synapseissa – silloinhan välittäjäaineiden pitoisuuden lisäyksen lääkkeillä pitäisi välittömästi poistaa masennuksen oireet. Nostavathan lääkkeet välittäjäaineiden pitoisuuden jo muutamassa tunnissa. Miksi lääkkeet kuitenkin alkavat vaikuttaa – silloin kun alkavat – vasta aikaisintaan kahden viikon kuluttua? Kukaan ei osaa vastata tähän kysymykseen, eikä sitä osata selittää MAO-teorian valossa. Muut välittäjäaineisiin vaikuttavat lääkkeet tehoavat parissa tunnissa, ei niiden vaikutusta tarvitse odotella kahta viikkoa, kuten jokainen unilääkkeitä käyttänyt tietää.
2. Reserpiinivaikutus
Reserpiini on rauhoittava lääke. MAO-teorian valossa rauhoittavat lääkkeet aiheuttavat masennusta, koska ne vähentävät synapsien välittäjäaineiden pitoisuutta. Tosiasiassa reserpiini ei kuitenkaan aiheuta masennusta vaan lievittää sitä. Tämä tosiasia osoitettiin jo 1950-luvulla Lontoon Maudsleyn sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa. MAO-terorian kannattajat ja psykiatrian oppikirjat kuitenkin vaikenevat siitä, koska se sotii Mao-teoriaan perustuvaa masennuslääkitystä vastaan.
Monet mailman huippupsykiatreista ja neurologeista (Cott, Horrobin, Peet, Puri, Stoll, Vaddadi) epäilevät MAO-teoriaa ja tutkivat masennusta aivan toisesta lähtökohdasta, jonka perustana ovat muut entsyymit, fosfolipaasit, syklo-oksigenaasit ja liposkiganaasit sekä HPA-akselin hormonit. Tämä tutkimusväylä on johtanut heidät suosittamaan kalaöljyn omega-3-rasvahappojen, erityisesti EPAn, käyttöä masennuksen hoidossa ja sen uusiutumisen ehkäisyssä. Näistä asioista voit lukea lisää tästä linkistä
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennus.html
Opiskellessani 1960-luvulla lääkäriksi meille opetettiin teoriaa, joka oli keksitty 1950-luvulla ja johon psykiatriassa uskotaan vieläkin. Sen mukaan antidepressantit vaikuttavat aivojen välittäjäaineisiin ja lieventävät siten masennuksen oireita. Teorian mukaan nämä lääkkeet vaikuttavat eri teitä sen mukan, onko kyse vanhoista trisyklisistä vaiko uudemmista serotoniinin takaisinottoa estävistä (SRRI)-lääkkeistä.
Asiaa tuntematon voisi kuvitella, että trisykliset lääkkeet olisi kehitetty sen tiedon perusteella, mitä masentuneen ihmisen aivoissa on vialla – toisin sanoen, että aivojen välittäjäaineissa on todettu epätasapainoa – ja että lääkärit olisivat löytäneet keinon korjata vikaa näillä lääkkeillä. Tosiasiassa tilanne oli aivan päinvastoin.
1950-luvulla keksittiin vahingossa, että kahdella synteettisellä yhdisteellä oli antidepressiivinen vaikutus. Sen jälkeen lääkärit kehittivät teorian, jonka mukaan masennuksen aikana ihmisen aivoissa on tapahtunut sellaisia muutoksia, joita nämä lääkkeet korjaavat. Tosiasiassa siis lääkkeet tulivat ensin ja sitten keksittiin niihin sopiva teoria masennuksen syistä
Vuonna 1951 eräät tuberkuloosipotilaita hoitaneet brittilääkärit huomasivat, että tietyt kaksi lääkettä kohottivat heidän mielialaansa. Samoihin aikoihin ranskalaiset lääkärit tekivät aivan samanlaisia havaintoja ja raportoivat ne eräässä lääkärikongressissa 1952. Asia herätti tavatonta huomiota kautta maailman. Nämä kaksi lääkettä olivat monoaminioksidaasi -nimisen entsyymin estäjiä, MAO-inhibiittoreita. Monoaminit ovat spesifisiä välittäjäainemolekyylejä, jotka tuottavat noradrenaliinia, dopamiinia ja jossakin määrin serotoniinia. Masentuneen henkilön aivoissa on näitä yhdisteitä tavallista vähemmän.
Monoaminioksidaasi on entsyymi, joka normaalisti pilkkoo välittäjäaineita. Jos tämän entsyymin toiminta estetään, välittäjäaineiden pitoisuus aivoissa nousee, aivojen aktiivisuus lisääntyy ja masennus lievenee tai paranee.
Vuonna 1952 syntyi uusi masennuslääke toisen yhteensattuman ansiosta. Sveitsiläiset tutkijat testasivat skitsofreniaan lääkettä, joka ei siihen tehonnut, mutta lievitti potilaiden masennusta. Monet skitsofreenikot näet ovat myös masentuneita. Näitä lääkkeitä alettiin kutsua nimellä trisykliset antidepressantit. Nekin vaikuttivat aivoissa välittäjäaineisin estämällä monoaminivälittäjäaineiden, erityisesti noradrenaliinin, takaisinoton. Toisin sanoen, ne estivät neuroneja imemästä neurotransmittereitä takaisin solujen reseptoreihin lisäten siten adrenaliinin pitoisuutta ja vähäisemmässä määrin myös serotoniinia aivojen käyttöön. Näillä lääkkeillä oli siis saman kaltainen vaikutustapa mutta erilainen vaikutustie kuin MAO-estäjillä Näin psykiatriassa syntyi masennuksen monoaminioksidaasiteoria.
Monoaminiteoria ja sen heikkoudet
Teorian mukaan masennus johtui liian pienestä välittäjäaineiden, pääasiassa noradrenaliinin, pitoisuudesta aivoissa. Pian kuitenkin kävi ilmeiseksi, ettei vika ollutkaan yksin noradrenaliinissa, vaan toisessa välittäjäaineessa, serotoniinissa. Teoriaa muutettiin nyt niin, että masennus johtui joko noradrenaliinin tai serotoniinin tai molempien puutteesta.
Niinpä alettiin kehittää lääkkeitä, jotka nostivat aivojen serotoniinipitoisuutta. Syntyivät serotoniinin takaisinoton estäjät, SSRI-lääkkeet. Ne vaikuttavat estämällä serotoniinin reabsorption eli takaisinoton sieltä missä sitä tarvitaan eli neuronien välisistä synapseista takaisin neuroneihin eli aivosoluihin. Seuraus on, että serotoniinin pitoisuus synapseissa, suurempi aivojen aktiivisuus ja masennuksen lieveneminen. Siis 1950-luvulta lähtien kaikkien lääketehtaiden syntetisoimien masennuslääkkeiden – uusimpienkin – toimintaperiaate nojaa monoaminioksidaasiteoriaan. Entä ellei se olekaan oikea?
Viimeisten 30 vuoden aikana on alettu epäillä, teorian paikkansapitävyyttä. Ehkä masennuksen syy ei olekaan välittäjäaineiden puutoksessa vaan välttämättömien rasvahappojen puutteessa. Jos jälkimmäinen käsitys on oikea, masennuksen ensisijainen hoito onkin rasvahappohoito, erityisesti EPA-rasvahapolla. Samoin masennuksen uusiutumista tulisi silloin ehkäistä EPAlla.
Millä perusteella tiedemiehet ovat asettaneet MAO-teorian kyseenalaiseksi?
1. Aikatekijä
Jos MAO-teoria olisi oikea – masennus johtuisi välittäjäaineiden puutteesta neuronien välisissä synapseissa – silloinhan välittäjäaineiden pitoisuuden lisäyksen lääkkeillä pitäisi välittömästi poistaa masennuksen oireet. Nostavathan lääkkeet välittäjäaineiden pitoisuuden jo muutamassa tunnissa. Miksi lääkkeet kuitenkin alkavat vaikuttaa – silloin kun alkavat – vasta aikaisintaan kahden viikon kuluttua? Kukaan ei osaa vastata tähän kysymykseen, eikä sitä osata selittää MAO-teorian valossa. Muut välittäjäaineisiin vaikuttavat lääkkeet tehoavat parissa tunnissa, ei niiden vaikutusta tarvitse odotella kahta viikkoa, kuten jokainen unilääkkeitä käyttänyt tietää.
2. Reserpiinivaikutus
Reserpiini on rauhoittava lääke. MAO-teorian valossa rauhoittavat lääkkeet aiheuttavat masennusta, koska ne vähentävät synapsien välittäjäaineiden pitoisuutta. Tosiasiassa reserpiini ei kuitenkaan aiheuta masennusta vaan lievittää sitä. Tämä tosiasia osoitettiin jo 1950-luvulla Lontoon Maudsleyn sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa. MAO-terorian kannattajat ja psykiatrian oppikirjat kuitenkin vaikenevat siitä, koska se sotii Mao-teoriaan perustuvaa masennuslääkitystä vastaan.
Monet mailman huippupsykiatreista ja neurologeista (Cott, Horrobin, Peet, Puri, Stoll, Vaddadi) epäilevät MAO-teoriaa ja tutkivat masennusta aivan toisesta lähtökohdasta, jonka perustana ovat muut entsyymit, fosfolipaasit, syklo-oksigenaasit ja liposkiganaasit sekä HPA-akselin hormonit. Tämä tutkimusväylä on johtanut heidät suosittamaan kalaöljyn omega-3-rasvahappojen, erityisesti EPAn, käyttöä masennuksen hoidossa ja sen uusiutumisen ehkäisyssä. Näistä asioista voit lukea lisää tästä linkistä
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennus.html
Vastaukset 19
Vanhimmat
Esimerkiksi tuo sopi selitykseksi minulle
http://tiedostamaton.net/masennussyyt.html
kukaan järkevä ihminen sitä kielläkään. Masennus on vakava sairaus, jolla on monia syitä, jotka vuorovaikuttavat. Tähän asti vain on ollut tapana korostaa psykologisia ja yhteiskunnallisia syitä ja väheksyä biologisia. Hoitokin meni ihan harhapoluille Freudin vuoksi. On ollut "hyväksytympää" sairastua esimerkiksi stressaavien työolojen tai työttömyyden kuin omien geeniensä vuoksi. Geenitutkimus on kuitenkin tuonut uutta valaistusta myös masennuksen puhkeamiseen. Geenit ja ympäristö vaikuttavat aina yhdessä.
Yhdysvaltain Terveysviraston (NIH) mielenterveyden tutkimuslaitos nimesi vuoden 2003 merkittävimmäksi tutkimukseksi 25-vuotisen englantilais-uusseelantilaisen seurantatutkimuksen, jonka mukaan ns. masennusgeeni altistaa tietyt ihmiset stressin aiheuttanmalle masennukselle, kun taas toiset porskuttavat etenpäin stressistä huolimatta. Tutkimuksesta voi lukea suomeksi tästä
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/masennusgeeni.html
Sanopas sitten paljonko niitä Omega 3 -rasvahappoja tulisi syödä, jotta ne auttaisivat keskivaikeaan masennukseen? Ja mitä se tulisi maksamaan? Kelpaako kalanmaksaöljy? Entä voiko niitä syödä samanaikaisesti esim. Cipralexin kanssa?
Olen itse käynyt läpi kaksi vaikeata masennusvaihetta, ensimmäinen kesti 8 vuotta, toinen 5 vuotta. Minulla lienee tuo masennusgeeni, koska isäni kärsii samoista vaivoista.
Olen pohtinut ko. ilmiöitä ja kummallekin masennuskaudelle löytyy mielestäni kausaaliyhteys elämäntilanteessa esiintyneisiin pitkäkestoisiin stressitekijöihin. Ensimmäisen masennuksen paransi viimekädessä avioero.
En ole käyttänyt masennuslääkkeitä vaan bentsojohdannaisia koska ko. tiloihin liittyi ahdistuneisuus ja paniikkihäiriöt, jotka koin vaikeammaksi kestää kuin masentuneisuuden.
Toinen masennuskauteni loppui aivan hiljattain näillä palstoilla viime vuoden puolella käytyjen taistelujen tuloksena.
Olen tälläkin kaudella keskittynyt pelkästään ahdistuneisuuden ja paniikkien pahimman terän tylsyttämiseen ensin alpratsolaamilla, vähentäen annostusta tasaisesti hammasta purren ja kun pääsin alimpaan mahdolliseen annokseen, vaihdoin diatsepaamin sen pitemän puoliintumisajan vuoksi.
Olen viimeisen neljän vuoden ajan, lääkityksen lisäksi, kartoittanut kokonaiselämäntilannettani pyrkien poistamaan siitä stressitekijöitä ja lisäämään palkitsevia tekijöitä.
Kuukausi sitten aloitin kuurin johon sisltyy E-Epa 1 kapseli/vrk, karnosiini 2 pilleriä /vrk ja 7 eri B-vitamiinia.
Tulokset tuntuivat 5 päivän kuluttua, noin viikon kuluttua ahdistuneisuus ja masennus olivat täysin tiessään ja paniikkioireet häipyivät kahden viikon kuluttua kuurin aloittamisesta.
Palatakseni varsinaiseen aiheeseen. Onko ajateltavissa että masennusgeeni ja pitkäkestoinen stressi voisivat yhdessä vaikuttaa aivokemiaan siten että se aiheuttaa masennusta/ahdistuneisuutta/panikointia?
Itse en pidä niitä itsenäisinä sairauksina vaan oireina, indikaattoreina jotka kertovat kokonaiselämäntilanteen epätasapainosta.
En pidä mielekkäänä nykyisen muodin mukaista biopsykiatrista lähestymistapaa, joka käytännössä tarkoittaa useimmiten aivokemian rukkaamista synteettisillä molekyyleillä ja potilaan jättämistä oman onnensa nojaa vuosiakusien lääkekierteeseen. Pidän järkevämpänä holistista näkemystä johon on sisällytettävä ihmisen lisäksi myös hänen psykososiaalinen lähikenttänsä.
SSRI-lääkkeiden hyväksyminen niiden tiedetyistä haittavaikutuksista huolimatta on kokonaisuudessaan pöyristyttävä kertomus korruptiosta, piittaamattomuudesta ja ahneudesta.
"Masennukselle kenkää" -nimimerkki kertoi päässeensä eroon masennuksesta ja ahdistuksesta parissa viikossa pienellä E-EPA-annoksella, 1 kapseli eli 500 mg/vrk. Mutta hän olikin ottanut lisäksi karnosiinia ja 7:ää eri B-vitamiinia. Nehän tehostavat E-EPAn vaikutusta (kuten myös masennuslääkkeiden tehoa). Kuopion yliopistosta vastikään julkaistu psykiatri Tommi Tolmusen väitöskirja muuten osoitti, että suomalaisilla masennuspotilailla on yleensä piilevää vajausta foolihaposta ja muista B-vitamiineista, jonka vuoksi heidän homokysteiininsä on koholla.
Itsekin suosittelen E-EPAn lisänä karnosiinia (800 mg/vrk) ja muita antioksidantteja sekä B-vitamiineja. Tavallista kalaöljyä ja E-EPAakin on tutkittu masennuksen hoidossa, kuten alla olevan linkin taulukosta ilmenee. Klikkaamalla tutkijan nimeen avautuu lisää selostusta tutkimuksesta.
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/e-epa_taulukko.html
E-EPAsta, karnosiinista, foolihaposta ym. ravintolisistä on muuten sekin hyöty, että ne suojaavat verisuonia ja sydäntä. Sitä vastoin tietyt masennuslääkkeet (SSRI:t) lisäävät sydänkohtausten riskiä, kirjoittaa sydänlääkäreiden ammattilehti Heart uusimassa numerossaan. Siis, jos käytät masennuslääkkeitä, ota ihmeessä myös suojaravinteita. Selostan tarkemmin Heart-lehden tutkimusta alla olevassa linkissä
http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/300305_01.html
On hyvä asia, että tri Tolonen esittää uusia vaihtoehtoja tämän kansansairauden hoidoksi. Huolekseni on kuitenkin tullut tri T:n harrastama Bio-Vitan tuotteiden selkeä mainonta ja markkinointi, joiden pitäisi olla kielletty tämän keskustelupalstan säännöissä. Lisäksi tri Tolosen ja oma englannintaitoni tuntuvat poikkeavan toisistaan, sillä hänen siteeramassaan Heart-lehden kirjoituksessa sanotaan: "Antidepressant prescriptions are associated with an increased risk of MI. The size of these effects is similar for TCA and SSRI exposures; however, the lack of specificity between types of antidepressants and the lower risks found in the self controlled analysis suggest that these associations are more likely due to factors relating to underlying depression and health services utilisation than to specific adverse drug effects." Eli ymmärtääkseni siinä esitetään, ettei trisyklisten (TCA) serotoniinilääkkeiden (SSRI) välillä ole eroa sydäninfarktiriskissä ja siten sydäninfarktiriski liittyykin ilmeisesti depressioon sinänsä ja terveyspalvelujen käyttöön
eikä mihinkään erityiseen lääkkeeseen. Itse hän tulkitsee asian seuraavasti: "Sitä vastoin tietyt masennuslääkkeet (SSRI:t) lisäävät sydänkohtausten riskiä, kirjoittaa sydänlääkäreiden ammattilehti Heart uusimassa numerossaan."
Odotan suurella innolla uusia tutkimustuloksia masennuksen hoidossa, mutta samalla myös asiallista asioiden esilletuomista eikä tällaista suoraa tekstimainontaa.
Monikohan oikea lääkefirma harrastaa vastaavaa?
viittaavat siihen, että psyykenlääkkeet lisäisivät sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Tohtori Rosa Liperotin johtamassa tutkimuksessa vanhat antipsykootit haloperidoli (Haldol) ja tioridatsiini (Melleril) lisäsivät kaksinverroin sydänkohtauksia, joiden vuoksi potilas joutui sairaalahoitoon. Tällaista vaaraa ei havaittu uudemmilla lääkkeillä, risperidonilla (Risperdal) ja olantsapiinilla (Zyprexa).
Heart-lehden julkaisussa tohtori Laila J. Tatan työryhmä analysoi tiedot 60 000 sydäninfarktipotilaasta ja 360 000 kaltaistetusta verrokista. Sydänkohtauksen riski kasvoi 1.9–2.6-kertaiseksi jo heti ensimmäisellä viikolla lääkkeen aloittamisen jälkeen. Dotiepiini lisäsi riskiä 1.9-kertaisesti ja SRRI-lääke fluoksetiini 2.6-kertaisesti. Neljän viikon kuluttua riski aleni samalle tasolle kuin verrokeilla.
Referaatissani tästä raportista olen kirjoittanut:
"Sydänkohtaus voi johtua myös itse masennukseen liittyvistä biokemiallisista muutoksista elimistössä [tulehdussytokiineista] taikka hoitoon joutumisesta eikä välttämättä antidepressanteista sisänsä, lääkärit arvelevat (1)."
Päinvastoin kuin "ihmettelvä" väittää, en ole maininnut nimeltä yhtään valmistetta enkä mainostanut mitään tuotetta tässä viestiketjussa.
Vaikuttaa sitlä, että kaikki krooniset sairaudet ovat tulehdustauteja. Tulehdus eli inflammaatio jäykistää valtimoita. Uusien tutkimusten mukaan valtimoiden sisäseinämien endoteelisolut tuottavat tulehdussytokiinia nimeltään CRP (C-reaktiivinen proteiini), jota mitataan yleisesti verestä. Jo pienikin CRP:n lisäys (veressä 1:stä 3:een) jäykistää ja ahtauttaa valtimoita
Mitä enemmän valtimot ovat jäykistyneet, sitä suurempi riski potilaalla on myös masentua, osoittaa hollantilainen tutkimus. Tutkijat kutsuvat tätä masennuksen muotoa nimellä vaskulaarinen eli verisuoniperäinen masennus.
Sen syynä on aivovaltimoiden kovettuminen ja verenkieron vaikeutuminen, sanoo tutkimusta johtanut psykiatri Monique M. B. Breteler Rotterdamin Erasmus-yliopistosta. Hänen työryhmänsä tutki ultraäänilaiteella 4019 yli 60-vuotiaan naisen ja miehen valtimoita. Heistä 285:llä oli masennusoireita ja 119:llä syvä masennustila. Aortan ja kaulavaltimoiden kovettuminen liittyi selvästi masennukseen, tutkijat sanovat. He korostavat kuitenkin, ettei valtimonkovetustauti välttämättä aiheuta masennusta. Pikemminkin näyttää siltä, että kummallakin taudilla on yhteisiä aiheuttajia, kuten elimistön hapetusstressi, krooninen tulehdustila ja konhonut homokysteiini. Uudet tiedot voivat johtaa uudenlaisiin hoitostrategioihin. Itse laskisin niihin homokysteiinin pitämisen kurissa foolihapolla ja B6- ja B12-vitamineilla sekä hapetusstressin ja inflammaation hillinnän antioksidanteilla ja "farmaseuttisella" kalaöljyllä.
Lähde: Archives of General Psychiatry, huhtikuu 2004.
Trisykliset masennuslääkkeet – yli 100 mg päiväannoksina – ovat aiheuttaneet monia kuolemantapauksia, raportoivat amerikkalaisen Vanderbilt-yliopiston tutkijat.
He havaitsivat 1 487 masennuslääkkeistä johtunutta sydänkuolemaa yli 65-vuotiailla potilailla. Tässä aineistossa ei havaittu serotoniinin takaisinoton estäjillä (SSRI-lääkkeillä) vastaavaa riskiä.
Lähde: Clinical Pharmacology and Therapeutics, Maaliskuu 2004.
tätä keskustelua, koska tri Tolonen ei näytä erottavan masennuslääkkeitä (SSRI, TCA) psykoosilääkkeistä (Melleril, Haldol ja kumpp. aiemmassa viestiisä) ja koska vastauksiin sotkeentuu sellainen määrä homokysteiinejä ja hapetusstressejä ja vaikka mitä, joista ei ymmärrä yhtään mitään. Näin asioissa menee vain sekaisin.
Mitä tulee väitteeseen, että tri T. ei mainosta mitään tuotetta nimeltä, tämä ei pidä paikkaansa: Viestissä 1 000 – 2 000 mg/vrk hän mainitsee:"Itsekin suosittelen E-EPAn lisänä karnosiinia (800 mg/vrk) ja muita antioksidantteja sekä B-vitamiineja. Tavallista kalaöljyä ja E-EPAakin on tutkittu masennuksen hoidossa, kuten alla olevan linkin taulukosta ilmenee. Klikkaamalla tutkijan nimeen avautuu lisää selostusta tutkimuksesta.
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/e-epa_taulukko .html" ja niin edelleen. Samoin viittauksella "farmaseuttinen kalaöljy" saa esim. Googlen hakukoneella esiin viisi (5) viitettä, joista kaksi vie Bio-Vitan sivuille ja kaksi drtolonen.com-sivuille ja yksi Finnfoodin keskustelupalstalle, missä hän mainostaa E-EPA:ansa...
Joten, kun hän sekoittaa eri lääkketyypit ja harrastaa tällaista tekstimainontaa ja hän vielä väittää, ettei mainosta, ei ole mitään mieltä jatkaa keskustelua.
Joka viestin linkissä mainitaan biovita - taidat olla enemmistöosakas? ... ja linkistä löytyy ihan omalla tavalla maailmalta käännettyjä tutkimustuloksia - hyi hemmetti. Käykää ihmiset itse hakemassa Googlesta näitä tohtorin tutkimuksia ja verratkaa, kyllä te sitä englantia osaatte niin paljon ja tämän miehen "hieman liiketaloudellisesti väritettyihin" käännöksiin verrattuna hyvin. Jos asiat olis näin yksinkertaisia kuin tohtori esittää, lääketieteen Nobel olisi hänellä!!!
... ja se on tohtorimme oma sepitys. Huomasin ton vapaan käännöstyylin (tai jotenki tarkotushakusen) yhdessä toisessa jutussa ja rupesin tarkkaileen sitä ja miettimään kaiken maailman ihmisten harhaanjohtamisten etiikkaa. Eiks mikään laki kiellä käyttämästä toisten tekemiä tutkimuksia niin, että käyttää tutkijan nimeä ja kirjoittaa tutkimuksen sitten netissä uudelleen mieleisekseen. Tätähän voi leikkiä muutkin: Katsokaapas tohtorin sivuja - EPAssa näyttää olevan myös ympäristömyrkkyjä niin kuin muissakin vastaavissa lisäaineissa .
Olen odottanut kovasti tohtorimme seuraavaa tiedotuskikkaa ja tulihan se sieltä. Jo Stalinin aikaan keksittiin, että jokin epämiellyttävä asia voidaan "vaieta" kuoliaaksi ja jättää vastaamatta.
Kaikki nykyajan kakarat tietää, että amerikasta saa ostaa tohtoreita, mutta firman pystyttämiseen ja vielä voiton saamiseen tarvitaan uskottelija ja uskova. Kun lukee tämänkin keskustelun läpi, näkee että tohtori T käyttää nykyajan välinettä tiedonjakamiseen, muttei ymmärrä, että tiedon voi tarkistaa myös netistä. Oliko muuten englannin arvosanasi nelonen kouluaikana - käännökset ei ihan natsaa ...
Onneks on näitä tee-se-itse-miehiä, ettei terveydenhuollon kustannukset tuu putoomaan lähivuosinakaan ja verot senkun kasvaa. Kuinkas paljon muuten itse maksat veroja tohtori T?
Kaljahiiva ei näe metsää puilta. Tai pitäisikö sanoa, että punainen lanka on kateissa. Pääasiahan tässä on se, ettei masennuksen lääkehoito ole ollenkaan niin tehokasta kuin meille on yritetty viestiä eikä lääkitys suojaa sydän- ja verisuonitaudeilta, eikä muiltakaan masennukseen liittyviltä sairauksilta, esimerkiksi dementoitumiselta.
Tolosen viesti on selvä: Tarvitaan muutakin kuin antidepreesanttilääkkeet. Ja hänellä on tarjota luononmukaisia turvallisia täydentäviä aineita, joista on tehty ja tehdään parhaillaankin pätevää tieteellistä tutkimusta. Olen lukenut lehdistä Kuopion yliopiston tutkimuksista, joiden mukaan masennuspotilailla on puutetta erilaisista ravintotekijöistä. Niin sanottu tavallinen ruokavalio ei näytä antavan niitä tarpeeksi. Olen itse saanut selvää helpotusta E-EPAsta, karnosiiinista ja foolihaposta, joita otan lääkkeiden lisänä
Juu ja Tolonen on sun suuri sankari, vaikka ryöstää lompsan tyhjäks ja keittelee pillerinsä kaikenmaailman koivuntuhkan ja liivatteen sekotuksista. Määpäs lukemaan sieltä Kuopion yliopiston omilta sivuilta se tutkimus ja vertaa tekstejä tolos-tulkintaan. Jos oot vielä tajuissas sen jälkeen, ku huomaat miten voi ihmistä viilata linssiin, tuu palstalle ;). On meinaan Kaljahiivalla melkosen iso pointti kirjotuksessa. Lue koko ketju.
ravintolisät omasta aloitteesta, ei minun rahojani ole kukaan ryöstänyt. Säästän KELAn ja yhteiskuunnan varoja, kun en tarvitse lääkkeitä entisiä määriä enkä ole sairaslomalla. Eikä valmisteissa ole koivuntuhkaa, kuten ilmeisen lääkehöyryinen sammalikko epäasiallisesti irvailee.
Tommi Tolmusen tutkimuksesta sanotaan Kuopion yliopiston sivuilla olevassa tiedoteessa (joka on tietenkin vain tiivistelmä itse tutkimuksesta)
"Monien keski-ikäisten itäsuomalaisten miesten folaatin saanti oli ravintosuosituksia vähäisempää tutkimuksen ajankohtana. Vähäiseen folaatin saantiin liittyi sekä selvästi kohonnut riski olla masentunut tutkimuksen ajankohtana että yli kolminkertainen riski joutua psykiatriseen sairaalahoitoon masennuksen vuoksi seuranta-aikana verrattuna niihin jotka saivat runsaasti folaattia. Myös korkeaan homokysteiinipitoisuuteen liittyi kohonnut vaara olla ajankohtaisesti masentunut.
[...) vakavaa masennustilaa sairastavien toipumisen todennäköisyys 6 kuukauden kuluessa oli sitä suurempi, mitä korkeampi seerumin B12-vitamiinipitoisuus heillä oli.
varsin suurella todennäköisyydellä ravinnolla ja siihen sidoksissa olevilla B-vitamiinien saannilla ja pitoisuuksilla on yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiimme. Tulokset tukevat kasvisten ja vihannesten käytön merkitystä ruokavaliossa, mutta eivät poissulje oikeutta nauttia pihvistä, jos se kuuluu koettuihin mielihyvän lähteisiin. Monipuolinen sekaruokavalio on useimmille yksinkertaisin tapa ylläpitää psyykkistä hyvinvointiaan, sikäli kun se ravinnosta riippuu. Vitamiinien riittävän saannin turvaavista lisäravinteista saattaa olla hyötyä masennuksesta kärsiville muun hoidon ohella."
Elina hyvä, lue Kuopion yliopiston tutkimuslyhennelmä uudelleen ja arvioi se kaikessa rauhassa. B-12 -vitamiinia saadaan eläinperäisestä ravinnosta, ravinnon laatu vaikuttaa kiistatta hyvinvointiimme, mutta ravintolisien käyttämiseen tarvitsemme lisätutkimuksia kuten väittelijäkin tutkimuslyhennelmässään esittää. Tutkimus ei tue lisäravinteiden käyttöä ilman kliinistä tutkimusta ja asianmukaisia pitoisuuksien mittauksia.
kertoo tukiasemalla kuitenkin määränneensä parille sadalle masennuspotilailleen Möllerin kalaöljyä, joka ei kuitenkaan toiminut. Saako psykiatri siis omien mielihalujensa mukaan määrätä luontaistuotteita ilman että niiden teho olisi todistettu tieteellisesti? Vai onko niin, että mikä sopii Jupiterille ei sovi härälle?