Kielekkeellä

Katseeni on toivoton,
mutta sinä et näe.
Vaikka katson suoraan silmiisi.

Mieleni on väsynyt,
mutta sinä et kuule.
Vaikka isken sanani vasten kasvojasi.

Olet pudottanut päiviesi painon
hartioilleni
ja kehoni on repeämispisteessä,
eikä se kestä enää iskuakaan,
ei grammaakaan.

Ajatukseni ovat rikki.
Pelkkää lasia,
Kosketuksessa hajoavaa.

Roikun enää yhdellä raajalla
kielekkeellä,
eikä sinun kätesi ole se,
joka tarttuu vastaavaani.

Enkä enää niin edes halua,
sillä en pysty luottamaan,
ettet vääntäisi nikamia ranteessani pois
paikaltaan.